Aamun valjettua päätimme lähteä tarkastelemaan Prahan linnaa, jossa muistelen epämääräisesti, että olen Hannan ja suomipoitsujen kanssa männä vuosina käynyt. Tällä kertaa maksoimme tosin jonkinlaisista pääsylipuistakin jotain, vaikkei linnan sisällä mitään niin kummallista ollutkaan. Olihan tuo tietysti pinta-alaltaan koko kompleksi ilmeisesti maailman suurin (?, pakollinen iso esine kommentti!). Tässä vielä kuvaa kyseisestä linnasta:
Sen jälkeen bongasimme korkealta linnan tasolta kummallisen, epäilyttävän ja näyttävän näköisen seinän jossain alamaailmassa. Suunnistimme paikan päälle kartan ja yläilmoista otettujen kuvien perusteella ja salakuuntelimme paikalle osuneen turistioppaan selitystä seinästä. Kyseessä oli tämmöinen "illuusioseinä". Joku ukkeli (en enää muista kuka) halusi hienoimman seinän mikä oli olemassa ja laittoi illuusiomestarit suunnittelemaan sen hänelle. Seinään on upotettua oikeasti olemattomia elementtejä kuten ovia, portaikkoja yms jotka eivät johda minnekään.. Lisäksi jos tarkkailee seinää huomaa siinä kaikenlaisia hahmojen kasvoja yms...
Tietysti kävimme tarkastamassa myös vanhan juutalaisten hautausmaan. Hassu sattuma lippuluukulla, kun hieman jo vanhempi juutalaisneitonen ei meinannut ottaa Hayesilta seteleitä vastaan, kun ne olivat hieman rypyssä. Pari kertaa joutui uskottelemaan että "rahaa se on rahakin" ja neitonen otti sitten setelin vastaan tosin suurieleisiä setelin silittämisoperaatioita suorittaen. :D
Ja sitten pakollinen astrologisen kellon tarkkailu.. on se hiano!
Ja torniin kapuaminen/hissiin kiipeäminen (tosin taisimme oikeasti kavuta raput), jotta pääsisimme tarkkailemaan "ah, niin kaunista" Prahaa ylhäältä käsin. Kaunis kaupunkihan tuo on, ei sitä käy kieltämän. Turisteja vain tuntuu olevan aivan liikaa, mutta kaupunki tämänlainen on kyllä ne turistinsa ansainnut, joten ei kai heitä voi moittia, kun itsekin olin siellä.
Kaupungin yöelämästä kävimme nauttimassa vain hostellimme lähettyvyydessä, mutta ilmeisesti tuo oli kohtuullisen hyvää aluetta ulkoiluun. Vierailimme maanantai-illan ratoksi baarissa, jonka tarkoitus oli sulkeutua seuraavana lauantaina. Paikan päällä oli "pirate-karaoke" kyseisenä iltana ja allekirjoittanutkin pienen janojuoman avittamana intoutui laulamaan "Under the Bridgeä". Tosin tuntui kummalliselta laulaa sanoitusten kanssa kun yleensä vedetään antaumuksella ilman sanoja. Baarin janojuomat oluen osalta olivat loppuneet joskus edellisellä viikolla villien huhujen mukaan ja tarjoilivat vain erilaisia cocktaileja. Heillä oli "pienimuotoinen" hälläväliä meininki päällä ja karaokejuontajakin toivotti kaikki tervetulleeksi sulkubileisiin lauantaina rikkomaan kaiken mitä paikan päältä löytyy...
Pari päivää myöhemmin ajauduimme samaiseen baariin uudemman kerran kun toivomamme baari olikin jostain syystä kiinni emmekä osanneet enää siihen aikaan mitään muutakaan keksiä. Tässä vaiheessa baarin jokseenkin vittuuntunut baarimikko, lätki palautettuja laseja rikki sitä mukaa kun niitä käsiinsä sai. Toisin sanoen oman juoman lopettaneena piti palauttaa lasi täydennettäväksi, mikäli halusi vielä juoda. Baarin periltä löysin perkelettä huutelevan pojan ja ajauduin keskustelemaan hänen kanssaan. Selvisi että tämä oululainen poika oli edellisen yön vahingossa nukkunut kyseisessä baarissa. Tarina ei kerro jätettiinkö hänet tarkoituksella nukkumaan perätilaan, johon hän oli hieman sammahtanut. Tarina kuitenkin kertoo että seuraavana päivänä (keskiviikko) hän vietti kovin nälkäisen päivän baarin sisällä huudattaen kajareita ja tyhjentäen viinalajitelmaa. Yhteys ulkomaailmaan oli ilmeisen katki ja varmuutta baarin keskiviikkoaukioloajoista ei tietenkään ollut. Lähempänä iltaviittä joku kuitenkin oli paikan päälle saapunut ja jakanut päivällisen hänen kanssaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti