Aamuinen työmatka

Valottaakseni aamuni kulkua, nyt kun olen taas alkanut kulkea pyörällä töihin ajattelin raapustaa aamuisen tokkuraisen sepostuksen pyöräretkestäni. Tänään heräsin siinä puoli kasin maissa ja vedin kahvin naamariin jugurtti kyytipoikana. Kasin maissa lähdin liikkeelle ja ihailin mysteeriusvaa peltojen yllä. Liikkeelle lähdetään tietysti meidän pikkurinteestä ja alla aukeaa ihan kivat maisemat (jos sumu sallii).

Alkumatka on enimmäkseen alamäkeä ja kulkee läpi kaiken maailman pikkukylien. Matkan varrella pääsen ensiksi ihailemaan lehmiä laitumella. Siellä se äitilehmä juottaa pienokaistaan joka aamu fillaroidessani ohi. Samaan aikaan lenkillä on myös koira, jonka jalka on jostain syystä runnottu (=lue: koira linkkaa) ja tunnen sympatiaa koiraa kohti oman varpaani takia. Lehmien vieressä sijaitsee hevostila, jossa on lähemmäs kymmenen hevosta laitumella. Ruskea shetlanninponi tuijottaa mussuttaen ruohoa ohittaessani aitauksen.

Tämän jälkeen saavun pikkukylään, jossa riippuen kellonajasta ihmiset istuskelevat jo bussipysäkillä tai kiiruhtavat siihen suuntaan. Kylän koirat haukkuvat ohittaessani heidät. Pysähdyn ihailemaan ison ladon takana traktorin lavalle kerättyjä isoja oransseja kurpitsoja.


Ohitan pari peltoa ennen kuin saavun isompaan kylään, jonka läpi puikkelehdin pyörälläni ennen pienen joen ylitystä. Matka jatkuu ja matkaan sisältyy lisää lehmiä. Lehmien jälkeen siirryn isommalle tielle, jota onneksi ei ole pitkän matkaa, sillä ranskalaiset eivät ole kovin tunnettuja pyöräteiden rakentamisen saralla. Tänä aamuna tämä kahden kilometrin pätkä oli pelkkää ruuhkaa. Teki mieleni huudella autoilijoille ”suckers” ohittaessani heitä mummopyörälläni. Välillä teki mieli huudella ”fuckers”, kun he olivat parkkeeraaneet odottamaan jonon liikkumista minun kaistalleni. Työmatkani töihin on noin kahdeksan kilometriä ja taittuu yhtä nopeasti pyörällä kuin autolla. Autolla matkan joudun taittamaan kahdella eri autolla matkatessani ensin pawelin kanssa ja sitten päästyäni cerniin käyttäessäni vielä cernin kilpuria. Ruuhka-aamuina epäilen olevani itseasiassa vielä nopeampi pyörällä, sillä mahdollinen jonotus lisää matkankestoa kymmenisen minuuttia jollei enemmän.

Pyörämatkani jatkuu siis ruuhkan ohi ja tämän jälkeen olenkin jo CERNissä ja menen sisään portista. Jos onni käy myöten voin vielä bongata aamu-unisia peuroja tien varrella. Totuus on, että varmaan joka ikinen muu kuin minä on nähnyt nämä peurat jo kyllästymiseen saakka. Itse bongasin ensimmäisen vasta pari päivää sitten lähtiessäni töistä. Olin ihan innoissani, että vihdoinkin näin peuran ja se tuijotti minua ennen kuin juoksi karkuun. Sitten työtoverini kertoi, että hänkin näki pari päivää sitten kymmenen peuraa lähtiessään työpaikalta eivätkä ne edes juosseet karkuun vaikka hän joutui ajelemaan niiden ohi pari kertaa. Pienet iloni ovat erittäin pieniä.