Nyt kävi niin hassusti, että olin päässyt jo lähes unohtamaan, että hain Sveitsin ja Ranskan rajalle CERNiin diplomityöpaikkaa. Ensimmäisellä kerralla, kun hakemus ei mennyt läpi ja sitten vaan vähän piruuttani laitoin toisen kerran hakemuksen vetämään, kun ei tarvinnut käytännössä lisätöitä asian suhteen tehdä.
Meinasinkin tässä jo melkein ruveta hakemaan diplomityöpaikkoja tammikuun alusta ulkomaille, mutta sitten krapulainen lauantaiaamu menin tarkastamaan roskapostiani ja löysin sieltä hyväksymiskirjeen... Siitä lähtien olen kulkenut jonkun näköisessä usvassa ja lukenut mailin pariin kertaan sitä uskomatta. Nyt siihen jo rupean uskomaan...
Hirveän moista kaaosta tuo asiaan se, että alottaa pitäisi 1. marraskuuta. Sitä ennen ajattelin myydä vielä omaisuuteni, käydä hieman koulua ja järjestää asiat johonkin tolkuilleen. Mielessä pyörii nyt tuhat asiaa. Esimerkiksi että olisiko mahdollista säilyttää kämppä Suomessa siihen asti että Hanna pääsee suomeen jotten asunto lähde alta myös espanjalaiselta kämppikseltämme Annalta, jolle olemme luvanneet katon pään päälle ainakin joulukuun loppuun.. ja nettiinkin ollaan kai sitouduttu vuodeksi, mutta ajattelin että sen vois perua sillä verukkeella että se on paska..
Lisäksi toinen kummastuttamisen asia on Hayes. Koska hän mahtaa tulla perässä?
Lisäksi, mulla jää nyt käytännössä kurssit kesken TTY:llä. Saksan kurssin kerkeän käymään loppuun, mutta juuri aloittamaani japania tuskin on järkeä käydä hirveästi. Englannin taidehistorian kurssin sain jo sovittua etäopiskeltavaksi ja vielä uupuva elen kurssikin onnistuisi etänä hieman myöhemmin ja mahdollisesti myös ilman tenttiä. Säteilyfysiikan kurssin käymisen taidan nyt unohtaa suosiolla..
Sitten olisi vielä kissatkin. Huooh.
Mieli on siis kaaos, mutta luotan että kaikki järjestyy koska tälle työtarjoukselle ei nyt oikein voi sanoa ei. Jännittää, pelottaa, ahdistaa, aivot ei toimi. Pitääkö mun ruveta tekemään oikeita töitä???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti