Halutaan töitä

 Jokunen kuva kotiseudulta. Yllä lähinnä maisema joka avautuu kotoa mikäli taivas sallii...
Ja alla kuvia lähibussipysäkin alapuolella olevasta makeasta kaljanjuontipaikasta. Sen toimivuus tosin todettiin vain tämän kerran...

Olen vakavasti pohtinut mahtaako kukaan edes lukea tätä blogiani Saijan, siskon ja Hannan lisäksi :). Joka tapauksessa, kyseiset henkilöt varmaan tietävätkin tai aavistelevat, että allekirjoitin nyt jatkosopimuksen vuoden loppuun kahdella lisäkuukaudella. Kellepä ei palkalliset joululomat kelpaisi ja lisäksi tämä meidän ihana talo on meillä vuoden loppuun joka tapauksessa.

Lähiaikoina olen sitten mielessäni kauhistellut, mitä tapahtuu Ranskan jälkeen. Lentoliput jouluksi ostin. Tai ostin lentoliput taas Tukholmaan kun lennot oli jo aikamoisissa hinnoissa. 15.12. lennetään Tukholmaan ja luultavasti jo samana päivänä jatketaan laivalle juhlimaan Heikun synttäreitä. Tämän jälkeen suuntana Tampere, jossa Saija majoittanee kaksi eksynyttä. Toinen eksynyt suorittaa kenties tentin 17.12. (Jee!) ja sitten on hukassa.

Olen yrittänyt katsella työtarjouksia käytännössä mistä tahansa (ei siis ainoastaan suomesta). Paras ja kiinnostavin paikka löytyisi Amsterdamin kupeesta euroopan avaruuskeskuksesta, mutta sekin haku on vasta marras- tai joulukuussa. Sitten tuli yllättäviä juonenkäänteitä tällä viikolla ja jos hyvin käy meillä onkin ehkä suunnitelma ensi vuodelle. Olen ihan hileissäni ja toivon että kaikki menee putkeen. :D Ei puhuttane asiasta kuitenkaan sen enempiä ennen kuin epävarmuustekijät katoavat. Kerrottakoon kuitenkin kissoille (jotka lukevat blogiani tietysti myös), että edessä lienee raivotautirokotus ja muutto? Hileitä hileitä..

Mutta mitä Thoiryssa sitten on tapahtunut lähiaikoina. Ei niinkään mitään. Varpaani alkaa paranemaan siihen malliin, että toivon ensi viikolla harrastavani jonkin sortin urheiluakin. Yrityksistä huolimatta olen käyttänyt upeaa 70-luvun oranssia fitnesspyöräämme vain kerran kuluneen 3 viikon aikana joten urheilu tekee kenties hyvää. Urheiluni on koostunut parista nokkosenkeruureissusta. Tietämättömille kerrottakoon, että tuoreista nokkosista saa maailman parasta soppaa ja mikään ei ole parempaa kuin nokkospesto!! Sieniä en ole yrityksistä huolimatta nähnyt missään ja epäilen kovasti sienestäjän taitojani... Tässä vaiheessa niitä kyllä pitäisi jo täälläkin olla, kuvittelen.




Viime viikonloppuna käytiin perjantaina pyörähtämässä Lausannessa kun siellä oli Label Suisse ilmaisfestivaali. Käytännössä ei tullut nähtyä kuin Gotan Project, joka kylläkin uberhyvä.

Tämän vuoden yrttikasvatukseni menivät myös aika puihin. Lomani aikana kun oli niin pirun lämpimiä päiviä ja kukaan ei ollut yrttejä kastelemassa parina päivänä. Epätoivoisesti yritin pelastaa yrttini ja yksi tomaatinalku lähti näistä yrityksistä kasvamaan ja se on kyllä nyt kohtuullisen iso ja kohta yrittää pukkaa kukkia, mutta eikö tämä nyt ole aika möyhäinen aika tomaateille? Lisäksi vihreät toukat valloittivat rucolani. Toukat olivat kohtuuisoja mutta aivan lehden värisiä ja vaikka heitin joka ikisen löytämäni toukan joka päivä pois niistä parista hassusta rucolan korresta,jotka olin onnistunut pelastamaan, aina seuraavana päivänä löysin pari toukkaa lisää. En käsitä missä ne piilottelivat. Pari muuta hassua yrttiä myös kasvaa mutta ei tuota nyt oikein sadoksi voi sanoa...

Tämän lisäksi ylensin itseni lyhytelokuvan casting directoriksi eli rupesin etsimään sopivia henkilöitä Hayesin apuna esiintymään filmiin. Elokuvabisnes ei selvästikään ole helppoa. Kuvausta on nyt siirretty kolmeen kertaan ja viimeinen päivämäärä tulee olemaan 23 ja 24 ensi kuuta. Olettaen tietysti, että CERNin toimitusjohtaja tietysti antaa luvan elokuvan julkaisemiseen. Huooh. Tässä on nyt siis olemassa vielä jonkinsortin maailmanloppukoneriski, jota elokuva saattaa lietsoa joten allekirjoituksia on haettava ylimmältä tasolta asti. :) Helppo bisnes.

Lähiaikojen suunnitelmista sen verran, että Hayesin isää mennään morjestamaan ensi viikonloppuna Beauneen, joka sijaitsee kohtuu lähellä Dijonia (sinappia!). Huhupuheiden mukaan joku linnamajoitus ja suuri määrä viinimaistelua. Hayesin tuntien en kuitenkaan uskalla luottaa näihin lupauksiin. Hayesin iskä on matkustellut nyt pari viikkoa ristiin rastiin Ranskaa ilmeisesti viinejään markkinoimassa ja tietysti tutustumassa Ranskan viinitarjontaan.

Ja Saija on tulossa kylään kolmen viikon päästä.:) Samaan aikaan piti olla elokuvan kuvaukset, mutta nyt Hayes lähteekin käymään kauhuleffafestareilla promotoimassa filmiä, jossa oli mukana. Halusivat sen näytille Sitgesin festareille. Tietoa filmistä ja festareista: Sacrifice. Kesto 9 minuuttia ja tiedon mukaan sen voi myös ostaa itunesista, jos haluaa nähdä :). En ole kyllä edes itse nähnyt tuota filmiä. Ainoastaan niitä kohtia minkä parissa Hayes työskenteli.

Siinäpä kai tärkeimmät :). Tänään tiedossa sushibileet kaverin kämpillä Genevessä :)

Elämää loman jälkeen?

Tätähän on keretty jo elelemään päältä kuukausi ja työrytmiin on taas totuttauduttu. Tällä hetkellä lähinnä kirjoittelen dippaani (vaikka en vieläkään kumma kyllä ole kandiksi valmistunut!! Minusta riippumattomista syistä johtuen!) ja kasaan olen saanut nelisenkymmentä sivua. Ilmeisesti dippa on kohtuullisen hyvä, sillä professorini ei vaivautunut sitä sen kummempin kommentoimaan, kun lähetin hänelle ensimmäisen version hieman vinkkejä odotellen. Hän oli luonut palautuksena minulle kokonaisen tekstitiedoston kommentteja varten, joka piti sisällään seuraavaa:

• aihe: magnet quench analysis application --> application of magnet quench analysis
• punaisella kirjoitettu lause, jonka olin ajatellut muuttaa pitäisi muuttaa
• otsikko: FMRI --> fMRI (tai toisinpäin)

Noilla vinkeillähän sitä dippaa jo parantelee :D Hieman jäi kaivelemaan oliko hän kenties lukenut muutakin kuin otsikot :D

Loman jälkeen heti palattuani lauantaina kävin tosiaan heti kaupassa ostamassa juoksukengät, joita olin hieman kaipaillut. Tämän jälkeen olen käynyt kohtuullisen ahkerasti juoksemassa ja mielessä siintää maraton-toive. Ehkä Tokioon helmikuussa? Tämän lisäksi piti taas palauttaa takaisin kiipeily- ja boulderointitreenailut. Kunnon treenaus on siis ollut päällä. Pyöränkin jarrut tuli korjattua a la Donat ja ahkerasti olen pyöräillyt töihin 7 kilsaa suunta hieman pelottavalla pyörällä. Lisäksi jokunen kerta tullut slacklinattua ja pari capoeirapotkua tehtyä. Tämmöistä yleiskuntoa yritetty kasvattaa aerobisen treenin puutteesta johtuen. Maanantaina kasvatettiin treenimatka 7,6 kilometriin eikä tuntunut lainkaan pahalta ja ajattelin että nythän näitä seiskan lenkkejä voisi ruveta enemmänkin tekemään... Kunnes, kesken painitreenin (haastoin Hayesin painimaan boulderointisalilla) minuun iski Hayesin "magic move" ja yhtäkkiä isovarpaani ei tuntunutkaan enää niin mukavalta vääntyneenä kuin aikaisemmin... Seuraavana päivänä kävin toteamassa kiitos herra röntgenin murtuman isovarpaan tyvessä ja toikkaroin takaisin töihin keppien varassa. Nyt elellään sitten hiljaiseloa sohvalla treenaten lähinnä niitä käsilihaksia oluttölkit punnuksina ;)

Ennen tätä takaiskua tuli tehtyä pari viikonloppureissuakin joista ei ikävä kyllä ole kuvamateriaalia, koska kummallakin kerralla kamerani oli tavoittamattomissa tai akuttomana. Ensimmäisenä viikonloppuna suunnattiin pawelin ja jonkun jenkin kanssa "lähelle" Montreux'ta pienoisen pikkuruiseen kylään nimeltä Solalex perjantai-illan hämärässä. Teltta pystytettiin pimeässä keskelle parkkipaikkaa. Aamulla Pawel ja tämä toinen poika lähtivät kiipeämään aamuvarhaisella läheistä kalliota tarkoituksenaan tehdä multipitch eli siis reitti reitin jälkeen reitin jälkeen etc. Minä nukuin pidempään ja heräilin aamupalalle termoskahvin ja pakkaamien eväideni kanssa. Istuskelin teltassa ihaillen edessäni avautuvia uskomattomia kallioita. Purin teltan, sillä paikan päällä ei varsinaisesti ollut lupaa majoittua ja vedin vaellustossut jalkaan ja lähdin itsekin suuntaamaan korkeammalle. Pari tuntia myöhemmin löysin itseni lähempänä huippua katselemassa lammikossa uiskentelevia vesiliskoja. Tässä vaiheessa ajattelin kääntyä takaisin sillä oletin Pawelin ystävineen käyttävän kiipeämiseen korkeintaan ehkä 6 tuntia ja olivathan he lähteneet jokusen tunnin minua aikaisemmin.

Kävelin alas ehkä maailman isompien lehmien ohi ja kävin vielä nauttimassa kahvia kylän kahvilassa. Autolla ei kuitenkaan näkynyt vielä ketään parinkaan tunnin odottelun jälkeen ja vedin pitkäkseni takapenkille ehkä tunnin ajaksi. Kello oli lähempänä kuutta illalla ja ketään ei näkynyt enkä pystynyt bongaamaan heitä roikkumassa kalliostakaan. Päätin mennä paikalliseen ravintolaan syömään salaattia illalliseksi, jonka aikana Pawel sitten vihdoin soitti minulle että nyt he juuri lopettivat kiipeilyn. Toisin sanoen heillä menisi vielä hetki ennen kuin olisivat alhaalla autolla. Eipä auttanut muuta kuin odottaa vielä hetki.

Reitti olikin osoittautunut hieman vaikeammaksi kuin oletettu pulttien puutteesta johtuen (lähinnä niitä oli siis liian harvassa) ja siksi pojilla meni hieman kauemmin kiivetessä. Palasimme Thoiryyn Sveitsin kansallispäivää juhlistavien ilotulitusten täyttäessä taivasta ja ihailin niitä talomme parvekkeelta niin paljon kun niitä oli vielä jäljellä ja niin paljon kuin niitä pystyi näkemään 14 kilometrin päähän, jossa niitä tarjoili Geneve. Talomme on kyllä kivasti rinteessä kohti Juraa, joten takapihalta näkyy jopa Geneven kuuluisa vesipatsas kirkkaalla säällä (mainitsematta Mont Blanckia, oho mainitsinpas!).

Toisena viikonloppureissuna mainittakoon "ah niin kiipeilystään kuuluisa" ranskalainen Orpierre! Matkaa tuonne kertyy lähemmäs neljä tuntia ja matkaa piristi ruotsalaisen Christianin auton tarjoilema hittiradio yhdellä Lady Gagan biisillä ja kolme jotain muuta veisua mukaan lukien ainakin Eminemin uusin. Leirintään saavuimme taas myöhään juuri 10 minuuttia ennen porttien sulkeutumista ja lähdimme vielä taikomaan 300 asukkaan pikkukylästä (ilmeisesti asukasmäärä nousi 100sta 300aan heti kallioon kiinnitettyjen pulttien jälkeen) illallista, sillä kaikki olivat kovin nälkäisiä. Pienen keskustelun jälkeen lupasivat tarjota meille kahdeksan hengen pesueelle neljä pizzaa, joihin heillä oli vielä taikinat jäljellä salaattilisukkeineen. Tämä kelpasi.

Aamulla heräsimme kohtuu aikasin ja suuntasimme kohti aamukiipeilykallioita. Aurinko paistoi vähän hiemankin railakkaasti, mutta kiipesimme siltikin pari reittiä 5b:n luokkaa. Tosin taisin molemmat vetää yläköydellä, kun ei ole tainnut pariin kuukauteen kiivettyä sen enempiä. Tämän jälkeen menimme laiskottelemaan leirinnän tarjoamalle uima-altaalle ennen illan kiipeilyjä. Illalla ylitin itseni (lue: kallonsisäisen pelkoni, joka tutisuttaa jalkoja ja kuluttaa voimia, kun tarraudut kiinni kallioon) ja liidasin 5b/c luokan reitin. Pelkohan minua eteenpäin vei, sillä tuntui fiksummalta saada itsensä pian kiinni seuraavaan pulttiin kuin tippua alas.
Kiipeily jatkui myös luonnollisesti seuraavana päivänä ennen matkaa kotiin gagan soidessa...

Olisikohan jotain muuta jännää kerrottavaa vielä? Aah, niin. Viime viikonloppuna Hayes oli avustamassa lyhytfilmissä nimeltä "Puzzle" CERNissä ja minä, Donat ja Donatin vieraileva ystävä Wiebke(?) soluttauduimme ekstratähdiksi. Minut passitettiin etummaiseksi istumaan kamerat kohdistettuina suoraan (?) minuun, kun päätähdet kävelivät auditorioon ja meidän piti taputtaa heille. Tästäkö seuraava ura urkeaa?

Hayes ainakin huomasi kykyni ja pestasi minut heti "Deathstar Project":iinsa, joka sekin lyhytfilmi, joka kuvattaneen kolmen-neljän viikon päästä CERN:ssä myös. En tiedä olenko mahtanut mainita kyseisestä filmistä, mutta tulen kyllä postittamaan linkin filmiin, kun se on valmis :). Kerrottaneen, että kotioloissa filminteko aiheuttanee kilpailua suihkuvuoroista itse Darth Vaderin ja stormtroopereiden kanssa... Täältä löytynee uusimpia YSTÄVIÄMME.