Romuamassa antiikin Reemassa

Lauantaina nukuin tyytyväisenä pitkään ja päästyäni Colosseumille asti päätin skipata pitkiltä näyttävät jonot osallistumalla englanninkieliselle turistikierrokselle, kun sitä ei-niin-yllättävästi oltiin vielä ovensuussa minulle tyrkyttämässä. Kierros alkoi heti ja piti sisällään pienen kierroksen kolosseumin ulkopuolella ja opastukset vielä sisäpuolella.

Piazza di Colosseo

Colosseumin rakentaminen alkoi vuonna 72 ja tässä allakuvatulla areenalla ne gladiaattorit sitten aikoinaan taistelivat ja lautalattiat täyttyi verestä! Valmistumisen alkuaikoina täällä pidettiin myös mm. meritaisteluita, mutta sitten huomattiin esiintymislavalle täytetyn veden rikkovan rakenteita.

Colosseumi olikin kohtuu pian vierailun jälkeen vielä menossa kiinni, mutta kävin pikaseltaan kävelemässä läpi vielä sisällä sijaitsevan museon ja olin iloinen tiedosta, että samaan hintaan voisi seuraavana päivänä vielä osallistua saman firman toiselle kierrokselle Palatinossa. 

Uskottava se on :/

Colosseum-kierroksen jälkeen kävin vielä käppäämässä ympäriinsä kohtuu sattumanvaraisesti seuraten isoja pytinkejä. Ensimmäisenä forumin jälkeen osui muun muassa tämä Emmanuelin monumentti. Tämän monumentin päältä olisi tiettävästi hyvät (ellei jopa parhaat) näkymät ympäri Roomaa, joten pitääpä käydä vielä joku kerta se tarkastamassa, kun ei kuulemma kustannakaan latin latia.

Viktor Emanuel II:n monumentti

Ravitsevan pizzan ja punaviinin voimalla (suomalaittain kittasin hyvän puoli litraa viiniä iltapalaksi) jaksoin jatkaa tepustelua vielä Trevin suihkulähteen äärelle. Paikalle olikin jaksanut jokunen muukin turisti. Tänne voi sitten heittää ne Emmanuelin monumentilla säästetyt lantit. Ensimmäisellä heitolla kuulemma varmistaa, että palaa vielä Roomaan, toisella rakastuu italialaiseen ja kolmannella menee naimisiin italialaisen kanssa. Tiettävästi rahat kerätään lähteen pohjalta hyväntekeväisyyteen (/kirkolle?) ja kuullut myös huhua jostain tallaajasta, joka oli päivittäin kerännyt lantteja omiin tarkoituksiinsa pitkän aikaa tehden varmaan hyvääkin tienestiä. Itse jätin lantit vielä heittämäti enkä ruvennut sen enempiä myöskään onkimaan!

Trevin suihkulähde

Ihmeteltyäni matkan varrella vielä Tiber-jokea, joka käväisi viime viikolla aika ennätyskorkealla (olimme kuulemma katastrofin partaalla), mutta ei sitten ollut enää samoissa mitoissaan minun sinne ehdittyä, eksyin toiselle puolelle Forumia sattumalta ja löysin kukkulan laidalta aivan mielettömän antiikin Rooman tsiigailukohteen, josta kuvaa alla. Parempi tietysti livenä!

Tämä maisema vei heti sydämeni Rooman ykköskohteena!

Seuraavana päivänä olin pirteänä tyttönä aikaisin liikkeellä ehtiäkseni heti ensimmäiselle puoli yhdentoista turistikierrokselle, mutta kuinka ollakaan bussini ei ollutkaan samaa mieltä ja myöhästyin ensimmäiseltä kierrokselta ja odottelin seuraavaa alkavaksi sitten parisen tuntia. Kulutin aikaani istumalla Colosseumin kulmalla kuunnellen musiikkia ja ihmetellen menoa.

Ja yhtäkkiä paikalle kirmasi 60 hepoa

Viime viimein turistikierroskin sitten alkoi ja Palatino vakuutti minut kyllä Forumin kera täysin. Täällä olisi voinut kierrellä vaikka kuinka kauan ja jätin suosiolla osan kiertämättä, koska käytännössä olin myöhässä sovitusta tapaamisesta Irenen kanssa ja totesin varmasti tulevani tänne vielä uudestaan yhden sun toisen vieraan kanssa toivottavasti! 

Tuntui jotenkin mahdottomalta ajatella kaikkia Forumin raunioituneita temppeleitä todellisessa loistossaan aikoinaan. 

Maxentiuksen basilika

"Nopean" Forum-kierroksen jälkeen suuntasin kohti kotia hetkeksi lepäilemään, ennen kuin Irene kuljetti minua parisen tuntia motollaan ympäri Rooman katuja kaiken maailman nähtävyyksien läpi. En oikeastaan tiennyt lähtiessämme mihinkä olimme menossa, mutta Irene oli mielessään ilmeisesti laskeskellut mitä turistikohteita hän on jo minulle näyttänyt ja mitä itse olen nähnyt ja kehitellyt näiden mukaan sitten jonkinnäköisen uusien kohteiden kierroksen. Reittimme alkoi oikotiellä Rooman muurin viertä, ja jatkui katsomaan ihmisten aukiota (?).

Pyhää Pietaria Vatikaanissa

Pantheon

Matkan varrelle mahtui myös monia muita aukioita, kasa suihkulähteitä, egyptiläisiä obeliskeja, Vatikaani, maisemat Villa Borghesen puutarhasta, Medicien huvila, Pyhän enkelin linna, espanjalaiset portaat yläpuolelta, pikkukatuja, Pantheon, Augustuksen mausoleumi... Nimetäkseni kohteita, jotka muistan.

Kuva ei tee oikeutta maisemalle puutarhasta!

Koska ikinä ehdin nähdä täällä kaiken? Ehkä se kolme vuotta Roomassa ei ollutkaan niin hullu idea?

Hulluja nuo roomalaiset!

Aikamoinen viikko tosiaan ollut! Nyt heti kärkeen tähän täytyy mainita, että roomalaiset ovat yllättäneet minut mukavuudellaan! Ehkä se on kun tuolta jöröpohjolan pimeästä vuodenajasta matkaa tänne lämpimiin maihin vai mikä lienee, mutta ihmiset ovat todella lämpimiä. Tai ehkä mä vaan nyt elän jonkinnäköistä vaaleanpunaisten lasien aikakautta!

Tuli tossa yksi päivä laitoksen pomon kanssa puhetta mun italian oppimisesta (osaanhan jo pari sanaa), kun tilasin primavera (=kevät)-vesipullon ja totesin tyytyväisenä, että tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen käyttämäni sana vaan, että olen jo käyttänyt sanaa casino! Tuli sitten siinä opittua samalla, että casino-sanan kanssa pitäisi olla varovainen, sillä se tarkoittaa myös ilotaloa. Kaaos kuin kaaos kai sitten! Ja sitten se toisenlainen kasino painatetaan sanan loppuun ja sielläkin saa rahaa kulumaan. Nyt en osaa kyllä mennä enää vannomaan näiden sanojen kirjoitusasuista, joten herrasmiehet siellä voi suorittaa tutkimustyön, mikäli yhteen näistä kasinoista haikailevat!

Noin muuten töissä olen uppoutunut opiskelun pariin ja läpi on tullut käytyä useampia tutkimusartikkeleja lähinnä aivokasvaimien kuvantamisesta fMRI:llä. Artikkeleja lukiessa tulin todenneeksi, että en oikeastaan taida tietää mitään kasvaimista (siis vielä ;) ) ja ei taida kovin moni muukaan laitoksella olla asiaan erikoistunut, sillä käsittääkseni täällä on lähinnä kuvattu alzheimer/aivoverenvuodonjälkeisiä potilaita yms. Lueskellut myös paria opusta neurotieteistä ja magneettikuvantamisesta yleensä, joten ei ainakaan aika ole käynyt pitkäksi. Eikä tarvii iltasella enää miettiä mitä tekisi, kun on sen verta uupunut pänttäämisestä. :)

Mutta työt siis vaikuttavat yhä loistavilta ja näin poispäin! Asunnon vaihtamista pitäisi lienee tässä jokunen kerta miettiä, sillä matkoihin menee tällä hetkellä aika paljon aikaa, mutta en ole jaksanut paneutua aiheeseen sen enempiä vielä. "Pomon" tuttavalla ois työpaikan kyljessä joku asunto vapautumassa, josta en tiedä mitään muuta. Sijainti töihin nähden olisi loisto ja henkilökohtaisesti minua ei  muuten haittaisi asua siellä skutsissa (keskellä katakombialuetta ja viheriöitä), mutta todellisuudessa olisi kai fiksua vähintäänkin hankkiutua jonkun kiipeilykeskuksen viereen. Ehkä sitä tulisi jopa tavattua joskus muitakin ihmisiä, jos ei asuis ihan "landella". Molemmissa aina puolensa. Tämmönen juuri hippeydestään riistetty sielu kuitenkin kaipaisi sitä vihreätä ympärilleen. Kaipa sitä voi aina istuttaa ruukkukasveja. Nyt kun niitä varsinkin sitoutuisi kasvattamaankin kolme vuotta!

Mutta tosiaan siitä työmatkan kestosta puheenollen. Kerkesin tossa just myöhästymään vaihtobussista yhtenä päivänä ja kun se pysäkki tosiaan oli San Giovannin Basilicalla niin päätin sitten piruuttani kävellä ihan sisään asti ihmettelemään aikani kuluksi, kun en noin muuten Roomassa olekaan vielä mitään turistoinut.

Johanneksen pytingin päälaiva

Joku apostoliheebo posettaa

Barokkifasaadi

Nyt kun on päästy viikonloppuun asti niin luultavasti huomenna ja sunnuntaina kiertelen ihan oikeastikin katsomassa kaupunkia. Irenen kanssa oli puhetta, että jotain pitäisi tehdä ja Irene toimi nyt tulkkina minun ja Totonkin välillä yhtenä päivänä, kun ei siitä kommunikoinnista tullut mitään ja selvisi, että Totolla on ilmeisesti joku kuubalainen bändi, jonka parissa voisi sitten tanssia? Jospa sitä sunnuntaina ehtisi jonnekin boulderiluolaankin! Mutta katsellaan näitä! Tulkaahan kylään ;)

Ensivaikutelmia Roomasta

Eikös näillä jo?

Kun selvisi hämmentävästä Rooman lentokentästä, jossa en ollut ainoa, joka ajautui väärään suuntaan matkatavaroita etsiessään, alkoi jo muodustumaan jonkinnäköistä kuvaa siitä mitä olisi edessä. Vuokranantaja oli luvannut tulla juna-asemalle vastaan ja matkasin alkuunsa sen noin kolmisenkymmentä minuuttia kohti Terminin asemaa. Asemalle päästessä minua odotti ihanaakin ihanampi alkuperältään urugualainen Irene ja hänen kikkarapäinen, hyperaktiivinen Leonardo-poikansa, joka heti ensi töikseen hautasi minut halailuunsa. Voisiko Roomaan muutto paremmin alkaa?

Heti ensi töikseen Irene opetti minulle, että casino tarkoittaa kaaosta, sillä se olisi tärkeä sana tietää Roomassa. Toisena oppituntina lienee tieto, etteivät roomalaiset välitä säännöistä, pieni tuhahdus ja miniauton kääntäminen väärään suuntaan yksisuuntaista. Parkkeeraminen Italiassa osui taas heti ensimmäisenä silmään erikoisuuksista. Autoja parkkeerataan hätävilkut päällä tuplasti vierekkäin ja isoja kuorma-autoja pieniin käännöksiin, jotta äkkiseltään ihmetyttää miten näiden autojen ohi pääsee kulkemaan.

Ilta oli jo laskeutunut Roomaan saapuessani ja suurta osaa nähtävyyksistä ei ole valaistu, mutta pienen autokiertoajelun aikana näin kuitenkin hyvän osan nähtävyyksistä ja aloin saamaan ensimmäistä kuvaa Rooman rakennelmista. Irene toimi myös loistavana oppaana tarinoineen ja kaiken hämmennyksen keskellä muistan nähneeni mm. vatikaanin avaimenreiästä, colosseumin. aquaducteja, kasan kirkkoja ja aukioita. Matkaaja oli kuitenkin väsynyt edellisen illan aivan loistavan Katatonian keikan seurauksena, sillä tähän malliin ei ollut hius pyörinyt sitten miesmuistin, ja totesi tyytyväisenä että Irenen asunnon kyljestä vuokratussa miniasunnossa odotteli onneksi edes jotain mutusteltavaa suuhun laitettavaksi!

Illan ratoksi Irenen mies kävi vielä tosiaan kyselemässä kaiken ymmärrykseni mukaan espanjaksi (?) mitä kieliä mahdan puhua ja emme ikävä kyllä löytäneet yhteistä kieltä.

Seuraavana päivänä odottivat uudet työt, jonne saapuakseni minulle myös neuvottiin google streetviewn avustuksella mihinpäin suunnata. Seuraavana päivänä kyllä kiittelin kyseisen kapistuksen olemassaoloa!

San Giovannin bussipysä

Ylläolevan pytingin nähtyäni (kuvassa se käsittääkseni vaatimattomampi seinä) minun siis kuului vaihtaa bussia ja yllättävän kauniisti löysinkin töihin. Työkaverit osoittautuivat supermukaviksi heti alkuunsa ja heti ensialkuun kävimmekin Francescon kanssa kiertelemässä ja hän selkeytti hieman työnkuvaani. Selkeni, että työssäni tulen käyttämään tutkimusvälineenä uudenkarheaa 3n Teslan magneettikuvantamislaitetta ja nimenomaan pääosin syöpäpotilaiden hoidon suunnitteluun tai lähinnä hoidon suunnittelun tutkimiseen/parantamiseen. Kyllähän siinä sitten riittääkin jo kolmeksi vuodeksi.

Heti ensimmäisenä päivänä minulla oli funktionaaliseen magneettikuvantamiseen liittyen ensimmäinen oppitunti meidän laitoksen johtajan kera. Selvisi myös, että tammikuussa on suunniteltuna ensimmäinen kolmen päivän työ/opiskelureissu Toulouseen.

Jossain vaiheessa ensimmäistä päivää vielä selvisi työsopimusta allekirjoitettaessa, että virastoneidit luulivat minun aloittavan vasta joulukuussa ja kipakoiden italiaksi käytyjen keskustelujen jälkeen, tämä päivämäärä saatiin muutettua ensi maanantaihin ja sitä ennen ei sitten palkka juokse. Eli näin Italiassa. Francesco jo kehotti lomalle ja aloin jo suunnittelemaan mielessäni irtiottoa Roomasta, mutta taitanen ottaa nämä päivät esim. joululomana myöhemmin.

Työporukkaamme kuuluu suurimmaksi osaksi italialaisia, mutta mukaan mahtuu myös jenkki, japsi ja kinukki sekä huonetoverinani espanjalainen tyttö. Työpäivät paljastuivat onneksi kokonaisuudessaan vain 8 tuntisiksi ja saapuminen ja lähteminenkin tuntuu olevan jotakuinkin joustavaa.

Eilisen päätteeksi olimme sopineet bussipysäkkitreffit Irenen kanssa ja hän saapuikin motollaan noutamaan minut ja ajaahurjastelimme sitten ympäri Rooman katuja hoitaen minulle sim-kortin ja vielä siihen kylkeen toimivan puhelimen. Tämä hyvä, sillä nyt minulla sitten on toimiva mp3-soitin, jota ilman varmaan tulisin hulluksi. Ei siitä puhelimesta vielä niin väliä, kun eihän minulla ole ystäviäkään kelle soitella.

