Luovutusvoitto: Malesia-Noora 1-0

Sunnuntai ei mennyt sitten aivan suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli mennä kiipeilemään ja meillä oli hienosti Malesian kiipeilyoppaassa ohjeet, kuinka etsimällemme kalliolle päästään ja mitkä ovat tarvittavat bussilinjanumerot ja mistä ne lähtevät. Ensimmäinen missio oli löytää Central marketin bussiasema. No löytyihän tuo Central Market, mutta viimeistään sunnuntaina tuli selväksi, että paikallisten suunnanneuvomiskyvyt ovat aivan toivottomia. Toinen osoittaa tuonne ja toinen taas aivan toiseen suuntaan, kun pääset sinne tuonne. Oli aika missio siis löytää jo sitä Keskusmarketin bussiasemaa. Viimeisellä sinnekin löydettiin, mutta auta armias kun sieltä olisi vielä pitänyt löytää bussi numero 42. Tien reunat oli täynnä busseja, mutta mitään kylttejä ei tietenkään ole missään viitaten siihen, että mitä busseja mistäkin saattaisi lähteä vaan bussit vaan ajelevat tien reunaan sitä mukaa, kun saapuvat. Tiketin myyjä ohjasi meidät kauemmalta tien reunasta odottelemaan "oikeaan" paikkaan, mutta luovutettiin jonkun ajan päästä, kun muita busseja oli tullut kosolti siihen mennessä, kun yhtäkään 42:ta oli näkyvissä. Kysyttiin lopulta linja 41:n kuskilta, jonka oli tarkoitus myös mennä kallioiden lähelle, mutta sieltähän meitä taas neuvottiin, johonkin kolmeen ihan muuhun bussiin ja tämän neuvon jätimme suosiolla huomioimatta. Tiedä mistä taas vaihteeksi oltaisiin löydetty itsemme. Aika moneen kertaan tullut juostua siksakkia näiden paikallisten ohjeiden mukaan. Itsellä on tullut ainakin sellainen olo, että karttaa täällä ei osata lukea lainkaan. Hostellin respan tyttö neuvoi meitä miten sattuu ja päädyttiin ottamaan Monorail ihan väärään paikkaan, vaikka lopulta oltiinkin aivan kävelyetäisyydellä, jos hän vain olisi osoittanut meille kartasta mihin meidän piti mennä. Paikallisten neuvo tuntuu olevan aina, että ota taksi, ei se paljon maksa. Sinänsä hyvä, mutta paikalliset eivät ole vielä ymmärtäneet, että näytämme jokseenkin länsimaalaisilta ja meidän taksihinta on joka ikinen kerta jotain niin hurjasti yläkanttiin, koska taksikuskit eivät vain yksinkertaisesti suostu käyttämään mittareita turistien ollessa kyseessä vaan heittävät hinnat reilusti yläkanttiin. 

Summa summarum: kiipeilyt jäi tekemättä. Sen sijaan käytiin iltasella kävelyllä Petronas-torneilla ihan vain sen takia, että tulipa nyt sitten nekin nähtyä lähietäisyydeltä. 

Tällä hetkellä olemme kaupungissa nimeltä Kota Kinabalu Borneon saarella Malesian Sabah-osavaltiossa. Lensimme tänne siis aamusella AirAsian kohtuullisen edukkailla lennoilla ja tarkoitus olisi sitten seuraavaksi tutkata Borneon kummallisuuksia jokusen viikon ajan.

 Kota Kinabalu ei ainakaan tähän mennessä ole tuottanut muuta kuin ihania, iloisia yllätyksiä. Hostellin hinta oli niin halpa 6 hengen dormiin, että oli pakko varata, vaikka onkin vähän kaempana kaupungista. Hinta siis hulppeat 12 ringgittiä yö, mikä vastannee suurinpiirtein 3 euroa per nassu. Ei paha lainkaan! Lisäksi käytiin kaupungilla syömässä meren rannassa ja koin tämänhetkisen elämäni loistavimman markkinaelämyksen merenelävineen hedelmineen päivineen! Jumankauta mitä ruokaa koko merenrantakojut täynnä!

