Malesialaisesta vieraanvaraisuudesta (Batu Caves)

*Now with colour pictures*

Huhhuh, nyt on pakko sanoa, etta kyllapa taas tiedan miksi tuli lahdettya!

Kuala Lumpurissa ei sinansa ole tullut tehtya mitaan sen kummallisempaa mita nyt toivuttua matkarasituksista, silla unirytmi oli aika kasittamattoman sekava. On yha aika sekaisin. Heraan aina joskus keskella yota ja nukun paivat pitkatysten.


 Ruokailua chinatownissa


Tämä soppakulho oli isompi kuin Heikun pää hiuksineen kaikkineen

Tanaan oli matkan tahan mennessa onnistunein paiva. Oltiin paatetty lahtea kaymaan Batu Cavesin hinduluolien lahistolla sijaitsevalla kiipeilykalliolla ja pakattiin heti aamusta kaikki kiipeilykamppeet mukaan ja napattiin juna kohti Batu Cavesia.







Minä Batu Cavesin edustalla pakoilemassa puluja, takana Lordi Murugan

Tiedettiin suurinpiirtein, etta kiipeilykalliot (paikkoja kai kolme yhteensa) jonne haluttiin on kallion pohjoispuolella. Itse Batu Caves oli etelapuolella ja mentiin alkuunsa sinne ihmettelemaan tata uskomattoman kaunista luolaan avautuvaa hindutemppelia, jonne noustaan lahemmas kolmesataa porrasta.

 

Portaat sinansa ei ollut mikaan ongelma, mutta lahinna mokattiin, silla oltiin juuri kayty ostamassa pussillinen appelsiineja ja Heikku heilutteli niita ja juomapulloja totaalisen tyytyvaisena kavellessaan ylos portaita ja puolivalissa kohdattiin sitten ne apinat...

No mita apina haluaa, jos se nakee appelsiinin? Ei varmaan ainakaan sita appelsiinia. Siina sitten piti suorittaa erinaisia sahisevia apinoita pakoilevia piilotan nama appelsiinit tanne Nooran reppuun liikkeita aivan kuin ne apinat ei tajuaisi, etta ne on siella varsinkin, kun ne viela sojottaa ulos sielta laukusta. Ei, nama apinat eivat olleet kivoja. Mutta selvittiin niista kunnialla vaikka yksi tarttuikin jo Heikun tennarinkiin. Varmaan oisi halunnut kengannauhat tai jotain...



Temppeli itsessaan oli kylla makea!



Kuala Lumpur taustalla torneineen

Taman jalkeen lahdettiinkin metsastamaan niita kallionosia, joiden takia varsinaisesti siella oltiin. Se olikin vaikeampi juttu. Eka yritettiin kavella sinne kallionvierta, mutta se oli umpikuja. Sitten kysyttiin taksikuskilta, joka olisi triplaveloittanut meita kyydista ja en ollut lainkaan vakuuttunut, etta han edes tiesi mihin haluamme menna. Sitten koitettiin kavella ja tormattiin lopulta joihinkin vartijahemmoihin, joiden kaverit lopulta lahti heittamaan meidat autolla sinne, koska toinen heista oli kaynyt siella viime viikolla ja tiesi missa se oli, seka paikka oli niin kaukana. Paastiin siis perille. Sitten ruvettiin ihmettelemaan kallioita koska tietystikaan meilla ei ollut topoa mukana. Olin vaan kattonut netista etta reitit oli 5a-6a luokkaa, joten kaikki niista pitaisi kaytannossa olla ihan tehtavissa, kun kyseessa oli kuitenkin alkajien seinama.

Siina sitten arvottiin alkuun parisen reittia, silla paikalla ei ollut ketaan muita kiipeilijoita. Parastahan oli, etta Heikku liidasi valmiiksi mulle jonkun reitin (jonka aikana saapui pari muuta kiipeilijaa) ja jatti mulle jatkot ja muut harpakkeet viela sinne ylos, etta otan ne hetikohta pois. Mutta niin, tropiikissa sade yllattaakin tavallista nopeammin ja juuri kun minun kiipeilyni alkoi, alkoi tuulla yllattavan paljon ja sekunteja myohemmin jo satoi aika mojovasti. Taytyy sanoa, etta se oli ehka elamani nopein kiipeily. Ei ainakaan tarvinnut huolehtia siita etten ole yli vuoteen kalliokiipeillyt kaytannossa, silla siina hetkessa kiipesin vaan niin salamana ylos hakemaan jatkot kuin mahdollista. Tajunnut puoliakaan reitin vaativuudesta, kun kiipesin vain raivolla. :)

Sitten odoteltiin hetki sateen loppumista ja kalliot paasikin siina sitten jo hetken paasta taas paistavan auringon alla kuivumaan.


Iloinen kiipeilijä sadetta paossa

Tassa vaiheessa lahdettiin tekemaan tuttavuutta naiden kahden muun kiipeilijan kanssa, silla meilla ei ollut aavistustakaan reiteista ja parempihan on aina kiiveta jonkun paikallisen kertoman mukaan.



Monsuun 6a+

Nama kaverukset osoittautuikin yltiomukaviksi ja ystavallisiksi ja ei aikaakaan kun he olivat kutsuneet meidat jo multipitchaamaan jonnekin kaupungin ulkopuolelle kanssaan parin paivan paasta, tunkivat meille Malesian kiipeilykirjan ja loppujen lopuksi heittivat meidat viela hostellille. 

Kiivettiin kaytannossa 5c-6a reitteja tanaan. Otteet 5c-reiteissa oli kylla niin isoja, etta hieman greidaisin uudestaan joitain reitteja. 6a+:aa en tosin paassyt juuri ja juuri joten siina tuntui olevan greidi enemman kuin kohdillaan, tosin siina oli vain yksi kruksi. Jaha, puolet porukasta on jo paattanyt blogin lukemisen, silla Noora vaan paasaa jotain kiipeamisen greideista.

 

Lopuksi Noora vaan toteaa, etta paras idea oli ottaa tuo koysi mukaan. Me ei oltais ikimaailmassa paasty kiipeilemaan tanaan (tai tulevina paivina) ilman sita ja me ei oltais ikimaailmassa tavattu viela nain monta vieraanvaraista malesialaista. Onneksi seuraavat kiipeilyreissut odottaa jo tekijaansa :)


Lahdetaan tasta pian tsekkailemaan yhdet kemut kaupungilla, ollaan ehka jo hieman myohassa...