München, olutkaupunki

Lähdettiin tosiaan pääsiäisen viettoon Tonin matkassa Muncheniin. Matkaa kertyi kuutisen, seitsemisen tuntia suuntaansa autolla hurrutellen. Ensi töiksemme paikan päälle päästyämme lähdimme heti metrolla suunnistamaan jonnekin olympiakaupungin lähistölle Tonin ystävän luokse. Paikan päällä olikin jo kymmenisen ihmistä maalailemassa pääsiäismunia. Söimme myös suurimpaan nälkäämme munakasta, sillä ymmärrettävistä syistä johtuen tarjolla oli kananmunia. Maalasimme myös omat pääsiäismunamme ja ripustimme ne roikkumaan kattolampusta. Tämän jälkeen yksi tytöistä (anne) innostui soittamaan kitaraa ja soittamaan suuren määrän tunnettuja lauleltavia kipaleita, joten ilta muuttui yhteislaulusessioksi ja lähdimme suunnistamaan kotiin vasta joskus neljän jälkeen yöllä. Yövyimme tonin ystävien luona kaksi ensimmäistä yötä.

Perjantaina heräilimme puolen päivän aikoihin, nautimme aamupalan ja suuntasimme Hayesin kanssa modernin taiteen museoon ihmetteleen Andy Warholleja, Tonin nauttiessa entisen ilmeisen väkivaltaisen/vihaisen tyttöystävänsä viehättävästä seurasta keskustellen. Modernin taidemuseon yläkerta oli ikävä kyllä täynnä amerikkalaisen ei-niin-hyvän taiteilijan teoksia..

Tämän jälkeen tonin yhä nauttiessa keskustelusta suuntasimme syömään hayesin kanssa. Viikonlopun aikana saimme huomata, että vaikka emme varsinaisesti puhuneet tarjoilijoilla saksaa, he jostain syystä vaihtoivat asiointikielen AINA saksaksi hetken päästä. Se siitä luulosta, että ranskalaiset muka eivät suostu puhumaan englantia, ja pöh, saksalaiset ovat pahempia.. heitä on vain helpompi ymmärtää.

Ruokailun jälkeen suuntasimme keskustaa kohti ja päädyimme ensin Odeonsplatzille ihmettelemään leijonapatsaita ja rakennuksia.

Odeonsplatz

Tämän jälkeen seikkailimme hetken kävellen kohti englantilaisia puutarhoja, joka on kohtuullisen iso, jollei jopa isoin urbaani puisto maailmassa. Ymmärrettävistä syistä emme ruvenneet tallustelamaan puistossa vaan suuntasimme takaisin kohti keskustaa ja päädyimme Mariensplatzille. Kyseinen tori oli taas täytetty kohtuullisen isoilla rakennuksilla ja päätimme kivuta Alter Peter kirkon torniin, emme olleet ainoita, joilla oli tämä ajatus mielessä... torni oli aika täynnä mutta onnistuimme kiertämään ja kurkkimaan Munchenia yläilmoista joka suuntaan.

Raatihuone Mariansplatzilla Alter Peter -tornista katsottuna

Saavuttuamme alas tornista, Toni liittyikin ”jo” seuraamme ja lähdimme vierailemaan maailmankuulussa panimoravintola Hofbräuhaus:ssa. Tilasimme bavarialaiset ateriat ja litran oluet niin kuin asiaan kuului.

MJ moonwalkkaa ylös ubahn-portaita

Tämän jälkeen lähdimme taas Tonin ystävien luokse, sillä eräs hänen kavereistaan oli palannut Uudesta Seelannista vuoden reissultaan. Heidän luotaan päädyimme australialais(/irkku)baariin, sillä kyseinen kompleksi oli ainoa, joka pitkäperjantain kunniaksi oli auki.

