Tallinnasta selvittiin kohtuu suosiolla ulos ja matkan varrella rannikkoa myöten pysähdyttiin Pärnussa. Koska ilma suosi jo heti tässä vaiheessa reissua hieman turhankin kuumalla ilmalla, pysähdyimme Pärnussa uimaan. Turistirysää oli ilmassa mutta oli mukava käydä uimassa ja sitten taas majoittautua kuuman auton takapenkille kun takaikkunasta ei näkynyt enää niinkään muuta kuin rinkat. Mainitsenkin jo tässä vaiheessa ettei unohdu, että koko itä/keskieuroopan reissumme onnistuimme nauttimaan helteistä vaikkakin seuraava kuva toista kertoo. Sateet olivat lähinnä vain kuurottaisia tai matkan varrella ajaessa.
Kyseisessä kuvassa olemme hieman Rigan jälkeen pysähtyneet lukemaan karttaa ja tietenkin juuri niinä minuutteina kun piti pysähtyä lukemaan tien varrelta kylttiä satoi kaatamalla. Tyypillistä.
Emme siis niinkään pysähtyneet Riikassa vaan siitä hieman länteen ja rannikolla olevaan Jurmalaan. Jurmala on kohtuullisen pieni mutta etenkin tähän aikaan vuodesta kovin turistien suosima matkakohde. Suomalaisia turistejakin löytyy vielä kohtuullisen paljon, paikka kun ei niin kaukana rannikkoa myöten ole. Saara oli löytänyt meille näppärästi sohvasurffauksen majapaikan paikalliselta perheeltä. Perhe oli kylläkin vuokrannut asuntonsa suurimmaksi osaksi kyseiseksi kuuksi muille, sillä he säästivät rahaa intian matkaansa varten (indefinite time), mutta mahduimme aivan hyvin majoittumaan kaksine telttoinemme pienelle maa/yrttitarhapläntille ja toivottavasti emme tuhonneet kauheasti salaatinkasvuja.
Jurmala oli täynnä erittäin kauniita puutaloja paremmassa tai huonommassa kunnossa. Kunnon rempattuja lukaaleja löytyi sieltä sun täältä niin kuin myös vielä remontoimattomassa kunnossa olevia, mutta selvästi kauniita taloja. Tässä Hayes matkalla rantaan...
..katsomaan auringon luomaa punaista siltaa. Jurmalassa riittää rannikkoa muille jakaa kolmisenkymmentä kilometriä. Itse Jurmala ei ole niinkään iso, joten pienikin turistien määrä kyllä näkyy..
Tässä vielä maistiaisia pitsihuviloista ja siitä minne kannattaa tunkea ylimääräiset remonttirahansa.
Jurmalassa olimme yhden yön ja jatkoimme rannikkoa pitkin kohti Kolkaa. Matkan varrella pysähdyimme katsomaan jääkauden rannikolle kuljettamia kiviä. Kyseiset alueet kohti Kolkaa ovat liiviläisseutua.
Aivan Kolkan kärjessä kävimme ihmettelemässä taas merta ja vanhan majakan raunioita.
Tämän jälkeen jatkoimme taas matkaa.. vaikkakin tässä vaiheessa rupesi tuntumaan että nyt jää Opel tien päälle. Jatkoimme hiekkatietä, joka oli ilmeisesti armeijasyistä rakennettu parisen kilometriä rannikosta etelään. Tie oli varmasti kamalin, jota olen matkannut. Irtokiviä joka suuntaan ja niin suuria aukkoja tiessä että auto pomppi sinne sun tänne. Tätä tietä jatkui monta kymmentä kilometriä ennen kuin uusi euroopan rahoittama hyvä tie alkoi. Selvisimme, vielä tähän vaiheeseen ainakin ilman auton vaurioita...Päädyimme erittäin neuvostoliittomaisen Ventspilsin leirintäalueelle. En valehtele yhtään jos sanon että kaupunki oli käsittämätön ruma. Tosin ajoimme tietysti vain sen läpi ja leirintä sijaitsi onneksi kauempana kaupungista. Ventspilsissa on satama, joka toimii kauttakulkuna Venäjälle ja siksi kaupunki on itseasiassa Latvian rikkain ilmeisesti. Siltikin ruma. Siitäkin huolimatta leirintään päästyämme se olikin itseasiassa älyttömän kaunis. Olimme pienoisen kävelymatkan päässä hiekkadyyneistä, jonne illalla suunnistimme tarkastelemaan maisemia, ja otinkin kamerallani vielä tämän hieman eeppisen kuvan Hayesista juomassa olutta auringon laskiessa taka-alalla.
Istuskelimme dyyneillä ja takana avautui tämä maisema. Jossain tuolla keskellä metsää oli leirintämme.
Ventspilsissä viihdyimme yhden yön ennen kuin taas kiirehdimme jatkamaan matkaa. Matkan varrella bongailimme isoja haikaranpesiä tolppien päässä. Tässä kuva eräästä haikarasta (??), joka ei tykännytkään kovasti kuvasessiostamme vaan rupesi uhittelemaan. Onneksi olimme hieman osanneet aavistaa tämän ehkä tapahtuvan ja otimme kuvia hieman kauempana pesästä.
Suuntasimme siis kohti Kuldigaa hieman sisämaahan ajaen, sillä totesimme että rannikkotie tuskin taaskaan on kovin hyvässä kunnossa. Lisäksi olimme lukeneet, että Kuldigassa on euroopan leveimmät vesiputoukset, joita ajattelimme käydä katsastamassa. Kuldigassa kävimme tietämättämme ensiksi ottamassa kuvia ilmeisesti Latvian korkeimmasta vesiputouksesta. Tämä on siis alunperinkin ollut vesiputous ennen kuin se on valjastettu vesimyllyksi.
Ja sitten tarkastimme ne euroopan leveimmät putoukset. Luultavasti vedet eivät olleet aivan elinvoimaisimmillaan tuolla hetkellä. :) Kuldiga kaupunkinakin oli kohtuullisen nätti ja siellä tuntui olevan suuret kaupungin kaunistusurakat meneillään. Puolen kaupungin tiet oli revitty auki uusia kivilaatoituksia varten ja luulen että parisen vuoden päästä tuo kaupunki on kuin onkin erittäin vierailun arvoinen turismimielessä.
Kuldigasta matka jatkui kohti Liettuaa.... tietysti Hesburgerin kautta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti