Tuli tossa yksi päivä laitoksen pomon kanssa puhetta mun italian oppimisesta (osaanhan jo pari sanaa), kun tilasin primavera (=kevät)-vesipullon ja totesin tyytyväisenä, että tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen käyttämäni sana vaan, että olen jo käyttänyt sanaa casino! Tuli sitten siinä opittua samalla, että casino-sanan kanssa pitäisi olla varovainen, sillä se tarkoittaa myös ilotaloa. Kaaos kuin kaaos kai sitten! Ja sitten se toisenlainen kasino painatetaan sanan loppuun ja sielläkin saa rahaa kulumaan. Nyt en osaa kyllä mennä enää vannomaan näiden sanojen kirjoitusasuista, joten herrasmiehet siellä voi suorittaa tutkimustyön, mikäli yhteen näistä kasinoista haikailevat!
Noin muuten töissä olen uppoutunut opiskelun pariin ja läpi on tullut käytyä useampia tutkimusartikkeleja lähinnä aivokasvaimien kuvantamisesta fMRI:llä. Artikkeleja lukiessa tulin todenneeksi, että en oikeastaan taida tietää mitään kasvaimista (siis vielä ;) ) ja ei taida kovin moni muukaan laitoksella olla asiaan erikoistunut, sillä käsittääkseni täällä on lähinnä kuvattu alzheimer/aivoverenvuodonjälkeisiä potilaita yms. Lueskellut myös paria opusta neurotieteistä ja magneettikuvantamisesta yleensä, joten ei ainakaan aika ole käynyt pitkäksi. Eikä tarvii iltasella enää miettiä mitä tekisi, kun on sen verta uupunut pänttäämisestä. :)
Mutta työt siis vaikuttavat yhä loistavilta ja näin poispäin! Asunnon vaihtamista pitäisi lienee tässä jokunen kerta miettiä, sillä matkoihin menee tällä hetkellä aika paljon aikaa, mutta en ole jaksanut paneutua aiheeseen sen enempiä vielä. "Pomon" tuttavalla ois työpaikan kyljessä joku asunto vapautumassa, josta en tiedä mitään muuta. Sijainti töihin nähden olisi loisto ja henkilökohtaisesti minua ei muuten haittaisi asua siellä skutsissa (keskellä katakombialuetta ja viheriöitä), mutta todellisuudessa olisi kai fiksua vähintäänkin hankkiutua jonkun kiipeilykeskuksen viereen. Ehkä sitä tulisi jopa tavattua joskus muitakin ihmisiä, jos ei asuis ihan "landella". Molemmissa aina puolensa. Tämmönen juuri hippeydestään riistetty sielu kuitenkin kaipaisi sitä vihreätä ympärilleen. Kaipa sitä voi aina istuttaa ruukkukasveja. Nyt kun niitä varsinkin sitoutuisi kasvattamaankin kolme vuotta!
Mutta tosiaan siitä työmatkan kestosta puheenollen. Kerkesin tossa just myöhästymään vaihtobussista yhtenä päivänä ja kun se pysäkki tosiaan oli San Giovannin Basilicalla niin päätin sitten piruuttani kävellä ihan sisään asti ihmettelemään aikani kuluksi, kun en noin muuten Roomassa olekaan vielä mitään turistoinut.
| Johanneksen pytingin päälaiva |
| Joku apostoliheebo posettaa |
| Barokkifasaadi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti