niin, kyllä joo. En ole kirjoitellut mitään. Olen kyllä hengissä. Kävin Barcelonassa synttäreinä ja sitten kävin vielä Luxemburgissa ja Brysselissä viime viikonloppuna. Kirjoitan näistä kun jaksan. En ole nyt jaksanut kirjoitella mitään. Inspiraatiota odotellessa. Vähän sama kuin kandin ja dipan kannalta. Tosin kandin "deadlinet" rupeaa puskemaan päälle joten inspiraatiota on vähän pakko tahkota.
Kulttuurillisesti olen oppinut tänään, että vaikkakin saksalaiset eivät koskaan tarjoa kyytejä autollaan koska se on niin kallista sun muuta syytä, niin mikäli joku saksalainen joskus kyytiä tarjoaa on varmaan parhain ottaa kyyti vastaan vaikka se ei sopisi omiin suunnitelmiin, sillä muutoin aiheuttaa liikaa mielipahaa ja sitten päällisiksi ihmetellään miksi suomalaiset ovat niin röyhkeitä ja miksi en halua hengailla heidän kanssaan sun muuta bullshittiä vaikkei asialla olisi mitään tekemistä kenenkään persoonan kanssa.
Tätä soppaa vielä lisää se että menin kertoneeksi vahingossa, että meillä ei varsinaisesti ole "bitte/please"-sanaa vaan jos joku harvoin jotain vastaavaa sanoo niin sanotaan että kiitos, mutta varsinaisesti esim olutta tilatessa on aivan normaalia vain mennä tiskille ja sanoa että "olut" ilman kiittä ja kukaan ei tule pitämään sinua epäkohteliaana. Tämän jälkeen olen kuullut kyllästyttävän paljon please-sanaa jota ylikorostetaan minulle puhuessa. Tämäpä vasta kohteliasta sitten onkin... ehkä parempi jättää kertomatta saksalaisille, että emme teitittele varsinaisesti ketään (ellei sitten suuressa arvossa olevia vanhoja ihmisiä) jotta voivat pitää minua epäkohteliaana jos joskus satun puhumaan heille saksaksi... voivoivoi, en taida koskaan miellyttää saksalaisia. Jotenkin muistan samanlaisen kyytikieltäytymisen australian reissulta joka aiheutti saksalaisen tytön kimpaantumisen. Toisin sanoen: jos saksalainen tarjoaa jostain syystä autokyytiä jonnekin on siihen sanottava kyllä vaikka vasta keskustelisit asiasta (vaikkei kyyti vastaisikaan haluamaasi lainkaan tai vaikket haluaisi edes mennä kyseiseen paikkaan!). Tämä ei tarkoita, että aion jatkossakaan sanoa kyllä kyyteihin joita en tarvitse. Yritänpähän vain neuvoa muita kulttuurin monikirjoissa.
Tässä siis tämän illan blogipostaus. En nyt aio miellyttää teitä enempää kirjoittamalla enempää. Eikä tartte kiittää! Hyvästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti