Villa dei Quintili

Jos olisin elänyt antiikin Rooman aikana, olisin mieluusti asunut täällä! Se mikä eilen vielä oli "joku ihme huvila Caracullan kylpylän lipun kyljessä" oli jo tänään "Wouh, mitä helvettiä?!" Todellakin pienen bussimatkan väärtti! Alla siis kuvaa siitä "pikkuhuvilasta". Kuvassa ei näy taka-alalle jäävät rauniot. Mieletön arkeologinen kohde, jonne matkaamista suosittelen kaikille! Arkeologisen alueen lisäksi paikanpäällä on myös pienen pieni museo patsaineen ja läski, pelokas koira, johon voi yrittää tehdä tuttavuutta huonolla menestyksellä!

Mikä tästä kohteesta tekee erityisen ihanan, on fakta että paikan päältä avautuu myös tämmöisenä viileänä sunnuntaipäivänä kauniit näkymät joka ilmansuuntaan vuorille ja Rooman kaupunkiin! Viileänä päivänä (lienee myös kohteen sijainnilla jotain osuutta asiaan) saa myös kierrellä ympäriinsä aika rauhassa. Alkuun luulin olevani kohteessa ypöyksin, mutta olihan siellä raunioiden takana muitakin turisteja piilossa.

Kohde oli huomattavasti laajempi kuin olin odottanut ja alkuun kiersin tämän etualalla olevan osan ennen kuin tajusin, että pytinkejähän on vielä pellon toisellakin laidalla. Wouh!

Allaolevassa kuvassa esiintyvä lattia myös aiheutti allekirjoittaneessa jonkun tason Wouh!-huudoksia! Tuntuu tyhmältä kävellä yksinäänsä ympäriinsä ja huudella kummastuneita huutoja. Tämänkaltainen toiminta on kuitenkin osoittautunut kovin usein tapahtuvaksi lähiaikoina, joten tähän lienee totun ajan kanssa.

Sunnuntai-iltapäivän vietin vielä parin työkaverini kanssa Rooman keskustassa kierrellen ja vieraillen erinäisissä kahviloissa, joista alla esitettynä eräs Creperie Trasteveren alueella.

Ensi viikolla ajattelin vielä käydä joku aamu tarkastamassa kylpylänlipun kylkeen kuuluvan Mausoleumin, sillä kohde sijaitsee aika pitkälti työmatkani varrella, joten postailen lienee lähiaikoina vielä siitä vierailusta.

Caracallan kylpylä (Terme di Caracalla)

Tänä viikonloppuna olin päättänyt olla hieman parempi turisti ja lähdin lauantaiaamuna kohtuullisen ajoissa liikkeelle ajatuksenani mennä tarkastamaan työpaikkanikin lähellä sijaitsevia Katakombeja vanhan roomalaisen "Appia Antica" valtatien varrella. Nappasin heti aamusesta tietenkin perunapizzan matkaan ja kerkesin juuri ajattelemaan, kuinka se kovin etäisesti muistutti lörtsyä, kun sitten törmäsin San Giovannin joulutorilla pariin savolaiseen. Olin päättänyt pysähtyä matkalla katakombeille parilla joulutorilla, sillä olin liikkeellä juuri lounasaikaan, kun kombit olivat kiinni. Joulutorin seurauksena eksyin taas hieman matkan varrella ja päädyinkin sitten jotenkin Caracallan kylpylöiden äärelle ja otin tämän vastaan iloisesti, sillä olinkin harkinnut vierailevani näillä raunioilla jo jonkun aikaa.

Ihmettelin kylpylää audio-oppaan avustuksella! Yllä kuvattuna palanen mielettömästä mosaiikista ja alla jokunen muu palanen kylpylän sisätiloista!

Allaolevassa kuvassa näkyy muun muassa vasemmassa laidassa antiikin roomalaisten aikainen saunatila. Mielikuvitus saanee lisätä marmoria ja merihirviöillä kuvioidut mosaiikkiseinät päällystämään näitä kylpylätiloja!

Näitä kylpylätiloja alettiin rakentamaan vuonna 212 AD ja niitä rakennettiin parhaimmillaan 9000 miehen voimin suurinpiirtein viiden vuoden ajan. Vedet johdatettiin aquaductin kautta paikalle ja kylpijöitä mahtui parhaimmillaan noin 1600 kerralla.

Mahdoton paikka! Tämän jälkeen lähdin vielä vierailemaan San Calliston katakombilla. Sieltä en tullut ottaneeksi kuvia, sillä seurasin kieltokylttejä tunnollisesti. Roomassa on useita katakombeja ja San Calliston katakombi on niistä suurin ja lienee turistikkain. Katakombit toimivat hautauspaikkoina kristityille, sillä Rooman muurien sisään ei ollut aiheellista haudata ruumita. San Callisto hautasi sisäänsä 500.000 ruumista ja tutkitut käytävät ovat pituudeltaan päältä kaksikymmentä kilometriä! Luonnollisesti suurin osa näistä käytävistä ei ole avoinna normituristeille vaan avoinna pidetään vain puolisen kilometriä (?) käytäviä. Katakombin ovelta pääsee sisään vain oppaan mukana. Mielenkiinnosta haluaisin vielä tutustua muihinkin katakombeihin myöhemmin, mutta siihen lienee aikaa.

Matkalla kotiapäin lueskelin turistikirjaani ja tajusin, että Caracalla kylpylälippuunhan sisääntyy vielä pari muutakin kohdetta ja tämä varmisti minulle, että sunnuntaistakin tulisi turistipäivä, sillä samainen lippu olisi voimassa 7 päivän ajan ja viikolla tuskin töiden ohessa hirveästi ehdin turistoimaan.

Viimaavan illan (Roomassa on kosteaa!) päätti suklainen kaakao. En tiedä, olenko mahtanut koskaan mainita, mutta Italiassa on omaan makuuni maailman parhaat kaakaot, ja minähän en oikeasti ole mikään suklaahirmu! Joten luulisi suklaahirmujen menevän näistä juomista sekaisin. Niin paksua, niin suklaisen hyvää!

Vauhtia ja villejä tilanteita!

Okei, myönnetään. En ole ollut asetuttuani tänne mikään maailman paras turisti. Viikot on kulunut kauniisti töissä, sillä kokopäiväinen työskentely/opiskelu vaatii veronsa. Toisena Rooman viikonloppuna taisin lojua enimmäkseen kotosalla mitä nyt ensimmäistä boulderointihallikierrosta lukuunottamatta. Tosin tähän vaikutti myös se, että sen viikon torstaille osui Thanksgiving ja jenkkiläinen työkaverini halusi lähteä yhdessä ulos syömään tämän kunniaksi, viettihän hän ensimmäistä kiitospäivää poissa perheensä luota. Pienten suunnitelmien muutosten jälkeen päädyimme viettämään kiitospäivää kuitenkin Villa Massimon saksalaissävytteisiin bileisiin. Villa Massimo on jonkinasteinen taideakatemia, jonne valitaan taiteilijoita eri aloilta vuoden ajaksi ja tapahtuma, johon me päädyimme kuokkimaan oli jonkin tason multihuipentuma tälle vuodelle.

Kun rohkeasti kävelimme ensiksi kutsumattomina tarkasti varjellulle portille sanomaan, että lähetimme kyllä sähköpostia ja sisäänpääsyn piti olla ookoo, pääsimme ujuttautumaan 10 hengen seurueinemme näihin kemuihin. Loistavaa! Kukaan ei luonnollisesti ollut lähettänyt mitään sähköpostia ja tajusimme vasta portilla, että tapahtuma näytti enemmänkin kutsuvierastapahtumalta.

Kemuihin sisältyi tietysti kaljat ja makkarat ja niiden ohessa katsoimme jokusta hämmentävän omalaatuista taideteosta... Illan kruunasi joku berliiniläisittäin kuuluisa deejii ja kuviot tanssilattialla! Ei pahemmin. Tosin illan venyminen tuntui ikävästi seuraavan päivän ensimmäisessä kovin italiaiskielipainotteisessa tapaamisessa meidän MRI-laite-ekspertin kanssa. Bene bene! Noora luonnollisesti osui paikan päälle tapaamisen "alkamisaikaan" heti yhdeksältä. Italialaisittain tämä tarkoitti tällä kertaa lähempänä puoli yhtätoista...

Illan saldona tutustuin johonkin berliiniläiseen säveltäjään, joka kutsuikin meidät sitten taas myöhempään konserttiinsa, jonka kävin pari päivää sitten kuuntelemassa parin työkaverini kanssa. Kovin hämmentävää klassista säveltämistä. Osin kävi mielessä, että jos minua häiritsee kuunnella tämä nyt tämän kerran, niin sääliksi käy orkesteria, joka on tosissaan harjoitellut osaa soitannoista useamman kerran...

Mutta niin, tämän lisäksi en suoraan sanottuna ole oikeastaan ehtinyt kiertää Roomassa sitten pätkän vertaa, jossei oteta lukuun kertoja, kun rakas vuokranantajani on käynyt kierrättämässä minua ympäriinsä mopedilla! Ulkoapäin olen nähnyt huomattavasti enemmän kuin sisältä!

Viime lauantaina otin tehtäväkseni kiertää ympäriinsä tässä lähistöllä Pignetossa ostosreissun muodossa. Kumma kyllä kiipeilyköydellä ja hellemekoilla ei italialaisessakaan syksyssä pitkälle pötkitä! Varsinkin jos heittää vahingossa syövyttävää Mr Muskelia toisten housujensa päälle! Siis niistä kaksista housuista! Kyseinen ostosreissu helpotti huomattavasti päivittäistä vaaterepertuaarista valikoimista!

Ja sunnuntaille olin sitten sopinut kiipeilyrehvit Andrean kanssa lähikallioille! Sää ei suosinut ja italian kielitaito ei ollut myöten. Huomasin olevani reissussa 9 italialaisen kiipeilijän kanssa! Siinä vaiheessa kielimuuri vähintäänkin tulee eteen, kun varmistettava roikkuu kalliossa ja huutelee italiaksi. Joku ystävällinen kävi minulle maatasolla hihkaisemassa, että "Corda e contrario!" Noni, no ei kai siinä sit auta! Tämän kokemuksen jälkeen yritin hienovaraisesti kysellä yleisimpiä termejä Andrealta..

Italialaisittain myös tämän katoksen takana voi kiipeillä!

Tämän kaiken lisäksi olen syönyt enemmän kuin laki sallii pizzaa. Kuinka helppoa onkaan kävellä töistä näihin joka kadun kulmassa oleviin pizzerioihin, joissa useita eri pizzaunelmia odottaa valmiina? Liian helppoa, sanon minä! Yritin eilen salavihkaa kysellä toiselta kiipeilykaveriltani Mattialta, että mikähän olisi semmoinen sopiva määrä syödä pizzaa noin niin kuin viikkotasolla...! Vastausta yhä etsiskelen. Mikäli Suomeen reissaa tavallista pöhöttyneempi Noora joululomalla haluan kuulla totuuden säästelemäti!

Noin muuten, töiden puolesta olen yrittänyt luoda itselleni viiden (siis viiden!) vuoden urasuunnitelmaa. Harvinaisen yllättävä veto tytöltä, joka ei hetki sitten vielä tiennyt mitä tekee kuukauden päästä! Elämme jännittäviä aikoja! Pidin myös töiden puolesta ensimmäisen esitelmän tällä viikolla. Mielenkiintoista tihrustaa ajatuksenjuoksua powerpoint-slideille ja yrittää selvittää muille mistä tutkimuksessani on kyse, kun itsellänikin on asiat vielä hieman hakusessa aiheen ja uutukaisuutensa puolesta! Selvisin kuitenkin kunnialla ja toivottavasti asiat selkenivät, jos eivät nyt muille niin ainakin itselle. Aihe tuntuu alkuunsa ylitsepääsemättömän laajalta, mutta kaipa se asia kerrallaan! Ja ensi kuun puolessa olisi sitten ensimmäinen työreissu Toulouseen kolmen päivän ajan! Työreissuihin liittyen olen myös yrittänyt samaan aikaan itsetoimisen opiskelun oheen selvittää, mitkä konferenssit liippaisivat sen verta läheltä omaa tutkimusaihetta, että niihin kannattaisi lähteä osallistumaan. Ei kai niin yllättävästi, suuri osa aiheeseen liippaavista konferensseista löytyy jenkkilän puolesta, joten aikatauluihin sopimisen mukaan saattaisin reissata jo pikemmitenkin sinne erääseen lääketieteellisen kuvantamisen konffaan. Katsotaan!