Syötiin itsemme kahteen pekkaan kylläisiksi 7 ringgitillä yhteensä ja ostettiin aikamoiset aamupalasalaatit, vaikka tietysti tähän meidän hostelliin kuuluu vielä joku paahtoleipäaamupala. Jokseenkin parempi olo elellä näillä hinnoilla kohtuullisen ylihinnoitellun Kuala Lumpurin jälkeen. Meren rannalla oli myös ruokakojujen ohella kaikkea mahdollista myynnissä, mm. aivan loistavia vintage-vaatteita, joita teki heti mieli lähettää paketillinen kotiin jonkun konttilaivan mukana!

 Tänään saimme tehtyä hurjia päätöksiä sen suhteen, että vietämme täällä ainakin vielä toisen yön, sillä huomenna menemme läheiselle Sapi-saarelle tarkastelemaan kuuleman mukaan ihanaiset korallit ja syömme vielä ainakin kertaalleen tuoretta merieläväistä rantakojuissa!

Ja kyllä, auringonlasku ainakin tämän illan perusteella on täällä myös aika näyttävä. Harmi vain, että merenpinnalla matkustaa yllättävän paljon tavaraa, joka ei sinne kuulu.... ja harmi, etten saa sitä kalakojulla lojuvaa tonnikalaa mielestäni...

Pangkor Island getaway!

Ruvettiin kaipaamaan ulos KL:sta jokusen päivän sompailun jälkeen. Kuala Lumpurissa ei kuitenkaan lopulta ole ihan kauheasti tekemistä, joten otettiin sitten torstaina bussi nelisen tuntia KL:sta luoteeseen rannikolle paikkaan nimeltä Lumut, josta sitten taas otettiin Jetty Pangkor-saarelle. Malesialainen bussisysteemi on jokseenkin hämmentävä. Bussiyhtiöitä on useita, joten bussiasemalle saavuttaessa se aikataulu mitä olin netistä katsonut ei löytynytkään lainkaan aikatauluscreeniltä, mutta siellä oli toinen bussi puoli yhdeltä merkittynä laitureineen kaikkineen. Kuitenkin kun lähdin ostamaan meille lippuja minua ohjasi lippuluukulle yhteensä varmaan kolme eri heeboa ja lopulta päädyttiin kyllä puoli yhden bussiin, mutta jonkun ihan muun yhtiön ja ihan eri laiturilta. Bussit kulkevat siis suhteellisen tiuhaan ja useiden yhtiöiden ajamana, joten kilpailua löytyy. Bussit itsessään ovat älyttömän mukavia ja tilaa löytyy.

Pangkor taasen on malesialaisten suosima rantaresort ja onkin aika ajoin ilmeisesti aika täynnä turisteja. Viikonlopun aikana saari rupesikin täyttymään malesialaisista, jotka ajelivat ympäri saarta skoottereilla ja moottoripyörillä, joka olikin saaren pääasiallinen kulkuneuvo ja niitä kyllä riitti enemmän kuin kylliksi.
Majoituttiin itse Budget Beach Resorttiin, joka on ihan hauska majapaikka tosi lähellä saaren ilmeisesti parhaita rantoja. Iltasella käytiin tietysti uimassa ja testaamassa paikan yhtä rantaravintolaa, joka osoittautui huomattavasti halvemmaksi kuin Kuala Lumpurin ruokapaikat, missä oltiin ehditty käymään. Malesiassa alkoholi on kaikin puolin ylihinnoiteltua ja toissailtana käväistyämme irkkupubissa hostellin lähellä sijaitsevalla yökerhokadulla maksettiin kahdesta Tiikeristä 55 ringgittiä, joka vastannee noin 6 euroa per lasi. Aikamoisissa hinnoissa siis.

Mutta takaisin Pangkoriin: Synttäriaamu valkeni taas öisen sateen jälkeen kirkkaana ja käytiin heti aamusella sitten syömässä kiipeily-ystävämme suosittelemaa malesialaista aamupalaa Nasi Lemakkia. Nasi tarkoittaa siis riisiä, joten tämä aamupala koostui osaltani tällä kertaa riisistä kookoskalan ja kananmunan kera.

Tämän jälkeen lähdettiin kyselemään hintoja kajakeille ja snorkkeleille, mutta pienen tuumailun jälkeen päädyttiin kuitenkin ottamaan kyyti moottoriveneellä Coral Islandille, sillä hintaan kuului myös snorkkelit ja saatiin jäädä hillumaan sinne haluamaksemme ajaksi ja pelkän kajakin hinnaksi olisi tullut tuolta ajalta jo samanverran ja allekirjoittanut ei halunnut pilata synttäriään polttamalla itseään karrelle lempilajinsa parissa. :)

Hetkeä myöhemmin oltiin siis snorklailemassa Coral Islandin edustalla ja värikkäitä kalojahan riitti. Oli myös jonkin verran korallia toisella puolella saarta, mutta suurin osa siitä oli kyllä aika väritöntä, joten siinä ei sinänsä ollut kauheasti mitään näkemistä. Nähtiin myös merimakkaroita. Täytyy myöntää, että rupesi tulemaan aika popstar olo, kun snorklailun ohessa vieressä olevat malesialaiset halusivat välttämättä ottaa kuvia meistä kanssaan, vaikkei oltu sanan sanaa vaihdettu. Muutenkin jatkuvasti meille heiluteltiin kadulla ja ei ollut yksi kerta, kun meistä tai meidän kanssa haluttiin ottaa valokuvia.

Aikamme snorklailtuamme käveltiin saaren toiseen päähän pienen metsäkkeen läpi ja jäätiin käytännössä odottamaan, että venekuskimme noutaisi meidät, vaikka oltiinkin kyllä aivan väärällä puolta saarta kuin oltiin sovittu. Hän kierrätti meitä sitten vielä saaren ympäri ja nähtiin muun muassa krokotiilikivellä istumassa oleva kotka.

Ottaa vielä ehkä hetken ennen kuin totun näihin lämpötiloihin ja en tiedä totunko varsinaisesti koskaan meressä uimiseen. Heikku on tietysti aivan intona koko ajan uimassa meressä, mutta pakko myöntää, että olen kyllä enemmän järvi-ihminen yllättäen :). Toki snorklaus on juttu erikseen. Heikku halusi vielä välttämättä kaiken tämän snorklailun jälkeen mennä hengailemaan biitsille, sillä veneestä huomattiin että meidän lähibiitsi ei ollutkaan se paras vaan viidakon takana oli piilotellut vielä toinen parempi biitsi.

Käytiin siellä uimassa ja sitten mentiin vielä ravintolaan syömään. Ravintolassa oli kasa hieman nuhjuisia kissanpentuja, jotka tuli nuokkumaan meidän viereen, kun syötiin.

Apinatkin päättivät sitten ilahduttaa meitä ohikulullaan ja luojan kiitos vielä ennen kuin edessämme oli kasa ruokaa. Tässä vielä kuva paikallisesta linnusta sarvinokasta (hornbill). 

Lauantaina palailimme taas takaisin Kuala Lumpuriin, sillä maanantaiaamuna meillä on lento Kota Kinabaluun ja sunnuntaille on vielä kiipeilyretki uudestaan Batu Cavesin toiselle seinälle. Ruvettiin jo varautumaan syömällä vähintäänkin malarialääkkeitä ja pidetään korvat ja kämmenet ristissä, ettei onnistuta tartuttamaan itseemme mitään. Täällä on kyllä jonkin verran hyttysiä, että...

Perjantai-iltasella käytiin vielä syömässä tuoretta mustekalaa rantaravintolassa ja aivan pakko hehkuttaa, etten ole koskaan syönyt näin hyvää mustekalaa. Suussasulavaa.

Lauantaina ennen saarelta karkaamista käytiin vielä uimassa ja taas oli aika julkkisolo kun ohikiitävästä veneestä ensin heilutettiin ja toinen kaveri sitten otti tietysti kuvan... noh, itsepähän tänne tulin, pakko kai se on yrittää kestää, vaikkei olekaan kauhea linssiludeolo.

Malesialaisesta vieraanvaraisuudesta (Batu Caves)

*Now with colour pictures*

Huhhuh, nyt on pakko sanoa, etta kyllapa taas tiedan miksi tuli lahdettya!

Kuala Lumpurissa ei sinansa ole tullut tehtya mitaan sen kummallisempaa mita nyt toivuttua matkarasituksista, silla unirytmi oli aika kasittamattoman sekava. On yha aika sekaisin. Heraan aina joskus keskella yota ja nukun paivat pitkatysten.


 Ruokailua chinatownissa


Tämä soppakulho oli isompi kuin Heikun pää hiuksineen kaikkineen

Tanaan oli matkan tahan mennessa onnistunein paiva. Oltiin paatetty lahtea kaymaan Batu Cavesin hinduluolien lahistolla sijaitsevalla kiipeilykalliolla ja pakattiin heti aamusta kaikki kiipeilykamppeet mukaan ja napattiin juna kohti Batu Cavesia.







Minä Batu Cavesin edustalla pakoilemassa puluja, takana Lordi Murugan

Tiedettiin suurinpiirtein, etta kiipeilykalliot (paikkoja kai kolme yhteensa) jonne haluttiin on kallion pohjoispuolella. Itse Batu Caves oli etelapuolella ja mentiin alkuunsa sinne ihmettelemaan tata uskomattoman kaunista luolaan avautuvaa hindutemppelia, jonne noustaan lahemmas kolmesataa porrasta.

 

Portaat sinansa ei ollut mikaan ongelma, mutta lahinna mokattiin, silla oltiin juuri kayty ostamassa pussillinen appelsiineja ja Heikku heilutteli niita ja juomapulloja totaalisen tyytyvaisena kavellessaan ylos portaita ja puolivalissa kohdattiin sitten ne apinat...

No mita apina haluaa, jos se nakee appelsiinin? Ei varmaan ainakaan sita appelsiinia. Siina sitten piti suorittaa erinaisia sahisevia apinoita pakoilevia piilotan nama appelsiinit tanne Nooran reppuun liikkeita aivan kuin ne apinat ei tajuaisi, etta ne on siella varsinkin, kun ne viela sojottaa ulos sielta laukusta. Ei, nama apinat eivat olleet kivoja. Mutta selvittiin niista kunnialla vaikka yksi tarttuikin jo Heikun tennarinkiin. Varmaan oisi halunnut kengannauhat tai jotain...



Temppeli itsessaan oli kylla makea!



Kuala Lumpur taustalla torneineen

Taman jalkeen lahdettiinkin metsastamaan niita kallionosia, joiden takia varsinaisesti siella oltiin. Se olikin vaikeampi juttu. Eka yritettiin kavella sinne kallionvierta, mutta se oli umpikuja. Sitten kysyttiin taksikuskilta, joka olisi triplaveloittanut meita kyydista ja en ollut lainkaan vakuuttunut, etta han edes tiesi mihin haluamme menna. Sitten koitettiin kavella ja tormattiin lopulta joihinkin vartijahemmoihin, joiden kaverit lopulta lahti heittamaan meidat autolla sinne, koska toinen heista oli kaynyt siella viime viikolla ja tiesi missa se oli, seka paikka oli niin kaukana. Paastiin siis perille. Sitten ruvettiin ihmettelemaan kallioita koska tietystikaan meilla ei ollut topoa mukana. Olin vaan kattonut netista etta reitit oli 5a-6a luokkaa, joten kaikki niista pitaisi kaytannossa olla ihan tehtavissa, kun kyseessa oli kuitenkin alkajien seinama.

Siina sitten arvottiin alkuun parisen reittia, silla paikalla ei ollut ketaan muita kiipeilijoita. Parastahan oli, etta Heikku liidasi valmiiksi mulle jonkun reitin (jonka aikana saapui pari muuta kiipeilijaa) ja jatti mulle jatkot ja muut harpakkeet viela sinne ylos, etta otan ne hetikohta pois. Mutta niin, tropiikissa sade yllattaakin tavallista nopeammin ja juuri kun minun kiipeilyni alkoi, alkoi tuulla yllattavan paljon ja sekunteja myohemmin jo satoi aika mojovasti. Taytyy sanoa, etta se oli ehka elamani nopein kiipeily. Ei ainakaan tarvinnut huolehtia siita etten ole yli vuoteen kalliokiipeillyt kaytannossa, silla siina hetkessa kiipesin vaan niin salamana ylos hakemaan jatkot kuin mahdollista. Tajunnut puoliakaan reitin vaativuudesta, kun kiipesin vain raivolla. :)

Sitten odoteltiin hetki sateen loppumista ja kalliot paasikin siina sitten jo hetken paasta taas paistavan auringon alla kuivumaan.


Iloinen kiipeilijä sadetta paossa

Tassa vaiheessa lahdettiin tekemaan tuttavuutta naiden kahden muun kiipeilijan kanssa, silla meilla ei ollut aavistustakaan reiteista ja parempihan on aina kiiveta jonkun paikallisen kertoman mukaan.



