Mulun kansallispuiston luolailuja

Koneesta aukeni vaihteeksi tosiaan jo aikamoiset metsäryökäleet kaiken sen paljuöljyplantaasien tuijottamisen jälkeen, kun lähestyttiin Mulun kansallispuistoa. Kone laskeutui suoraan kansallispuistoon ja kenttä ei siis ollut mitenkään jättisuuri. Tuolta napattiin autokyyti suoraan kansallispuiston majoitukseen, joka ei ollut kovinkaan kaukana ja ruvettiin alkutöiksemme miettimään aikataulutusta kolmen yön kansallispuistoreissullemme.

Mulu

Ensimmäisenä lähdettinkin kävelemään metsikköön, jonne oli kivasti rakennettu puiset reitit, joita ilman rämpiminen metsikössä olisikin ollut aivan mahdotonta jopa machetella varustettuna.

Käveltiin jokunen kilometri kohti Deer Cavea, joka on yksi alueen luolista ja jonne saavuttuamme olikin juuri sopiva hetki seurata paikallisten hedelmälepakkojen (pieniä versioita) luolasta ulostautumista. Alla kuvaa kyseisistä lennokeista, joiden menoa tarkastelimme pidemmän aikaa ja arvaattekin varmaan jo että kyseisiä otuksia oli liikkeellä miljoonia. Koko sen ajan, kun jaksoimme istuskella ja tuijotella luolan suuntaan niitä lensi ulos tasaisena virtana kuvanmukaisesti. Ilta oli liian myöhä luolaan tutustumiseen, joten tämän jälkeen palasimme majoitukseemme.

Lepakot matkalla iltapalalle Deer Caven edustalla

Kaikkiin alueen luoliin täytyy käytännössä tutustua paikallisten oppaiden avulla, vaikka reiteiltä onkin mahdoton eksyä. Tällä lienee jokin malesialaisten tapaan tunnettu työllistämisidea tms, sillä malesialaiset näkemäni mukaan osasivat hyvin työllistää neljäkin ihmistä hommaan, jolla suomalaisella mittakaavalla olisi tarvittu ehkä yksi työntekijä (vertaa Malesian busseihin, joissa kuskin lisäksi on lipuntarkastaja, varakuski, vedenjakaja ja tämän lisäksi tietysti erilliset lipunmyyjät).

Ensimmäisiksi luolaretkiksemme olimme valinneet Cave of the Windsin ja Clearwater Caven. Noihin paikkoihin matkustimme paikallisen käsityötorin kautta jonkun paikallisen veneoppaan kyydillä. Alla ensiksi kuvaa Cave of the Windsistä.

Cave of the Windsistä kävelimme sitten joenrantaa myöten Clearwater Cavelle. Kuvat puhukoon puolestaan.

Aika vaikuttavia tämmöiset luolat. Clearwaterin  jälkeen pulahdimme vielä sen vieressä luolasta ulosvirtaavaan ihanan raikkaasen jorpakkoon uiskentelemaan.

Iltapäivästä olimme varanneet opaskierroksen Langs Caveen ja Deer Caveen. Matkalla luolimme bongasimme jo toisen kerran tämmöisen pygmioravan. :) Otus on siis jotakuinkin peukalonkokoinen.

Toinen kohtaamamme pygmieläin!

Paikallinen ötömönkiäinen

Matkalla Langs ja Deer luolille

Ensimmäiseksi kävimme siis Langs luolassa, joka osoittautui koko vierailun ehdottomasti kauneimmaksi luolaksi. Se oli myös hyvin luolamainen verrattuna näihin muihin jättimäisen kokoisiin aukkoihin, joten ehkä sekin hieman loi kauneutta erinäisten muotojen lisäksi.

I see a little silhouette of a man

Meduusa-muotoiluja

Langs-luolasta siirryimme sitten tähän järkyttävän kokoiseen Deer-luolaan, jonka suuaukko näkyykin jo kuvassa. Kuvat puhukoon taas puolestaan.

Ja täällä niitä lepakoita on aikamoinen määrä ja luonnollisesti myös sitten kasa lepakonpaskaa.

Seuraavalle päivälle olimme varanneet hieman seikkailuhenkisemmän luolaseikkailun Racer-luolastoon. Tässä luolassa ei siis ollutkaan valmiiksi rakennettuja puisia polkukehitelmiä vaan pääsimme nauttimaan luolasta ihan omana itsenään -ainakin lähes. Matkaan tietysti otsalamput kaikille, sillä kävelimme luolan syvyyksiin yhteensä 1,5 tunnin ajan.

Niinkuin sanoin -ainakin lähestulkoon ilman apuvälineitä, sillä pariin kohtaan oli kiinnitetty boltseja köysien kera, jotta pääsimme nousemaan ylöspäin tai laskeutumaan luolassa.

Ihan mielenkiintoinen kokemus, vaikka ei minua varmaan pidemmäksi aikaa tämmöisiä luolia saisi tutkistelemaan sen verta hirvittävältä ajatus luolaan jäämisestä ilman toimivia lampun pattereita tuntuu... Mulun puistossa suosittelen kylläkin vierailemaan, sillä luolien lisäksi itse sademetsä on jokseenkin vaikuttava.