Etappi III: Berliini

Päädyttiin Berliinissä hostelliin, joka ensi tuntumalta ei vaikuttanut kauhean hyvältä (eikä myöhemminkään). Tosin oli viikonloppu ja kaikki hostellit oli kohtuullisen hyvin täyteen buukattuja. Tämä meidän oli siis vasta valmisteilla oleva hostelli ja sisäänkirjautuminenkaan ei ollut vasta kuin kolmelta mahdollista. Kun vihdoin jokunen tunti myöhemmin päästiin kirjautumaan, urpot antoivat meille tietysti huoneen jota ei oltu edes siivottu edellisten vieraiden jäljiltä ja jonka ikkunan takana oli suoraan rakennustelineet. Kauniisti kävelimme takaisin respaan ja pyysimme siivotun huoneen ilman rakennustelineitä. Saimme toisen huoneen, jossa kylläkin viimeistään seuraavana päivänä oli rakennustelineet ikkunan takana ja joku mies seitsemän aikaan huutelemassa työtoverilleen ja laittamassa muoveja ikkunaan. Edellisenä päivänä korvauksena ”vaivoihimme” saimme drinkkilipukkeet. Kello oli vasta neljä mutta tietysti otimme korvaukset koko rahan edestä long island ice tean muodossa.
Ensimmäinen päivä meni menoa ihmetellessä ja pohdiskellessa, missä ihmeessä kaikki on, ja seuraavana päivänä päätettiin ottaa osaa underground opastuskierrokselle, jotta saataisiin selville missä kaikki on.Kierros osoittautui hyväksi vaihtoehdoksi saada nopeasti selville suurinpiirtein missä kaikki on. Saatiin jonkunnäköistä opastusta graffiti-, artisti- ja iltaelämäsceneen.
Esimerkkejä katukuvan taiteesta saatiin esimerkiksi xoox-graffiteilla. Hänen tapanaan on ottaa aiheensa malleista tai muotielämästä. Tämä kyseinen graffiti on ympäröity katkoviivoilla, sillä tämä taas oli toisen artistin tapa ilmoittaa, että pitää erityisesti tästä työstä. Alla oleva katutaide oli ilmestynyt Berliiniin katukuvaan vasta pari viikkoa aikaisemmin. Muistaakseni Ruotsista/Tukholmasta lähtöisin oleva kudottu tolppakyhäelmä.Ja hieman erilainen Euroopan katukuvassa näkyvä ilmiö on nämä kompastuskivet. Yksistään Saksassa näitä kiviä on enemmän 12000 ja ne on luonut artisti Gunter Demnig. Kivien tarkoitus on kertoa niihin kompastuvalle, että tämä talo oli aikoinaan viimeinen tiedetty asuinsija juutalaiselle henkilölle.Tietysti kierrokseen kuului myös Berliinin muurilla ”vierailu”. Oliko nyt viime kesänä kun kutsuivat kasan artisteja ympäri maailmaa koristamaan muurin itäpuolen osoittamaan vapautta. Kierroksen jälkeen jäätiin vielä istuskelemaan iltaa muiden kierroksella olleiden kanssa. Oltiin kuitenkin kävelty paljon joten lopulta painuttiin kai vain nukkumaan.Edellisenä päivänä oltiin vierailtu artistirakennuksessa nimeltä ”tachelles”. Päädyttiin samoille kulmille seuraavana päivänä tutkailemaan näyttelyt, joita edellisenä päivänä ei ollut aikaa katsoa. Kyseisessä paikassa on myös jokunen kahvi/olutkuppila ja ulkoalue, jossa oli kohtuu mukava istuskella. Rappukäytävät ovat tietenkin aivan täynnä graffiteja ja joissain kulmissa tuoksuu vähän muukin kuin ruoho ja kävellessään kannattaa tarkastaa ettei astu esim. rikkoutuneisiin pulloihin (vaikka ei niitä paljon ole, mutta silti). Kaiken kaikkiaan kaiken tämän jälkeen olimme jo kohtuullisen tykästyneitä kaupunkiin. Sitten onnistuimme löytämään vielä skeittihallin viereltä mitä loistavimman ulkoilmassa olevan kiipeilytornin. Kuka voisi kieltää, että haluamme muuttaa kyseiseen kaupunkiin?Tähän kun vielä laskee mukaan makeimman baarin, jossa olen koskaan ollut ja ottaa huomioon emme nähneet puoliakaan mitä Berliinillä on tarjota. Miltä kuulostaa ulkoilmabaari, jonka sisältä löytyy elokuvascreeni, skeittiramppi, beach kenttä, beach jalkkiskenttä katsomoineen, sauna, uima-allas, joen varrella.... Kuulostaa baari kaksvitoselta.. Ihmettelen mitä kyseiselle kaupungille tapahtuu talvella, kun kaikki ulkoilmabaarit ovat kiinni. Underground-kierroksen lisäksi otimme osaa third reich-kiertueeseen ja kävimme tutkailemassa Berliinin historiallisia kohteita kuten tämän juutalaisille pystytetyn muistomerkin.
Kierroksen päätyttyä päädyimme taas kummallisesti artistialueelle..
Yhteensä vietimme kaupungissa kai nelisen yötä ennen kuin oli taas aika jatkaa matkaa, mutta mielessä ajatus että takaisin pitäisi päästä. Ehkä ensi kesänä?

Etappi III: Liettua

Liettuaan päästyämme suunnattiin heti lautalle, jolla pääsee matkustamaan Kuurinkyntäälle. Tämä siis paikan suomenkielinen nimi, liettualaista nimeä en kykene muistamaan. Puolet kyntäästä on Kaliningradia ja puolet Liettuaa. Erityisen nätti Unescon maailmanperintökohde. Ensi töiksemme ajelimme toiseen päähän kynnästä Nidaan. Matkan varrella pysähdyttiin tarkastelemaan jokunen vuosi takaperin palanutta metsikköä.

Matkan varrella joutui myös väistelemään kauriita. Parin päivän aikana nähtiin ehkä nelisen kaurista. Oltiin kohtuullisen iltasella liikkeellä ja päätettiin vielä lähteä Nidan kylään syömään, yövyttiinhän leirinnässä. Lähdettiin autolla, mutta jouduttiin jättämään auto jonkun matkan päähän kun kylään ajo oli kielletty iltakymmenen jälkeen.



Seuraavana päivänä käytiin tsekkailemassa läheiset hiekkarannat. Biitsit oli aika suosittuja ja suosiosta kertokoon se että ranta-alueetkin oli eroteltu perheiden nudistibiitsiin, naisten nudistibiitsiin, normaaliin biitsiin, naiset ja miehet nudistibiitsi yms yms.. tyhminä turisteina ei tajuttu tallaavamme aivan ”ainoastaan naiset” biitsit kulmalle välttäessämme perhenudismia. Ei me varmaan tosin kauheasti pahennusta aiheutettu, toivottavasti. Tajusin vasta myöhemmin että onpas tässä paljon naisia ja tarkastin uudemman kerran sen kyltin minkä vieressä loikoiltiin.


Käytiin myös tsekkailemassa myöhemmin dyynimaisemia, jotka lukeutuvat euroopan suurimmiksi hiekkadyyneiksi. Yöllä unihöyryissäni syytin kovaan ääneen suomeksi Hayesia tyynyn varastamisesta teltassa ja en millään ymmärtänyt kun hän ei reagoinut kimpaantumiseeni vaikka monta kertaa asian toistin. Hayes vaan jatkoi ”what” sanomista. Lopulta tiuskaisin jo englanniksi että mikset tajua kun olen jo monta kertaa asian selittänyt. Kumma juttu...


Seuraavana päivänä kun lähettiin ajelemaan pois päin kyntäältä auto rupesi pitämään kovin kummallista ääntä ja pysähdyttiin samantien ihmettelemään että mitäs. Todettiin sitten siinä että nyt on iskarit paskana kiitos sen ihanan latvialaisen hiekkatien... Todettiin että korjaamolle on ajettava mutta ennen sitä käytiin tarkastamassa vielä noitakukkula, joka oli täynnä seuraavanlaisia puuveistoksia.





Klaipedassa vietettiin sitten jokunen tunti pakosta vaihtaa hieman osia iskareihin.. käytännössä ne hitsasi jonkun osan joka oli rikki uudelleen kuntoon. Pääasia ettei auto jäänyt tien päälle.


Tämän jälkeen ajeltiin Trakain kauniille hyttystenkin täyttämälle leirintäalueelle. Leirintä oli aivan järven rannassa ja toisella rannalla näkyi Trakain linna. Yöllä bongasin tämän pienen asukin, joka myös uskaliaista benjeistä ilman narua tunnetaan. Kaveri hyppäs ilmeisesti semmosen kivikorokkeen päältä alas tai sitten sillä on jotain käsittämättömiä nopean ninjan kykyjä, joilla se onnistui kiertämään rappusia myöten alas ennen kuin tajusin.


Trakain jälkeen jätettiin meidän matkakumppanit ja suunnattiin Vilniukseen Hayesin kanssa. Pienen hostellinmetsästysten jälkeen onnistuttiin kuin onnistuttiinkin löytämään hostelli. Hostelli tuntui kumma kyllä olevan aivan tyhjä vaikka muut hostellit kaupungissa oli täyteen buukattuja. Lieneekö myöhemmin kadun toisella puolella majailevat ilotytöt vaikuttaneet asiaan, yhden kun miehineen näimme myös hostellin suuntaan kävelevän...

Mitähän sitä Vilniuksesta sitten. Hassu sattuma ainakin kävi kun kadulla käveli vastaan kovin tutun näköinen poika jonkun typytsyn kanssa. En saanut päähäni kuka hän on, mutta olin varma että tämän sällin minä tiedän. Jätettäneen kertomatta mistä hänet tunsin, sillä myöhemmin baarissa heihin törmättyään oli pakko mennä kysymään kuka hän on ja vieläkin myöhemmin selvisi, että tapaamisemme pitäisi pitää salassa. Miksi näin? Pariskunta oli kavereiltaan tietämättä lähtenyt salareissulle eronneita kun olivat jo... tyttö oli ollut jo varma että heidän reissunsa paljastui kun minä tunsinkin pojan. Käytännössä en tuntenut poikaa oikeasti, mutta olen kyllä hänen kanssaan varmaan jokusen sanan vaihtanut.




Vilniuksessa käytiin tarkastelemassa normaalit turistikohteet ja epätoivoisesti yritettiin löytää Frank Zappa patsasta, mutta epäonnistuttiin vaikka käveltiin oikealla tielläkin jopa.Tosin ei oltu onneksi ainoat, jotka epäonnistui, sillä tämä salapariskuntakin oli epäonnistunut patsaan löytämisessä. Käytiin myös tarkastamassa KGB museo, joka sisälsi mm. vanhan vankilan.
Liettualaiset ihmiset vaikuttivat kaiken kaikkiaan paljon riehakkaammilta kuin latvialaiset ja olivat laukomassa vitsejä joka hetkellä. Tarjoilijatkin lähes aina keksivät jotain tyhmää sanomista tai vitsin tekemistä.
Vilnasta napattiin sunnuntai-illalla yöbussi, joka suuntasi kohti Varsovaa... tietenkään emme paljoa tuossa bussissa nukkuneet ja tarkoituksena oli aamulla jatkaa sitten suoraan matkaa varsovasta esim Prahaan, sillä Varsova ei niinkään kiinnostanut. Bussiasemalle päädyttyämme halusimme siirtyä kohti rautatieasemaa. Helpommin sanottu kuin tehty kello kuusi varsovan bussiasemalla, jossa kojut eivät ole auki, otto-automaatit eivät toimi ja lipunostoautomaatitkaan eivät jostain syystä ota korttiasi juuri nyt vastaan. Emme olleet ainoat samassa pulassa ja päädyimme lopulta mitä luultavimmin ylihinnoiteltuun eurotaksiin, jonka jaoimme erään pariskunnan kanssa.

Päästyämme vihdoin rautatieasemalle huomasimme, että vajaan tunnin päästä lähtisi juna Berliiniin, jonne sitten lähdimme suuntaamaan. ja tarina jatkuu..

Etappi II: Latvia

Nappasimme siis kimppakyytiforumin kautta kyydin turkulaiselta pariskunnalta Saara ja Markus. Kyydittäjät osoittautuivat erittäin mukavaksi seuraksi vaikka hieman pelottikin että kenenköhän matkaan tässä ollaan lähdössä :). Tavattiin laivalla ja missattiin yhteinen aamupala, kun minä ja Hayes ei tajuttu sitä edes laivaan sisään mennessä urpoina varata, mutta kerkesihän sitä myöhemminkin tutustua. Tosin ei vielä niinkään laivalla, sillä Saara ja Markus olivat nukkuneet ehkä 2 tuntia matkatessaan aamulla Turusta Helsinkiin ja kaipasivat hieman lepoa.

Tallinnasta selvittiin kohtuu suosiolla ulos ja matkan varrella rannikkoa myöten pysähdyttiin Pärnussa. Koska ilma suosi jo heti tässä vaiheessa reissua hieman turhankin kuumalla ilmalla, pysähdyimme Pärnussa uimaan. Turistirysää oli ilmassa mutta oli mukava käydä uimassa ja sitten taas majoittautua kuuman auton takapenkille kun takaikkunasta ei näkynyt enää niinkään muuta kuin rinkat. Mainitsenkin jo tässä vaiheessa ettei unohdu, että koko itä/keskieuroopan reissumme onnistuimme nauttimaan helteistä vaikkakin seuraava kuva toista kertoo. Sateet olivat lähinnä vain kuurottaisia tai matkan varrella ajaessa.

Kyseisessä kuvassa olemme hieman Rigan jälkeen pysähtyneet lukemaan karttaa ja tietenkin juuri niinä minuutteina kun piti pysähtyä lukemaan tien varrelta kylttiä satoi kaatamalla. Tyypillistä.

Emme siis niinkään pysähtyneet Riikassa vaan siitä hieman länteen ja rannikolla olevaan Jurmalaan. Jurmala on kohtuullisen pieni mutta etenkin tähän aikaan vuodesta kovin turistien suosima matkakohde. Suomalaisia turistejakin löytyy vielä kohtuullisen paljon, paikka kun ei niin kaukana rannikkoa myöten ole. Saara oli löytänyt meille näppärästi sohvasurffauksen majapaikan paikalliselta perheeltä. Perhe oli kylläkin vuokrannut asuntonsa suurimmaksi osaksi kyseiseksi kuuksi muille, sillä he säästivät rahaa intian matkaansa varten (indefinite time), mutta mahduimme aivan hyvin majoittumaan kaksine telttoinemme pienelle maa/yrttitarhapläntille ja toivottavasti emme tuhonneet kauheasti salaatinkasvuja.
Jurmala oli täynnä erittäin kauniita puutaloja paremmassa tai huonommassa kunnossa. Kunnon rempattuja lukaaleja löytyi sieltä sun täältä niin kuin myös vielä remontoimattomassa kunnossa olevia, mutta selvästi kauniita taloja. Tässä Hayes matkalla rantaan...
..katsomaan auringon luomaa punaista siltaa. Jurmalassa riittää rannikkoa muille jakaa kolmisenkymmentä kilometriä. Itse Jurmala ei ole niinkään iso, joten pienikin turistien määrä kyllä näkyy..
Tässä vielä maistiaisia pitsihuviloista ja siitä minne kannattaa tunkea ylimääräiset remonttirahansa.


Jurmalassa olimme yhden yön ja jatkoimme rannikkoa pitkin kohti Kolkaa. Matkan varrella pysähdyimme katsomaan jääkauden rannikolle kuljettamia kiviä. Kyseiset alueet kohti Kolkaa ovat liiviläisseutua.
Aivan Kolkan kärjessä kävimme ihmettelemässä taas merta ja vanhan majakan raunioita.
Tämän jälkeen jatkoimme taas matkaa.. vaikkakin tässä vaiheessa rupesi tuntumaan että nyt jää Opel tien päälle. Jatkoimme hiekkatietä, joka oli ilmeisesti armeijasyistä rakennettu parisen kilometriä rannikosta etelään. Tie oli varmasti kamalin, jota olen matkannut. Irtokiviä joka suuntaan ja niin suuria aukkoja tiessä että auto pomppi sinne sun tänne. Tätä tietä jatkui monta kymmentä kilometriä ennen kuin uusi euroopan rahoittama hyvä tie alkoi. Selvisimme, vielä tähän vaiheeseen ainakin ilman auton vaurioita...

Päädyimme erittäin neuvostoliittomaisen Ventspilsin leirintäalueelle. En valehtele yhtään jos sanon että kaupunki oli käsittämätön ruma. Tosin ajoimme tietysti vain sen läpi ja leirintä sijaitsi onneksi kauempana kaupungista. Ventspilsissa on satama, joka toimii kauttakulkuna Venäjälle ja siksi kaupunki on itseasiassa Latvian rikkain ilmeisesti. Siltikin ruma. Siitäkin huolimatta leirintään päästyämme se olikin itseasiassa älyttömän kaunis. Olimme pienoisen kävelymatkan päässä hiekkadyyneistä, jonne illalla suunnistimme tarkastelemaan maisemia, ja otinkin kamerallani vielä tämän hieman eeppisen kuvan Hayesista juomassa olutta auringon laskiessa taka-alalla.
Istuskelimme dyyneillä ja takana avautui tämä maisema. Jossain tuolla keskellä metsää oli leirintämme.

