Hämmennystä

Anteeksi saamattomuuteni päivitysten kanssa. Toisin sanoen, toissa viikolla en tehnyt oikeasti mitään muuta kuin kouluhommia töiden lisäksi. Viikolla aika meni yhden esseen parissa ja sitten viikonloppuna maanantain harkkatyön deadline painoi päälle, joten en oikeasti sinä viikonloppuna noussut sohvalta läppärini kanssa lainkaan (paitsi täydentämään kahvikuppiani ehkä). Joka tapauksessa, seuraavalla viikolla sain onneksi hyviä uutisia harkkatyön arvosanan suhteen, joten kaipa tuota antisosiaalista viikonloppua voisi kutsua hyvin käytetyksi. Lisäksi oli hieman kipeänä tuolloin ja sitä seuraavana viikkona joten en oikeastaan tehnyt mitään vaan yritin levätä. Kiipeilyt sun muut huvit jäi väliin. Viime lauantaina totuttuun lauantaiseen tapaan lähdettiin alpeille laskemaan. Mentiin paikkaan nimeltä les Contamines. Sää suosi Genevestä karannutta, niin kuin yleensä. Geneven mysteeriusva vain ei kaikkoa koskaan.

Sunnuntaina olin valmis saunaan. Saunassa ei ole tullut käytyä sitten joululoman, joten jo oli aikakin. Luonnollisesti pelkäsin hieman mitä tuleman pitää. Valitsimme kohteeksemme parhaimmalta vaikuttaneen vaihtoehdon bains de cressy. Paikanpäällä oli halihalipusipusipäivän kunniaksi hyvä määrä ranskalaisia/sveitsiläisiä kuhertelijoita. Sisäänpääsyssä säästimme naisporukan avustuksella lyöttäytymällä yhdeksi tarpeeksi suureksi ryhmäksi. Paikka olisi mielestäni voinut olla tuplaten isompi. Altaita oli yksi kohtuu pieni ja pari poreilevaa(?) ja paikan tarjoamat hierovat suihkut olivat lähinnä kuplia altaassa. Paikasta löytyi siis sauna, hamman ja tuoksuhuone. Tuoksuhuone oli kovin hämmentävä. Tuoksu ja lämpö eivät kumpikaan olleet riittävän voimakkaita, jotta olo olisi tuntunut kyseisessä huoneessa miellyttävältä. Hamman oli minun makuuni kohtuullisen hyvä, mutta en sitten tiedä.

Sitten se tärkein sauna.. sauna oli ihan jees, kasipuol. Tottakai oveen oli ripustettu taas käyttäytymisohjeet, kuten alle 16-vuotiaat eivät saa mennä saunaan sun muuta yhtä järkevää. Ulkomaalaiset tuntuvat aina luulevan, että saunassa pitää viihtyä kerrallaan pitkiä aikoja. Tällä kertaa ohjeissa sanottiin 5-15 minuuttia, mikä äkkiä ajateltuna kuulostaa järkevältä (ajankäytön saunassa voi tarkastaa kätevästi esimerkiksi tiimalasista, joka kääntyy saunassa istuvan ranskalaisen voimin joka 15 minuutti). Mutta se ongelma löytyy sitten siinä saunakäyttäytymisessä. Saunaan mennään istumaan rauhassa ja odottamaan että koko kehon vesivarasto hupenee vähitellen. Ei puhettakaan löylyn heitosta tai omian sietorajojen kokeilusta. Saunassa saatetaan suorittaa jopa kummallisia venyttelyrituaaleja. Ei näin. Sitten paikalle sattuu suomalainen, joka ajattelee että okei, joku muukin heitti löylyä tuohon kiukaaseen hetki sitten (ilman tuntuvaa muutosta ilman lämpötilassa==paska kiuas) ja rohkeasti tarttuu kauhaan. Vieressä ranskalainen piipertää heti ”et kai sinä aio heittää löylyä? Täällä on jo riittävän kosteaa”. Fiksuna miehenä ranskalainen vielä lisää tokaisten ”sitä paitsi, jos heität löylyä tänne tulee kuuma!” Pettynyt ja hämmentynyt suomalainen vastaa tähän: ”aivan!” ja poistuu kyllästyneenä saunasta, sillä mikä extremekokemus vain näennäisesti lämmin sauna muka on. Saunan jälkeen ranskalainen menee vielä rentoutumaan kylpytiloihin näppärästi asetelluille aurinkotuoleille, joiden käyttötarkoitusta suomalainen ei täysin ymmärrä. Ensi kerralla kiipeilyhallin sauna on toivottavasti jo auki...

Maanantain töiden suuntasimme Geneveen Hayesin kanssa. Tarkoituksena oli käydä syömässä ennen Ulverin keikkaa. Pienten harhailujen jälkeen löysimme paikan sattumalta keikkapaikan läheisyydestä. Keikkapaikalle saavuimme liian aikaisin, sillä en ollut täysin tajunnut etteivät ovet aukeaisikaan ennen kahdeksaa. Paikaksi varmistui kuitenkin teatteri Alhambra (tms) ja vihdoin päästyämme sisään istuimme hetkeksi nautiskelemaan oluita. Vihdoin päästivät sisään itse teatterisaliinkin ja jännittyneinä odotimme lämmittelijän aloittamista. Meitä hieman hämmensi tuoleilla istuminen black metal keikalla, mutta jälkeenpäin ajatellen se oli ehkä järkevin vaihtoehto.

Sali oli lähes täysin pimeänä lukuunottamatta hämyvaloja ja valkokankaalla harhailevia valoviiruja. Lopulta lavalle astui Attila Csihar aka VOID pukeutuneena haamukaapuun huppu päässä valojen yhä pysyessä poissa. Seuraava tapahtuma olikin jotain aivan ennalta arvaamatonta, sillä emme olleet tutustuneet lainkaan lämmittelybändiin. Tiesin vain että joku yhden miehen orkesteri. Attila alkoi laulamaan matalalla ääneellään ”Haadesihesi Haadesii”. Tai näin ainakin kuvittelin hänen laulavan. Tämän jälkeen hän laittoi kyseisen laulelmansa kiertämään uudelleen ja uudelleen lisäillen aina uusia elementtejä kappaleeseen. Lopulta kyseinen kappale kuulosti lähinnä häiriintyneiltä heinäsirkoilta, joiden soitantaa oli vahvistettu moninkertaiseksi. Lopulta hän esitti kolme vastaavaa kappaletta väliin lisäillen kurkkuääniä sun muita epäilyttävästi ”tiia, roope, ahtisaari” kuulostavia lausuntoja. Mukaan sattui joskus jopa epäilyttävästi englannilta kuulostavia lausuntoja, mutta mitään varmaa en koskaan saanut kuulumaan. Erittäin kokeellinen esitys. Ennalta-arvaamaton ja hämmentävä, osin jopa huvittava.

Seuraavaksi lavalle astui illan pääakti ja he loivat erittäin epämukavia tunnelmia näyttämällä videomateriaalia mm. keskitysleirin jälkeisistä videomateriaaleista. Väliin videomateriaali oli niin vaikuttavaa, että unohdin jopa kokonaan kuunnella bändiä ja en ollut aivan varma oliko tämä hyvä vai huono asia. Tällä en tarkoita kuitenkaan, että bändi olisi ollut huono. Ei tietenkään. Tarkoitan vain että videomateriaali oli riittävän häiriintynyttä, että ajatukseni karkasivat täysin. Tosin bändin tunnelmallinen musiikkikin edesauttoi hypnoottista ajatuksiin vajoamista. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen illan saldosta.

Eilen menimme sitten suoraan töistä taasen kiipeilemään. Tämä tarkoitti lähempänä kahdeksaa, sillä ranskan tunnit eivät lopu ennen puoli kahdeksaa. Siinäpä kai suurin osa viimeisten viikkojen tapahtumista. Tällä hetkellä täällä on meneillään lyhytelokuvafestivaali, joten yritän ehtiä tällä viikolla käydä katsomassa osan näistä pätkistä. Toisin sanoen tänään suoraan ranskan tunneilta menen kurkkimaan näitä filmejä, joten kiirettä pitää.

Viikonloppu Pariisissa

Viime keskiviikkona otimme töistä vapaata koko meidän osasto ja mentiin laskemaan la clusaz:lle. Sää suosi ja aurinko paistoi. Lisäksi totesin, että on parasta pysytellä sinisissä rinteissä, mikäli haluan nauttia laskemisesta lainkaan. Rakas lautani on asetettu ”menen lujaa” tyylisin asetuksin ja uskon, että rikon itseni, jos yritän sillä vaikeissa rinteissä syöksylaskemista. Lisäksi vauhdissa kadotan kohtuullisen helposti tasapainon näissä rinteissä joten tyydyn turvallisiin rinteisiin, jotka ovat riittävän vaikeita minulle. Alussa ”laskettiin” näitä punaisia rinteitä mutta ei mulla riitä oikeasti pokka laskea niitä alas joten nauttimaan pääsin vasta myöhemmin kun siirryttiin näihin astetta helpompiin rinteisiin.

Torstaina töissä hortoilin sitten puoliunessa enkä tajunnut illan ranskan tunneista mitään vaan lähinnä halusin nukkua. Ranskan tunneista olen tajunnut sen verran, että vaikka en tajuakaan ranskalaisten sönkkäämisestä mitään/hyvin vähän, silti minun kuuluisi olla astetta ylemmällä tasolla vähintään kurssillani, sillä tuntuu jotenkin turhauttavalta käydä kielioppiasioita, jotka tietää osaavansa ilman selittämistä. En ole oikein saanut itseltäni aikaiseksi, että olisin lukenut mitään kirjaa ranskaksi ja saisin näin kielitaitoni takaisin. Yritin lukea agatha christietä mutta en ymmärtänyt siitä riittävästi eikä se vaikuttanut mitenkään älyttömän mielenkiintoiselta. Viikonloppuna löysin dumas´n kirjan ja ensimmäisen kappaleen perusteella tämä vaikuttaisi suhteellisen paljon sopivammalta kirjalta minulle. Lisäksi pidän aivan käsittämättömän paljon tavasta jolla dumas kirjoittaa, joten ehkä parempi lukea tämänkaltaista kirjaa mikäli haluaa oppia jotain.

Viikonloppuna käytiin pyörähtämässä pariisissa junalla, vaikka näinkin lyhyt pyrähdys ei luo minkäänlaista katsausta niin isoon kaupunkiin. Tavattiin vanha tuttumme Catherine, joka asuu Lontoossa tällä hetkellä, hostellilla ja ensi töiksemme lähdettiin syömään Montmarten kaupunginosassa sijaitsevan hostellimme läheisyyteen. Lauantaina osallistuttiin ns. Ilmaiselle kaupunkikierrokselle, jota veti australialainen tyttö. Kierros kesti 3,5 tuntia ja sen aikana nähtiin kohtuu tärkeitä kohteita keskustassa. Notre Dame sun muut.



Space invaders.


Eiffeli, jossa emme kylläkään vierailleet.


Minä ja Hayes Louvren luona.


Tämän jälkeen käytiin syömässä ja kiirehdittiin vielä ihmettelemään maisemia Sacre Coeurin luota.



Käytiin ostamassa viiniä iltaa varten, sillä oltiin Pariisissa juhlimassa Catherinen synttäreitä. Sitten istuskeltiin hostellilla viiniä hörppien ja seuraan liittyi kaksi amerikkalaista juibbaa. Ilta jatkui Oberkampf-kaupunkinosaan, josta pienien etsintöjen jälkeen löydettiin joku ”voyageur”-niminen kuppila.

Sunnuntai aloiteltiin Louvre-tutustumisella, eikä meillä tietenkään ollut minkäänlaista mahdollisuutta pystyä käymään läpi edes neljäsosaa kyseisestä museosta. Tottakai heti ensi töiksemme käytiin tarkastelemassa Mona Lisa. Hayes nimesi kyseisen museon suurimmaksi merirosvoluolaksi, jonka hän on koskaan nähnyt. Nimessä on suuri osa totuutta. Museon ja ruokailun jälkeen eksyttiin oopperatalolle ja etuovella pohdiskeltiin olisiko kyseinen pulju pääsymaksun arvoinen. Ooppera osoittautui todellakin rahansa väärtiksi.. Paikka oli aika käsittämätön sisältä. Mosaiikkilattiat joka puolella, isoja kynttelikköjä, samettiverhoja, kuuden hengen loosseja teatterin katsontaan, mahtavia takkoja.. kaikkea mitä voi kuvitella, että isolla rahalla ja hyvällä romantiikan maulla saa aikaan. En pysty käsittämään miten kenelläkään voi olla niin paljon rahaa, että voi tämmöisiä paikkoja rakentaa ja sisustaa. Kyseisessä paikassa ei kyllä voisi seurata teatteria ihan normiasusteissa, vaan pitäisi omistaa vähintään viininpunainen samettimekko ja kasa rubiineja.. niitä odotellessa.