Jos Laos olisi väri, olisi se kirkkaan vaaleanvihreä!

Luang Prabangista matkasimme kauniisti kiemurtelevia vuoristomaisemia pitkin kohti Vang Viengia.

Matkan varrella komeili parikin maanvyörymää, joista yhden takia jouduimme odottelemaankin hetken. Busseja lienee peruttu ihan syystä parisen päivää aikaisemmin sateiden kohdilla...

Vang Vieng on kuuluisa tubeilustaan, joka sekoittaa järkevimmänkin matkailijan laskemaan pitkin jokea traktorinrenkaalla ympäripäissään baarista toiseen.

Kylässä kokonaisia kauppoja on omistettuja neonvärisille "In the Tubing"-topeille . Hieman massasta erottautuva turisti saattaa myös ostaa pitkin Aasiaa näkyvän Beerlao-topin ja hullutella leikkaamalla/repimällä sen kyljet lähestulkoon kokonaan auki, jotta muut matkaajat pääsevät ihailemaan hänen kauniistimuokkautuneita kylki/selkälihaksia. Eritoten Vang Viengissä matkailija saattaa myös hullutella kävelemällä kokonaan ilman paitaa pitkin katuja päällään tietysti kirkkaan vaaleanpunaiset Inthetubing-shortsit.

Vang Viengin uskomattomat maisemat

Aikaisin aamulla Vang Viengin katuja tallaavat vain enimmäkseen aasialaiset matkaajat, jotka ovat käyttäytyneet hieman sivistyneemmin edellisillan juhlinnoissa. Lähinnä länsimaalaiset turistit heräilevät vasta puolen päivän aikaan ja tähän aikaan pukeutuvat kohtuullisen säntillisesti, mutta pikkuhiljaa suuntaavat tubeineen ylävirtaan aloittaakseen baaritubeilun pitkin jokea ja mitä pidemmälle ilta etenee, sitä enemmän heistä tuntuu, että on täysin normaalia kävellä laosilaisessa kylässä tubeilun jälkeen päällään pelkät bikinit.
Kun nälkä yllättää, turisti suuntaa yhteen lukuisista länkkäriruokaa tarjoilevista ravintoloista. Valinta tehdään sen perusteella näytetäänkö telkkarista Frendejä vai Family Guyta. Nämä sarjat ovat ainakin laosilaisen ravintolanpitäjän mukaan ainoat sarjat, jotka tuovat ravintolalle asiakkaita.

Mielestäni on täysin ymmärrettävää, että humaloituneet turistit saattavat hukkua ja teloa itseään tubeilun merkeissä, vaikka tubeilu itsessään ei vaikuta niin vaaralliselta. Hämärän laskeuduttua, tuben kadottua retki voi kuitenkin osoittautua kohtalokkaaksi humalaisille. Henkilökohtaisesti pidimme kuitenkin huolta, ettemme olisi viimeiset baarista poistuvat juhlijat, jotta meille vielä riittäisi oma tube. Yhdestä baarista poistuttuamme tarkasti varjelemani tubet osoittautuivat viimeisiksi ja baarimikko ei ymmärrettävästi päästänyt muita juhlijoita uimaretkelle, sillä olihan hän nähnyt "bodies dragged out of that river!"

Baareissa juhlijat hulluttelevat tanssimalla vesisuihkun alla, joka pulppuaa suoraan ruskeasta joesta ja ottamalla sapluunoita ihoonsa spraymaalilla (yleensä myös neonväreillä) tai hassuilla tinnerikirjoituksilla. Jokseenkin pyöristyttävää on, että suuri osa näistä turisteista ei vieraile yhdessäkään toisessa Laosin kohteessa, jota todistaa erän tapaamani matkaajan kommentti:  "Olen ollut Vang Viengsissä jo viikon. Eihän Laosissa ole mitään muuta!"

Vang Viengin tubeilu-juhlinta lokeroituu samaan kastiin Phi Phin parteilusaaren ja Khao San Roadin kanssa! Mitä tähän sanoisi, onneksi Laosissa on myös muuta!

Itse päätimme käydä katsastamassa muun muassa allaolevassa kuvassa esiintyvät kalliot!

Matka taittui fillarsmilla!

Kiipeilykohteelle saatiin kivuta aikamoisten bouldereiden yli, mutta näkymät oli onneksi kauniit määränpäässä!

Näkymä kiipeilykalliolta

Vasemmalla tikapuut luolamiehelle

Pakko kommentoida, että reittien pulttaukset ei ollut aivan kauheasti meidän mieleemme ja heti ensimmäisellä enemmän kuin jännittävällä liidauksella onnistuin sitten pelkotiloissani takaisin alaspäin laskeutuessa jumittamaan jalkani yläpuolelleni mukavasti hyvään otteeseen. Tein pienimuotoisen venytyksen polvelleni, jalka päästi ihmeellisiä rusautusääniä, kiipesin takas ylös kauhuvoimalla, sillä tässä vaiheessa olin varma, että onnistun taittamaan nilkkani lopullisesti ja selvisin ilmeisesti sitten kivoilla polven nivelsiteen vammoilla. Kiitos ja hei! Mitä tähän nyt sanois..alkuun ei tuntunut niin pahalta ja kiipesin vielä pari muuta reittiä, mutta viimeistään seuraavana päivänä jalkani rupesi olemaan sitä mieltä, että tämä tyttö ei kiipeä edes portaita... Eikä v***ta. Mutta niin, pahemminkin ois voinut...

Siel se kiipee!

Eli kiipeilyt jäi sit tosiaan hissuille, vaikka ei tuolla lopulta ois ollut sadekauden takia kauheasti kiipeiltävääkään, eihän... Sen sijaan tehtiin päiväretki läheiselle Blue Lagoonille ja siellä sijaitsevalle yllättävän tilavalle luolalle. Blue Lagoon itsessään oli aika pettymys, ei niinkään mikään laguuni vaan pikemminkin joentynkä, jossa oli kyllä kiva pulahtaa, mutta siinäpä se oikeastaan.

Muutoin vaan tapettiin aikaa Vang Viengissä ennen viimeistä Laosin kohdetta Vientianessa.