Kaikenlaista on taas ehtinyt tapahtua viime blogipäivityksestä. Mikä tärkeintä vaihdoimme siis maata Laosiin ja lennot Australiaankin on varattu tämän kuun loppuun. Laosissa olemme ehtineet vierailla Houay Xayn rajakaupungissa, josta otimme parin yön retken metikköön Gibbon Experiencen tahtiin. Tämän jälkeen matkasimme pari päivää alas Mekongia venheellä pysähtyen yöksi Pakbengissa ja jatkaen matkaa virtaa alaspäin Luang Prabangiin. Vietimme viitisen yötä Luang Prabangissa ennen kuin matkasimme minibussilla etelämpään kohti Vang Viengia, jossa majoitumme tällä hetkellä. Seuraavassa sitten hieman tarkempaa selontekoa näistä kohteista aloittaen vielä siitä mihin jäimme Thaimaassa.
Matkamme jäi siis kiipeilyn pariin lähellä Chiang Maita, jonne tosiaan palasimme napataksemme minibussin rajalle, sillä Thaimaan viisumimme olivat vain pariksi viikoksi. Joku ennakkoaavistus sekavasta rajaylityksestä muhi mielessäni, mutta en kyllä taas osannut arvata mitä varalleni oli ajateltu. Matkalla Chiang Maista Laosin ja Thaimaan rajalle pysähdyimme erittäin hämmentävällä valkoisella temppelillä.
Temppeli on kohtuu uusi ja jollen liikaa valehtele rakennusprojekti on ollut meneillään vuodesta -97 alkaen. Kauempaa temppeli näyttää vain kohtuullisen hämmentävältä valkoiselta temppeliltä, mutta omituisuus paljastuu kun pääsee vieläkin lähemmäs tarkastelemaan temppeliä ja veistokset ja kuvat ovatkin jotain aivan muuta kuin mihin temppeleissä on tottunut. Pääkalloja kannattelevat kädet nousevat maan uumenista samoin kuin predator, ja viskipullo ei ole outo näkymä.
Temppelin sisällä seinät on peitetty kuvilla avaruusolioista, terminaattoreihin ja Liisa ihmemaan Cheshire-kissaan. Hieman odottamaton matkanvarsipysähdys siis ja kannatan kyllä kohteessa pikaista pysähdystä mikäli suunnalla liikkuu.
Matkamme jatkui kuitenkin pian rajalle, joka sijaitsee siis Mekong-joella. Joen länsipuoli kuuluu Thaimaalle ja itäpuoli Laosille. Rajanylitys tehdään vielä tällä hetkellä veneillä, mutta sillanrakennusprojekti on meneillään, joten jonkun ajan päästä veneylitys hävinnee. Suoritimme maastapoistumisrituaalit Thaimaassa, hyppäsimme veneeseen ja pääsimme täyttelemään erinäisiä lippulappuja Laosin puolella. Minä selviydyin nopeimpana onnekkaana antamaan lippulappuseni rajaviranomaisille, jotka lupasivat palauttaa passini viiden minuutin päästä. Ongelma pääsi syntymään, kun viranomaiset kasasivat useiden matkaajien passit tarkastukseen ja niiden valmistuttua aina ojensivat passin ulos ikkunasta, josta passinomistaja sen aina kävi noukkimassa kun tunnisti kuvansa. Tai jonkun toisen kuvan niin kuin minun tapauksessani sitten pääsi käymään...
Hieman rupesin hämmästelemään, kun passiani ei ruvennut kuulumaan enkä nähnyt viranomaisten pöydillä enää pyörimässä samanlaista Suomen passintynkää kuin odottelin. Siinä vaiheessa kun viranomaiset ojensivat ulos selvästi skandinaavitytön passia ja tyttöä ei ruvennut kuulumaan passiaan noutamaan, osasin aavistaa että nyt on jotain pahasti vinossa ja usutin Heikun juoksemaan rajanyli noukkimaan kyseisen tytön, joka ilmiselvästi oli päättänyt ylittää rajan kourassaan minun passini. Luojan kiitos, tämä tyttö oli vielä lähistöllä eikä ollut juossut ensimmäiseen kaupungista lähtevään bussiin. Jokseenkin sydämensykettä nostattava tapaus ja koska kyseinen tyttö ei edes vaivautunut pyytämään anteeksi tempaustaan koin jokseenkin kohtuulliseksi olla huomioimatta seikkaa, että kyseinen tyttö oli jo suorittanut viisuminmaksuni. En ymmärrä, kuinka sokea voi ihminen olla sillä passinsaamisen jälkeen rajalla on vielä viimeinen tarkastuspiste, jossa tarkastetaan että kaikki leimat passissa on varmasti oikein. Eikö edes siinä vaiheessa passia ojentaessa tullut ihmetelleeksi kannessa komeilevaa jellonaa? Onni onnettomuudessa kuitenkin ja en onnekseni joutunut juoksemaan ympäri Laosia ilman passiani, siitäpä vasta soppa olisi syntynyt!
Onnistuneen rajaylityksen jälkeen hakeudumme majapaikkaan ja päätimme pitää päivän lepotauon, sillä Thaimaassa saamamme kipeydenpoikanen sinnitteli vielä matkassa ja suunnitelmissamme oli osallistua kahden yön metsäretkelle, johon sisältyi kohtuullisesti kävelyä ja emme kokeneet olevamme ihan vielä voimissamme sitä varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti