Viikonloppu Pariisissa

Viime keskiviikkona otimme töistä vapaata koko meidän osasto ja mentiin laskemaan la clusaz:lle. Sää suosi ja aurinko paistoi. Lisäksi totesin, että on parasta pysytellä sinisissä rinteissä, mikäli haluan nauttia laskemisesta lainkaan. Rakas lautani on asetettu ”menen lujaa” tyylisin asetuksin ja uskon, että rikon itseni, jos yritän sillä vaikeissa rinteissä syöksylaskemista. Lisäksi vauhdissa kadotan kohtuullisen helposti tasapainon näissä rinteissä joten tyydyn turvallisiin rinteisiin, jotka ovat riittävän vaikeita minulle. Alussa ”laskettiin” näitä punaisia rinteitä mutta ei mulla riitä oikeasti pokka laskea niitä alas joten nauttimaan pääsin vasta myöhemmin kun siirryttiin näihin astetta helpompiin rinteisiin.

Torstaina töissä hortoilin sitten puoliunessa enkä tajunnut illan ranskan tunneista mitään vaan lähinnä halusin nukkua. Ranskan tunneista olen tajunnut sen verran, että vaikka en tajuakaan ranskalaisten sönkkäämisestä mitään/hyvin vähän, silti minun kuuluisi olla astetta ylemmällä tasolla vähintään kurssillani, sillä tuntuu jotenkin turhauttavalta käydä kielioppiasioita, jotka tietää osaavansa ilman selittämistä. En ole oikein saanut itseltäni aikaiseksi, että olisin lukenut mitään kirjaa ranskaksi ja saisin näin kielitaitoni takaisin. Yritin lukea agatha christietä mutta en ymmärtänyt siitä riittävästi eikä se vaikuttanut mitenkään älyttömän mielenkiintoiselta. Viikonloppuna löysin dumas´n kirjan ja ensimmäisen kappaleen perusteella tämä vaikuttaisi suhteellisen paljon sopivammalta kirjalta minulle. Lisäksi pidän aivan käsittämättömän paljon tavasta jolla dumas kirjoittaa, joten ehkä parempi lukea tämänkaltaista kirjaa mikäli haluaa oppia jotain.

Viikonloppuna käytiin pyörähtämässä pariisissa junalla, vaikka näinkin lyhyt pyrähdys ei luo minkäänlaista katsausta niin isoon kaupunkiin. Tavattiin vanha tuttumme Catherine, joka asuu Lontoossa tällä hetkellä, hostellilla ja ensi töiksemme lähdettiin syömään Montmarten kaupunginosassa sijaitsevan hostellimme läheisyyteen. Lauantaina osallistuttiin ns. Ilmaiselle kaupunkikierrokselle, jota veti australialainen tyttö. Kierros kesti 3,5 tuntia ja sen aikana nähtiin kohtuu tärkeitä kohteita keskustassa. Notre Dame sun muut.



Space invaders.


Eiffeli, jossa emme kylläkään vierailleet.


Minä ja Hayes Louvren luona.


Tämän jälkeen käytiin syömässä ja kiirehdittiin vielä ihmettelemään maisemia Sacre Coeurin luota.



Käytiin ostamassa viiniä iltaa varten, sillä oltiin Pariisissa juhlimassa Catherinen synttäreitä. Sitten istuskeltiin hostellilla viiniä hörppien ja seuraan liittyi kaksi amerikkalaista juibbaa. Ilta jatkui Oberkampf-kaupunkinosaan, josta pienien etsintöjen jälkeen löydettiin joku ”voyageur”-niminen kuppila.

Sunnuntai aloiteltiin Louvre-tutustumisella, eikä meillä tietenkään ollut minkäänlaista mahdollisuutta pystyä käymään läpi edes neljäsosaa kyseisestä museosta. Tottakai heti ensi töiksemme käytiin tarkastelemassa Mona Lisa. Hayes nimesi kyseisen museon suurimmaksi merirosvoluolaksi, jonka hän on koskaan nähnyt. Nimessä on suuri osa totuutta. Museon ja ruokailun jälkeen eksyttiin oopperatalolle ja etuovella pohdiskeltiin olisiko kyseinen pulju pääsymaksun arvoinen. Ooppera osoittautui todellakin rahansa väärtiksi.. Paikka oli aika käsittämätön sisältä. Mosaiikkilattiat joka puolella, isoja kynttelikköjä, samettiverhoja, kuuden hengen loosseja teatterin katsontaan, mahtavia takkoja.. kaikkea mitä voi kuvitella, että isolla rahalla ja hyvällä romantiikan maulla saa aikaan. En pysty käsittämään miten kenelläkään voi olla niin paljon rahaa, että voi tämmöisiä paikkoja rakentaa ja sisustaa. Kyseisessä paikassa ei kyllä voisi seurata teatteria ihan normiasusteissa, vaan pitäisi omistaa vähintään viininpunainen samettimekko ja kasa rubiineja.. niitä odotellessa.