Päättäkäämme Cambodian matkamme kertomalla pari kummallista juttua. Pysähdyimme vielä yhdeksi yöksi Phnom Penhissä ja korruptio näkyy etenkin juuri siellä Lexusten muodossa. Valtion virkamiehet eivät virallisesti tienaa huomattavia summia kuukaudessa, mutta jostain syystä heillä on varaa ajella kalliilla autoilla ympäriinsä. Lienee jokainen bisneksen omaava kambodialainen maksaa erinäisiä lahjuksia viikottain, jotta saavat pitää bisneksensä. Lisäksi ei ole myöskään tavatonta, että esimerkiksi ystävämme Rozalien oli käytännössä allekirjoitettava paperi, jolla hän myi maitansa pilkkahintaan valtiolle, joka sitten kauppaa maat hyvään hintaan ulkomaalaisille sijoittajille. Ymmärtänette Lexukset!
Cambodiassa valtaa myös kummallinen muoti-ilmiö -pyjamat! Ei ole lainkaan tavatonta nähdä naisia kaupungilla viimeisimmillään pynttäytyneinä pukeutuneena nallekarhupyjamaan! Siis siihen versioon missä on housut ja napitettava paita ja joku söpö pörröinen koiranpentu! Yritin päästä sisälle, mitä ihmettä oikein tapahtuu ja olin ymmärtävinäni, että tietyn kellonajan jälkeen illalla on soveliasta vaihtaa pyjamaan. En silti näkisi itseäni kulkemassa ympäri Siem Reappia lammaspyjamassani syömässä illallista?
Toinen juttu, johon cambodialaiset ovat kovasti tykästyneet on mennä istumaan näihin tienvarsikahviloihin katselemaan televisiota ja juomaan jääteetä. Tuolit on järjestetty samaan suuntaan ja usein kaksi televisiota näyttää eri kanavaa, joista vähintäänkin toinen on paikallista karaokerakkauslaulelua. Cambodialaiset tuntuvat rakastavan katsella (ja kuunnella) hempeilymusavideoita, joissa on aina jokin traaginen rakkaustarina pyörimässä. Mielenkiintoista sakkia!
Mutta niin, matka jatkui tosiaan Kampotista Phnom Penhin kautta kahden dollarin tienvarsikampausta rikkaampana (köyhempänä?) kohti Siem Reappia ja Angkorin aarteita.
Siem Reap
Siem Reapin olennaisin ja Cambodian tunnetuin ja nähdyin nähtävyys on Angkor Watin temppelit. Luonnollisesti tämä oli myös mihin me suuntasimme erinäisten markkinoiden ohella. Angkor Watin alue on laaja ja koostuu useista eri temppeleistä ja raunioista. Ensimmäisenä vierailupäivänämme vuokrasimme tuktukin ja oppaan kiertääksemme miniympyrän tärkeitä temppeleitä. Heräsimme aamulla hyvissä ajoin ennen kukonlaulua, jotta ehtisimme näkemään Angkor Watin auringonnousun aikaan ja meitä lykästi kauniinpunertavan taivaan muodossa. Kävimme vierailemassa muun muassa kuvankauniissa puiden valloittamassa temppelissä, joka lienee tuttu myös Tomb Raiderista. Kaunis kuin mikä. Tämä temppeli oli päätetty jättää puiden valloittamaksi niin kuin se oli "löytämisen" aikaan, vaikka aika ajoin puiden juuret repivätkin kivimuodostelmia erilleen ja hajoittavat kokonaisia osia temppelistä kaatuessaan niiden päälle. Meidänkin vierailun aikana temppelissä oli käynnissä uudelleenrakennusprojekti viime vuonna kaatuneen puun jäljiltä.
Siem Reappiin oli suotu mitä lämpimin helle, joten temppeleillä kävely uuvutti nopeasti. Puolen päivän jälkeen oppaan löpinät rupesivat menemään jo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja keho rupesi kaipaamaan enemmän omaa sänkyä kuin muinaisia kivikasoja. Olihan näitä jo nähty!
Toinen juttu, mitä kävimme katsomassa Siem Reapissa oleskelun aikana oli joka lauantainen sellokonsertti lastensairaalalla. Konsertti on ilmainen, mutta paikan päältä ei kykene lähtemään tyhjentämättä rahavarojaan keräyslippaisiin konsertin jälkeen. Tämä sveitsiläinen lääkärisellisti Beatocello onnistuu vakuuttamaan puheillaan ja videoillaan hyväntekeväisyyssairaalansa rahantarpeen. Hän on käytännössä tehnyt cambodiassa mahdottomasta totta ja perustanut useita ILMAISIA lastensairaaloita, joiden palveluun voi luottaa. Ja cambodiassahan sairaaloihin ei voi luottaa. Pieniä lääkeavainlukuja sanoakseni, noin 80% cambodialaisista lääkkeistä on feikkejä ja noin 20% myrkyllisiä. Mitä ikinä siis teetkin, älä sairastu Cambodiassa!
Toisena temppelipäivänämme vuokrasimme allemme taas vaihteeksi polkupyörät, joka oli aika hullunhommaa siinä helteessä! Kuulin myöhemmin lämpötilan nousseen neljänkympin toiselle puolelle. Tyhmyyttämme rääkkäsimme itseämme sitten alueen isommalla ympäriajolla ja matkaa kertyi myös kepeästi ainakin 30 kilsaa päivän aikana. Heti aamutuimaan ostimme itsellemme jo erinäisissä kuvissa pyörineet hatut, joita ilman emme varmasti olisi selviytyneet. Pysähtelimme ympäriinsä jokaisessa matkan varrelle sattuneessa temppelipahasessa ja joimme kylmiä juomia. Juomien ostaminen sinänsä oli tavattoman helppoa (ja hulvatonta) puuhaa, sillä näin off-seasonin aikaan tienvarsimyyjät olivat enemmän kuin intoutuneita kinastelemaan kuka puhui sinulle ensiksi ja kenellä on siten oikeus myydä juomansa sinulle. Oli jotenkin hullua yrittää valita mihin kojuun asettuu syömään, sillä juurikin meidän lounaamme saattoi olla sen naisen päiväansio.
Jotain hullua meidänkin Siem Reapin majapaikkamme viereltä löytyi. Viereinen majatalo piti nimittäin yllä hyvätienestistä krokotiilifarmia. Kävimme kurkkaamassa kyseisen majatalon parvekkeelta ja siellähän ne köllöttelivät sulassa sovussa. Arviolta sata krokoa per amme.
Siem Reapissa tuli katsottua karttaa myös hieman paremmin ajan kanssa. Tarkoitus oli jatkaa rajan yli Laosiin, mutta lopulta reitti Thaimaan luultavasti parempikuntoisten teiden kautta Laosiin rupesi houkuttelemaan. Päätimme siis matkata Bangkokkiin, jossa emme olleet vielä pysähtyneet yksittäistä Khaosanilaista aamuyön kahvikuppia kummemmin.
Bangkok
Bangkokissa majoituttiin jokusen korttelin päässä reppureissaajille tutuksi tulleesta Khao San Roadista. Khao San vilisee baareja ja ostosmahdollisuuksia. Totta puhuen koko hemmetin Bangkok on shoppailijan paratiisi ja kuka tahansa voi löytää täältä mitä tahansa ja se on taivaan tosi. Mitä mekin sitten päädyttiin tekemään myös tyhmyyksissämme oli mennä yhtenä iltana oikein pidemmän kaavan kautta Khao Sanille. Vedeltiin ehkä taas jokunen ämpäridrinkki liikaa ja ei aikaakaan oltiin aivan ämpäripäissämme tanssimassa Khao Sanilla. Että näin! Tulihan sitä tutustuttua muun muassa kymmenpäiseen intialaiseen polttariporukkaan ja pariin kahjoon itävaltalaiseen. Jossain vaiheessa iltaa ostin kymmenkertaisella hinnalla polttarisankarille ruusun paikan päällä pyörivältä huvittavalta pikkulikalta ja tämän seurauksena loppuiltanakaan yksikään meistä ei sitten ollut ruusuitta, sillä tämä tyttö tunki niitä minulle sitten olan takaa. Seuraava päivä oli sitten sitäkin hiljaisempi!
Mitä muuta Bangkokissa sitten? Käytiin katsomassa kuninkaallista palatsia, joka oli kohtuullisen blingbling, mutta sen lisäksi ei kuitenkaan mitenkään kummallisen mielenkiintoinen.
Tämän lisäksi Bangkok tarjoili tosiaan lukuisia eri marketteja, joista ehdottomasti shoppailuhulluin on viikonloppuinen Chatuchakin marketti. Olisin voinut taas ostaa puolet marketista tyhjäksi, mutta onnekseni käyttäydyin kohtuullisesti olihan parista muusta bangkokilaisesta kojusta jo tarttunut mukaan uusi hame ja uusi mekko. Pikkuhiljaa voisi ehkä nämä hameet riittämän?
Sen lisäksi käytiin illallisella Heikun vanhan työkaverin kanssa Gabbages and Condoms-ravintolassa, joka oli jokseenkin ylihinnoiteltu makuuni, mutta ilmeisesti rahat menee ainakin hyväntekeväisyyteen, joten olkoon tämän kerran! Käytiin myös katsomassa Batman ja en suosittelisi kyseistä leffaa kellekään, varsinkaan kiipeilijöille.
Bangkokissa sattui vaihteeksi taas kummallinen jälleenkohtaaminen. Ollaan tavattu sama sälli nyt kolmessa eri kohteessa reissumme aikana ja se on hieman hämmentävää, koska ei olla edes tyystin varmoja kuka hän on ja missä ollaan tavattu. Suuret epäilykset ovat että tavattiin hänet ensimmäisinä Tonsain päivinämme ohimennen ja juteltiin. Seuraavan kerran tavattiin hänet kuukausi tästä rajaa ylittäessä matkatessa Cambodiaan. Ja nyt sitten kolmannen kerran hän käveli vastaan Bangkokissa!
Bangkok on valtavan kokoinen ja päästäksemme pois nappasimme yöjunan hieman liian viileälle viritetyllä AC:lla varustettuna. Kohti Chiang Maita, jonne matkaa reilusti semmoinen 12 tuntia. Mikä junissa oli loistavaa, oli se että matka tuli varustettuina ilta-aterialla, kahvilla ja aamupalalla.
Vietettiin pari yötä Chiang Maissa tutustuen lähinnä pohjoisthaimaan hieman erilaiseen ruokakulttuuriin etelään nähden. Chiang Maista löytyy muuten pieni boulderiseinä, jota ei kylläkään kokeiltu vaan käytiin kiipeilyhallilla vain nappaamassa matkaamme uusi opaskirja ja kyselemässä neuvoja Mae On:iin pääsemisen avuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti