TÖÖTTÖRÖÖ

Erittäin sekavan kämppäruljanssin jälkeen olen nyt onnistunut hankkimaan itselleni kohtuuhintaisen majoituksen/majoitukset joululomaan asti. Tänään muutan St Genishin erääseen aivan loistavaan kämppään, mutta jonka kuukausivuokra on ”hieman” liian hulppea minulle. Asunto itsessään on kyllä loistava. Makuuhuone, keittiö, olohuone, suora näköyhteys alpeille, shottilasit, pesukoneet ja muut vastaavat härpäkkeet ja loistavasti remontoitu. Jos pystyisin vannomaan että Hayeskin saisi paikan päältä töitä, kuluttaisin mieluusti rahani tähän asuntoon.. Kuun vaihteessa vaihdan kyseisestä asunnosta yhteen ihan rupukämppään, mutta joulukuun vuokraksi ei lasketa kuin se aika jonka asunnossa olen, eli 18 päivää joten hinta on halpa. Tämän lisäksi yritän etsiä asuntoa, johon muutan tammikuun alusta ja tänään minulle onkin yksi tämmöinen esittely ja toivon että asunto osoittautuu loistavaksi. Kaksi ensimmäistä on siis yksiöitä ja tammikuun alusta yritän saada jotain kimppakämppää (huomattavasti halvempi kalliista vaihtoehdoista).
Lisäksi muuttamalla St Genishin uskon, että kotiin pääseminen iltaisin helpottuu huomattavasti. Prevessiniin, kun ei vie kuin 4 kilometrin pituinen autotie (ranskalaiset eivät tunne semmoista asiaa kuin jalkakäytävä!!) ilman valaistusta. Pari päivää sitten ajelin kyseisen tien iltamyöhään fillarilla, jossa huomasin että valo ei toimi... toivoin kovasti, että pyörä olisi asianmukaisesti varustettu heijastimilla, sillä asusteenikin olivat kovin tummat. Onneksi Prevessiniin ei liioin kukaan halua, joten tie ei ole mikään vilkkaimmin liikennöity. Silti kaipasin heijastinliiviä pukineeksini. Tietä en luonnollisesti nähnyt oikeastaan lainkaan ja ajoin summanmutikassa eteenpäin ja toivoin ettei tiessä olisi mitään kuoppia tai ihmeellisiä kohoumia. Lisäksi metsästä kuului ihmeellistä rapinaa, jonka oletin peuroiksi, sillä olen jo yhden peuran Cernin lähistöllä nähnyt. Välttyäkseni yhteentörmäykseltä peuran kanssa ajelin siis pimeää tietä ja viheltelin kovaan ääneen mennessäni neljän kilometrin matkan. kiitin, että minulla oli sentään pyörä, jotta neljän kilometrin matkaan ei mennyt aivan niin pitkää aikaa.
Päivä tämän jälkeen menin töiden jälkeen Meyriniin, josta italialainen kämppätoverini lupasi minut heittää kotiin, jottei minun tarvitsisi kävellä kotiin (tätä pimeää tietä). Ikävä kyllä hän oli unohtanut supertärkeän illallisensa 60 fyysikon kanssa ja kyydin saaminen ei sitten onnistunutkaan ja huomasin hänen mailinsa vasta iltamyöhään (koska puhelimeni ei ilmeisesti toimi aivan kauhean hyvin). Päätin reippaana tyttönä kävellä Prevessiniin kääntyvän liikenneympyrän luo ja liftata siitä kotiin. Kreikkalainen ystäväni ei oikein uskonut että selviän matkasta ja antoi varmuudeksi minulle numeronsa, mikäli kukaan ei minua noukkisikaan. Asiasta ei syntynyt kuitenkaan ongelmaa, sillä kolmas prevessiniin menevä auto minut jo noukki. Nämä kyseiset ongelmat sentään häviävät kun pääsen muuttamaan St Genishin, sillä sinne kulkevat jopa linja-autot :D. Lisäksi St Genishin kulkee myös valaistu kävelytie (uskomatonta??). Juuri kävelyteiden puute asutuskeskusten ulkopuolella hämmentää minua ulkomailla matkustaessa eniten. On se kumma, että ihmisten on pakko ostaa autoja, sillä käveleminen on suorastaan hengenvaarallista ulkomailla, vaikka matka olisikin vain pari kilometriä, mutta osa siitä osoittautuu autotien varressa käveltäväksi. Tämähän ei tietenkään riitä, sillä eihän kaikkialla suomessakaan kävelyteitä ole, mutta suomalaiset ovat vähintäänkin tottuneita siihen, että tien vieressä joku tepustaa eivätkä ole heti tööttäilemässä torviaan!
Torvien tööttäileminen kiristää myös suomalaisen luonnonrauhaan tottuneen tytön mieltä eteläeuroopassa matkustaessa. Mikäli sattuu vahingossakin löytämään hieman rauhallisemman paikan niin joku keksii aina pilata tämän hiljaisuuden törppöilemällä ja juhlistamalla esimerkiksi Algerian jatkoonpääsyä jalkapallon mm-kisoihin toitottamalla torvea vähintään 45 minuuttia ja ajelemalla autoa ympäri geneveä hätävilkut vilkkuen ja tuulettaen algerian lippua auton ikkunasta. Mikäli tämä ei ole syy, niin vähintään joka toinen minuutti edessäoleva autoilija törppöilee muka niin paljon, että hänelle on vähintäänkin töötättävä torvea. Huooh, kulttuurierot!
Tässä tärkeimmät kuulumiset. Viikonloppuna lähdemme ilmeisesti hieman vaeltelemaan ja täytyy myös panostaa hieman yliopistotehtäviin, jotka ovat hieman rästissä.. ei ole oikein ehtinyt miettimään asiaa, kun on ollut asunnon etsintä lähinnä mielessä..

Ai niin, rupean epäilemään että edellinen vuokranantajani onkin joku parfyymikauppias, sillä huomasin uuden erän hajuvesipulloja hänen luonaan. Luku kasvoi varmaan päälle viidenkymmenen pullon..