Elämää Allemognessa

Luulen, että olisi paras kertoa vähän (Thoiry)Allemognesta, jossa ihanainen talomme nyt sijaitsee. Paikka on aika viimesen päälle maaseudulla. Tie sijaitsee tosiaan rinteessä ja samalla tiellä naapurilla on tosiaan kanoja, aasi ja hevonen muun muassa. Totta kai, paikka vilisee myös kissoja ja koiria. Meidän pihassa vierailee aika ajoin ainakin kolme eri kissaa, jotka ovat kaikki kohtuullisen säikkyjä ja juoksevat pois kun niille yrittää jutella. Viereisellä toisella naapurilla on myös tosiaan ulkona häkki täynnä trooppisia lintuja ja yksi päivä huomasin, että kyseisessä häkissä asustelee myös musta pupu.

Itse omistamme ainakin yhden valkoisen kultakalan ja kaksi punaista, mutta kokonaismäärä kasvaa luultavasti kevääseen mennessä kun jäät lähtevät ja pääsemme paremmin tiirailemaan asukkeja. Kuulin myös huhuja että eräs kissoista oli yhtenä päivänä tiiraillut lammikkoomme, joten mahdollisesti kalojen lukumäärä vaihtelee. Ylös rinteeseen kävelemällä voi tietysti löytää myös lehmiä ja linnaa muistuttavan talon torneineen.



Lähistöllä sijaitsee myös toinen hevostila ja näin myös kylttejä lammasfarmista. Totta kai naapurimme myy myös perunoita ja voin kuvitella, että kesällä myös muita kasviksia. Tänään naureskelimme myös kyseisen naapurin kanoille, jotka istuivat puussa. Totta kai linnut voivat istua puussa, mutta jotenkin oli huvittava näky, kun kanat istuivat korkealla puussa.



Lähistöllä on myös entisiä vesimyllyjä, jotka nykyään näyttävät lähinnä hylätyiltä hökkeleiltä. Tietysti kuvaan kuuluu myös kasa kirkkoja, joita on kaikkialla. Nähtiin myös maailman säikyin ja hauskin koira yksi päivä. Kävelin kirkon parkkipaikalle ja yhtäkkiä yhden auton takaa juoksi koira karkuun säikkynä ja uikuttaen pelästyessään mua. Se jäi seisomaan yhden muurin päälle ja tuijottamaan mua. Kävelin kirkon taakse katselemaan maisemia ja Hayes tuli jossain mun perässä. Koira jäi siihen muurille ihmettelemään ja säikähti Hayesin tullessa ja meni jonnekin muurin taakse. Sitten se rupesi tuijottamaan meitä semmoisen rauta-aidan takaa aika paljon kauempana. Kun käännettiin katse sitä kohti, se yhtäkkiä juoksi pois. Hetkeä myöhemmin se juoksi takaisin ja tuijotti meitä taas sen rauta-aidan takaa. Katseen kääntyessä sitä kohti, sama toistui ja se juoksi jonnekin kunnes taas saapui tuijottamaan meitä. Me vähän naureskeltiin sille. Sitten pois lähtiessä käveltiin taas sen muurin ohi ja tämä koira oli sen muurin takana ja hyppi aika ajoin niin että sen pää vain aina vilahti muurin takaa, kun se yritti seurailla mitä me tehdään. Huvittavin koira ikinä.

Perjantaina käytiin Tiian synttäreillä. Tarkoitus ei ollut niinkään mennä mihinkään sen enempiä, mutta sitten huomaamatta punaviini rupesikin vaikuttamaan liikaa ja löydettiin itsemme Genevestä Psycho-klubilta. Klubi oli ihan paska ja kalja totuttuun geneveläiseen tapaan aivan liian kallista (2,5 dl kalja kauniit 9ch joka vastaa noin kuutta euroa), joten liukenimme paikalta kovin nopeaan tahtiin ja päädyttiin Simonin kämpille yökylään. Seuraavana päivänä sitten nappailtiin busseja päästäksemme takaisin kotiin tupareita varten. Onneksemme kukaan muukaan ei ollut heräillyt kauhean aikasin, joten kun päästiin kotiin, syötiin vielä aamupala ennen kuin lähettiin kaupalle ostelemaan tuparitarvikkeita. Tupareiden oli määrä alkaa kuudelta ja tultiin kaupoilta vasta viideltä ja ruvettiin valmistelemaan suurta saavillista sangriaa ja muita herkkuja. Onneksi kukaan ei myöskään tullut paikalle kuuden aikaan, mikä oli kyllä arvattavissa. Talo täyttyi mukavasti ihmisistä ja saatiin kovin paljon kehuja talostamme, mikä oli kyllä odotettavissa, sillä tämä paikka on oikeasti aivan hemmetin ihana. Tällä viikolla tosin päättivät ruveta kaivamaan takapihaa uuden talon pystyttämistä varten joten nyt se on lähinnä kaivinkoneen leikkipaikka, mutta siltikin meille jää paljon pihaa vielä omaan käyttöön. Mielenkiintoinen yksityiskohta tuparien jäljiltä on, että nyt meillä on järjetön määrä viinaksia kaappi täynnä, sillä jostain syystä kaikki vieraat päätti tuoda tuliaisia tai muuten vaan unohtaa juomansa tänne bileiden päätteeksi.

Kaunis, uusi lumilauta

Viime viikolla tosiaan satoi keskiviikkona lunta niin kovasti, että huolimatta erittäin huonoista kokemuksista lumilautailusta edellisenä viikonloppuna, suuntasin Val Thoiryn ostoskeskukseen ja kyllä, nyt omistan kauniin, ihanan, kiitävän, komean lumilaudan.



Perjantaina kävimme Genevessä illallistamassa chileläisen ystävämme Matiaksen pre-synttäreitä ja palailimme kohtuu aikaisin kotiin, jotta voisimme seuraavana aamuna lähteä kohti Megeve-laskettelukeskusta. Aamulla olimme kuitenkin kovin unisia ja lähtö viivästyi ja koska Megeve oli kohtuu kaukana arvoimme GPS:n avulla laskettelukeskusta, joka olisi lähempänä. Pohdimme Clusazta, mutta kokeilimme myös Les Contaminesia, jonne ystävämme olivat menossa, ja koska tämä osoittautui GPS:n mukaan olemaan lähempänä päätimme valita sen. 66 kilometriä myöhemmin totesimme, että kolme taloa, jotka näimme ei mitenkään luultavasti ollut hiihtokeskus, jonka perässä olimme ajaneet. Onneksemme noin 10 kilometriä myöhemmin oli kuitenkin pari laskettelukeskusta (Clusaz ja Grand-Bornand) , joista jälkimmäisen valitsimme.

www.legrandbornand.com (tyhmä bloggeri ei taas osaa luoda kunnon linkkejä)

Uusi lumilautani oli/on aivan ihana ja liisi ja vipelsi lumessa kääntyillen ilman minkäännäköisiä ongelmia. Olin tyytyväinen. Laskettelukeskuskin osoittautui paremmaksi valinnaksi kuin edeltävän viikonlopun paikka ja autonkaan kanssa ei sattunut sen kummempia kommelluksia. Lisäksi jälkikäteen valitsemassamme ravintolassa tarjoiltiin ehkä ensimmäistä kertaa ruokalajia, joka oli nimetty mukaani (Nora) ja kyseinen pizza osoitti ansaitsevansa nimensä. Useimmiten puoli välissä pizzaa on jo saanut tarpeekseen pizzan mausta ja vaihtaa puolikkaan jonkun muun kanssa, mutta tämä pizza oli suurenmoinen ja kun Hayes rupesi kinuamaan omaa osuuttaan, en olisi siitä halunnut millään luopua (Huom. Hayesin kokin pizza ei ollut läheskään yhtä hyvää).

Viime viikon lumet sulivat sateen ansiosta viimeistään la-su välisenä yönä ja juuri äsken rupesi satamaan uutta lunta. Sunnuntaina teimme epätoivoisen yrityksen käydä kokeilemassa kotoamme 5 kilometrin päässä olevaa Crozet laskettelukeskusta, mutta päästyämme lippuluukulle, he kertoivat että suurin osa rinteistä oli kiinni ja päätimme mennä takaisin kotiin tuhlaamatta rahojamme.

http://www.monts-jura.com/en/dossiers/dossier_32_crozet++lelex.html

Eilen töiden jälkeen suoraan lähdimme kiipeilemään Vitam Parc ostoskeskukseen. Onnistuimme kiipeämään niinkin kauan kuin 2,5 tuntia tms. Ranskan asteikolla kiipeilin parhaimmillaan 5b-tason reittejä, ja tunsin pelkääväni korkeuksia taas pitkän aikaa seinältä pois olleena. Ehkä ensi kerralla..

Ensi viikolla aloitan ranskan opinnot 3 kertaa viikossa ti-to 17-19 välillä. Nooran huikeat 6-7 vuoden opinnot näkyivät niinkin hyvin tasokokeessa, että päädyin alkeet-tasolle 2. Onneksi pahaa mieltä karkoittaa hieman se, että myös Toni on kanssani samassa ryhmässä ja hän on opiskellut 5 vuotta.

Lauantaina on tiedossa seuraavaa:
As of the bringing of other people to our very secret party, I would suggest that if you bring someone we don´t know, you would be responsible of the behavior of that person (in addition to your own misbehaving).

And of misbehaving: We recommend you to bring your own booze since our drink serving has its limits.

Cheers,
Noora

------------------------------

Haudihou!

As some of you know already we are having a house warming party on Saturday in our new awesome villa!
Party starts around 6 o´clock and goes on and on and on!

The address is
XXX (just between the donkey and the tropical bird gage)

It is quite close to bus stop place d´allemogne, only some hundred meters away. Also, if you are planning to come with a car, we recommend to notice that our road is situated on a small hill. It is advised to take rue des soldanelles from the above side of the hill since the other way is often quite slippery and icy.

In case you have trouble finding or have some other questions, my number is +41762437917.

Feel free to invite persons I forgot or who might be interested coming. We might offer some snacks or drinks but that has not been discussed so much yet. :) Also, I think we are still missing a proper stereo system, so in case somebody feels the urge to borrow one, we´d like to know!

Vuosi ei alkanut pahemmin kuin päättyikään...

Kulttuurillisesti ei mitään uutta. Suurin osa porukastahan varmaan tietää, että uuden vuoden vaihteessa tuli käytyä ojassa autolla matkalla mökille. Päätimme sitten kokeilla samaa täälläpäin maailmaa. Lunta on käsittämättömän paljon, jos yritetään tässä nyt kuvitella että tällä hetkellä sitä asutaan Ranskassa. Jos katsoo ulos ikkunasta voisi kuvitella olevansa Suomessa vähän parempanakin talvena.

Joka tapauksessa, ensinnäkin ensimmäisen viikon punkkasimme Giorgiossin kämpillä, kunnes perjantai-iltana muutimme maailman huvittavimman italialaisen miehen asuntoon St Genissä siihen asti kunnes löytäisimme sopivan asumuksen. Olimme koko viikon käyneet kyselemässä ja katselemassa milloin minkäkinlaisia asuntoja Pawelin ja Josen kanssa. Vuokrafirma jonne tarvittavan paperityön olimme toimittaneet jo ennen joulua oli toivoton ja en ole itseasiassa vielä tähänkään päivään mennessä kuullut heiltä mitään vastausta siihen asuntoon, jonka halusimme. Perjantai-iltana huokaisimme kaikki helpotuksesta ettei ainakaan tarvitsisi nukkua muiden nurkissa tai hotellin huomissa.

Lauantaiaamuna lähdimme suunnistamaan kohti laskettelukeskus Avoriazia, joka sijaitsee noin puolentoista tunnin ajomatkan päässä ranskan puolella. Mukana menossa oli Hayes, minä ja Pawel ja toisessa autossa Lene, Toni ja Simon. Ajoimme ylös asti vuorelle, vaikka osan matkaa olisikin voinut taittaa gondolalla.
Lauantainen lautailusää ei ollut pätkän vertaa hyvä ja muutenkin vuokraamani lauta tai laskutaito unen puutteessa ei suosinut lautailua. Ilma muuttui jossain vaiheessa niin paskaksi, että rinnettä oli mahdoton nähdä sumun takia. Kaikki mitä näki oli valkoista niin maassa kuin ilmassa, ja oli mahdotonta kertoa tössähtäisikö sekunnin päästä johonkin kumpareeseen vai ajautuisiko liian kauaksi urasta ja tipahtaisi kielekkeeltä. Onneksemme ranskalainen laskettelukartta ei tuntenut numerointia kuvissaan, vaikkakin jokainen kukkula oli merkitty numerolla. Toisin sanoen, koko päivänä emme löytäneet itseämme kartalta ja lähintä ravintolaa oli mahdoton nähdä, sillä näkyvyys oli kaksi metriä. Onnistuimme kuitenkin syömään päivän aikana ja pienen reippailun jälkeen eksyttyämme kartalta (jossa emme koskaan olleetkaan) löysimme myös päivän päätteeksi parkkipaikan, johon olimme automme jättäneet. Toni & co oli löytänyt autonsa jo aikaisemmin ja suunnannut kohti kotia jokusen aikaa aikaisemmin. Lähdimme suuntaamaan hieman lipsuvaa tietä alaspäin vuorilta. Hetkeä myöhemmin, vastaan ajoi bussi jota Pawel taidokkaasti väisti hieman oikealle ja hieman myöhempää hetkeä myöhemmin totesimme, että hieman liian paljon oikealle sillä molemmat oikean puolen renkaamme olivatkin jumiutuneet syvään ojaan joka alkoi heti tien vieressä ja josta oli käytännössä mahdotonta päästä ylös ilman apujoukkoja. Apujoukkoihimme lukeutui ensimmäiseksi mönkijäpariskunta, josta ei ymmärrettävistä syistä ollut apua. Nelivedot ajoivat kauniisti jumiutumispaikkamme ohi. Seuraavaan noin hieman alle kymmeneen apujoukkoomme lukeutui varmaan joka ikinen kyseisellä tiellä ajanut pienikokoinen auto. Taas kerran kaikki nelivedot ajoivat kauniisti jumiutumispaikkamme ohi jopa huitomisestani huolimatta.

Pawelin tuliterä vakuutus auton hätätilanteisiin tuli siis käyttöön ja heti 3+ tuntia myöhemmin apu saapui. Silloinkin ensimmäinen apuauto oli vääränlainen, sillä huolimatta että puhelimessa olimme selvittäneet 3 kertaa että olemme vain jumissa ojassa ja tarvitsemme jonkun vetämään meidät pois, jossain oli tapahtunut informaatiokatkos ja apujoukot luulivat että olimme joutuneet onnettomuuteen ja automme oli mennyt paskaksi. Täten apujoukot saapuivat mutta lähtivät hetkeä myöhemmin hakemaan nelivetoa apuumme. Hetkeä myöhemmin nautimme illallista läheisessä ravinteelissa, sillä odotellessa olikin jo ehtinyt tulla nälkä (ja hieman vilu). Huono onni jatkui ja tilattuamme ruoat keittiöstä loppuikin juuri kaasu. Onneksemme tilattavissa oli kuitenkin myös pizzaa. Yhteenveto: lähdimme kotiin ennen kuutta ja päädyimme kotiin lähempänä yksi yöllä, sillä autot eivät ajaneet mitenkään lujaa matkan varrella myöskään.

Sunnuntaina ensi töiksemme hyvin ansaittujen yöunien jälkeen lähdimme katsomaan omakotitaloa Thoiryssa, joka kuvista bongattuna näytti suhteellisen loistavalta. Nappasimme mukaamme uuden tuttavuuden itävaltalaisen Donat´n. Neljä tuntia myöhemmin asetuimme taloksi tähän aivan loistavaan 4 makuuhuoneen asuntoon, jonka autotallin vetoisuus on 3 autoa, pihalla on lampi jossa asustelee kaloja, talon koko on 150m2, lasitettu veranta,



viinikellari, pyykkayshuone ja iso olohuone-ruokailutilayhdistelmä yms. Yhteisasumuksemme on aivan ihana. Kutsu tupareihin lauantaina 23. päivä on avoinna kaikille ja nyt pystyn lupaamaan jopa majoituksen innokkaimmille reissaajille pienoisessa kylässä ranskassa!



Viime yönä satoi lunta käsittämätön määrä (ranskan olotiloihin ja miksei suomenkin) ja hyvä että pääsimme autolla ulos omasta pihasta. Pahin oli kuitenkin edessä sillä matka töihin oli tukittu monen kilometrin matkalta autoilla, jotka eivät liikkuneet minnekään. Harkitsen huomisen työpäivän väliin jättämistä, sillä moni ei päässyt töihin asti tänäänkään. Tai ehkä olisi päässyt mutta monia tunteja myöhemmin... Geneve nauttii parhaasta talvesta ilmeisesti miesmuistiin ja näin taitaa olla vähän kaikkialla muuallakin euroopassa! Harkitsen kovasti lumilaudan ostoa tänään, mikäli pääsen kauppaan asti , sillä ensi viikonloppuna on pakko päästä!

Hei, mullahan on kaikki opinnot koossa, eiku..

Suurimmat ärsytykset:
1)
Ei ole asuntoa vaikka dokumentit on lähetetty asian tiimoilta aika päiviä sitten vuokrausfirmalle ja heille soittaminen ei auta mitään, koska kyseinen henkilö ei ole ikinä paikalla ja jos jättää soittopyynnön hän ei ikinä soita takaisin. Sähköpostin lähettäminenkään ei auta missään nimessä, sillä niihinkään hän ei selvästikään vastaa. Sitten jos soittaa uudestaan sen jälkeen kun hän on luvannut antaa vastauksen tänään, niin hän ei ole paikalla ja puhelimeen vastaava nainen sanoo että voin jättää soittopyynnön tai lähettää sähköpostia että hän kyllä vastaa aina sähköposteihin. Selitän, että ei ainakaan minun maileihini vastaa ja silti hän jatkaa selittäen että kyllä hän vastaa joka sähköpostiin.
2)
Yliopiston deadlinet sun muut paskat painaa päälle. Ei paljoa kiinnosta kouluhommia vääntää jos asuu tällä hetkellä kreikkalaisen ystävän yksiössä levitettävällä sohvalla. Deadlineja siis siirrettävä sille yhdelle ainoalle kurssille.
3)
Yliopiston uudistumispaskat painaa päälle. Vaihtoehtona on joko kirjoittaa kiireessä paska dippa aiheesta johon minulla ei vielä ole materiaalia (saati sitten aikaa!) tai aloittaa kirjoittamaan kandia ja pohtimaan mitä kursseja uuteen tutkintoon tarvitsee nyt kun kaikki tarvittavat vanhan tutkinnon kurssit on koossa mutta nämä eivät tietenkään riitä uuteen tutkintoon (kiitos rakas yliopisto että teet valmistumisestani näin helppoa?!?). Tämän jälkeen täytyy vielä kirjoittaa dippa, jota tänne tulin tekemään.. mitenhän tämänkin kaiken sitten ehdin? Vahingossakaan en myöskään voi aloittaa kirjoittamaan diplomityötä ja jos en ehdikään saada sitä valmiiksi määräaikaan mennessä, ei asia haittaisi vaan voisin sitten kirjoittaa sen ennen kandia pois ja kirjoittaa kandin pois alta vaikka sitten kun lopetan työt täällä (ja minulla on aikaa). Ei, koska kandihan on kirjoitettava ennen diplomityötä! Ymmärrän tämän kyllä uusilla opiskelijoilla, mutta eikö nyt kuitenkin olisi fiksuinta kirjoittaa se dippa pois alta kun diplomityöpaikka on ja kirjoittaa kandina vaikka joku kirjallisuustutkimus..

Rakas Ranska, kuinka olinkaan sinua kaivannut loman aikana!