Päädyimme ostamaan liput etukäteen naiselta, joka lupasi, että meille on täten varattuna istumapaikka veneessä, sillä tuktuk-ajaja on ne silloin jo meille etukäteen ostanut. Tuktuk saapui ja kuljetti meidät veneiden luo ja istutittu meidät vielä viereiseen ravintolaan odottamaan, kun hän lähti hakemaan muita asiakkaita ja ennen kuin saisimme lippumme. Veneet täyttyivät jo pikkuhiljaa, ja kun tuktuk-ajajamme viimein tuli ja antoi lippumme ja ohjasi meidät veneeseen, yllättäen vene oli tässä vaiheessa jo kohtuu täynnä ja he yrittivät istuttaa meidät lattialle tyynyille.
Matkasimme tässä vaiheessa jo Heikun kera israelilaisen Nittayn kanssa ja huikkasin sälleille, että tämähän nyt ei vaan yksinkertaisesti käy päinsä ja kävelin ulos veneestä vaatien venettä istumapaikalla, sillä en todellakaan aikonut istua kuutta tuntia tyynyllä. Minut ohjattiin toiselle veneelle, jossa oli vielä runsaasti istumapaikkoja, mutta joka laosilaisten mukaan oli meidän sinne saapumisen jälkeen "jo täynnä" ja he käännyttivät muita matkaajia takaisin toiselle veneelle. Luonnollisesti meidän lähtiessämme veneessämme oli vielä vapaita paikkoja ja näin toisia veneitä, joissa oli myös runsaasti istumapaikkoja, joten voin vain syyttää laosialaisia käsittämättömästä organisaatiokyvyn puutteesta. Tässä maassa täytyy kai vaan joka kerta osata vaatia asioita ja sitten ne kyllä järjestyvät samantien, muussa tapauksessa laosilaisia ei voisi vähempää kiinnostaa.
Ruskeana virtaavan Mekongin varsi koostui koko kahden päivän ajan pelkästään sakeasta metsiköstä ja jokusesta hassusta kyläpahasesta aina silloin tällöin. Laos komeili vihreydellään. Silloin tällöin metsikön keskellä tönötti pieni bambumaja. Aina silloin tällöin enimmäkseen turistien täyttämä vene pysähtyi joen varrella pieneen kylään päästääkseen laosialaisia kyydistä, mutta varsinainen yönyli pysäkki oli Pakbengissa. Pakbeng oli kylä, jonka selkein tulonlähde oli siellä pysähtyvät turistit. Kylässä itsessään ei sinänsä ollut mitään sen kummallisempaa nähtävää, mutta se oli ihan hauska yliyön pysäkki.
Seuraavana aamuna matka jatkui aikaisin kohti Luang Prabangia. Maisemat olivat vastaavat kuin edellisenä päivänä kuutisen tunnin ajan. Ainoan poikkeuksen teki lähemmäs Luang Prabangia päästyä kalkkikivikalliossa sijaitseva budha-kuvakkein varusteltu Pak Oun luola, jota veneestä tarkastelimme. Näin kiipeilijöinä emme myöskään voineet olla huomaamatta suoraan veneestä nousevia kauniita muotoja ja myöhemmin saimmekin kuulla, että tämä oli nimenomaan Luang Prabangissa sijaitseva kiipeilykohde. Runsaiden sateiden (ja hieman hämmentävän veneestä kiipeämisen?) takia emme kuitenkaan päätyneet Pak Oulle kiipeämään.
 |
| Maisemaa Luang Prabangista |
Iltasella yksi pääkaduista muuntautuu värikkääksi käsityömarketiksi, joka saa pohtimaan suuren rahtipaketin lähettämistä Suomeen. Myynnissä on kauniita tekstiilejä päiväpeitoista iltatohveleihin erittäin halpaan hintaan.
Iltasella kävimme myös tarkastamassa joen rannassa sijaitsevan Utopia-baarin ja jo päiväsellä ihastelemamme ylitsepursuava, valtavalla voimalla virtaava, puitakin juuriltaan kiskova joki sai minut lupautumaan iltapuhteisiin. Baarin omistaja uskoi, että yläjuoksulta avattava pato saisi veden yön aikana nousemaan baariin asti ja oli kohtuullisen huolissaan kalusteistaan. Hetkeä myöhemmin roudasimme kaljapalkalla tavaroita läheiseen taloon useiden muiden baarista poistuvien vieraiden kanssa.
En usko, että vesi koskaan nousi baariin asti seuraavan päivän perusteella, mutta sateet olivat saaneet myös aikaiseksi sen, että eteläänmatkaavia busseja oli peruttu turvallisuussyistä. Runsaat sateet ovat kuitenkin mitä loistavin aika vierailla Luang Prabangin lähistöllä sijaitsevalla vesiputouksella.
Nappasimme minibussin paikan päälle ja heti alkuun jäimme "uimaan" alaputouksilla sijaitsevaan lammikkoon, jonne oli sijoiteltu myös liaani hauskuttamaan.
Mitä korkeammalla putouksia käveli sitä vaikuttavammaksi paikka muuttui. Päätimme kävellä putouksen ylle polkua pitkin ja sadekauden suuren vesimäärän ansiosta saimme kävellä muunmuassa vettäpursuavien portaikkojen läpi.
Putouksen yllä kävelimme veden läpi toiselle puolelle aivan putouksen reunalla. Nittayn sanoja mukaillen tämä lienee paras koskaan näkemämme vesiputous.
Näin myös kuvia sadekauden ulkopuolelta, jolloin vesiputous näytti aivan toisenlaiselta, mutta lammikot tuntuivat olevan kauniin turkooseja. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde. Muistinko mainita, että paikan päällä on myös salametsästykseltä pelastettujen karhujen puisto? Saavuimme paikalle juuri lounasaikaan ja karhut temmelsivät pitkin aitausta etsimässä kätkettyjä namupaloja. Pääsimme myös todistamaan, että aasiassa karhutkin viihtyvät riippumatoissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti