Lyon

Tämän viikon tiistaina meidät oli kutsuttu ensimmäiselle fondue-illalliselle saksalaisen Tonin kotiin. Fondue piti siis sisällään leipää, jota sitten kastettiin erittäin juustopitoiseen viini- ja valkosipulikeitokseen, käytännössä siis leipää kastettuna kuumaan juustoon. Tämä on ilmeisesti kovin sveitsiläinen tapa ja on olemassa myös esim. suklaafondueita ja lihafondueita. Paikan päällä meitä oli kymmenisen henkilöä (suurin osa käsittääkseni tekniikan opiskelijoita) ja fonduen jälkeen katsoimme vielä elokuvan Napoleon Dynamite.

Viikolla ei mitenkään hirveästi tule tehtyä töiden lisäksi, mikä lienee ymmärrettävää ainakin vielä näin alkuvaiheessa. Myöhemmässä vaiheessa toivon kehittäväni jopa jonkin asteen sosiaalista elämää. Keskiviikkona tein kouluhommia hieman ja torstaina olin sen verran väsynyt että otin töiden jälkeen pienet torkut. Torkkujen jälkeen lähdimme Fabion kanssa käymään läheisellä järvellä kävelyllä.

Perjantaina jokunen kämppäviritelmä meni hieman puihin :/ mutta toivon löytäväni vielä asunnon. Tarkoitus oli myös tänään käydä katsomassa erästä asuntoa, mutta ilmeisesti puhelinliittymäni ei aivan toimi ja lisäksi puhelimestani on saldo loppunut (samperin prepaidit) eikä näin sunnuntaina oikein mikään ole auki. Lisäksi olen internetin saavuttamattomissa, joten en voi tehdä uutta latausta internetitsekään.

Perjantaina menin Clairen kämpille yöksi, sillä suunnitelmien mukaan lauantaiaamuna lähdimme kahdeksalta kohti Lyonia kahden italialaisen (Gabrielle ja Massimo) ja yhden intialaisen (Rashidin) kanssa. Intialaiset ovat hassuja. Rashid on kuin mikäkin pikkupoika ja koko ajan ylittämässä aitoja, joiden yli ei saisi mennä ja painamassa nappeja, joita ei saisi painaa. Kuulin, että tämä on kovin yleinen tapa intialaisille.

Lyonissa vierailimme aluksi amfiteatterissa. Itse asiassa näitä rooman aikaisia amfiteattereita oli kaksi. Paikka oli käsittämättömän hieno. Tämän jälkeen vierailimme viereisessä basilikassa (onkohan tämä korrekti suomenkielinen nimi), joka oli myös käsittämättömän hieno ja tarkkailimme Lyonia täten yläpuolelta. Tämän jälkeen laskeuduimme lukuisat portaat rinnettä alas ja vierailimme vanhassa kaupungissa ja lounastimme myös siellä. Tähän kaikkeen vierähtikin aikaa jo helposti 5-6 tuntia.

Seikkailun oppina oli ainakin, että mikäli italialainen pysähtyy ravintolan eteen ja vaikuttaa jotenkin kummalliselta mutta ei varsinaisesti sano mitään, tarkoittaa yleensä että hän ei kehtaa sanoa jotain. Ensimmäisellä kerralla tämä tarkoitti, että en oikeastaan haluaisi mennä tähän ravintolaan (mutta en kehtaa sanoa sitä sisäänheittäjän ollessa vieressä) ja toisella kerralla kummallinen ravintolan edessä hortoilu tarkoitti ”onkohan tässä paikassa vessaa, sillä nyt pitäisi todella päästä..”. Kummallakaan kerralla vastausta ravintolaan/kahvilaan menosta ei ole odotettavissa, vaikka suomalainen tyttö tivaisi kuinka suoraan, että voisitko nyt kertoa haluatko tähän paikkaan vai ei. Italialaiset, ota niistä nyt mitään selkoa. Taidan tarvita vielä hetken italialaiseen kulttuuriin tottumista ennen kuin lähden sinne vierailemaan…

Vanhassa kaupungissa hortoilun jälkeen kävimme vielä pyörimässä uudessa keskustassa ennen reissua takaisin Geneven suuntaan.

Viime yönä sain vihdoinkin nukkua kunnolliset 12 tunnin unet ja heräsin kymmeneltä aamulla! Tämä ei ilmeisesti siltikään riittänyt, sillä suihkun ja vuokranantajani tarjoileman keiton jälkeen (tähän ei siis mitenkään voinut kulua montaa tuntia) nukahdin ja heräsin vasta puoli kolmelta. En tiedä kuinka kauan nukuin näillä päiväunillani, mutta epäilen että olen voinut nukahtaa jopa ennen kahtatoista. Tämän jälkeen kömysin alakertaan, sillä olin sopinut edellisenä iltana Fabion kanssa, että lähdemme tänään käymään läheisellä linnakkeella. Fabio oli ahkerana poikana ollut hereillä jo kahdeksalta ja kirjoittanut lopputyötään, koska arveli minun saapuvan minä tahansa minuuttina. Näin ei kuitenkaan käynyt vasta kuin lähempänä kolmea :P. Ihmettelin myös miksei Claire ollut soittanut, sillä olimme sopineet että hän soittaisi mutta ilmeisesti sveitsiläinen liittymäni ei tosiaan toimi ranskan puolella täydellisesti.

Päätimme lähteä kuitenkin käymään vain läheisellä kukkulalla kävelyllä, sillä kello oli jo yllättävän paljon. Siinä tämä viikko pääpiirteisyyksissään. Nyt taidan taas painua kiusaamaan Fabiota ja kyselemään pizzan perään, sillä leipomovierailuni tälle päivälle jäivät myös kovin vähäisiksi unen määrän takia.