Vihdoinkin kiinni kalliossa! Puoltoista kuukautta siinä meni ja rupesi melkein jo ahdistamaan ajatus uudestaan kiipeämisestä, mutta tänä aamuna kun vihdoin kävin läpi köyttä rupesi jotenkin kummallisesti hymyilyttämään ajatus kiipeilystä! Annoin itselleni anteeksi vielä tänään ja kiipesin superhelppoja reittejä aloittaen 6a:lla ja lopetellen parilla 5b:lla, sillä parin yön takainen yöjunakin oli vielä yrittänyt luoda vähän kipeyttä ilmoille. Heikku pysytteli köyden toisessa päässä varmistamassa omaa terveydentilaansa. Kumma kyllä edes liskot eivät pienen tauon jälkeen kiusanneet kallioilla vaan liidailukin onnistui ilman suurempia pelkotiloja! Päätteeksi oli taas loisto olo, tää on just sitä mitä haluan! Kiitos Crazy Horse!
Tällä hetkellä yövytään noin puolen kilsan päässä kallioilta Krua Jira homestayssa puutarhoineen päivineen. Vähän keskellä ei mitään, mutta tärkeimmäthän täältä löytyy!
Matka tänne oli sinänsä mielenkiintoinen, sillä kilometrejä tänne on joku 40 ja napattiin alkuun jonkunnäköinen bussintapainen, joka meni läheisille kuumille lähteille. Jonkun aikaa arvottiin siellä mitä tehdään, sillä ei ollut aivan varmuutta kuinka kaukana ollaan Mae Onista ja kuinka sinne päästäisiin. Paikan päällä pyöri kuitenkin jokunen tuktuk/taksintapainen ja uskaltauduttiin riskilläkin mennä ensiksi kylvettämään itseämme mineraalikylpyihin. Onneksemme kyyti järjestyikin sitten tämän jälkeen helposti suoraan majoitukseemme, joten nou hätiä! Jokunen toinenkin kiipeilijä ilmestyi vielä tänään majapaikkaamme, joten seurasta lienee ei ole pulaa. Otin myös yhteyttä Chiang Main kiipeilykerhon ilmoitustaulun perusteella ainakin Maxiin, jonka pitäisi päätyä paikan päälle joskus huomenissa ja hän myös toivottavasti löytää meidät.
Ai niin, mielenkiintoisemman kiipeilykohteen kallioista saa lisäämällä sinne jokusen vaha-ampparin ja sitten tämän toisen ilkeämmän version, joka rakentaa mahdottoman kokoisia pesiä suoraan kallioon. Parempi olla tekemättä sen enempiä tuttavuutta niiden kanssa epailen ma.
*******
Toisena kiipeilypäivänä Heikku valitteli yhä kipeyttään ja pienen suostuttelun jälkeen sain kuitenkin hänet mukaan varmistamaan. Alottelin kepeästi 5B+:lla ja yritin rohkeasti 6A+:aa tämän jälkeen liidillä ja jossain vaiheessa seinää, kun olin jo yhden omasta mielestäni kruksin taistellut läpi totesin, että tuskin olen koskaan liidannut 6A+:aa. Ja niin se seuraava pitkä veto jäi tälläkin kertaa tekemättä, sillä seuraavan kahvan kohdilla tuntui vielä pyörivän kummallisen paljon ampiaisia... Tämän todisti sitten myös meidän majapaikan tsekki, joka kävi viimeistelemässä reitin ja löysi kahvasta kivan ampiaispesän. :) Tämän pienen taistelun jälkeen olin vähintäänkin mennyttä ja kävin räpiköimässä jonkun superhelpon 5B:n läpi ja totesin, että on parempi pakata kamppeet siltä päivältä.
*******
Kolmas päivä oli sitäkin vaisumpi. Jotenkin tosi väsynyt olo ja liidillä meni vain jokunen vitonen ja yläköydellä sitten 6a. Tosi kivoja kallioita ja ikävä, että viisumi varoittelee taas loppumisellaan, joten täytyy rientää Laosiin. Onneksi siellä on sitten odotettavissa lisää kiipeilyä.
Jotenkin jäi kyllä sellainen olo, että Mae Oniin on palattava kiipeilemään joku päivä, sillä majoitus ja ruoka on tolkuttoman halpaa, majapaikan omistajat aivan käsittämättömän herttaisia ja puolet kallioista jäi kiipeilemättä... kolme päivää on vain niin vähän aikaa... ehkä sitten kotimatkalla pysähdyn täällä?
30. heinäkuuta 2012
#kuvat ihan just...#
Päättäkäämme Cambodian matkamme kertomalla pari kummallista juttua. Pysähdyimme vielä yhdeksi yöksi Phnom Penhissä ja korruptio näkyy etenkin juuri siellä Lexusten muodossa. Valtion virkamiehet eivät virallisesti tienaa huomattavia summia kuukaudessa, mutta jostain syystä heillä on varaa ajella kalliilla autoilla ympäriinsä. Lienee jokainen bisneksen omaava kambodialainen maksaa erinäisiä lahjuksia viikottain, jotta saavat pitää bisneksensä. Lisäksi ei ole myöskään tavatonta, että esimerkiksi ystävämme Rozalien oli käytännössä allekirjoitettava paperi, jolla hän myi maitansa pilkkahintaan valtiolle, joka sitten kauppaa maat hyvään hintaan ulkomaalaisille sijoittajille. Ymmärtänette Lexukset!
Cambodiassa valtaa myös kummallinen muoti-ilmiö -pyjamat! Ei ole lainkaan tavatonta nähdä naisia kaupungilla viimeisimmillään pynttäytyneinä pukeutuneena nallekarhupyjamaan! Siis siihen versioon missä on housut ja napitettava paita ja joku söpö pörröinen koiranpentu! Yritin päästä sisälle, mitä ihmettä oikein tapahtuu ja olin ymmärtävinäni, että tietyn kellonajan jälkeen illalla on soveliasta vaihtaa pyjamaan. En silti näkisi itseäni kulkemassa ympäri Siem Reappia lammaspyjamassani syömässä illallista?
Toinen juttu, johon cambodialaiset ovat kovasti tykästyneet on mennä istumaan näihin tienvarsikahviloihin katselemaan televisiota ja juomaan jääteetä. Tuolit on järjestetty samaan suuntaan ja usein kaksi televisiota näyttää eri kanavaa, joista vähintäänkin toinen on paikallista karaokerakkauslaulelua. Cambodialaiset tuntuvat rakastavan katsella (ja kuunnella) hempeilymusavideoita, joissa on aina jokin traaginen rakkaustarina pyörimässä. Mielenkiintoista sakkia!
Mutta niin, matka jatkui tosiaan Kampotista Phnom Penhin kautta kahden dollarin tienvarsikampausta rikkaampana (köyhempänä?) kohti Siem Reappia ja Angkorin aarteita.
Siem Reap
Siem Reapin olennaisin ja Cambodian tunnetuin ja nähdyin nähtävyys on Angkor Watin temppelit. Luonnollisesti tämä oli myös mihin me suuntasimme erinäisten markkinoiden ohella. Angkor Watin alue on laaja ja koostuu useista eri temppeleistä ja raunioista. Ensimmäisenä vierailupäivänämme vuokrasimme tuktukin ja oppaan kiertääksemme miniympyrän tärkeitä temppeleitä. Heräsimme aamulla hyvissä ajoin ennen kukonlaulua, jotta ehtisimme näkemään Angkor Watin auringonnousun aikaan ja meitä lykästi kauniinpunertavan taivaan muodossa. Kävimme vierailemassa muun muassa kuvankauniissa puiden valloittamassa temppelissä, joka lienee tuttu myös Tomb Raiderista. Kaunis kuin mikä. Tämä temppeli oli päätetty jättää puiden valloittamaksi niin kuin se oli "löytämisen" aikaan, vaikka aika ajoin puiden juuret repivätkin kivimuodostelmia erilleen ja hajoittavat kokonaisia osia temppelistä kaatuessaan niiden päälle. Meidänkin vierailun aikana temppelissä oli käynnissä uudelleenrakennusprojekti viime vuonna kaatuneen puun jäljiltä.
Siem Reappiin oli suotu mitä lämpimin helle, joten temppeleillä kävely uuvutti nopeasti. Puolen päivän jälkeen oppaan löpinät rupesivat menemään jo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja keho rupesi kaipaamaan enemmän omaa sänkyä kuin muinaisia kivikasoja. Olihan näitä jo nähty!
Toinen juttu, mitä kävimme katsomassa Siem Reapissa oleskelun aikana oli joka lauantainen sellokonsertti lastensairaalalla. Konsertti on ilmainen, mutta paikan päältä ei kykene lähtemään tyhjentämättä rahavarojaan keräyslippaisiin konsertin jälkeen. Tämä sveitsiläinen lääkärisellisti Beatocello onnistuu vakuuttamaan puheillaan ja videoillaan hyväntekeväisyyssairaalansa rahantarpeen. Hän on käytännössä tehnyt cambodiassa mahdottomasta totta ja perustanut useita ILMAISIA lastensairaaloita, joiden palveluun voi luottaa. Ja cambodiassahan sairaaloihin ei voi luottaa. Pieniä lääkeavainlukuja sanoakseni, noin 80% cambodialaisista lääkkeistä on feikkejä ja noin 20% myrkyllisiä. Mitä ikinä siis teetkin, älä sairastu Cambodiassa!
Toisena temppelipäivänämme vuokrasimme allemme taas vaihteeksi polkupyörät, joka oli aika hullunhommaa siinä helteessä! Kuulin myöhemmin lämpötilan nousseen neljänkympin toiselle puolelle. Tyhmyyttämme rääkkäsimme itseämme sitten alueen isommalla ympäriajolla ja matkaa kertyi myös kepeästi ainakin 30 kilsaa päivän aikana. Heti aamutuimaan ostimme itsellemme jo erinäisissä kuvissa pyörineet hatut, joita ilman emme varmasti olisi selviytyneet. Pysähtelimme ympäriinsä jokaisessa matkan varrelle sattuneessa temppelipahasessa ja joimme kylmiä juomia. Juomien ostaminen sinänsä oli tavattoman helppoa (ja hulvatonta) puuhaa, sillä näin off-seasonin aikaan tienvarsimyyjät olivat enemmän kuin intoutuneita kinastelemaan kuka puhui sinulle ensiksi ja kenellä on siten oikeus myydä juomansa sinulle. Oli jotenkin hullua yrittää valita mihin kojuun asettuu syömään, sillä juurikin meidän lounaamme saattoi olla sen naisen päiväansio.
Jotain hullua meidänkin Siem Reapin majapaikkamme viereltä löytyi. Viereinen majatalo piti nimittäin yllä hyvätienestistä krokotiilifarmia. Kävimme kurkkaamassa kyseisen majatalon parvekkeelta ja siellähän ne köllöttelivät sulassa sovussa. Arviolta sata krokoa per amme.
Siem Reapissa tuli katsottua karttaa myös hieman paremmin ajan kanssa. Tarkoitus oli jatkaa rajan yli Laosiin, mutta lopulta reitti Thaimaan luultavasti parempikuntoisten teiden kautta Laosiin rupesi houkuttelemaan. Päätimme siis matkata Bangkokkiin, jossa emme olleet vielä pysähtyneet yksittäistä Khaosanilaista aamuyön kahvikuppia kummemmin.
Bangkok
Bangkokissa majoituttiin jokusen korttelin päässä reppureissaajille tutuksi tulleesta Khao San Roadista. Khao San vilisee baareja ja ostosmahdollisuuksia. Totta puhuen koko hemmetin Bangkok on shoppailijan paratiisi ja kuka tahansa voi löytää täältä mitä tahansa ja se on taivaan tosi. Mitä mekin sitten päädyttiin tekemään myös tyhmyyksissämme oli mennä yhtenä iltana oikein pidemmän kaavan kautta Khao Sanille. Vedeltiin ehkä taas jokunen ämpäridrinkki liikaa ja ei aikaakaan oltiin aivan ämpäripäissämme tanssimassa Khao Sanilla. Että näin! Tulihan sitä tutustuttua muun muassa kymmenpäiseen intialaiseen polttariporukkaan ja pariin kahjoon itävaltalaiseen. Jossain vaiheessa iltaa ostin kymmenkertaisella hinnalla polttarisankarille ruusun paikan päällä pyörivältä huvittavalta pikkulikalta ja tämän seurauksena loppuiltanakaan yksikään meistä ei sitten ollut ruusuitta, sillä tämä tyttö tunki niitä minulle sitten olan takaa. Seuraava päivä oli sitten sitäkin hiljaisempi!
Mitä muuta Bangkokissa sitten? Käytiin katsomassa kuninkaallista palatsia, joka oli kohtuullisen blingbling, mutta sen lisäksi ei kuitenkaan mitenkään kummallisen mielenkiintoinen.
Tämän lisäksi Bangkok tarjoili tosiaan lukuisia eri marketteja, joista ehdottomasti shoppailuhulluin on viikonloppuinen Chatuchakin marketti. Olisin voinut taas ostaa puolet marketista tyhjäksi, mutta onnekseni käyttäydyin kohtuullisesti olihan parista muusta bangkokilaisesta kojusta jo tarttunut mukaan uusi hame ja uusi mekko. Pikkuhiljaa voisi ehkä nämä hameet riittämän?
Sen lisäksi käytiin illallisella Heikun vanhan työkaverin kanssa Gabbages and Condoms-ravintolassa, joka oli jokseenkin ylihinnoiteltu makuuni, mutta ilmeisesti rahat menee ainakin hyväntekeväisyyteen, joten olkoon tämän kerran! Käytiin myös katsomassa Batman ja en suosittelisi kyseistä leffaa kellekään, varsinkaan kiipeilijöille.
Bangkokissa sattui vaihteeksi taas kummallinen jälleenkohtaaminen. Ollaan tavattu sama sälli nyt kolmessa eri kohteessa reissumme aikana ja se on hieman hämmentävää, koska ei olla edes tyystin varmoja kuka hän on ja missä ollaan tavattu. Suuret epäilykset ovat että tavattiin hänet ensimmäisinä Tonsain päivinämme ohimennen ja juteltiin. Seuraavan kerran tavattiin hänet kuukausi tästä rajaa ylittäessä matkatessa Cambodiaan. Ja nyt sitten kolmannen kerran hän käveli vastaan Bangkokissa!
Bangkok on valtavan kokoinen ja päästäksemme pois nappasimme yöjunan hieman liian viileälle viritetyllä AC:lla varustettuna. Kohti Chiang Maita, jonne matkaa reilusti semmoinen 12 tuntia. Mikä junissa oli loistavaa, oli se että matka tuli varustettuina ilta-aterialla, kahvilla ja aamupalalla.
Vietettiin pari yötä Chiang Maissa tutustuen lähinnä pohjoisthaimaan hieman erilaiseen ruokakulttuuriin etelään nähden. Chiang Maista löytyy muuten pieni boulderiseinä, jota ei kylläkään kokeiltu vaan käytiin kiipeilyhallilla vain nappaamassa matkaamme uusi opaskirja ja kyselemässä neuvoja Mae On:iin pääsemisen avuksi.
Cambodiassa valtaa myös kummallinen muoti-ilmiö -pyjamat! Ei ole lainkaan tavatonta nähdä naisia kaupungilla viimeisimmillään pynttäytyneinä pukeutuneena nallekarhupyjamaan! Siis siihen versioon missä on housut ja napitettava paita ja joku söpö pörröinen koiranpentu! Yritin päästä sisälle, mitä ihmettä oikein tapahtuu ja olin ymmärtävinäni, että tietyn kellonajan jälkeen illalla on soveliasta vaihtaa pyjamaan. En silti näkisi itseäni kulkemassa ympäri Siem Reappia lammaspyjamassani syömässä illallista?
Toinen juttu, johon cambodialaiset ovat kovasti tykästyneet on mennä istumaan näihin tienvarsikahviloihin katselemaan televisiota ja juomaan jääteetä. Tuolit on järjestetty samaan suuntaan ja usein kaksi televisiota näyttää eri kanavaa, joista vähintäänkin toinen on paikallista karaokerakkauslaulelua. Cambodialaiset tuntuvat rakastavan katsella (ja kuunnella) hempeilymusavideoita, joissa on aina jokin traaginen rakkaustarina pyörimässä. Mielenkiintoista sakkia!
Mutta niin, matka jatkui tosiaan Kampotista Phnom Penhin kautta kahden dollarin tienvarsikampausta rikkaampana (köyhempänä?) kohti Siem Reappia ja Angkorin aarteita.
Siem Reap
Siem Reapin olennaisin ja Cambodian tunnetuin ja nähdyin nähtävyys on Angkor Watin temppelit. Luonnollisesti tämä oli myös mihin me suuntasimme erinäisten markkinoiden ohella. Angkor Watin alue on laaja ja koostuu useista eri temppeleistä ja raunioista. Ensimmäisenä vierailupäivänämme vuokrasimme tuktukin ja oppaan kiertääksemme miniympyrän tärkeitä temppeleitä. Heräsimme aamulla hyvissä ajoin ennen kukonlaulua, jotta ehtisimme näkemään Angkor Watin auringonnousun aikaan ja meitä lykästi kauniinpunertavan taivaan muodossa. Kävimme vierailemassa muun muassa kuvankauniissa puiden valloittamassa temppelissä, joka lienee tuttu myös Tomb Raiderista. Kaunis kuin mikä. Tämä temppeli oli päätetty jättää puiden valloittamaksi niin kuin se oli "löytämisen" aikaan, vaikka aika ajoin puiden juuret repivätkin kivimuodostelmia erilleen ja hajoittavat kokonaisia osia temppelistä kaatuessaan niiden päälle. Meidänkin vierailun aikana temppelissä oli käynnissä uudelleenrakennusprojekti viime vuonna kaatuneen puun jäljiltä.
Siem Reappiin oli suotu mitä lämpimin helle, joten temppeleillä kävely uuvutti nopeasti. Puolen päivän jälkeen oppaan löpinät rupesivat menemään jo toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja keho rupesi kaipaamaan enemmän omaa sänkyä kuin muinaisia kivikasoja. Olihan näitä jo nähty!
Toinen juttu, mitä kävimme katsomassa Siem Reapissa oleskelun aikana oli joka lauantainen sellokonsertti lastensairaalalla. Konsertti on ilmainen, mutta paikan päältä ei kykene lähtemään tyhjentämättä rahavarojaan keräyslippaisiin konsertin jälkeen. Tämä sveitsiläinen lääkärisellisti Beatocello onnistuu vakuuttamaan puheillaan ja videoillaan hyväntekeväisyyssairaalansa rahantarpeen. Hän on käytännössä tehnyt cambodiassa mahdottomasta totta ja perustanut useita ILMAISIA lastensairaaloita, joiden palveluun voi luottaa. Ja cambodiassahan sairaaloihin ei voi luottaa. Pieniä lääkeavainlukuja sanoakseni, noin 80% cambodialaisista lääkkeistä on feikkejä ja noin 20% myrkyllisiä. Mitä ikinä siis teetkin, älä sairastu Cambodiassa!
Toisena temppelipäivänämme vuokrasimme allemme taas vaihteeksi polkupyörät, joka oli aika hullunhommaa siinä helteessä! Kuulin myöhemmin lämpötilan nousseen neljänkympin toiselle puolelle. Tyhmyyttämme rääkkäsimme itseämme sitten alueen isommalla ympäriajolla ja matkaa kertyi myös kepeästi ainakin 30 kilsaa päivän aikana. Heti aamutuimaan ostimme itsellemme jo erinäisissä kuvissa pyörineet hatut, joita ilman emme varmasti olisi selviytyneet. Pysähtelimme ympäriinsä jokaisessa matkan varrelle sattuneessa temppelipahasessa ja joimme kylmiä juomia. Juomien ostaminen sinänsä oli tavattoman helppoa (ja hulvatonta) puuhaa, sillä näin off-seasonin aikaan tienvarsimyyjät olivat enemmän kuin intoutuneita kinastelemaan kuka puhui sinulle ensiksi ja kenellä on siten oikeus myydä juomansa sinulle. Oli jotenkin hullua yrittää valita mihin kojuun asettuu syömään, sillä juurikin meidän lounaamme saattoi olla sen naisen päiväansio.
Jotain hullua meidänkin Siem Reapin majapaikkamme viereltä löytyi. Viereinen majatalo piti nimittäin yllä hyvätienestistä krokotiilifarmia. Kävimme kurkkaamassa kyseisen majatalon parvekkeelta ja siellähän ne köllöttelivät sulassa sovussa. Arviolta sata krokoa per amme.
Siem Reapissa tuli katsottua karttaa myös hieman paremmin ajan kanssa. Tarkoitus oli jatkaa rajan yli Laosiin, mutta lopulta reitti Thaimaan luultavasti parempikuntoisten teiden kautta Laosiin rupesi houkuttelemaan. Päätimme siis matkata Bangkokkiin, jossa emme olleet vielä pysähtyneet yksittäistä Khaosanilaista aamuyön kahvikuppia kummemmin.
Bangkok
Bangkokissa majoituttiin jokusen korttelin päässä reppureissaajille tutuksi tulleesta Khao San Roadista. Khao San vilisee baareja ja ostosmahdollisuuksia. Totta puhuen koko hemmetin Bangkok on shoppailijan paratiisi ja kuka tahansa voi löytää täältä mitä tahansa ja se on taivaan tosi. Mitä mekin sitten päädyttiin tekemään myös tyhmyyksissämme oli mennä yhtenä iltana oikein pidemmän kaavan kautta Khao Sanille. Vedeltiin ehkä taas jokunen ämpäridrinkki liikaa ja ei aikaakaan oltiin aivan ämpäripäissämme tanssimassa Khao Sanilla. Että näin! Tulihan sitä tutustuttua muun muassa kymmenpäiseen intialaiseen polttariporukkaan ja pariin kahjoon itävaltalaiseen. Jossain vaiheessa iltaa ostin kymmenkertaisella hinnalla polttarisankarille ruusun paikan päällä pyörivältä huvittavalta pikkulikalta ja tämän seurauksena loppuiltanakaan yksikään meistä ei sitten ollut ruusuitta, sillä tämä tyttö tunki niitä minulle sitten olan takaa. Seuraava päivä oli sitten sitäkin hiljaisempi!
Mitä muuta Bangkokissa sitten? Käytiin katsomassa kuninkaallista palatsia, joka oli kohtuullisen blingbling, mutta sen lisäksi ei kuitenkaan mitenkään kummallisen mielenkiintoinen.
Tämän lisäksi Bangkok tarjoili tosiaan lukuisia eri marketteja, joista ehdottomasti shoppailuhulluin on viikonloppuinen Chatuchakin marketti. Olisin voinut taas ostaa puolet marketista tyhjäksi, mutta onnekseni käyttäydyin kohtuullisesti olihan parista muusta bangkokilaisesta kojusta jo tarttunut mukaan uusi hame ja uusi mekko. Pikkuhiljaa voisi ehkä nämä hameet riittämän?
Sen lisäksi käytiin illallisella Heikun vanhan työkaverin kanssa Gabbages and Condoms-ravintolassa, joka oli jokseenkin ylihinnoiteltu makuuni, mutta ilmeisesti rahat menee ainakin hyväntekeväisyyteen, joten olkoon tämän kerran! Käytiin myös katsomassa Batman ja en suosittelisi kyseistä leffaa kellekään, varsinkaan kiipeilijöille.
Bangkokissa sattui vaihteeksi taas kummallinen jälleenkohtaaminen. Ollaan tavattu sama sälli nyt kolmessa eri kohteessa reissumme aikana ja se on hieman hämmentävää, koska ei olla edes tyystin varmoja kuka hän on ja missä ollaan tavattu. Suuret epäilykset ovat että tavattiin hänet ensimmäisinä Tonsain päivinämme ohimennen ja juteltiin. Seuraavan kerran tavattiin hänet kuukausi tästä rajaa ylittäessä matkatessa Cambodiaan. Ja nyt sitten kolmannen kerran hän käveli vastaan Bangkokissa!
Bangkok on valtavan kokoinen ja päästäksemme pois nappasimme yöjunan hieman liian viileälle viritetyllä AC:lla varustettuna. Kohti Chiang Maita, jonne matkaa reilusti semmoinen 12 tuntia. Mikä junissa oli loistavaa, oli se että matka tuli varustettuina ilta-aterialla, kahvilla ja aamupalalla.
Vietettiin pari yötä Chiang Maissa tutustuen lähinnä pohjoisthaimaan hieman erilaiseen ruokakulttuuriin etelään nähden. Chiang Maista löytyy muuten pieni boulderiseinä, jota ei kylläkään kokeiltu vaan käytiin kiipeilyhallilla vain nappaamassa matkaamme uusi opaskirja ja kyselemässä neuvoja Mae On:iin pääsemisen avuksi.
15. heinäkuuta 2012
Niin pitkälle kuin pippuri kasvaa!
Seuraavaksi matkamme jatkui hieman pienempään kaupunkiin nimeltä Kampot. Nyt jos mietit kuumeisesti, mistä Kampot kuulostaa niin tutulta, niin vastaus on tietenkin pippuri! Kyllä, täältä ranskalaisetkin hankkivat pippurinsa!
Päädyttiin viettämään kaupungissa jokunen yö, sillä paikka osoittautui mukavaksi, rauhalliseksi pieneksi kyläksi. Tietysti tähän yleiseen paikalleen jumiutumiseen saattaa osatekijänään vaikuttaa kuumuus ja yleinen matkaväsymys, joka edesauttaa sitä, ettei koko ajan jaksa olla liikkeellä. Paikallisista nähtävyyksistä kävimme tarkastamassa Kampotin ulkopuolella kallioluolissa sijaitsevia angkoria edeltävän ajan temppeleitä, joista yksi oli selvinnyt hengissä punakhmerien kynsistä. Kyytinämme toimi tietenkin tuktuk ja oppainamme paikalliset pikkupojat, jotka jo odottelivat meitä sankoin joukoin, kun saavuimme kallioiden lähistölle.
Täydellisellä englannilla varustetut pojat osoittelivat meille kallion seinämissä olevia eläinten muotoja -äiti- ja lapsielefantti, sika, krokotiili, lehmä ja isänorsu. Kipusimme kallioiden läpi poikien perässä ja jotenkin tuntui, että kiipeilytaidoista huolimatta he olivat jokseenkin ketterämpiä. Jossain vaiheessa ryömiessäni kallioseinämien läpi mietin myös pari kertaa oliko farkkuhameeni kuitenkaan ihan täydellinen asuvalinta päivälle?
Toisena päivänä vuokrattiin munamankelit dollarilla päivä ja matkattiin 8 kilometriä maaseudulle. Kambodian maaseutu on erittäin kaunista ja maaperä kauniin punainen, joten ajelu noissa maisemissa on aika rauhoittavaa. Riisityöläisiä askareissa, possuja, kanoja, lehmiä ja vesibuffaloita siellä sun täällä lieoissaan.
Matkamme määränpäänä oli jokseenkin eriskummallisin eläintarha. Eläintarha ei ollut mitään korkeasaaren kokoluokkaa, mutta piti sisällään kaikenlaista leijonista tiikeriin ja helmikanoista krokotiilin kautta binturongiin (siis mihin?).
Omiksi suosikeiksini valikoituivat
ehdottomasti gibbonit ja tajusin että tuskin olen koskaan aikaisemmin
edes nähnyt kyseisiä otuksia! Aivan mielettömiä swingaajia!
Mikä tästä eläintarhasta kohtuu pienine häkkeineen teki kuitenkin kovin kummallisen oli se, että alueelle oli ripoteltu kasa huvipuistohärveleitä, jotka olivat nähneet parhaimmat päivänsä jo aikoja sitten. Paikalla oli ruostunut maailmanpyörä, karuselli ja kasa eriskummallisia budha- ja eläinpatsaita.
Hyvät uutiset ovat, että vuodesta 2011 alkaen eläintarha on toiminut yhteistyössä wildlife foundationin kanssa eläinten hyvinvoinnin parissa. Periaatteessa siis vaivainen neljän dollarin sisäänpääsymaksumme pitäisi mennä elinolojen parantamiseen. Alueella oli selvästi riittävästi tilaa uusien isompien häkkien rakentamiseen ja jonkinnäköistä parannusta tuntuikin olevan menossa. Mikä sinänsä pisti silmään tässä eläintarhassa, oli se fakta että parikin eläintä mukaan lukien gibbonit ja leijona, näkyivät omaavan kovinkin tuoretta jälkikasvua, joten sanoisin etteivät asiat ihan pieleen täällä ole menneet. Tämä tuntematta sen paremmin faktaa gibbonien ja leijonien tarhaoloissa lisääntymisestä!
Paluumatkalla päätettiin kokeilla arvalla jotain sivutietä, joka
päätyikin viemään meidät munkkiluostariin, jossa saimme seuraksemme
useita pyörällä ajavia pikkupoikia,jotka huutelivat vaihteeksi hello,
whats your name.
Tämän lisäksi päätimme ottaa vielä yhden sivutien, jonka varrella keskustelimme paikallisen miehen kanssa, joka neuvoi että voimme seurata tietä loppuun asti ja päädymme lopulta takaisin isolle tielle. Ei aivan arvattu, että tie olisi niin pitkä kuin se lopulta oli, mutta onneksemme olimme valinneet juuri oikean sivutien ja maha muistutteli juuri oikealla hetkellä näläntunnetta.
Päätimme pysähtyä tien varrella olevaan ulkoravintolaan, joka näytti aivan normaalilta pikkusyöttölältä. Meinasin istua näkemäämme pöytään, mutta meidät ohjattiinkin pensaikon läpi joen rantaan laiturin päällä sijaitseviin jokaiselle ravintolaseurueille varattuihin "loosseihin". Paikka oli uskomattoman ihana ja istuessamme omassa loossissamme huomasimme, että vastaavia ravintoloita oli joenranta täynnä. Niitä oli vain mahdoton tien puolelta tunnistaa laituriravintoloiksi pensaikon takia.
Täysin tietämättämme olimme päätyneet paikallisten arvostamalle papaya-salaattitielle, joka oli kuuluisa ravintoloistaan.
Nyt kun päästin ruoan makuun niin tässä vielä pienoinen tienvarsinamupala kaikille herkkusuille!
Päädyttiin viettämään kaupungissa jokunen yö, sillä paikka osoittautui mukavaksi, rauhalliseksi pieneksi kyläksi. Tietysti tähän yleiseen paikalleen jumiutumiseen saattaa osatekijänään vaikuttaa kuumuus ja yleinen matkaväsymys, joka edesauttaa sitä, ettei koko ajan jaksa olla liikkeellä. Paikallisista nähtävyyksistä kävimme tarkastamassa Kampotin ulkopuolella kallioluolissa sijaitsevia angkoria edeltävän ajan temppeleitä, joista yksi oli selvinnyt hengissä punakhmerien kynsistä. Kyytinämme toimi tietenkin tuktuk ja oppainamme paikalliset pikkupojat, jotka jo odottelivat meitä sankoin joukoin, kun saavuimme kallioiden lähistölle.
Täydellisellä englannilla varustetut pojat osoittelivat meille kallion seinämissä olevia eläinten muotoja -äiti- ja lapsielefantti, sika, krokotiili, lehmä ja isänorsu. Kipusimme kallioiden läpi poikien perässä ja jotenkin tuntui, että kiipeilytaidoista huolimatta he olivat jokseenkin ketterämpiä. Jossain vaiheessa ryömiessäni kallioseinämien läpi mietin myös pari kertaa oliko farkkuhameeni kuitenkaan ihan täydellinen asuvalinta päivälle?
Toisena päivänä vuokrattiin munamankelit dollarilla päivä ja matkattiin 8 kilometriä maaseudulle. Kambodian maaseutu on erittäin kaunista ja maaperä kauniin punainen, joten ajelu noissa maisemissa on aika rauhoittavaa. Riisityöläisiä askareissa, possuja, kanoja, lehmiä ja vesibuffaloita siellä sun täällä lieoissaan.
Matkamme määränpäänä oli jokseenkin eriskummallisin eläintarha. Eläintarha ei ollut mitään korkeasaaren kokoluokkaa, mutta piti sisällään kaikenlaista leijonista tiikeriin ja helmikanoista krokotiilin kautta binturongiin (siis mihin?).
 |
| Paikallinen tahmatassu eli binturong |
Mikä tästä eläintarhasta kohtuu pienine häkkeineen teki kuitenkin kovin kummallisen oli se, että alueelle oli ripoteltu kasa huvipuistohärveleitä, jotka olivat nähneet parhaimmat päivänsä jo aikoja sitten. Paikalla oli ruostunut maailmanpyörä, karuselli ja kasa eriskummallisia budha- ja eläinpatsaita.
Hyvät uutiset ovat, että vuodesta 2011 alkaen eläintarha on toiminut yhteistyössä wildlife foundationin kanssa eläinten hyvinvoinnin parissa. Periaatteessa siis vaivainen neljän dollarin sisäänpääsymaksumme pitäisi mennä elinolojen parantamiseen. Alueella oli selvästi riittävästi tilaa uusien isompien häkkien rakentamiseen ja jonkinnäköistä parannusta tuntuikin olevan menossa. Mikä sinänsä pisti silmään tässä eläintarhassa, oli se fakta että parikin eläintä mukaan lukien gibbonit ja leijona, näkyivät omaavan kovinkin tuoretta jälkikasvua, joten sanoisin etteivät asiat ihan pieleen täällä ole menneet. Tämä tuntematta sen paremmin faktaa gibbonien ja leijonien tarhaoloissa lisääntymisestä!
 |
| Kaveri, joka lienee kurkisti bungalowini katosta! |
Tämän lisäksi päätimme ottaa vielä yhden sivutien, jonka varrella keskustelimme paikallisen miehen kanssa, joka neuvoi että voimme seurata tietä loppuun asti ja päädymme lopulta takaisin isolle tielle. Ei aivan arvattu, että tie olisi niin pitkä kuin se lopulta oli, mutta onneksemme olimme valinneet juuri oikean sivutien ja maha muistutteli juuri oikealla hetkellä näläntunnetta.
Päätimme pysähtyä tien varrella olevaan ulkoravintolaan, joka näytti aivan normaalilta pikkusyöttölältä. Meinasin istua näkemäämme pöytään, mutta meidät ohjattiinkin pensaikon läpi joen rantaan laiturin päällä sijaitseviin jokaiselle ravintolaseurueille varattuihin "loosseihin". Paikka oli uskomattoman ihana ja istuessamme omassa loossissamme huomasimme, että vastaavia ravintoloita oli joenranta täynnä. Niitä oli vain mahdoton tien puolelta tunnistaa laituriravintoloiksi pensaikon takia.
Täysin tietämättämme olimme päätyneet paikallisten arvostamalle papaya-salaattitielle, joka oli kuuluisa ravintoloistaan.
 |
| Vastarannalla kuvatäydellisyyttä hakevat vastakkainasetellut veneet! |
Nyt kun päästin ruoan makuun niin tässä vielä pienoinen tienvarsinamupala kaikille herkkusuille!
 |
| Tätä Saijakin maistaisi! |
 |
| Ja se kaiveli haravalla hampaitaan! |
7. heinäkuuta 2012
Koh Rongin paratiisisaari (?)
Hieman blogipäivityksiä nyt kun olemme ostaneet väliaikaiseksi hyödykkeeksi 7 dollarin usbi-näppäimistön, joka helpottaa huomattavasti kirjoittamista, kun ei tarvitse jokaista opl:ää copypastettaa. :)
Phnom Penhistä matkasimme etelärannikolle kohteeseen, jota meille oli suositeltu useammin kuin kerran. Kyseessä ei ollut suinkaan huumeiden ja prostituution valtaama Sihanoukville, jossa yövyimme yön verran. Vahvojen huumeiden ja halpojen naisien lisäksi meidät ympäröi kohteessa ukkosmyrsky, joka iski vaihteeksi yllättävän lähelle. Istuskelimme sateelta suojassa turvallisesti Utopia-baarin metallikaton alla ja pakko myöntää, että aika moisen jysäyksen sai aikaiseksi jat hetken välähdykset sai aikaan erilaisia pelkotiloja. :)
Seuravana aamuna lähdettiin matkaamaan siihen varsinaiseen kohteeseen parin tunnin kalastaja-aluksella. Tarkoitus oli yöpyä Koh Rongilla suomalaisen Jonen särkyneen sydämen majatalossa saaren toisella puolella, mutta kävi ilmi, että Jone viettää kesäkaudet mieluusti Suomessa, ymmärrettävästi.
Jäimme siis majoittumaan sinne minne meidät ensiksi johdatettiin ja kävelimme rannan toiseen päähän Treehouse bungalow'eihin, joka ei mitenkään huonompi majoitusvaihtoehto jokseenkaan ei myöskään se halvin. Bungalowit kustansi 15 dollaria sadekauden kunniaksi ja varsinaiset puumajat 25 dollaria. Päädyimme majoittumaan yhdeksi yöksi puumajaan ja loput bungalowissa.
Niin. Cambodian rahayksiköt on hieman hämmentäviä. Käytännössä automaatit syystää ulos jenkkidollareita (ainakin ne mistä olen rahaa nostanut) ja niillä sitten maksellaan. Takaisin saa yleensä kasan dollareita ja pikkuhilut rieleinä. Vähänkään ryppyisemmät dollarisetelit ei kuitenkaan käy maksuvälineenä, mutta ne voi käydä mahdollisesti vaihtamassa pimeämmillä markkinoilla huonommalla vaihtokurssilla..
Koh Rongilla käytiin yhtenä päivänä snorklailemassa majapaikkamme edustalla ja bongattiin paikallisten kalojen lisäksi pari rauskua. Päivät sujui enimmäkseen rentoutuen ja kirjoja lukien ja tähän aktiviteettiin saari soveltuikin täydellisesti.
Yhtenä iltana istuskelin hiljaa bungalow:ssa kirjaa lukien ja kummastelin katolta kuuluvaa rapinaa. Kävin tarkastamassa terassin apinoiden varalta, ettei kengät tms lähtisi väärän hepun matkaan, mútta tassuttelija ei ollut apina. Menin takaisin sisään ja hetken päästä joku taas tassutteli katolla ja rapisteli katonrajassa. Jokin kurkisti pienestä kolosta ja hyttysverkon läpi olin varma, että kyseessä oli iso rotta ja kerkesin säikäyttämään sen menemään ennen kuin tajusin, että kyseessä olikin jonkin sortin pesukarhu ja kaduin heti tekoani. Tosin en tiedä olisinko lopulta katunut enemmän jos olisin päätynyt kamppailemaan pesukarhun kanssa bungalowissa?
Yhtenä iltana kävin myös "Cambodian peoples party":n onnistuneen vaalivoiton ja kuvernöörin vierailun kunniaksi tanssijalkaa heiluttamassa paikallisten tanssien muodossa. Tätä lienee hieman edesauttoi paikallisten juhlamieli ja heidän tarjoilemansa janojuomat.
Koh Rong oli ihanan rauhallinen paikka, mutta ikävä kyllä kiinalaisilla on jo kohteeseen suuri rakennusprojekti ison tien, hotellien, golfkenttien ja kasinojen muodossa. Tosin jo nyt oli huomattavissa, että länsirannan suosituimmat kohteet olivat enimmäkseen ulkomaalaisten ylläpitämiä ja taisivatpa olla vielä samojen heppujen omistuksessa.
Apinoiden temmellyksistä taisin unohtaa kertoa seuraavanlaisen tarinan: istuskelimme Phnom Penhissä hotellimme viereisessä kahvilassa, jonka omistajaan Rosalyyn olimme tutustuneet. Kahvilan työntekijät kerääntyivät pikkuhiljaa yhteistuumin tielle nauruskelemaan ja osoittelemaan yläilmoihin. Yhdistin tämän jotenkin juuri ohi hiippailleisiin apinoihin, mutta en ajatellut seikkaa sen enempiä ennen kuin ystävämme Clem rupesi selittämään pyykeistään, jotka hän sai viritettyä hotellin parvekkeelle kuivumaan kätevällä matkapyykkinarulla... hetkeä myöhemmin Clem heilui parvekkeella pelastamassa loppuja pyykkejään alusvaatteita sovittelevilta apinoilta. :)
Jokusen rentouttavan yön jälkeen nappasimme botskin takaisin Sihanoukvillen hurvituksiin, jossa yövyimme vielä yön ennen Kampottiin siirtymistä. Sihanoukvillessä todistimme sellaisen harvinaisuuden kuin kaljan kuljettaminen dogibäkissä. Khmerit kaatavat todella usein juomia pieniin muovipusseihin, josta ne sitten nautitaan pillillä, mutta parasta oli tosiaan tämä ravintolasta mukaan napattu kaljapussi ja toiseen pussiin sitten kaveriksi jääpalat. Nokkelaa eikö totta!
Phnom Penhistä matkasimme etelärannikolle kohteeseen, jota meille oli suositeltu useammin kuin kerran. Kyseessä ei ollut suinkaan huumeiden ja prostituution valtaama Sihanoukville, jossa yövyimme yön verran. Vahvojen huumeiden ja halpojen naisien lisäksi meidät ympäröi kohteessa ukkosmyrsky, joka iski vaihteeksi yllättävän lähelle. Istuskelimme sateelta suojassa turvallisesti Utopia-baarin metallikaton alla ja pakko myöntää, että aika moisen jysäyksen sai aikaiseksi jat hetken välähdykset sai aikaan erilaisia pelkotiloja. :)
 |
| Paikallinen jääpalakuljetus, njam njam, mangoshake! |
Jäimme siis majoittumaan sinne minne meidät ensiksi johdatettiin ja kävelimme rannan toiseen päähän Treehouse bungalow'eihin, joka ei mitenkään huonompi majoitusvaihtoehto jokseenkaan ei myöskään se halvin. Bungalowit kustansi 15 dollaria sadekauden kunniaksi ja varsinaiset puumajat 25 dollaria. Päädyimme majoittumaan yhdeksi yöksi puumajaan ja loput bungalowissa.
Niin. Cambodian rahayksiköt on hieman hämmentäviä. Käytännössä automaatit syystää ulos jenkkidollareita (ainakin ne mistä olen rahaa nostanut) ja niillä sitten maksellaan. Takaisin saa yleensä kasan dollareita ja pikkuhilut rieleinä. Vähänkään ryppyisemmät dollarisetelit ei kuitenkaan käy maksuvälineenä, mutta ne voi käydä mahdollisesti vaihtamassa pimeämmillä markkinoilla huonommalla vaihtokurssilla..
Koh Rongilla käytiin yhtenä päivänä snorklailemassa majapaikkamme edustalla ja bongattiin paikallisten kalojen lisäksi pari rauskua. Päivät sujui enimmäkseen rentoutuen ja kirjoja lukien ja tähän aktiviteettiin saari soveltuikin täydellisesti.
Yhtenä iltana istuskelin hiljaa bungalow:ssa kirjaa lukien ja kummastelin katolta kuuluvaa rapinaa. Kävin tarkastamassa terassin apinoiden varalta, ettei kengät tms lähtisi väärän hepun matkaan, mútta tassuttelija ei ollut apina. Menin takaisin sisään ja hetken päästä joku taas tassutteli katolla ja rapisteli katonrajassa. Jokin kurkisti pienestä kolosta ja hyttysverkon läpi olin varma, että kyseessä oli iso rotta ja kerkesin säikäyttämään sen menemään ennen kuin tajusin, että kyseessä olikin jonkin sortin pesukarhu ja kaduin heti tekoani. Tosin en tiedä olisinko lopulta katunut enemmän jos olisin päätynyt kamppailemaan pesukarhun kanssa bungalowissa?
Yhtenä iltana kävin myös "Cambodian peoples party":n onnistuneen vaalivoiton ja kuvernöörin vierailun kunniaksi tanssijalkaa heiluttamassa paikallisten tanssien muodossa. Tätä lienee hieman edesauttoi paikallisten juhlamieli ja heidän tarjoilemansa janojuomat.
Koh Rong oli ihanan rauhallinen paikka, mutta ikävä kyllä kiinalaisilla on jo kohteeseen suuri rakennusprojekti ison tien, hotellien, golfkenttien ja kasinojen muodossa. Tosin jo nyt oli huomattavissa, että länsirannan suosituimmat kohteet olivat enimmäkseen ulkomaalaisten ylläpitämiä ja taisivatpa olla vielä samojen heppujen omistuksessa.
Jokusen rentouttavan yön jälkeen nappasimme botskin takaisin Sihanoukvillen hurvituksiin, jossa yövyimme vielä yön ennen Kampottiin siirtymistä. Sihanoukvillessä todistimme sellaisen harvinaisuuden kuin kaljan kuljettaminen dogibäkissä. Khmerit kaatavat todella usein juomia pieniin muovipusseihin, josta ne sitten nautitaan pillillä, mutta parasta oli tosiaan tämä ravintolasta mukaan napattu kaljapussi ja toiseen pussiin sitten kaveriksi jääpalat. Nokkelaa eikö totta!
Silkkisaarella
Phnom Penhissä kävimme vielä vierailemassa läheisellä "silkkisaarella" suoraan cambodialaisten kotona, jossa he valmistavat erilaisia kankaita kangaspuilla. Saaresta sinänsä ei ole sen kummempaa kerrottavaa, joten tarina elää tällä erää vain kuvien muodossa.
Saattaa olla, että allekirjoittaneen matkaan lähti uusi huivi.
Kambodzalaisista lapsista täytyy sen verta antaa kommenttia, että jokikinen lapsi on aina innokas huutamaan "hello!", kun ajelemme ohi. Siihen kielitaito tosin tahtoo jämähtävän, mutta innokkuutta ainakin on.
Saattaa olla, että allekirjoittaneen matkaan lähti uusi huivi.
Kambodzalaisista lapsista täytyy sen verta antaa kommenttia, että jokikinen lapsi on aina innokas huutamaan "hello!", kun ajelemme ohi. Siihen kielitaito tosin tahtoo jämähtävän, mutta innokkuutta ainakin on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)