Ventspilsissä viihdyimme yhden yön ennen kuin taas kiirehdimme jatkamaan matkaa. Matkan varrella bongailimme isoja haikaranpesiä tolppien päässä. Tässä kuva eräästä haikarasta (??), joka ei tykännytkään kovasti kuvasessiostamme vaan rupesi uhittelemaan. Onneksi olimme hieman osanneet aavistaa tämän ehkä tapahtuvan ja otimme kuvia hieman kauempana pesästä.
Suuntasimme siis kohti Kuldigaa hieman sisämaahan ajaen, sillä totesimme että rannikkotie tuskin taaskaan on kovin hyvässä kunnossa. Lisäksi olimme lukeneet, että Kuldigassa on euroopan leveimmät vesiputoukset, joita ajattelimme käydä katsastamassa. Kuldigassa kävimme tietämättämme ensiksi ottamassa kuvia ilmeisesti Latvian korkeimmasta vesiputouksesta. Tämä on siis alunperinkin ollut vesiputous ennen kuin se on valjastettu vesimyllyksi.
Ja sitten tarkastimme ne euroopan leveimmät putoukset. Luultavasti vedet eivät olleet aivan elinvoimaisimmillaan tuolla hetkellä. :) Kuldiga kaupunkinakin oli kohtuullisen nätti ja siellä tuntui olevan suuret kaupungin kaunistusurakat meneillään. Puolen kaupungin tiet oli revitty auki uusia kivilaatoituksia varten ja luulen että parisen vuoden päästä tuo kaupunki on kuin onkin erittäin vierailun arvoinen turismimielessä.
Kuldigasta matka jatkui kohti Liettuaa.... tietysti Hesburgerin kautta ;)

Kesäreissu pulkassa, ekana etappina Tukholma ja Suomi

Tässä siis reitti joka lopulta toteutui kesäreissulla :). Yritän kirjoitella kaiken minkä muistan reissulta tässä pikkuhiljaa.


Näytä suurempi kartta

Kartasta huolimatta reissuhan alkoi ennen juhannusta lennolla Tukholmaan, jossa yövyimme hostellissa parisen yötä. Vaikka Tukholmassa on tullut käytyä monen monituisia kertoja, tiesin jo sinne saapuessani että monta asiaa on jäänyt näkemättä. Ensimmäisenä tarkastelimme siis muun muassa vanhaa kaupunkia, jossa olen käynyt ainoastaan joskus vaahtosammuttimen kokoisena. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni Tukholman karttaa tarkastellessani huomasin kummallisen seikan. Vanha kaupunki tuntuu olevan sataman ja keskustan välissä(??). Miksiköhän olemme siis aina päätyneet sinne keskustan burgeri- kebabbiloihin kiroilemaan ostoskatujen vilskeeseen emmekä vanhaan kaupunkiin? Tähän en löydä vastausta edes "bussen till slussenista".



Kävimme myös tarkastelemassa Vasa Museo laivan. Joku väitti ennen reissua, että kyseinen museo on tylsä ja oli niin väärässä. Kuka tämä olikin, syököön itsensä! Vasa museo on yksi parhaista museoista, joissa olen käynyt ja Vasa-laiva älyttömän makea! Suosittelen joka ikiselle Tukholmaan matkaavalle jopa krapulassa (myös yhä humalassa matkaaville)!



Ruotsin botskilla kävimme sitten nauttimassa saunasta ennen rantautumista Turkuun, jossa rakas sukulaistyttöni Elina meidät majoitti yhdeksi yöksi. Koska olimme niin kätevästi Tampereen tien varressa emmekä oikein tienneet suunnitelmistamme jussiksi nappasimme peukalokyydin Sääksjärvelle joidenkin Himosfestareille matkaavien poikien kyydissä. Vierailu sääksjärvelle jäi kuitenkin liiallisesti kiireestä johtuen kovin lyhyeksi ja jatkoimme Napolin pizzan jälkeen peukalokyydillä niinkin kauas kuin Vaasaan asti.

Vaasassa tapasimme rakkaat hippiystävämme ja majoituimme yhden yön ennen kyydittelyä Räyrinkiin ja juhannuksen viettoon. Perinteinen tynnyrisaunottelu kaljojen ja makkaroiden sun muiden improvisaatiokontaktihippitanssien kera ja juhannus kauneimmillaan. Mikä sen parempaa!

Tämän jälkeen loppuaika suomessa erittäin kiireistä aikaa pienten kouluhäslinkien sun muiden tuskien kera ja matka baltiaan alkoi aivan liian nopeasti. Anteeksi kaikille, joita en ehtinyt näkemään sen enempää.. mm. anssi :(( Ja kiitokset kaikille, jotka majoittivat tai kyydittivät matkalaisia tai tarjosivat vesipiipusta sauhut ;)