Vaeltalua sun muuta

Anteeksi aikaansaamattomuuteni. Viime viikon lauantaina kävimme siis vaeltelemalla lähellä Samoens (?) nimistä kylää. Ymmärsin sähköpostitteluviestien perusteella, että reissu olisi 3,5 tuntinen ja kipuaisimme jollekin kilometrin vuorelle. Oletin, että lähdemme hieman ylempää. Meitä reissuunlähtijöitä oli viisi ja 2 heistä oli meille kaikille vielä tuntemattomat Line ja Pieter. Pieter on belgialainen ja oli tosiaan valinnut kohteeksemme Lac D'Anternen eli Anterne-järven. Paikan päällä selvisi, että lähdemme korkeudelta 1000. Jätimme automme vesiputouksen viereen odottelemaan.



Tästä alkoikin sitten kipuaminen. Joidenkin tuntien kuluttua rupesimmekin Clairen kanssa ymmärtämään, että 3,5 tuntia taisikin tarkoittaa yhteen suuntaan, sillä kohteemme oli aina "seuraavan" nyppylän takana. Matkan varrella jouduimme mm. ylittämään pienen virtauksen hyppimällä kiveltä kivelle, sillä silta oli poistettu talvikauden alta jo. Minun tapauksessani myös itse puropahaseen hyppääminen kuului vaelluksen kohokohtiin, vaikka yritimmekin valita helpoimman ylityspaikan. Kieltämättä kohdasta oli kuitenkin vaikea selvitä kastumatta. (Takaantullessa hyvin koulutettu italialainen vedenpitävillä vaelluskengillä varustettuna kantoi meidät reppuselässä joen yli :P ) Vuoren kipuamista riitti siis monen tunnin ajan. Noin kilometri ylöspäin myöhemmin päädyimme pienoiselle tasaiselle alueelle, jossa oli mm. mökki jossa voisi yöpyä pientä maksua vastaan.



Tässä vaiheessa jalat olivat jo aika tuusan nuuskana, mutta koska järvelle oli enää 200 metriä ("se on tuon nyppylän takana") pinnistimme itseämme vielä vähän ja kipusimme vielä ylös asti. Saavutettu korkeus oli lopulta 2150 metriä. Mutta ongelmathan eivät loppuneet vielä tähän vaan piti vielä päästä alas :). Voin sanoa, että jalkani olivat loppuvaiheessa jokseenkin paskana ja olin onnellinen, kun vihdoin 7,5 tuntia vaelluksen aloittamista myöhemmin saavuimme autolle.

Sunnuntaina en sitten luonnollisesti tehnyt mitään, mutta jalat eivät oikeastaan olleet mitenkään turhan kipeät onneksi.

Maanantai saapui taas aivan liian aikaisin, mutta töissä oli sinänsä fiksun tuntuista olla, kun tajusin jo hieman mitä minun ainakin pitäisi tehdä projektini eteen ja ei tarvinnut olla koko ajan kyselemässä valvojalta apuja. Keskiviikkoon mennessä olin itsekseni kovin hämmentynyt kun kolmena päivänä olin ihan oikeasti tehnyt töitä koko ajan töissä ihan oma-aloitteisesti. :)

Torstaina työpäivää piristi myös luonastunnilla suoritettu kiipeilyreissu. Meitä oli viiden hengen porukka ja lähdimme Sveitsin puolella sijaitsevaan kiipeilyluolaan. Paikka sijaitsi teollisuushallissa ja oli hyvin piilotettu ihmisiltä, jotka eivät osaisi sinne tulla ilman muiden apua. Paikka oli jokseenkin mielenkiintoinen. Ensinnäkään missään ei siis ollut mitään kylttejä paikan olemassaolosta. Siellä kuitenkin oli komeasti ihan hyvä määrä boulderointiseiniä ja persoonallisen oloisia ihmisiä. Yläkerrassa otettiin maksut vastaan ja valittiin kengät korista X, joka piti sisällään ison määrän eripuraparikenkiä. Porukka poltteli sisällä itse luolan yläkerrassa, tämä hämmentävää. Paikan päällä soi reggae. Tilaisuuden salliessa rupeamme nyt siis käymään täällä viikoittain tiistaisin ja torstaisin lounastauolla. Itse kyllä kannattaisin lounastauon pitämistä lounastaukona (NÄLKÄ, jota yksi voileipä ei pidä!!) ja menisin sitten töiden jälkeen kiipeämään. Tähänkin minulla ilmeisesti olisi mahdollisuus aina välillä viikoittain, kun Gabrielle käy jossain köysikiipeily (oma suosikki) paikassa ystäviensä kanssa. Samaa mieltä oli Thomas, joka oli myös mukana boulderointireissulla. Hän ehkä myös voisi lähteä käymään kanssani jossain urheiluliikkeessä josta voisin pikkuhiljaa ostella kiipeilykengät. Itse en ole vielä kiipeilytarvikkeita myyvää liikettä löytänyt.

Perjantaina taasen oli vuorossa illalla luisteleminen. Porukka tuntuu käyvän viikottain Meyrinissä sijaitsevalla luistinradalla. Ostinkin heti 10 kerran kortin paikkaan, sillä kortti ei ollut mitenkään kallis. Mielenkiintoista sinänsä, että luisteleminen suoritetaan näin suomalaisnäkökulmasta aivan liian monen kanssaihmisen kanssa. Reaktionopeus luistellessa siis kasvaa huomattavasti. Paikan päällä oli kyllä vähintäänkin hauska seurata, kun tuttavamme yrittivät luistella ja jarruttaa :). Huvittava kokemus sinänsä, vaikka luistelusta ei noin luisteluna päässyt ihan suuresti nauttimaan liiallisen ihmismäärän ansiosta. Koko ajan piti varoa kuka luistelee eteen ja muksauttaa pian päin.

Luistellessa tuli taas huomattua venäläiset uskomattomat tavat. Venäläisystävämme Artem huomasi espanjalaisen tytön, joka luultavasti oli ensimmäistä kertaa elämässään jäällä ja kohteliaana venäläisenä meni sitten tuosta noin vaan opettamaan tytölle kuinka pitää luistella, uskomatonta. Harmi kyllä romanssi ei kestänyt sen kauempaa, sillä tyttö oli menossa takaisin Espanjaan ja "Nähdään ensi viikolla" ei luonut vastakaikua. Nyt kaikki sinkkutytöt Suomessa HUOM: Noora haluaa muistuttaa, että Venäjä on siinä ihan vieressä! Siis aivan vieressä! Illan päätteeksi kävimme vielä tarkastamassa lähipubini Charly´sin Saint Genissä.

Eilen kävimme shoppailemassa, sillä tarvitsin kipeästi uudet kengät. Löysinkin sitten heti ensimmäisestä kaupasta vahingossa kahdet kengät. Ostin ne molemmat, sillä ensimmäinen palkkakin (anteeksi elämisavustus ;) ) oli saapunut aikaisemmin viikolla. Tein myös lähiaikojen ennätyksen ostamalla 8 paria sukkia. Näillekin oli todellinen tarve jo. :) Ostin myös vahingossa itselleni sveitsiläisen kellon, kun löysin makean avaimenperäkellon. Kello on leppäkerttu, jonka siivet avaamalla näkee kellonajan, se oli niin herttainen. :) Vielä jäin kiipeilykenkiä kaipailemaan, mutta ne löytynevät myöhemmin.

Hayes saapuu huomenissa Geneveen, joten lähden töistä varmaan hieman aikaisemmin häntä vastaan juna-asemalle. Suomeen saavumme siis taasen 20.12. Pirkkalan kentälle. Anssi huom: varaa riittävästi glögiä! Eipä tässä kai sen kummempia :)