Tonin saksalais-skottilaisella ystävällä oli jokseenkin vääristynyt kuva australiasta. Olihan hän vieraillut siellä joskus vuonna -98 parisen viikkoa ollessaan noin 14-vuotias. En osaa sanoa, kuinka nopeasti noin lyhyessä ajassa pääsee sisään australialaiseen kulttuuriin 14-vuotiaana ja erityisestä aboriginaalien asemaan Australiassa. Ilmeisesti erityisen hyvin. Ensinnäkin Hayes oli käytännössä samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että aboriginaalien asema ei ole paras mahdollinen. Syiden etsiminen tähän kuitenkin oli hieman vaikeampaa tämän ystävättären kera. Hän ei esimerkiksi ymmärtänyt, että rahan (tai omaisuuden) antaminen aboriginaaleille, ei välttämättä paranna tilannetta, sillä se ei vaan yksinkertaisesti istu heidän kulttuuriinsa samalla tavalla. Ensinnäkin aboriginaalit saavat rahaa valtiolta kuukausittain ”parantamaan” tilannetta. Tämän parannuksen voisi jopa kuvitella erkaannuttavan heitä enemmän, sillä tätenhän heidän ei tarvitse hankkiutua töihin. Ei sillä, että työkulttuuri edes sopisi heidän kulttuuriinsa, saati sitten alkoholi, raha tai muut turhakkeet. Alkuperäisen kulttuurin suvaitseminenhan ei pidä sisällään oikeastaan sitä, että annetaan täydet mahdollisuudet länsimaalaisten ”ihanne-elämään”. Loistavaa mielestäni, että hän syytti hayesia käytännössä parisen sataa vuotta sitten tapahtuneista vääryyksistä, joita ei voi millään ottaa takaisin ja samaan aikaan ihmetteli, miksi heitä saksalaisia vieläkin kuvitellaan natseiksi... en nyt muista kyllä äkkiseltään ketään, joka yhä kuvittelee saksalaisia natseiksi... näillä etiäpäin..

Joka tapauksessa, samainen tyttö kuitenkin epäsuvaitsevaisuudestaan australialaisia kohtaan halusi välttämättä mennä aussibaariin, jotta voisi iskeä helppoja australiasmiehiä... :D Australiasbaari oli jokseenkin australialaisittain yliampuva, mutta onnekseen sieltä löytyi jotain oikeastikin australialaista eli olutkannu!

Seuraavana päivänä menimme sitten viettämään kohtuullisen aurinkoista päivää englantilaispuutarhaan. Matkalla kurkkasimme joessa surffaavat hemmot, jotka kieltämättä olivat aika mielenkiintoisia.

Tietenkin englantilaisessa puutarhassa pelailun ja oleilun jälkeen kävimme tarkastamassa vaihteeksi ulkoilma olutpuutarhan.

Tämän jälkeen sanoimme hei Tonille ja Christianille(?), jotka suuntasivat pääsiäisen viettoon vanhempiensa luo ja me suuntasimme rautatieaseman turisti-infoon kyselemään majapaikan perään. Saimme kohtuullisen hyvän diilin hotelli Markista. Huone oli 49 euroa yö sisältäen buffet-aamupalan. Kävimme vielä syömässä intialaispakistanilaisessa ravintolassa illalla, mutta siinä oli pääpiirteissään päivän tapahtumat.

Seuraavana aamuna suunnistimme loistavan aamupalan jälkeen Klyptotekin suuntaan tarkastelemaan parisen museota. Ensimmäinen oli aivan loistava antiikin ajan kulttuurin museo, josta todellakin pidin todella paljon. Sitten vieressä sijaitsi vielä roomalaisia patsaita ja kävimme kurkkaamassa nekin. Tämän jälkeen suuntasimme vielä julkisilla kaupungin reunostoilla sijaitsevaan palatsiin, jossa emme sitten lopulta oikeastaan muuta tehneet kuin joimme kahvit.

Klyptothek (antiikki ja roomalaiset patsaat)

Kaiken taman kulttuurin jalkeen, olimme lopen uupuneita :P ja menimme lahes sattuman asettelemana syomaan ravintolaan. Paikka osoittautui Michelin rankatuksi ravintolaksi ja myohemmin illalla minulle jopa suositeltiin kyseista ravintolaa.

Ravintolassa nautitun oluen jalkeen kavelimme ympariinsa kaupungilla ja lopulta paadyimme Hofbrauhaussiin taas kerran juomaan litran oluita. Litran oluiden jalkeen paadyimme eraalla pikkukadulla bongaamaamme pubiin joka jo kahden aikaan oli taynna ihmisia. Paikka oli ehka huvittavin pubi ikina ja viihdyimme siella irkkupariskunnan seurassa pitkalle iltaan.

Ensinnakin paikka oli kohtuullisen pieni ja se piti sisallaan kaikki joulu sun muut koristeet vuosien varrelta. Paikassa oli myos yksi tuoli, joka oli kyllakin varattu paikan kanta-asiakasnaiselle. Paikassa soitettiin enimmakseen saksalaista musiikkia ja ihmiset rupesivat heti samantien juttelemaan (saksaksi tietenkin). Baarissa oli myos kuvan hullu 1860-futisfani, joka aika ajoin otti nokosia pubin lattialla tupakkakoneen vieressa. Paikka oli myos aivan taynna savua. Jostain syysta ystavamme Toni ei kuitenkaan tiennyt mitaan tasta pubista kun tiedustelimme hanen Munchen-tietamystaan. Varmaan koko kaupungin paras ja huvittavin pub. Jos koskaan eksytte Muncheniin voin kertoa paremman sijainnin. :)

Odeonsplatzin onnen leijona/liikeri