Sunnuntai ei mennyt sitten aivan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli mennä kiipeilemään ja meillä oli hienosti Malesian kiipeilyoppaassa ohjeet, kuinka etsimällemme kalliolle päästään ja mitkä ovat tarvittavat bussilinjanumerot ja mistä ne lähtevät. Ensimmäinen missio oli löytää Central marketin bussiasema. No löytyihän tuo Central Market, mutta viimeistään sunnuntaina tuli selväksi, että paikallisten suunnanneuvomiskyvyt ovat aivan toivottomia. Toinen osoittaa tuonne ja toinen taas aivan toiseen suuntaan, kun pääset sinne tuonne. Oli aika missio siis löytää jo sitä Keskusmarketin bussiasemaa. Viimeisellä sinnekin löydettiin, mutta auta armias kun sieltä olisi vielä pitänyt löytää bussi numero 42. Tien reunat oli täynnä busseja, mutta mitään kylttejä ei tietenkään ole missään viitaten siihen, että mitä busseja mistäkin saattaisi lähteä vaan bussit vaan ajelevat tien reunaan sitä mukaa, kun saapuvat. Tiketin myyjä ohjasi meidät kauemmalta tien reunasta odottelemaan "oikeaan" paikkaan, mutta luovutettiin jonkun ajan päästä, kun muita busseja oli tullut kosolti siihen mennessä, kun yhtäkään 42:ta oli näkyvissä. Kysyttiin lopulta linja 41:n kuskilta, jonka oli tarkoitus myös mennä kallioiden lähelle, mutta sieltähän meitä taas neuvottiin, johonkin kolmeen ihan muuhun bussiin ja tämän neuvon jätimme suosiolla huomioimatta. Tiedä mistä taas vaihteeksi oltaisiin löydetty itsemme. Aika moneen kertaan tullut juostua siksakkia näiden paikallisten ohjeiden mukaan. Itsellä on tullut ainakin sellainen olo, että karttaa täällä ei osata lukea lainkaan. Hostellin respan tyttö neuvoi meitä miten sattuu ja päädyttiin ottamaan Monorail ihan väärään paikkaan, vaikka lopulta oltiinkin aivan kävelyetäisyydellä, jos hän vain olisi osoittanut meille kartasta mihin meidän piti mennä. Paikallisten neuvo tuntuu olevan aina, että ota taksi, ei se paljon maksa. Sinänsä hyvä, mutta paikalliset eivät ole vielä ymmärtäneet, että näytämme jokseenkin länsimaalaisilta ja meidän taksihinta on joka ikinen kerta jotain niin hurjasti yläkanttiin, koska taksikuskit eivät vain yksinkertaisesti suostu käyttämään mittareita turistien ollessa kyseessä vaan heittävät hinnat reilusti yläkanttiin.
Summa summarum: kiipeilyt jäi tekemättä. Sen sijaan käytiin iltasella kävelyllä Petronas-torneilla ihan vain sen takia, että tulipa nyt sitten nekin nähtyä lähietäisyydeltä.
Tällä hetkellä olemme kaupungissa nimeltä Kota Kinabalu Borneon saarella Malesian Sabah-osavaltiossa. Lensimme tänne siis aamusella AirAsian kohtuullisen edukkailla lennoilla ja tarkoitus olisi sitten seuraavaksi tutkata Borneon kummallisuuksia jokusen viikon ajan.
Kota Kinabalu ei ainakaan tähän mennessä ole tuottanut muuta kuin ihania, iloisia yllätyksiä. Hostellin hinta oli niin halpa 6 hengen dormiin, että oli pakko varata, vaikka onkin vähän kaempana kaupungista. Hinta siis hulppeat 12 ringgittiä yö, mikä vastannee suurinpiirtein 3 euroa per nassu. Ei paha lainkaan! Lisäksi käytiin kaupungilla syömässä meren rannassa ja koin tämänhetkisen elämäni loistavimman markkinaelämyksen merenelävineen hedelmineen päivineen! Jumankauta mitä ruokaa koko merenrantakojut täynnä!
Syötiin itsemme kahteen pekkaan kylläisiksi 7 ringgitillä yhteensä ja ostettiin aikamoiset aamupalasalaatit, vaikka tietysti tähän meidän hostelliin kuuluu vielä joku paahtoleipäaamupala. Jokseenkin parempi olo elellä näillä hinnoilla kohtuullisen ylihinnoitellun Kuala Lumpurin jälkeen. Meren rannalla oli myös ruokakojujen ohella kaikkea mahdollista myynnissä, mm. aivan loistavia vintage-vaatteita, joita teki heti mieli lähettää paketillinen kotiin jonkun konttilaivan mukana!
Tänään saimme tehtyä hurjia päätöksiä sen suhteen, että vietämme täällä ainakin vielä toisen yön, sillä huomenna menemme läheiselle Sapi-saarelle tarkastelemaan kuuleman mukaan ihanaiset korallit ja syömme vielä ainakin kertaalleen tuoretta merieläväistä rantakojuissa!
Ja kyllä, auringonlasku ainakin tämän illan perusteella on täällä myös aika näyttävä. Harmi vain, että merenpinnalla matkustaa yllättävän paljon tavaraa, joka ei sinne kuulu.... ja harmi, etten saa sitä kalakojulla lojuvaa tonnikalaa mielestäni...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti