Viininmaisteluviikonloppu Bourgognen viinialueella sujui pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hyvin.
Perjantaina lähdimme reissuun viiden maissa kimppakyydillä, jonka olin onnistunut saamaan cernin sivustojen avulla. Kuskina oli joku ranskalainen tyyppi parin kaverinsa kanssa.. tästä lisää myöhemmin.
Matkaa kertyi noin 250 kilsaa suuntaan ja tavattiin Hayesin isä kylässä nimeltä Pouilly-en-auxois, josta matkasimme majapaikkaamme. He olivat vuokranneet asunnon kahdella makuuhuoneella, sillä alunperin heiskan sedänkin piti olla matkassa mukana puolisoineen, mutta joutuivat perumaan reissunsa. Täten meillekin oli siis hyvin tilaa. Virittäydyttiin tunnelmaan syömällä illallista ja maistelemalla jokunen pullo viiniä.
Lauantaina lähdettiin paikkaan nimeltä Meursault, jossa tapasimme Keithin tuttavaperheen heidän viinitilallaan.
Meitä tervehti 6 alle 12-vuotiasta lasta prinsessa ja kuningasasusteissaan ja menimme tervehtimään jean-marieta kellariin. Vastassa meitä oli baskeripäinen nuorekkaan oloinen nelikymppinen mies uurastamassa viiniensä parissa. Hän esitteli meille isot kellarinsa, jotka olivat täynnä viinitynnyreitä pöhisemässä viinipullorivistöjen välissä.
Vanhin kellareista oli 250 vuotta vanha ja oli kerännyt pintaansa kehuttavan oloisen homeiston.
Hän osasi kertoa ettei ole oikeastaan olemassa tietoa kuinka kauan viinitila on ollut hänen perheensä omistuksessa....
Meidät oli kutsuttu paikan päälle lounastamaan ja uskoakseni lounas kesti lähemmäs kolme tuntia, jonka aikana kerettiin kumoamaan jokunen vuosikertaviini ja ruoassakaan ei ollut valittamista. Kyseinen lounas oli viikonlopun kohokohta! Aurinko suosi meitä myös läsnäolollaan ja ei tehnyt yhtään pahaa nautiskella jälkiruokakahvia terassilla katsellen viinipensasrivistöjä, joita ulottui niin pitkälle kuin silmä siinsi...
Tämän jälkeen käytiin tarkastamassa vielä kotimatkalla jokunen pikkukylä. Pysähdyttiin nopeasti ihmettelemään chateauneuf nimistä paikkaa, mutta kello rupesi jo olemaan aika monta ja ajeltiin takaisin majapaikkaan.
Majapaikassa meitä odotti yllätys ja kovin vihainen omistajamiespariskunta kun joku toinen perhe olikin jo majoittunut mökkiimme. Varauksissa oli sattunut jokin kömmähdys ja meillä ei enää ollutkaan paikkaa, missä yöpyä. Onneksi lähikylän hotellissa oli vapaita huoneita ja siirryimme sinne seuraavaksi yöksi. Onneksi lounaamme oli ollut niinkin runsas, sillä nyt meiltä poistui mahdollisuus kokata illallinen ja jouduimme tyytymään viinipullojen tyhjentämiseen....
Seuraavana päivänä keith ja sheryl heittivät meidät beaunen kylään, jossa epätoivoisesti kulutimme aikaa koko päivän. Kävimme vierailemassa ilmeisesti euroopan ensimmäisessä julkisessa sairaalassa (?) ja kävelimme ristiin rastiin samoja katuja kyllästymiseen saakka.
Kyytimme oli tarkoitus saapua seitsemän maissa, mutta hän ei suvainnut ilmoittaa meille vasta kuin hieman kuuden jälkeen, että oli silloin lähdössä pariisista. Tässä vaiheessa olimme juuri lippuluukulla ostamassa junalippuja, jotka vielä onnistuin perumaan. Menimme istuskelemaan vielä johonkin ravintolaan viinin ja illallisen parissa ja ruoat osoittautuvatkin todella maukkaiksi.
Tämän jälkeen oli vielä tiedossa kyyti kotiin ja toivoin että kyydittäjämme olisi vaihtanut hinnoitteluaan matkan suhteen, olihan hän hinnoittelun jälkeen lisännyt kyytiläisiksi vielä kaksi ystäväänsä ja auto oli täysi. Asian suhteen ei ollut kuitenkaan tapahtunut muutosta ja lopulta päädyimme pulittamaan saksalaisellakin mittakaavalla yltiöpäisesti ylihinnoitellun summan. Malliikkaasti hän kuljetti meidät tietenkin ensimmäiseksi kotiin, jotta pystyi pyytämään meiltä ylihintaa eikä hänen tarvitsisi ylihinnoitella ystäviään... Edestakaisin 500 kilometriä kahdelle henkilölle loppuhinnaksi muodostui täten hulppeat 120 euroa. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt vuokrata auto? Pidin mölyt mahassani ja maksoin hinnan vaikka järjettömältä se tuntui. Eläköön kimppakyydit! Eläköön rahanahneet geneveläiset! Viikonlopun aikana kerkesinkin jo tykästymään ranskaan ja ranskalaisiin, mutta onneksi putosin siltä hopeareunaiselta pilveltä maan kamaralle.... Kaikesta huolimatta Ranska ei ole niin paska maa kuin joskus annankin ymmärtää. Ikävä kyllä tästäkin on poikkeuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti