Tuoksuja

maanantai:
Jokainen itseään kunnioittava ranskalainen nainen omistaa vähintään 25 pulloa hajuvettä. Tämän opin aivan hetki sitten, kun kävin uuden ”vuokranantajani” kylpyhuoneessa. Vaihdoin siis tänään asumaan Madeleinen kotiin hänen tyttärensä vanhaan huoneeseen, koska hostelli on täyteen buukattu (tai käytännössä sieltä kai saisi huoneita, jos kävisi ilmoittautumassa joka aamu odotuslistalle ja olisi valmis joka aamu pakkaamaan tavarat huoneen vaihtoa varten). Ehdin juttelemaan Madeleinen kanssa vain vähän aikaa enkä siis kerennyt kysymään jatkosta. Madeleinella kuitenkin olisi vapautumassa alakerrasta toinen huone (jossa tällä hetkellä on joku italialainen poika) 21. päivä. Puhelimessa hän sanoi, että voisin asua siinä huoneessa sen aikaa, kun etsin toista asuntoa. Nyt on kuitenkin olemassa tietysti se tosiasia, että Hayes tulee kuun lopussa tänne ja tuntuu olevan harvinaisen vaikeaa löytää vuokra-asuntoa, jonka huoneeseen voisi asuttaa kaksi henkilöä (vuokranantajat ovat jostain syystä kummallisen usein tätä ajatusta vastaan). Tänään löysin erään, johon voisi muuttaa kaksi, mutta vuokra-aika alkaisi vasta tammikuussa. Lähetin myös vaihteeksi kyselyä eräästä toisestakin asunnosta (yksiöstä), mutta en tiedä oliko siinä edes tuplasänkyä saati kuinka iso se on. Tämä toinen olisi kuitenkin jo vapaana viikonkin päästä, joten toivon kovasti että se olisi järkyttävän suuri ja siinä olisi myös järkyttävän suuri sänky. :D

Noniin, en ole siis ehtinyt kertomaan Madeleinelle mitään Hayesista , mutta pääasia kai on että minulla on nyt asunto (tai huone ilman keittiömahdollisuuksia ennen kuin muutan alakertaan) ainakin siihen asti, kunnes Hayes tulee. Totesin kyllä tänne tultaessa taas kuinka paljon mieluummin haluaisin asunnon, joka on lähellä työpaikkaa, sillä tämä on vain 2 kilometriä töistä.

Viikonloppu oli kohtuullisen loistava. Lauantaina kävelin ensi töikseni Ranskan puolelle St. Genishin (josta yritän tällä hetkellä etsiä asuntoa) ja yritin etsiä sieltä kahvilaa. Kahvila jäi löytymättä ja Claire saapui paikalle. Hän oli puolen matkaa tullut jonkun ukon kyydissä, joka oli vain noukkinut hänet tien varresta kysellen tarvitsisiko hän kyytiä. Tämä oli sinänsä hyvä, niin minä en joutunut odottelemaan kauempaa. Suuntasimmekin kohti CERNiä, sillä minulla oli karmaiseva kahvin kolotus hampaassa. Tässä tapauksessa suunnata kohti CERNiä tarkoitti peukalon nostaminen ylös (seuraava bussi olisi tullut vasta tunnin päästä. OK, cern ei ole niin kaukana, etteikö sinne olisi voinut kävellä mutta..) ja kyydin nappaaminen joltain avuliaalta mieheltä. (Ranskassa on muuten käsittämättömän helppo liftata, liekö syynä toimimaton julkinen liikenne)

Kahvin jälkeen lähdimme tutkailemaan CERNin näyttelyitä. Ensimmäisenä oli vuorossa enemmän tai vähemmän interaktiivinen Microcosm-näyttely ja sen jälkeen menimme Globeen. Molemmat näyttelyt käsittelivät tavalla tai toisella universumia tai CERNiä. Näyttelyistä ei sinänsä muuta kerrottavaa kuin eräs hämmentävä tapaus. Olimme siis Globessa juuri astuneet erääseen huoneeseen ja tiirailimme seinällä olevia kirjoituksia, kun yhtäkkiä eteemme juoksi pieni tyttö kysyen ranskaksi ”Avez-vous les questions?” tai jotain vastaavaa, joka tietenkin tarkoittaa että onko teillä kysyttävää. Hämmennyin tilanteesta ja epäilin ranskan kielen taitojani, mutta päätin kuitenkin vastata tälle tytölle, ”ei kysyttävää” ihan vaan jotten nolaisi itseäni tietämättömyydellä näinkin pienen tytön edessä. Seuraavassa huoneessa meille selvisi ”toiselta oppaalta” että kyseinen 6-vuotias Katja oli ilmeisesti erään toisen oppaan tytär –tuleva fyysikko. Emme epäilleet viimeistä pätkän vertaa. Jälkeenpäin harmitti, ettemme ottaneet tytöstä kuvaa. 6-vuotias tyttö kertomassa meille BIG BANGistä. Jahas, Fabio tuli nyt kotiin, ja kuten italialaisiin tapoihin kuuluu, skandinaavityttöä ei voi jättää pulaan, vaan hänelle pitää tarjota vähintään pizzaa ja kyyti aamulla töihin. Joten tämä kuittaa.

Torstai:
Jatketaan kertomalla siis viime viikonlopusta. Näyttelyiden jälkeen lähdimme Geneveen bussi-ratikkakyydillä. Suuntavaistomme johdatti meidät rantaan, josta löysimme Geneven tunnetuimman maamerkin eli korkean suihkulähteen. Rannassa ihmetellessämme näimme etäällä rinteessä jonkinnäköisen hienon näköisen rakennuksen ja päätimme että seuraava kohteemme olisi se. Matkan varrelta löysimme myös sattumalta ”kuuluisan” kukkapenkkikellon. Kelloista puheen ollen, kuulin huhua että Rolex olisi kotoisin Genevestä. Mutta sitten taas takaisin rakennukseen, joka osoittautui Pyhän Pietarin Katedraaliksi (jos ymmärtänen nimimuunnokset englannista suomeen oikein). Makea hökötys ja sisältä löytyi mm. makeita kattofreskoja. Meinasimme jo lähteä ulos paikasta, kun huomasin että katedraalin sisällä myytiin lippuja, johonkin jotka sitten osoittautuvat pääsylipuiksi katedraalin torniin. Sinne siis suuntasimme. Portaat eivät vielä ylös mennessä tuntuneet niin järkyttävän jyrkiltä, mutta alaspäin tullessa tajusin että etureidet huusivat olemassaoloaan. Ja portaitahan oli riittävästi, mutta saimmepahan hyvät näkymät korkealta. Tämän jälkeen menimme vielä käymään katedraalin alla olevassa arkeologisessa museossa, jossa kaivaukset ovat jatkuneet jo kolmisenkymmentä vuotta. Katedraalin yhteydessä olisi vielä ollut reformaatiomuseo, mutta jätimme sen suosiolla tällä kertaa väliin. Siinä oli pääpiirteissään lauantaimme.

Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä uudestaan tutkimaan Geneveä, mutta koska olin päätynyt Clairen luokse yöksi ja aamulla Rachid ja Massimo alkoivat keskustelemaan Annecyyn lähtemisestä, suunnitelmat kokivat muutoksen. Olin kuullut huhuja, että Annecy olisi kaunis paikka ja sitä kutsutaan Alppien Venetsiaksi. Annecy on ehkä noin tunnin matkan päässä ja paikka oli erittäin kaunis erityisesti syksyn väriloistoon pukeutuneena. Kipusimme rinteessä olevaan linnaan, jonne oli kerätty taidenäyttely. Linna oli jokseenkin hulppea, jos vertailee suomen linnoihin. Vessojakin näin kaksi varustettuna kolmella pytyllä per huone. Tosin linnaa oli aika hulppeilla rahamäärillä myös kunnostettu ilmeisesti lähiaikoina, joten ihmekö tuo. Yläkerroksen ikkunoista aukesi kadehdittavat näköalat! Aika Annecyssä jäi ikävän lyhyeksi myöhäisen matkaan lähdön takia, mutta olen varma että tähän kaupunkiin on mentävä takaisin viimeistään kesällä!

Tosiaan, kirjoitukset jäivät hieman kesken viime kerralla kun alakerran italialaispoika tuli kotiin ja piti käydä esittäytymässä hänelle. Hänen nimensä on siis Fabio ja kovin herttainen italialainen on. Kuinka ollakaan hän opiskelee lääketieteellistä fysiikkaa. Tosin en käsitä miten hän on päätynyt opiskelemaan lääketieteellistä fysiikkaa, sillä näin kuvia parista hänen maalauksestaan ja hän on ilmeisen hyvä sillä saralla. Hän on myös ehkä sarkastisin henkilö, jonka olen ikinä tavannut. En odottanut pätkän vertaa, että italialaiset voivat olla niin sarkastisia, joten ensi tapaamisella minun oli kovin vaikea käsittää milloin hän puhuu totta ja milloin ei. Joka ikisellä kerralla näistä hän ei puhunut totta :D. Hän heittää minua nyt sitten joka aamu töihin tietysti, vaikka se tarkoittaakin että hänen täytyy herätä normaalia aikaisemmin (minä kun en välitä mennä töihin kovin myöhään).

Kirjoitettavaa riittäisi vielä, mutta uni rupeaa painamaan siihen malliin, että parempi yrittää jatkaa joku toinen päivä.