Heh, täällä se nyt sitten on maassa, jossa kirkonkellot raikaa joka 15 minuutti ja alpit siintää horisontissa. Olen maistellut jo maiden tapojen mukaan viiniä ja juustoa tietenkin (unohtamatta sveitsiläistä suklaata). Saavuin eilen hyvin vähien yöunien jälkeen Zürichiin, josta tätini Leena minut nouti ja matkasimme Kurtin ja Leenan kotiin Dielsdorfiin, joka on kohtuu lähellä Zürichiä. On vierähtänyt kuusi vuotta interrail-reissusta, jolloin Hannan kanssa heidän luonaan piipahdimme, mutta talo oli yhä paikallaan. Seutu näytti erittäin etäisesti tutulta.
Lentokoneesta jo ihailin Alppeja ja seudun syksyistä väriloistoa. Maasta käsin pääsi vielä ihailemaan kauniita taloja pikkukukkuloilla, joita Sveitsi on tietysti pullollaan. Lähdimme Leenan kanssa käymään Badenissa, jonka keskellä sijaitsi erittäin nätti kukkula taloineen ja värikkäine kirkontorneineen. Kävelimme kukkulan laella olevalle näköalakivirakennelmalle ihailemaan maisemia.
Tämän jälkeen kävimme vielä kaupassa ja ahdistus meinasi iskeä, että joko taas täytyy opetella käymään kaupassa. Onneksi Sveitsin ja Ranskan seudulla ruoan kanssa ei voi paljoa erehtyä vaan kaikki on luultavasti käsittämättömän hyvää, vaikkei ymmärtäisikään mitä paketin kyljessä lukee. Tässä vaiheessa kiitin itseäni, että päätin pakata sen painavan suomi-ranska sanakirjan matkaan, sillä sille tulisi varmasti käyttöä hetimmiten.
Kielistä puheen ollen. Kurt puhuu kyllä englantia jonkin verran, mutta luultavasti pärjäisimme paremmin minun saksan kielelläni kuin hänen englannillaan. Ranskaakin hän on yrittänyt minulle puhua, mutta totesin hänelle että ymmärrän luultavasti enemmän saksaa kuin ranskaa (kiitos monen vuoden opiskeluista ranskan kielellä). Alkukankeutta vieraiden (ranskan sekä saksan) kielten käytössä minun osaltani on ilmassa, sillä enhän oikeastaan koskaan ole kyseisiä kieliä joutunut oikeasti käyttämään tositilanteissa. Tilanne helpottunee jokusen viikon päästä, kun kieliin tottunee ja niiden kuunteleminen ei aiheuta enää niin paljon energian kulumista. Näin toivon.
Sain kylläkin jo uuden ystävän paikan päällä, jonka kanssa meillä ei tunnu olevan hirveän suurta kielimuuria kiitos monen vuoden opiskeluistani kissaa. Leenalla ja Kurtilla on kaksi kissaa, ja Leena jo epäili että toinen niistä pitäisi pakata kassiini mukaan kun se kuulemma tulee niin hyvin toimeen minun kanssani. En tiedä, miten kyseinen kissa yleensä käyttäytyy, mutta todella hassu se on. Äsken heittelin sille palloa ja se meni aivan sekaisin siitä. Se ei varsinaisesti juossut pallon perässä, vaan jos heitin pallon johonkin suuntaan käytävää, se juoksi kovaa vauhtia sen suuntaan päättömällä tavalla ja päätyi jonnekin aivan muualle eikä päätynyt edes koskettamaan palloa…
Tällä hetkellä katselen tv:stä TV5Mondea ja toivon, että ranskan kieli vain pikkuhiljaa aukeaisi minulle. Ihmettä tuskin vielä tänään tapahtuu. Sanat kyllä kuulostavat kovin tutuilta, mutta olen sitä mieltä että ranskaa puhutaan aivan liian nopeasti ja täten aivoni eivät pysty käsittelemään mitä ihmettä sanat peräkkäin oikeastaan tarkoittavat.
Eilen käytiin Bülachissa Leenan kanssa pyörimässä. Paikka sinänsä ei ollut niin kummallinen vaan kävimme siellä lähinnä vain ostoksilla. Tänään vuorossa oli sitten Zürich. Kiivettiin kaupungin alkujuurille eli eräänlaiselle näköalatasanteelle, jossa miehet pelasivat mm. shakkia maassa olevilla isoilla shakkinappuloilla. Toinen ryhmä pelasi petanqueta ja kolmas joukkue oli tuonut mukanaan kasan viinejä ja nautiskeli niitä suihkulähteen reunalla. Zürichiläiset pukeutuvat erittäin fiinisti ja varsinkin miehillä on kampaukset viimeisen päälle. Kadunkulmat on täynnä kenkä- ja muotiliikkeitä ja kadut vilisevät ihmisiä. Välillä ihmetyttää, että mihin ihmeeseen kaikki nuo ihmiset ovat menossa? Kontrastina kaikille kiireisille ja kauniisti pukeutuville ihmisille vastaan kävelee ja asemien portailla istuskelee selvästi huumeongelmien kanssa kärsiviä ihmishaamuja…
Zürichissä aurinkokin näyttäytyi, sillä Dielsdorfissa oli ainakin eilen koko päivän usvantapainen pilvipeite. Ilmeisesti ylävä ilmasto aiheuttaa tämän pilviverkoston. Näin ainakin itse päättelisin. Luulen myös että ylhäinen ”vuoristoilmasto” aiheuttaa myös Nooran pienoisen väsymyksen. Täällä kun ollaan ilmeisesti lähes 500 metriä korkeammalla kuin siellä suomenmaalla. Tähänkin asiaan tottunee, tosin jatkuva vieraiden kielten kuunteleminenkin tietysti väsyttää aivan eri tavalla kuin suomen kieli. Huomenna lähden siis Geneveen junalla, mutta asiasta tietoa sitten enemmän kun ehdin paremmin.. :)
2 kommenttia:
Olin totaalisesti unohtanut ne kirkonkellot :D
Bon voyage vaan kohti Geneveä!
Kuulostaa tutulta nuo kirjonkellot ja se että yrittää imeyttää itseensä vierasta kieltä kuuntelemalla. Itse kuuntelen venäläistä Humor FM:ää, vielä ei naurata :)
Lähetä kommentti