Monsuun 6a+

Nama kaverukset osoittautuikin yltiomukaviksi ja ystavallisiksi ja ei aikaakaan kun he olivat kutsuneet meidat jo multipitchaamaan jonnekin kaupungin ulkopuolelle kanssaan parin paivan paasta, tunkivat meille Malesian kiipeilykirjan ja loppujen lopuksi heittivat meidat viela hostellille. 

Kiivettiin kaytannossa 5c-6a reitteja tanaan. Otteet 5c-reiteissa oli kylla niin isoja, etta hieman greidaisin uudestaan joitain reitteja. 6a+:aa en tosin paassyt juuri ja juuri joten siina tuntui olevan greidi enemman kuin kohdillaan, tosin siina oli vain yksi kruksi. Jaha, puolet porukasta on jo paattanyt blogin lukemisen, silla Noora vaan paasaa jotain kiipeamisen greideista.

 

Lopuksi Noora vaan toteaa, etta paras idea oli ottaa tuo koysi mukaan. Me ei oltais ikimaailmassa paasty kiipeilemaan tanaan (tai tulevina paivina) ilman sita ja me ei oltais ikimaailmassa tavattu viela nain monta vieraanvaraista malesialaista. Onneksi seuraavat kiipeilyreissut odottaa jo tekijaansa :)


Lahdetaan tasta pian tsekkailemaan yhdet kemut kaupungilla, ollaan ehka jo hieman myohassa...

Matkalla vähäisillä unilla!

Lontoon lentokentällä se tunne matkalla olosta vasta oikeastaan iski, kun ympärillä hyöri niin paljon ihmisiä ja ihmiset käyttäytyi jollain tavalla oudosti. 

Reissuunlähtö ei sinänsä mennyt ihan niin kuin ajateltiin, sillä saavuin kentälle vielä jokseenkin humalatilassa ja ehkä tunnin nukkuneena hyvin istutun baarirupeaman päätteeksi, sillä yöbussi lähti Tampereelta kolmen pintaa ja Kimmo, Juska, Hanna ja Saija pitivät loppuun asti huolen, että tulevat saattelemaan minut bussille. Vetivät koko bussilastillisen iloksi vielä siinä bussin vieressä kovaan ääneen letkajenkkaa vaikkeivat omien sanojensa mukaan muistanetkaan enää askelkuvioita. :)

Matkan ensimmäinen kommervenkki sattui sitten siinä vaiheessa, kun menin lähtöselvitystä tekemään ja check-in leidi totesi, ettei voi tehdä lähtöselvitystäni, jollei minulla ole poistumislentoa Malesiasta. Jotain vastaavaa olin kyllä lukenut, mutta tähän olin lähinnä varautunut sillä toisella vaihtoehdolla, että todistaisin paluulentoihin kyllä rahaa riittävän. Tässä vaiheessa hiipi vain mieleen, että mitenköhän se Heikku on pärjännyt Malesian viranomaisten käsissä :D. Siinä hyvin tunnin nukkuneena yhä laskuhumalassa bookkasin sitten lennot kuukauden päähän Phukettiin, sillä aivotoimintani ei kyennyt harkitsemaan asiaa paria sekuntia kauempaa. En tiedä oliko tämä nyt sitten lähellekään järkevä teko, mutta tulipa tehtyä. Onneksi oli ollut edes jonkinnäköistä ajatusta aiemmin, että mihin matka mahdollisesti jatkuisi niin ei tarvinnut arpoa seuraavaa matkankohdetta sen kauempaa. Ehkä sen päivämäärän olisi vähän kauemmaksi voinut varata, mutta tehty mikä tehty. Toivotaan, ettei lähipäivinä tarvitse tehdä mitään muita nopeita päätöksiä, sillä pää on harvinaisen jumissa kun nukkuu kaksi tuntia kerrallaan, katsoo välissä yhden leffan ja jatkaa taas unia.. ja jatkaa tätä jonkun aikaa...

Kiitos vielä sille ovelalle ystävälle, joka oli tunkenut mukaani baarista ruokalistan matkalukemiseksi. 

Myöhemmin sain myös tietää, että Heikulta ei oltu vaadittu mitään vastaavia maasta uloslentoja ja uskon kyllä että minäkin olisin aivan hyvin ilman niitä voinut mennä. Sen sijaan meillä on nyt jotkut aivan randomit lennot Phukettiin....