Phnom Penhin hulinassa

Phnom Penhissa olemme viettaneet aikaa Heikun vanhan koulututun Clementinen ja hanen poikaystavansa Sebastianin kanssa ja he osasivat ohjata meidat ensimmaisena iltanamme paikalliseen kahvilaan katsomaan dokumenttielokuvaa Khieu Samphanista, joka toimi punakhmerien johtajana aikoinaan. Jarkyttavaa katsoa, kuinka han yha kieltaa tietaneensa mitaan massamurhista ja kieltaa osallisuutensa kaikkeen.

Ensimmaiseksi vierailukohteeksemme Phnom Penhissa valitsimme koodinimikkeen S-21 vankilamuseon. Kohde muuntautui punakhmerien valtakaudella koulusta kidutusvankilaksi tuhansille sinne kuljetetuille cambodialaisille ja myos ulkomaalaisille. Paikka toimii nykysellaan museona ja pitaa sisallaan vankileirilta seitseman selviytyneen vangin karmaisevia kertomuksia ja punakhmerien paajehujen taustoja seka oikeudenkayntitietoja.

Punakhmerit kuvasivat ja raportoivat jokaisen vangin ja epaonnistuivat tuhoamaan arkistot ennen pakomatkaansa ja taten vankien kuvat mukaanlukien lukuiset kidutuskuvat ovat esilla Tuol Slengissa.

Museossa esitetaan myos dokumenttielokuvatarinaa punakhmerien aikaisen pariskunnan kohtalosta. Materiaalia oli hieman vaikea seurata, silla aaninauha oli hieman vanha ja aanilaitteistot eivat olleet aivan karkiluokkaa. Tuol Sleng lukeutuu paikkoihin, joissa on syyta vierailla Phnom Penhin vierailun aikana.

Seuraavana paivana vierailimme ensin venalaisella torilla, joka sai aikoinaan nimensa ulkomaalaisena torina ja suurin osa vieraillesta turisteina tuohon aikaan oli venalaisia. Tori on laaja ja siella myydaan kaikkea silkkihuiveista budhapatsaisiin ja ankerioihin. Kuullut huhuja, etta siella pitaisi pystya ostamaan namupalaksi tarantelloja, njam. Itsellani tarttui mukaan ainoastaan huivi, silla edellinen huivini katosi mysteerisesti jo Kuala Lumpurissa.

Taman jalkeen suuntasimme Choeung Ekin kuolemankentille kaupungin ulkopuolelle tuktuk-kyydilla. Paikan paalla meidat yllatti hieman vesisade ja suuren osan aikaa pidimme suojaa sateelta katoksessa ja kuuntelimme kuolemankenttien tarinoita audio-oppaan avustuksella. On hieman vaikea kasittaa paikan historiaa, ja etta paikka pitaa vielakin sisallaan useita joukkohautoja luineen paivineen.

Kohteen keskella sijaitsee muistokappeli, joka pitaa sisallaan tuhansien paikalle haudattujen uhrien kalloja.

Phnom Penh itsessaan on ihanan elavainen kaupunki, jossa voi nautiskella siirtomaa-ajalta periytyneista taytetyista patongeista ja kierrella lukuisissa pikkuputiikeissa ja toreilla shoppailemassa ihanaakin ihanempia vaatteita. Valikoima on mielestani loistava, vaikka viela ei olekaan uusia mekkoja tarttunut mukaani. Mysteerisesti rinkassa kantamani matkavaatteet koostuvat pelkastaan jokusesta kiipeilyvaatteesta ja loput vaatteet ovatkin mekkoja.

Ihanaa Phnom Penhissa ovat myos tuktukit, joiden kayton laajentaisiin kaikkiin mahdollisiin kaupunkeihin maailmalla.

 
Tosin liikenne taalla on hieman hitaampaa ja tuktukin kulkuun sallivampaa kuin esimerkiksi Suomessa, vaikka noin muuten vaikuttaakin hieman kaoottisemmalta. Itse asiassa kaikki ajajat ovat paljon tietoisempia jokaisesta ymparilla ajavasta mopedista ja jokaiselle annetaan tieta. Paluumatkalla kuolemankentilta nappasimme motskarikyydin hotellille ja tama oli jokseenkin mielenkiintoinen reissu. En kuitenkaan ajelisi tahan malliin kauhean usein...

Paikallisiin herkkuihin olemme paasseet tutustumaan muun muassa sirkkojen ja sammakoiden muodossa valipalana.

Pari paikallista Barbeque-herkkua olemme myos kayneet tarkastamassa ja naita voin myos suositella kaikille. Paikalliset ihmiset ovat luultavasti ystavallisimpia kaikista maista mita tahan mennessa olemme ehtineet kiertamaan.

Kavimme myos tarkastamassa kansallismuseon, joka ei ole kovinkaan iso, mutta pitaa sisallaan mielenkiintoisia muun muassa Angkor Watin aikaisia hindu/budha-patsaita.Taman lisaksi kaupungissa ei ole runsaasti muuta katseltavaa, silla kuninkaallisen palatsin jatimme suosiolla valiin sen jalkeen, kun kavimme yhtena paivana kolkuttelemassa sen lippuluukkua ja minua ei paastetty sisalle hartiahuivini kera :).

Sen sijaan kaytiin tarkastamassa Wat Phnom ja vapautettiin samalla pikkulinnut parempaa jalleensyntymistamme varten.

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, etta Phnom Penh on nahty ja olisi aika siirtya toiselle paikkakunnalle. Jokunen paiva kaupungissa on tullut vietettya tekematta kaytannossa mitaan, joten maaseudulle siirtymisella saisimme varmaan aikaan enemman paikalliseen kulttuuriin tutustumista.

Ajatuksissa siintaa rannikolle ja sielta Kho Rong -saarelle siirtyminen, jonka kauneudesta olemme kuulleet vain kehuja. Tietysti pohjoisessa on nakematta viela Angkorin temppeli, jossa pitaisi varmaan viettaa jokunen paiva. Katsellaan mita lahipaivat tuovat tullessaan...