Viimeinen viikko Tonsaissa oli ohiajaneen myrskyn jaljilta pelkkaa auringonpaistetta ja ei satanut yhden yhta kertaa. Sinansa ikavasti pidin nelisen lepopaivaa, joiden aikana kavin ottamassa tehosterokotteet pariin tautiin ja iski sitten kunnon kuumeen ja vatsan veti sekaisin, joten kiipeilyt jai hieman hiljaiseksi vaikka saa suosikin.
Piti paasta ulos Thaimaasta 20. paiva mennessa ja viimeisena yona Ton Sain jaljilta kaytiin viela pyorahtamassa Ao Nang Bayn jo tutuksi tulleen hotelliketjun Resort and Spassa hajoittamassa yksi sahkosauna viimeisimmilla lahjakorteillamme. Pikkasen teki hyvaa yopya paikassa, joka oli varustettu uima-altaalla ja lampimalla suihkulla, silla luonnollisesti Tonsai ei jaellut naita ylellisyyksia. Ja ollapa taas langattoman ulottuvilla. Taidan kuitenkin olla aika mukavuudenhaluinen?
 |
| Mita kiipeilija tekee ensitoikseen tahtiluokan hotellissa? |
 |
| Ripustaa varusteet kuivumaan |
Mita sille saunalle sitten kavi? No luonnollisesti skandinaavikyltitkin neuvoivat heittamaan vetta kiukaalle ja saunassa oli meille valmiina ampari kuuppineen paivineen. Hyvinhan se meni ja nautiskeltiinkin oikein kunnon saunasta ja varmaan ihan saunasaantojen mukaisesti oikeaan vuorokauden aikaan eli kello neljan ja kuuden valilla, jolloin keho on otollisimmillaan tahan aktiviteettiin? (Rakastan saunasaantoja!)
Mentiin viela lojumaan altaalle ja hetken paasta saunasta myos nauttinut enkku tulee ulos punaisena ja kertoo, etta yhtakkia sauna rupesi lyomaan kipinoita ja loi liekkeja ja han kiireella juoksi ulos sammuttamaan saunan.
Allasbaarin tarjoilija osasi kertoa, etta joku oli heittanyt kiukaalle vetta, vaikka vesi olikin tarkoitettu heitettavan keholle. Tieda sitten... sahkoasentajaahan siina sitten tilailtiin saunaa korjaamaan. Ja tama siis tapahtui paikassa, joka oli ilmiselvasti ruotsalaisten tayttama hotelli ympari vuoden.
Ao Nangista nappasimme sitten yobussin Bangkokkiin. Pirulaiset ajatuttavat busseja paikasta toiseen eri ravintoloihin, jotka luultavasti ovat heidan tuttaviensa paikkoja ja matka ei yleensa edisty niin nopeasti kuin kuvittelisi. Matka Bangkokkiin sisalsi ensiksi kolmisen tuntia minibussilla ajelua ja sitten pysahdyttiin jossain randomissa paikassa kamaseen ravintolaan, joka on ylihinnoiteltu ja ateriat liian pienia. Tunnin paasta tulee toinen minibussi, joka vie meidat viisi minuuttia tieta etiapain toiseen kamaseen ravintolaan odottamaan viela puoleksi tunniksi. Taman jalkeen samannakoinen bussi, joka oli jo Ao Nangissa hotellimme edustalla noutaa meidat ja kuljettaa meita loppuyon Bangkokkiin pitaen sisallaan tietysti asianmukaiset turhat pysahdykset. Kaikista typerinta on, etta Ao Nangista lahdettiin jo kolmelta paivalta ja Bangkokkiin paadyimme yolla kello puoli viisi. Voisi kuvitella, etta aikataulut voisi luoda vahan inhimillisemmiksi? Off the record, en todellakaan tilannut mitaan heidan typerissa ravintolavalinnoissaan.
Bangkokissa loysimme tiemme pohjoiselle bussiasemalle, josta tietomme mukaan bussi rajakaupunkiin Aranya Prethat kulki. Tiedossa oli neljan tunnin (lue: 5,5 tuntia) bussimatka raja-asemalle, jossa bussi ei tietenkaan pysahdy rajalla olevalle bussin kaantopaikalle vaan toiseen paahan tieta tuktuk-kuskien iloksi. Kavelimme mieluusti taman kilometrin.
Rajalla kaytiin lapi viisumi ja leimausprosessi ja ei jaksettu taistella rajavartioiden itse lisaamista jokusesta dollarista hinnanlisaa... Cambodialainen "turistiopas" lyottaytyi seuraamme ja oli kaytannossa todella rasittava eika paastanyt meita olemaan rauhassa. Samaisia kavereita oli kymmenisen ja jokikinen heista oli napannut jonkun turistin silmatikukseen. Paadyttiin kuitenkin ottamaan heidan ilmainen kuljetuksensa bussiasemalle, mika varmaan kaytannossa tarkoitti, etta varsinaisesta bussimatkasta Phnom Penhiin veloitettiin meilta tuplahinta, silla yllattaen talla bussiasemalla ei ollut lainkaan paikallisia vaan he ottivat bussin jostain muualta. Oh well, pankaamme tama matkarasitusten piikkiin.
Oltiin Heikun kanssa ainoat, jotka jatkoivat matkaa Phnom Penhiin, silla kaikki muut matkasivat laheisempaan Seam Reeppiin. Bussimatka oli aanekas ja bussi oli taynna paikallisia, joista osa joutui istumaan kaytavalla koko matkan. Onneksi heilla oli katevat lankut, jotka asettaa penkkien valille. Tama kuuden tunnin (lue: 8,5 tunnin) bussimatka paattyi katevasti lahempana kahta yolla jonnekinpain Phnom Penhia taman tietenkaan olematta lahellakaan mitaan missa voisi yopya. Onneksi hata ei ollut tamannakoinen vaan maaranpaassa odotti kasa tuktuk-kuskeja, joilta napata kyyti, silla hehan tietavat vuorenvarmasti missa juuri nimeamasi hotelli sijaitsee. Tai sitten ei.. Tiesi han kuitenkin, missa joku toinen hotelli sijaitsi - sinne siis. Kaiken kaikkiaan puolitoista vuorokautta myohemmin olimme kuitenkin jo oikeassa kaupungissa ja paasimme painamaan paan tyynyyn. Ei niin huono juttu? Nyt sitten odottelemme, mita yllatyksia Phnom Penhilla on meille tarjota seuraavien paivien aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti