München, olutkaupunki

Lähdettiin tosiaan pääsiäisen viettoon Tonin matkassa Muncheniin. Matkaa kertyi kuutisen, seitsemisen tuntia suuntaansa autolla hurrutellen. Ensi töiksemme paikan päälle päästyämme lähdimme heti metrolla suunnistamaan jonnekin olympiakaupungin lähistölle Tonin ystävän luokse. Paikan päällä olikin jo kymmenisen ihmistä maalailemassa pääsiäismunia. Söimme myös suurimpaan nälkäämme munakasta, sillä ymmärrettävistä syistä johtuen tarjolla oli kananmunia. Maalasimme myös omat pääsiäismunamme ja ripustimme ne roikkumaan kattolampusta. Tämän jälkeen yksi tytöistä (anne) innostui soittamaan kitaraa ja soittamaan suuren määrän tunnettuja lauleltavia kipaleita, joten ilta muuttui yhteislaulusessioksi ja lähdimme suunnistamaan kotiin vasta joskus neljän jälkeen yöllä. Yövyimme tonin ystävien luona kaksi ensimmäistä yötä.

Perjantaina heräilimme puolen päivän aikoihin, nautimme aamupalan ja suuntasimme Hayesin kanssa modernin taiteen museoon ihmetteleen Andy Warholleja, Tonin nauttiessa entisen ilmeisen väkivaltaisen/vihaisen tyttöystävänsä viehättävästä seurasta keskustellen. Modernin taidemuseon yläkerta oli ikävä kyllä täynnä amerikkalaisen ei-niin-hyvän taiteilijan teoksia..

Tämän jälkeen tonin yhä nauttiessa keskustelusta suuntasimme syömään hayesin kanssa. Viikonlopun aikana saimme huomata, että vaikka emme varsinaisesti puhuneet tarjoilijoilla saksaa, he jostain syystä vaihtoivat asiointikielen AINA saksaksi hetken päästä. Se siitä luulosta, että ranskalaiset muka eivät suostu puhumaan englantia, ja pöh, saksalaiset ovat pahempia.. heitä on vain helpompi ymmärtää.

Ruokailun jälkeen suuntasimme keskustaa kohti ja päädyimme ensin Odeonsplatzille ihmettelemään leijonapatsaita ja rakennuksia.

Odeonsplatz

Tämän jälkeen seikkailimme hetken kävellen kohti englantilaisia puutarhoja, joka on kohtuullisen iso, jollei jopa isoin urbaani puisto maailmassa. Ymmärrettävistä syistä emme ruvenneet tallustelamaan puistossa vaan suuntasimme takaisin kohti keskustaa ja päädyimme Mariensplatzille. Kyseinen tori oli taas täytetty kohtuullisen isoilla rakennuksilla ja päätimme kivuta Alter Peter kirkon torniin, emme olleet ainoita, joilla oli tämä ajatus mielessä... torni oli aika täynnä mutta onnistuimme kiertämään ja kurkkimaan Munchenia yläilmoista joka suuntaan.

Raatihuone Mariansplatzilla Alter Peter -tornista katsottuna

Saavuttuamme alas tornista, Toni liittyikin ”jo” seuraamme ja lähdimme vierailemaan maailmankuulussa panimoravintola Hofbräuhaus:ssa. Tilasimme bavarialaiset ateriat ja litran oluet niin kuin asiaan kuului.

MJ moonwalkkaa ylös ubahn-portaita

Tämän jälkeen lähdimme taas Tonin ystävien luokse, sillä eräs hänen kavereistaan oli palannut Uudesta Seelannista vuoden reissultaan. Heidän luotaan päädyimme australialais(/irkku)baariin, sillä kyseinen kompleksi oli ainoa, joka pitkäperjantain kunniaksi oli auki.

Tonin saksalais-skottilaisella ystävällä oli jokseenkin vääristynyt kuva australiasta. Olihan hän vieraillut siellä joskus vuonna -98 parisen viikkoa ollessaan noin 14-vuotias. En osaa sanoa, kuinka nopeasti noin lyhyessä ajassa pääsee sisään australialaiseen kulttuuriin 14-vuotiaana ja erityisestä aboriginaalien asemaan Australiassa. Ilmeisesti erityisen hyvin. Ensinnäkin Hayes oli käytännössä samaa mieltä hänen kanssaan siitä, että aboriginaalien asema ei ole paras mahdollinen. Syiden etsiminen tähän kuitenkin oli hieman vaikeampaa tämän ystävättären kera. Hän ei esimerkiksi ymmärtänyt, että rahan (tai omaisuuden) antaminen aboriginaaleille, ei välttämättä paranna tilannetta, sillä se ei vaan yksinkertaisesti istu heidän kulttuuriinsa samalla tavalla. Ensinnäkin aboriginaalit saavat rahaa valtiolta kuukausittain ”parantamaan” tilannetta. Tämän parannuksen voisi jopa kuvitella erkaannuttavan heitä enemmän, sillä tätenhän heidän ei tarvitse hankkiutua töihin. Ei sillä, että työkulttuuri edes sopisi heidän kulttuuriinsa, saati sitten alkoholi, raha tai muut turhakkeet. Alkuperäisen kulttuurin suvaitseminenhan ei pidä sisällään oikeastaan sitä, että annetaan täydet mahdollisuudet länsimaalaisten ”ihanne-elämään”. Loistavaa mielestäni, että hän syytti hayesia käytännössä parisen sataa vuotta sitten tapahtuneista vääryyksistä, joita ei voi millään ottaa takaisin ja samaan aikaan ihmetteli, miksi heitä saksalaisia vieläkin kuvitellaan natseiksi... en nyt muista kyllä äkkiseltään ketään, joka yhä kuvittelee saksalaisia natseiksi... näillä etiäpäin..

Joka tapauksessa, samainen tyttö kuitenkin epäsuvaitsevaisuudestaan australialaisia kohtaan halusi välttämättä mennä aussibaariin, jotta voisi iskeä helppoja australiasmiehiä... :D Australiasbaari oli jokseenkin australialaisittain yliampuva, mutta onnekseen sieltä löytyi jotain oikeastikin australialaista eli olutkannu!

Seuraavana päivänä menimme sitten viettämään kohtuullisen aurinkoista päivää englantilaispuutarhaan. Matkalla kurkkasimme joessa surffaavat hemmot, jotka kieltämättä olivat aika mielenkiintoisia.

Tietenkin englantilaisessa puutarhassa pelailun ja oleilun jälkeen kävimme tarkastamassa vaihteeksi ulkoilma olutpuutarhan.

Tämän jälkeen sanoimme hei Tonille ja Christianille(?), jotka suuntasivat pääsiäisen viettoon vanhempiensa luo ja me suuntasimme rautatieaseman turisti-infoon kyselemään majapaikan perään. Saimme kohtuullisen hyvän diilin hotelli Markista. Huone oli 49 euroa yö sisältäen buffet-aamupalan. Kävimme vielä syömässä intialaispakistanilaisessa ravintolassa illalla, mutta siinä oli pääpiirteissään päivän tapahtumat.

Seuraavana aamuna suunnistimme loistavan aamupalan jälkeen Klyptotekin suuntaan tarkastelemaan parisen museota. Ensimmäinen oli aivan loistava antiikin ajan kulttuurin museo, josta todellakin pidin todella paljon. Sitten vieressä sijaitsi vielä roomalaisia patsaita ja kävimme kurkkaamassa nekin. Tämän jälkeen suuntasimme vielä julkisilla kaupungin reunostoilla sijaitsevaan palatsiin, jossa emme sitten lopulta oikeastaan muuta tehneet kuin joimme kahvit.

Klyptothek (antiikki ja roomalaiset patsaat)

Kaiken taman kulttuurin jalkeen, olimme lopen uupuneita :P ja menimme lahes sattuman asettelemana syomaan ravintolaan. Paikka osoittautui Michelin rankatuksi ravintolaksi ja myohemmin illalla minulle jopa suositeltiin kyseista ravintolaa.

Ravintolassa nautitun oluen jalkeen kavelimme ympariinsa kaupungilla ja lopulta paadyimme Hofbrauhaussiin taas kerran juomaan litran oluita. Litran oluiden jalkeen paadyimme eraalla pikkukadulla bongaamaamme pubiin joka jo kahden aikaan oli taynna ihmisia. Paikka oli ehka huvittavin pubi ikina ja viihdyimme siella irkkupariskunnan seurassa pitkalle iltaan.

Ensinnakin paikka oli kohtuullisen pieni ja se piti sisallaan kaikki joulu sun muut koristeet vuosien varrelta. Paikassa oli myos yksi tuoli, joka oli kyllakin varattu paikan kanta-asiakasnaiselle. Paikassa soitettiin enimmakseen saksalaista musiikkia ja ihmiset rupesivat heti samantien juttelemaan (saksaksi tietenkin). Baarissa oli myos kuvan hullu 1860-futisfani, joka aika ajoin otti nokosia pubin lattialla tupakkakoneen vieressa. Paikka oli myos aivan taynna savua. Jostain syysta ystavamme Toni ei kuitenkaan tiennyt mitaan tasta pubista kun tiedustelimme hanen Munchen-tietamystaan. Varmaan koko kaupungin paras ja huvittavin pub. Jos koskaan eksytte Muncheniin voin kertoa paremman sijainnin. :)

Odeonsplatzin onnen leijona/liikeri

Prinsessa Ruusu linnassa..

Psst, kuvat lisätty Pariisin postaukseen.

Tämä viikko oli kohtuullisen normaali. Kokeilin toista kertaa elämässäni slackliningia ja onnistuin ottamaan 7 askelta. :) Lisäksi kokeilin ensimmäistä kertaa liidausta kiipeillessä. Tyhmyyksissäni (tai helpompien reittien puutteessa?) päätin sitten kokeilla liidausta 5c-tasolla. Melkein koko kiipeilykeskus jouduttiin evakuoimaan minusta virtaavan kauhun hien ansiosta. Otteet tuntuivat lipeävän, mutta onnistuin liidaamaan kauniin siksakin seinälle putoamatta. Päätin jättää liidauksen odottamaan taas seuraavaa kertaa yhden liidauksen jälkeen.

Eilen oli myös ranskan koe, joka mielestäni ei mennyt hyvin.. onnistuimme tekemään vihdoin pääsiäissuunnitelmat myös. Tarkoituksena olisi lähteä perjantaina samaa matkaa hyvän ystävämme Tonin matkassa Münichiin. Toni on kotoisin Münichista. Takaisin sitten maanantaina. Nooran suurissa toiveissa olisi vähintäänkin vierailla jo kauan "must see"-listalla olevassa linnassa nimeltä Neuschwanstein.

Linnasta puheenollen, Hayes alkaa säästämään rahaa heti maanantaina kyseistä linnaa varten. Ainakin maanantaiksi ja tiistaiksi olisi Hayesillekin tiedossa töitä Cernissä kuvaillen pressikonferenssia. Jatkossa saattaa myös olla mahdollista, että multimedia osastolla olisi muita freelance-töitä.

Tässä vielä pressijulkaisu lainaus LHC:n tämänhetkisestä tilasta:

CERN sets date for first attempt at 7 TeV collisions in the LHC

Geneva, 23 March 2010. With beams routinely circulating in the Large Hadron Collider at 3.5 TeV, the highest energy yet achieved in a particle accelerator, CERN has set the date for the start of the LHC research programme. The first attempt for collisions at 7 TeV (3.5 TeV per beam) is scheduled for 30 March.

“With two beams at 3.5 TeV, we’re on the verge of launching the LHC physics programme,” explained CERN’s Director for Accelerators and Technology, Steve Myers. “But we’ve still got a lot of work to do before collisions. Just lining the beams up is a challenge in itself: it’s a bit like firing needles across the Atlantic and getting them to collide half way.”

Between now and 30 March, the LHC team will be working with 3.5 TeV beams to commission the beam control systems and the systems that protect the particle detectors from stray particles. All these systems must be fully commissioned before collisions can begin.

“The LHC is not a turnkey machine,” said CERN Director General Rolf Heuer. “The machine is working well, but we’re still very much in a commissioning phase and we have to recognize that the first attempt to collide is precisely that. It may take hours or even days to get collisions.”

The last time CERN switched on a major new research machine, the Large Electron Positron collider, LEP, in 1989 it took three days from the first attempt to collide beams to the first recorded collisions.

The current LHC run began on 20 November 2009, with the first circulating beam at 0.45 TeV. Milestones were quick to follow, with twin circulating beams established by 23 November and a world record beam energy of 1.18 TeV being set on 30 November. By the time the LHC switched off for 2009 on 16 December, another record had been set with collisions recorded at 2.36 TeV and significant quantities of data recorded. Over the 2009 part of the run, each of the LHC’s four major experiments, ALICE, ATLAS, CMS and LHCb recorded over a million particle collisions, which were distributed smoothly for analysis around the world on the LHC computing grid. The first physics papers were soon to follow. After a short technical stop, beams were again circulating on 28 February 2010, and the first acceleration to 3.5 TeV was on 19 March.

Once 7 TeV collisions have been established, the plan is to run continuously for a period of 18-24 months, with a short technical stop at the end of 2010. This will bring enough data across all the potential discovery areas to firmly establish the LHC as the world’s foremost facility for high-energy particle physics.

En pysy enää laskuissa :)

Näin kevään kunniaksi ajattelin ilahduttaa teitä parilla keväisellä otoksella. Aloittakaamme luonnon ihmeellisyyksillä omalta kotipihalta. Aloittakaamme näillä tuliluteilla, jotka loistavat rakastelutaidoillaan. Ne voivat paritella 12sta tunnista jopa 7ään päivään. Viime viikolla sairastellessani seurailin niiden toimintaa takapihalla, koska oli niin kaunis päivä ja olin jo paranemaan päin. Tuliluteita oli joka nurmikon nurkassa ja tässä hieman mallia heidän kamasutrastaan.



Aloitin myös viime viikolla kalojen ruokkimisen ja innostuksissani otin niistäkin kuvia. Tähän vaiheeseen täytyy mainita, että juuri tänään lampeemme ilmestyi uusia asukkeja. Lampeen päätti asettua kolme läskiä sammakkoa. Näin tänään kaksi niistä ja niilläkin tuntui olevan hieman kevättä rinnassa.



Lauantaina kauniin viikon kohokohtana päätimme järjestää pienen barbecuen alakerrasta noutamallamme grillillä. Grillihiiliä eivät ranskalaiset kaupat vielä tähän hätään myyneet mutta saimme kuin saimmekin makkaraa.



Grilli sauhuaa..



Sunnuntaina suuntasimme kaveriporukan kanssa spa-reissulle lähelle Montreuxta. Matkan varrella pysähdyimme nopealla lounaalla Lausannessa. Montreux´n (tai Laveux de Bains) kylpylä oli itseasiassa aika pätevä. Kolme eri saunaa: biosauna, iso sauna ja nudistisauna (sekasauna). Saunat olivat jopa kohtuullisen lämpimiä. Tämän lisäksi siellä oli mm. pakastin/polar-huone, jonka katosta tippui "lunta". Lisäksi löytyi hammam, villi virta, lämpimät altaat ulkona sekä yksi allas sisällä, joka soitti vedenalaista klassista musiikkia aina tasa tunnein.

Spa-reissun päätteeksi ajelimme takaisin Geneveen ja menimme 24 hengen voimin syömään juustofondueta ravintolaan. :) Hyvää oli, mutta ei sen jälkeen kyllä pysty enää ajattelemaan, kun on niin täysi olo.

Ainiin, mainitsenpa nyt että tuli ostettua tosiaan lentoliput suomeen kesälle, tai itseasiassa liput on Tukholmaan. Lento sinne on maanantaina 21.6. ja pari yötä siellä ennen laivareissua Turkuun. Juhannussuunnitelmia otetaan siis vastaan. Tämän jälkeen olisi tarkoitus olla parisen viikkoa suomessa Tuskan yli ja napata botski sitten Tallinnaan. Tallinnasta matkan kuuluisi sitten jatkua latvian ja liettuan kautta puolaan ja ties minne. Töihin pitää periaatteessa palata perjantaina 23.7. mutta ajattelin kyllä että palaisin vasta sitä seuraavana maanantaina 26.7. Siinä olisikin sitten vuoden lomat käytetty :/.

Lomista puheenollen, olemme myös suuntaamassa 24.4.-28.4 synttäreitä pakoon/juhlistamaan Barcelonaan (kohdetta ei saa kertoa Hayesille). Pitäisi myös yrittää kehitellä jotain lähiseutumatkailua pääsiäiselle ja toukokuun puoliväliinkin oli näköjään tupattu 4n päivän virallinen loma.. Näillä etiäpäin!

Perhe kasvaa

Iloisen viime viikon jälkeen voimme päästä erittäin rankkaan alkuviikkoon. Sunnuntaina oli tarkoitus mennä lumilautailemaan. Lauantaina otin rauhallisesti ja käväisin iltasella norjalaisen työkaverin läksiäisbileissä, mutta lähdin sieltä kohtuu aikaisin pois. En sitten kuitenkaan nukkunut koko yönä sillä iski jonkin sortin mahavirus ja maha oli niin kipeä etten yksinkertaisesti sitten nukkunutkaan parina yönä.

Onneksi tajusin sunnuntaiaamuna soittaa Thomasille, ettemme tulekaan laskemaan. Yritin vielä tarmokkaasti käydä kipuamassa Jura-vuorille sunnuntaina, mutta kovin nopeasti kesken matkan väsähdin ja sanoin Hayesille, ettei tästä nyt mitään tule. Sitten kotiin ja oksentamaan. Kuinka mukavaa. Sitten lojuttiinkin sängyn pohjalla maanantai ja tiistaikin huonovointisena. Tänäänkään ei ole mikään voittajaolo mutta hieman parempi kuin eilen. Voisin ehkä jopa harkita töihin menoa huomenna, saa nähdä.

Sitten niihin jännittäviin uutisiin. Eläinpesueemme kasvaa. Pusikossa on tuhissut viikon aikana jo kaksi kertaa siili iltasella. Täytyy kehitellä sille jokin ruokinta-astia ja kesyttää se ;). Se on kova heiluttamaan oksia, toisin sanoen pitää kovaa ääntä mennessään, joten se on helppo huomata jos sattuu olemaan ulkoisella. Tämän jos jonkin pitäisi saada Hanna ostamaan niitä lentoja Geneveen ;).

Sitten toisiin perheuutisiin, en ole enää lainkaan varma kultakalojemme määrästä. Tänään näin ainakin 3 pientä uutta asukkia. Pitänen teidät asian tiimoilta informoituna.

Thoiry kuittaa, keväisessä auringonpaisteessa.

Töitä kiipeilyä töitä kiipeilyä

Hahah, miten niin kiireinen? En tiedä olenko enemmän kiireinen vai aikaansaamaton töiden jälkeen kirjoittamaan? Töissä on ruvennut työt jopa etenemään niin ei tule edes töissä kirjoittaman blogitekstejä.

Tärkeimmät uutiset kuukauden aikana kuitenkin tapahtuivat tällä viikolla. ;) Viime viikolla olin varma, että en "ikinä" kiipeä 5c tason greidauksia sillä olin tapellut yhden 5c reitin kanssa Vitam Parcissa pitkän tovin. Kaikki 5bt onnistui ja rasitti kun ei vaan onnistu 5cn kanssa. Maanantaina sitten kiipeily tuntui luonnistuvan ja 5c meni mennen tullen (tosin eri reitti kuin mitä olin tapellut pitkän aikaa). Eilen mentiin uudestaan kiipeilemään ja päihitin toisen 5c:n :). olin onni. Tämän jälkeen päätin kokeilla samassa köydessä olevaa 6ata ja koska onnistuin jostain syystä siinäkin päätin kokeilla vielä sen vieressä olevaa 6a+:aa (vastaa suomen 6) joka sekin onnistui. :D Suuri onni. Tämän jälkeen päihitin vielä sen 5c:n jonka kanssa olin tapellut. :) Tässä siis tärkeimmät. Huomenna tiedossa taas boulderointia. Tuntuu ettei malta pysyä seinältä poissa. Ensi viikolla sitten tahkotaan isompia greidauksia ;)

Asiat siis täällä hyvin, työt tuntuu luistavan enemmän tai vähemmän ja kiipeily maistuu. Lisäksi vähensin kahvinjuontini tällä viikolla 4-5 kupista kahteen ja energiaa tuntuu löytyvän nyt enemmän. En tiedä johtuuko tämä suoraan kahvista vai mistä, mutta kyseinen experimentti jatkukoon.

Mitähän muuta, jep, vikan yliopistokurssin sain suoritettua läpi. Näin luulen. Lukuunottamatta murheenkryyni kandia ja dippaa tietysti. Kandia kirjoittelin jopa tällä viikolla ja nyt odottelen proffan arviota ehdotuksistani sen kirjallisuusosioon. Saan kirjoittaa kandin nyt onneksi vanhan projektityön pohjalta, joten lähinnä pieni kirjallisuuskatsaus, jotta saadaan muitakin referenssejä kuin manuaalit mukaan, ehkä mittausten arviointia ja loppuyhteenveto, jonka käytännössä jo kirjoitin. Ja siinä oisi se.

Sitten dipan kimppuun?

Nyt kun ehkä saan aikaiseksi niin aion kertoa pienen tovin talotovereistani.
Meitä asuu täällä siis viisi (+23 punaista kultakalaa ja 2 valkoista). Minä, Hayes, Pawel, Jose ja Donat. Kaikki ovat aivan loistavia yksilöitä.

Minut ja Hayesin toivottavasti tunnettekin riittävän hyvin, joten vähät meistä.

Pawel on puolalainen kiipeily- ja laskettelukahjo. Hän aina tuo mukanaan reissuiltaan parasta puolalaista konvehtia, makkaraa, äidin suolakurkkua, voita.. kaikkea mitä kuvitella saattaa puolasta voitavan tuoda (ja kaikki on tietysti parasta!) Hän myös haluaa joka viikonloppu mennä vähintäänkin kiipeilemään tai laskettelemaan ja omistaa onneksi auton joten sopii hyvin meidän kanssamme sillä me emme omista autoa ;). Hänellä on myös kavereidensa kanssa tänä vuonna jonkinlainen kuka tekee eniten punnerruksia kisa. Hän siis tekee joka ilta punnerruksia.. ja tietysti käy myös koripallotreeneissä Josen kanssa..

...josta pääsemmekin Josehen. Jose on espanjalainen erittäin paljon tytöistä/naisista/mistä tahansa siihen liittyvästä pitävä henkilö. Aika uskomaton heppu. Kääntää minkä tahansa keskustelun naisiin. Todella hassu ja iloinen hemmo. Tottakai Jose on jo kerennyt parin kuukauden oleilunsa aikana iskemään itselleen täältä hyvännäköisen ja mukavan brasilialaistytön. :) Ei siinä, Jose on todella mukava, joten eipä tuo ihme. Pitää myös tietysti biletyksestä espanjalaiseen tapaan ja on aina hieman enemmän myöhässä kuin muut. Jalkapallofriikki myös tietysti ja mitähän muuta.

Sitten tietysti Donat, joka on Itävallasta. Donat on oma persoonansa ja todella mukava tietysti hänkin. Harrastaa velttoliinailua (=slacklining) (huom! hitto mikä nimi suomeksi :D ) eli "nuorallakävelyä". Lisäksi hän tekee meille aina ruokaa ja herkkuja, koska ilmeisesti tykkää leipomisesta. Ei ehkä niin innostunut kaikista CERNin opiskelijoiden sun muiden sosiaalisista tapahtumista, mutta en näe tätä mitenkään pahana asiana. Hemmetin mukava tyyppi vaikkakin hieman rauhallisempi ehkä kuin me muut. Riippuu millä asteikolla lasketaan tietysti. Hän on myös suuri oluen ystävä, joten onneksemme joku muukin juo olutta jopa viikolla minun ja Hayesin lisäksi, muutenhan vaikuttaisimme epäsivistyneiltä.

Niin, ja sitten eräs ikävä tapahtuma, jonka nyt mainitsen mutta joka ei niinkään vaikuttanut minuun, sillä en tuntenut kyseistä henkilöä (tietysti asia on hirveä ja painoi mieltä). Toisin sanoen, eräs viime kuussa aloittaneista teknillisistä opiskelijoista kuoli lumivyöryssä ollessaan lumilautailemassa. Ilmeisesti hän oli sattunut kävelemään (ei siis lautaillessaan) lumikielekkeelle, jonka alla ei ollutkaan enää vuorta (näin ymmärsin) ja aloittanut lumivyöryn. Kauhea tapahtuma ja kamalaa kyseisen henkilön asuintovereille ja erityisesti kaikille läheisille, joista tietysti muun muassa vanhemmat joutuivat lentämään noutamaan ruumista... mutta näitä sattuu ja ilmeisesti Alpeilla sattuu kuolemia kerran päivässä...

Pitäisi varmaan kirjoittaa nyt jotain piristävää. Kirjoitan siis naapurin kissasta :). En tiedä kenen kissa se on enkä muista olenko kirjoittanut siitä mutta en äkkiseltään nähnyt tekstiä siitä joten kirjoitan nyt sitten uudestaan kaikkien iloksi koska kissat ovat NIIN hemmetin mielenkiintoisia (NOT? SKIP TO NEXT CHAPTER!). Siis naapurin kissa, tai kenen lieneen, on musta ja ensimmäisen tapaamisemme jälkeen on määrätietoisesti aika ajoin kävellyt suoraan ovelle. Sekin on hieman ujo (muiden kissojen lisäksi), mutta ei liiaksi ja olen aina yhtä onnellinen kun nään sen tulevan kylään. Viimeksi näin sen kai perjantaina, mutta sitten taas toisaalta olen ranskan tunneilla aina ti-to ja vasta iltakahdeksan maita kotona, joten tämä lienee selitys etten ole sitä nähnyt. Yleensä se kävelee määrätietoisesti nukkumaan johonkin huoneeseen hetken söpöiltyään (sehän on sille helppoa!). Luulen, että kärsin pienimuotoisesta eläinvajeesta, sillä sekoan jopa lammikossa olevista kaloista.... tosin Ranskassa on enemmän eläimiä kuin missään, tuntuu.. koiria, kissoja, aaseja, hevosia, lehmiä joka kadun kulmassa. Lähistöllä on tosiaan jopa lammasfarmi (max 10 kävely).. asumme landella..

Olisikohan vielä muuta. Luultavasti pitäisi kommentoida Ranskaa jotenkin. Pieniä esimerkkejä. St Genis´n loistavasta kylästä löytyy tosiaan Carrefour-niminen kauppa. Tunnetusti "ranskassa toimii kaikki" tapaan, siellä kannattaa käydä ehkä vain alkuviikosta sillä perjantaina siellä ei ole leipää, tuoreita vihanneksia/hedelmiä saati parhaita jogurtteja.. Tämä siis noin suomen tapaan normaalin kokoinen k-kauppa. Mikähän muu toimisi ranskassa. Bussi tulee... tai ei tule. Vähän arpapeliä. Yleensä tulee, tai sitten ei. Ja tämä pätee lähes kaikkeen muuhunkin. Toimii.. tai ei toimi. Kannattaa siis heti alkuun totutella toistelemaan lausetta joka englanniksi kuuluu "It´s France" ja suomeksi kai kuuluisi jotenkin näin: "Ranska on paska maa". :D Ehkä hieman liioitellen, ranska on ihan jees. Juustot on loistoja (ja halpoja), samoin kuin viini on halpaa! Tosin kannattaa ehkä ostaa jotain muuta kuin ranskalaista viiniä... punaviini tuntuu olevan hieman turhankin läpinäkyvää... mutta nättiähän täällä on vanhoine taloineen, mutta vanhat talot tietysti tulevat huonoinen puolineen. Tosin, täytyy sanoa, meillä on käynyt todellinen onni tämän kämpän kanssa!

Mutta eiköhän tämä nyt tässä tällä kertaa, kello on taas ihmeellisen paljon...