Vihdoinkin kiinni kalliossa! Puoltoista kuukautta siinä meni ja rupesi melkein jo ahdistamaan ajatus uudestaan kiipeämisestä, mutta tänä aamuna kun vihdoin kävin läpi köyttä rupesi jotenkin kummallisesti hymyilyttämään ajatus kiipeilystä! Annoin itselleni anteeksi vielä tänään ja kiipesin superhelppoja reittejä aloittaen 6a:lla ja lopetellen parilla 5b:lla, sillä parin yön takainen yöjunakin oli vielä yrittänyt luoda vähän kipeyttä ilmoille. Heikku pysytteli köyden toisessa päässä varmistamassa omaa terveydentilaansa. Kumma kyllä edes liskot eivät pienen tauon jälkeen kiusanneet kallioilla vaan liidailukin onnistui ilman suurempia pelkotiloja! Päätteeksi oli taas loisto olo, tää on just sitä mitä haluan! Kiitos Crazy Horse!
Tällä hetkellä yövytään noin puolen kilsan päässä kallioilta Krua Jira homestayssa puutarhoineen päivineen. Vähän keskellä ei mitään, mutta tärkeimmäthän täältä löytyy!
Matka tänne oli sinänsä mielenkiintoinen, sillä kilometrejä tänne on joku 40 ja napattiin alkuun jonkunnäköinen bussintapainen, joka meni läheisille kuumille lähteille. Jonkun aikaa arvottiin siellä mitä tehdään, sillä ei ollut aivan varmuutta kuinka kaukana ollaan Mae Onista ja kuinka sinne päästäisiin. Paikan päällä pyöri kuitenkin jokunen tuktuk/taksintapainen ja uskaltauduttiin riskilläkin mennä ensiksi kylvettämään itseämme mineraalikylpyihin. Onneksemme kyyti järjestyikin sitten tämän jälkeen helposti suoraan majoitukseemme, joten nou hätiä! Jokunen toinenkin kiipeilijä ilmestyi vielä tänään majapaikkaamme, joten seurasta lienee ei ole pulaa. Otin myös yhteyttä Chiang Main kiipeilykerhon ilmoitustaulun perusteella ainakin Maxiin, jonka pitäisi päätyä paikan päälle joskus huomenissa ja hän myös toivottavasti löytää meidät.
Ai niin, mielenkiintoisemman kiipeilykohteen kallioista saa lisäämällä sinne jokusen vaha-ampparin ja sitten tämän toisen ilkeämmän version, joka rakentaa mahdottoman kokoisia pesiä suoraan kallioon. Parempi olla tekemättä sen enempiä tuttavuutta niiden kanssa epailen ma.
*******
Toisena kiipeilypäivänä Heikku valitteli yhä kipeyttään ja pienen suostuttelun jälkeen sain kuitenkin hänet mukaan varmistamaan. Alottelin kepeästi 5B+:lla ja yritin rohkeasti 6A+:aa tämän jälkeen liidillä ja jossain vaiheessa seinää, kun olin jo yhden omasta mielestäni kruksin taistellut läpi totesin, että tuskin olen koskaan liidannut 6A+:aa. Ja niin se seuraava pitkä veto jäi tälläkin kertaa tekemättä, sillä seuraavan kahvan kohdilla tuntui vielä pyörivän kummallisen paljon ampiaisia... Tämän todisti sitten myös meidän majapaikan tsekki, joka kävi viimeistelemässä reitin ja löysi kahvasta kivan ampiaispesän. :) Tämän pienen taistelun jälkeen olin vähintäänkin mennyttä ja kävin räpiköimässä jonkun superhelpon 5B:n läpi ja totesin, että on parempi pakata kamppeet siltä päivältä.
*******
Kolmas päivä oli sitäkin vaisumpi. Jotenkin tosi väsynyt olo ja liidillä meni vain jokunen vitonen ja yläköydellä sitten 6a. Tosi kivoja kallioita ja ikävä, että viisumi varoittelee taas loppumisellaan, joten täytyy rientää Laosiin. Onneksi siellä on sitten odotettavissa lisää kiipeilyä.
Jotenkin jäi kyllä sellainen olo, että Mae Oniin on palattava kiipeilemään joku päivä, sillä majoitus ja ruoka on tolkuttoman halpaa, majapaikan omistajat aivan käsittämättömän herttaisia ja puolet kallioista jäi kiipeilemättä... kolme päivää on vain niin vähän aikaa... ehkä sitten kotimatkalla pysähdyn täällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti