Töissä maailman isoimmassa jääkaappiprojektissa

Ensimmäinen työpäivä aukeni, sillä että menin ensiksi CERNin ravintolaan ihmettelemään aamupalaa. Ihmettelyä riittikin, sillä aika heti tajusin että aamupalan selitykset oli vain ja ainoastaan ranskaksi. Aamupala itsessään oli ties mitä ihanuuksia. Valitsin tarjoiluista siis parhaimman näköiset croissantit sun muut ja maksoin kerrotun summan mukisematta. Tämän jälkeen kävelin CERNin respalle venailemaan kuka tulisi noutamaan meidät kaikki aloittavat paikan päältä. Paikan päälle kerääntyi noin 25 henkilöä ja meidät ohjattiin auditorioon. Kukaan ei tietenkään millään tavalla eurooppalaiseen tapaan selittänyt mitä tapahtuu, vaan kolme-neljä henkilöä rupesi ihmisten odotellessa ottamaan henkilöitä yksi kerrallaan eteen istumaan pöydän ääreen. Me olimme Clairen kanssa tietenkin valinneet takarivin ainoat pehmeät penkit, sillä odotimme että meille oltaisi pikemminkin pidetty jonkin sortin esitelmä tai vähintään henkilöt edessä olisivat esitelleet itsensä, mutta tätä oli turha odottaa.

Omaa vuoroa odottelimme hetken ja sitten sinne eteen vihdoin päästyä selvisi päivän aikataulu. Paikkoja pitäisi kierrellä omatoimisesti (CERNin alue on jäätävän iso) A4-lapun kertoessa kaikki tarvittavat toimenpiteet. Aloitimme Clairen ja Massimon kanssa noutamalla kulkukorttimme avainnauhoineen. Yllättävän hyvin onnistunut otos noin maanantaiaamuksi :P.

Tämän jälkeen Massimo heitti meidät jonkun sihteerimme luokse (Massimo on ollut täällä jo aikaisemmin täällä kesäopiskelijana, joten ei ollut aivan yhtä pihalla kuin me), joka sitten tunki meille pankkilappuja sun muita tunnuksia verkkoon. Sihteeri soitti myös paikalle tulevan valvojani Hubertin (ranskalainen pitkätukkanen heppu), joka vaikuttikin oikein mukavalta heti alkuun. Hubert sitten kierrätteli meitä hieman ympäriinsä pankissa avaamassa tiliä sun muuta. Kävin hakemassa myös lapun CERNin pyörän lainaamista varten yms vastaavia asioita. Tämän jälkeen lähdimme omalle osastollemme, joka osoittautui olevan kaukaisimmassa mahdollisessa CERNin nurkassa eli Prevessin-sitella. Tämä sijaitsee siis Ranskan puolella noin nelisen kilsaa CERNin päärakennuksesta. Luonnollisesti rakennuksien väliä siis liikutaan joko shuttle-bussilla tai autoilla. (Tässä vaiheessa myös kiitin itseäni, etten ollut keksinyt vielä mitään asuntoa, sillä ne olisivat joka tapauksessa olleet liian kaukana)

Hubert kierrätti minut joka ikisen meidän osastomme/kerroksemme tyypin luona henkilökohtaisesti tapaamassa jokaisen uuden työtoverini. Tämä oli hieman outoa, sillä Suomessa tätä ei todellakaan tapahdu. Kaikki kyllä esitellään, mutta ei aivan tällä intensiteetillä. Kenenkään nimet eivät luonnollisesti jääneet päähän.. Minulle esiteltiin työhuoneeni, jossa olen venäläisen (Dmitrin?) ja ranskalaisen (?) Cedricin kanssa. Molemmat vaikuttavat todella mukavilta ja heittävät kaikenlaista läppää koko ajan keskenään.

Clairen työhuone on kaksi kerrosta alempana, mikä on kyllä hienoa niin on joku toinenkin samassa rakennuksessa, joka on yhtä pihalla kuin minä. Olenkin nyt näinä kolmena päivänä lähtenyt Clairen työtovereiden mukana päärakennuksille syömään aina lounastauolla. Lounastauot ovat periaatteessa tunnin mittaisia, käytännössä tämä tarkoittaa +1 tunnin mittaisia, sillä meneehän matkoihinkin aikaa. Ja kahviahan on myös pakko juoda ja asioita hoitaa päärakennuksilla, kun nyt kerta siellä ollaan.

Meidän 9 tuntiseen (!!!!) työpäivään kuuluu myös kaksi kahvitaukoa. Kahvitauolle luonnollisesti haetaan omasta kerroksesta joka ikinen työtoveri ja joku porukasta aina maksaa joka ikisen kahvin. En tiedä mikä järki tässä on, mutta niin se vain menee. Ensimmäisellä kahvitauolla olin kerrokseni 5 ranskaa puhuvan hepun kanssa ja totesin että kovin paljon ranskaa täällä puhutaan... Onneksi osastollamme on myös 3 norjalaista, jotka he sitten puolestaan puhuvat minulle norjaa (no okei, yksi tyyppi kysyi minulta yllättäen norjaksi puhunko ruotsia). Tänään naureskelin mielessäni, että venäjää en onneksi ole vielä joutunut täällä puhumaan vaikka pari venäläistäkin osastolta löytyy. Kielisekamelska on siis taattu ranskalla, suomella, englannilla ja norjalla sekoitettuna.

Mitähän muuta. Olen käynyt kiertämässä SM18-osastolla katselemassa superkonduktiivisia magneetteja ja niiden testausympäristöä. Tänään kävimme myös katsomassa kontrollikeskusta, joka koostui isosta huoneesta, joka oli jaettu neljään projetkin mukaan jaettuun osaan, joissa jokaisessa siis istui kasa operaattoreita (=henkilöitä) näytön ääressä. Meille myös selitettiin yleisesti LHC:n toimintaa ja joka ikinen kerta olen aivan hämmästynyt koko projektista ja tulee sellainen olo, että CERN on hemmetin mielenkiintoinen paikka olla töissä. Tänään kävimme myös katsomassa WWW-plakaattia ja käytäviä missä tämä kyseinen wiuwauwou on keksitty.

Selvitin myös missä CERNin kirjasto on ja kyselin pääsyä nettikirjoihin, sillä tällä viikolla alkoi kotiyliopistossa myös webbikurssi, jossa olisi hyvä olla pääsy noihin ekirjoihin (ja missä vaiheessa minä tämän kurssin kerkeän suorittamaan, kysyn vaan?).

Mitähän tästä nyt vielä osaisi sanoa. CERN on oma pikkumaailmansa täällä Ranskan ja Sveitsin rajalla (jonka ylittämistä ei kukaan valvo koskaan) omine palokuntineen, pankkeineen, posteineen ja lastentarhoineen. Talojen numeroinnissa ei ole mitään logiikkaa ja jos haluat löytää jonkun tietyn rakennuksen vaihtoehdoksi jää vain syöttää numero esim. nettisivulle löytääksesi sen. Odotan innolla, että pääsen tutustumaan CERNissä oleviin näyttelyihin (ehkä lauantaina) MicroCosmiin ja Globessa olevaan muistaakseni fysiikan historia näyttelyyn. 20. päivä (jos en kauheasti valehtele) on myös kovin tärkeä, sillä silloin LHC:ta yritetään käynnistellä taas uudestaan.

Pienenä faktana CERNistä, että täällä käytetään yhtä paljon sähköä kuin koko Genevessä yhteensä. Isoja testejä yritetään myös suorittaa pikemminkin kesällä kuin talvella, sillä silloin sähkönkulutus jakautuu paremmin, kun geneveläiset eivät tarvitse niin paljoa sähköä asuntojensa lämmittämiseen. Nyt tehdään kuitenkin poikkeus suorittamalla testejä näinkin lähellä talvea, sillä fyysikoilla on hätä näyttää, ettei miljoonia ole kulutettu hukkaan vaan tunneleissa saadaan vähintäänkin säteet liikkumaan :D.

Läheisellä Jura-vuorille satoi myös lunta heti alkuviikosta yön aikana. Tämä on todella aikainen vaihe, sillä yleensä lumi sataa vasta puolivälissä marras- tai joulukuuta (olen kuullut kaksi eri versiota, joten en ole varma).

Tänään löysin myös paikan, jossa voin yöpyä ensi maanantaista lähtien. Olin aika onnekas. Paikka on vain parisen kilsaa töistä paikassa nimeltä Prevessin-Moens Ranskan puolella. Varsinaisesti kyseisellä vuokranantajanaisella oli huone vapaana vasta 21. päivä, mutta kun hän kuuli että olen koditon maanantaista lähtien, hän lupasi että voin tulla nukkumaan hänen tyttärensä vanhaan (pieneen) huoneeseen, ettei tarvitse nukkua taivasalla. Tästä voin sitten siirtyä tähän toiseen huoneeseen, mikäli se miellyttää ja etsiä vaikka samalla uutta paikkaa. Huoneen vuokra on todella alhainen alueen hintatasoon nähden (450 euroa) ja sijainti loistava työpaikan kannalta, joten luulen ottavani huoneen oli se minkälainen murju tahansa, mutta eipähän tämä nykyinenkään kovin kummoinen ole.


Voi kuitenkin olla, että muutan siitä myöhemmin jonnekin muualle varsinkin, jos huone ei ole sopiva kahdelle henkilölle (Hayes huom). Mutta nyt on suurin asuntopula selvitetty ja voin katsella rauhallisemmin mielin uusia asuntoja.

Tähän kuittaan tällä kertaa, sillä kellokin rupeaa olemaan jo liikaa ja ei tee mieli kiroilla taas huomenna kellon soidessa.