Ensimmäinen päivä uuvutti ja painuinkin hyvissä ajoin pehkuihin. Seuraavana aamuna aloitimme sitten aamun taas hurjastelulla Rooman kaduilla ja nautimme yhteisen aamukahvin corneton (makea croissantti) kera jossain Rooman monista kahviloista. 

Tänään töissä pläräsin läpi projektiiini liittyviä papereita ja niitä olikin jo aikalailla. Selvisi, että kaiken koulutuksen ohella kolmen vuoden projektiini liittyy omalla kohdallani vaihto kuukauden ajan Wienissä ja toinen kuukausi Toulousessa. Lisäksi joka kesä järjestetään ainakin projektin yhteiset kesäkoulutuspäivät ja tähän kylkeen sitten kasa muitakin vierailuja. Täytynee yrittää vihjailla, että minua ei haittaisi myöskään pidennetty vaihto Wienissä... Rupesin ymmärtämään ihan vain jo kielitaitoni pohjalta, miksi minut lienee valittu. Heh, vaikka ilmeisesti minun pestin täyttämisessäni oli ollut enemmän kuin ongelmia, minkä tiedon myös löysin projektin paperitöistä. Ensimmäinen kaveri olikin ilmeisesti vastaanottanut kaksi työpaikkaa ja toisella yrittämällä valittu olikin paljastanut aivan eri henkilöksi kuin Skype-haastattelussa saavuttuaan. Onni onnettomuudessa, rekrytointiprosessi oli heidän kannaltaan siis myöhästynyt ja minun onneni oli että pääsin siis vielä mukaan valintaprosessiin, vaikka löysinkin projektin sivut vasta myöhemmässä vaiheessa.

Työpäivän päätteeksi, kun huokaisin että suurinpiirtein kaikki paperit on nyt katseltu, "pomoni" tepasteli sisään ja nakkasi koneeni täyteen julkaistuja papereita, jotka liittyvät minun osaani projektia. Että niistä jatkanen sitten huomenna.

Kotimatka kesti odotettua kauemmin, sillä bussivaihto ei aivan osunut kohdilleen ja päätepysäkille päästyäni totesin, etten oikeastaan edes tiedä missä asun. Olihan Irene noutanut minut edellisenä iltana. Kiertelin isomman kadun väärää puolta alunperin suuntavaistoni selvästi ollessa hukassa ennen kuin tajusin kokeilla toisen puolen sivukatuja, jotka rupesivat yksi kerrallaan vaikuttamaan etäisesti tutuilta. Jotenkin päädyin väärälle puolelle kotikatuani, mutta tämä ei varsinaisesti haitannut, sillä olinkin ajatellut vierailla siellä sijaitsevassa piadina-raflassa. Piadina on vuokranantajan mukaan ei pizzamainen pizza, mutta omasta mielestäni lähinnä täytetty räyskäle. Tulipa kokeiltua, kaipa näitä toistekin voisi. Ainakin nappasin kylkeen tuon ruokalistan, jonka avulla ajattelin alkuunsa opetella pizzantäytteitä päästäkseni alkuun italian opinnoissani. Nyt kun varsinkin vaikuttaa, että jossain vaiheessa työtäni pitäisi olla ihan potilaidenkin kanssa läheisissä tekemisissä. Kyllähän noilla erilaisilla ruoka-aineilla varmaan niidenkin kanssa pääsee alkuun?

Italian oppitunti: lähiraflan ruokalista

Vuokranantajan mies kävikin tuossa taas höpöttelemässä tälle päivälle sopimastamme (lue:hänen sopimastaan) tanssitunnista (lisää tähän mies pantomiimaamaan tangontapaista) ja ilmeisesti se onkin nyt siirtynyt perjantaille. Mutta en nyt taas menisi vannomaan.