Matkan varrella joutui myös väistelemään kauriita. Parin päivän aikana nähtiin ehkä nelisen kaurista. Oltiin kohtuullisen iltasella liikkeellä ja päätettiin vielä lähteä Nidan kylään syömään, yövyttiinhän leirinnässä. Lähdettiin autolla, mutta jouduttiin jättämään auto jonkun matkan päähän kun kylään ajo oli kielletty iltakymmenen jälkeen.
Seuraavana päivänä käytiin tsekkailemassa läheiset hiekkarannat. Biitsit oli aika suosittuja ja suosiosta kertokoon se että ranta-alueetkin oli eroteltu perheiden nudistibiitsiin, naisten nudistibiitsiin, normaaliin biitsiin, naiset ja miehet nudistibiitsi yms yms.. tyhminä turisteina ei tajuttu tallaavamme aivan ”ainoastaan naiset” biitsit kulmalle välttäessämme perhenudismia. Ei me varmaan tosin kauheasti pahennusta aiheutettu, toivottavasti. Tajusin vasta myöhemmin että onpas tässä paljon naisia ja tarkastin uudemman kerran sen kyltin minkä vieressä loikoiltiin.
Käytiin myös tsekkailemassa myöhemmin dyynimaisemia, jotka lukeutuvat euroopan suurimmiksi hiekkadyyneiksi. Yöllä unihöyryissäni syytin kovaan ääneen suomeksi Hayesia tyynyn varastamisesta teltassa ja en millään ymmärtänyt kun hän ei reagoinut kimpaantumiseeni vaikka monta kertaa asian toistin. Hayes vaan jatkoi ”what” sanomista. Lopulta tiuskaisin jo englanniksi että mikset tajua kun olen jo monta kertaa asian selittänyt. Kumma juttu...
Seuraavana päivänä kun lähettiin ajelemaan pois päin kyntäältä auto rupesi pitämään kovin kummallista ääntä ja pysähdyttiin samantien ihmettelemään että mitäs. Todettiin sitten siinä että nyt on iskarit paskana kiitos sen ihanan latvialaisen hiekkatien... Todettiin että korjaamolle on ajettava mutta ennen sitä käytiin tarkastamassa vielä noitakukkula, joka oli täynnä seuraavanlaisia puuveistoksia.
Klaipedassa vietettiin sitten jokunen tunti pakosta vaihtaa hieman osia iskareihin.. käytännössä ne hitsasi jonkun osan joka oli rikki uudelleen kuntoon. Pääasia ettei auto jäänyt tien päälle.
Tämän jälkeen ajeltiin Trakain kauniille hyttystenkin täyttämälle leirintäalueelle. Leirintä oli aivan järven rannassa ja toisella rannalla näkyi Trakain linna. Yöllä bongasin tämän pienen asukin, joka myös uskaliaista benjeistä ilman narua tunnetaan. Kaveri hyppäs ilmeisesti semmosen kivikorokkeen päältä alas tai sitten sillä on jotain käsittämättömiä nopean ninjan kykyjä, joilla se onnistui kiertämään rappusia myöten alas ennen kuin tajusin.
Trakain jälkeen jätettiin meidän matkakumppanit ja suunnattiin Vilniukseen Hayesin kanssa. Pienen hostellinmetsästysten jälkeen onnistuttiin kuin onnistuttiinkin löytämään hostelli. Hostelli tuntui kumma kyllä olevan aivan tyhjä vaikka muut hostellit kaupungissa oli täyteen buukattuja. Lieneekö myöhemmin kadun toisella puolella majailevat ilotytöt vaikuttaneet asiaan, yhden kun miehineen näimme myös hostellin suuntaan kävelevän...
Mitähän sitä Vilniuksesta sitten. Hassu sattuma ainakin kävi kun kadulla käveli vastaan kovin tutun näköinen poika jonkun typytsyn kanssa. En saanut päähäni kuka hän on, mutta olin varma että tämän sällin minä tiedän. Jätettäneen kertomatta mistä hänet tunsin, sillä myöhemmin baarissa heihin törmättyään oli pakko mennä kysymään kuka hän on ja vieläkin myöhemmin selvisi, että tapaamisemme pitäisi pitää salassa. Miksi näin? Pariskunta oli kavereiltaan tietämättä lähtenyt salareissulle eronneita kun olivat jo... tyttö oli ollut jo varma että heidän reissunsa paljastui kun minä tunsinkin pojan. Käytännössä en tuntenut poikaa oikeasti, mutta olen kyllä hänen kanssaan varmaan jokusen sanan vaihtanut.
Vilniuksessa käytiin tarkastelemassa normaalit turistikohteet ja epätoivoisesti yritettiin löytää Frank Zappa patsasta, mutta epäonnistuttiin vaikka käveltiin oikealla tielläkin jopa.Tosin ei oltu onneksi ainoat, jotka epäonnistui, sillä tämä salapariskuntakin oli epäonnistunut patsaan löytämisessä. Käytiin myös tarkastamassa KGB museo, joka sisälsi mm. vanhan vankilan.
Liettualaiset ihmiset vaikuttivat kaiken kaikkiaan paljon riehakkaammilta kuin latvialaiset ja olivat laukomassa vitsejä joka hetkellä. Tarjoilijatkin lähes aina keksivät jotain tyhmää sanomista tai vitsin tekemistä.
Vilnasta napattiin sunnuntai-illalla yöbussi, joka suuntasi kohti Varsovaa... tietenkään emme paljoa tuossa bussissa nukkuneet ja tarkoituksena oli aamulla jatkaa sitten suoraan matkaa varsovasta esim Prahaan, sillä Varsova ei niinkään kiinnostanut. Bussiasemalle päädyttyämme halusimme siirtyä kohti rautatieasemaa. Helpommin sanottu kuin tehty kello kuusi varsovan bussiasemalla, jossa kojut eivät ole auki, otto-automaatit eivät toimi ja lipunostoautomaatitkaan eivät jostain syystä ota korttiasi juuri nyt vastaan. Emme olleet ainoat samassa pulassa ja päädyimme lopulta mitä luultavimmin ylihinnoiteltuun eurotaksiin, jonka jaoimme erään pariskunnan kanssa.
Päästyämme vihdoin rautatieasemalle huomasimme, että vajaan tunnin päästä lähtisi juna Berliiniin, jonne sitten lähdimme suuntaamaan. ja tarina jatkuu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti