Paivat ja viikot taalla puolen maailmaa alkaa naemma kaymaan erittain vahiin.
Tassa hiukan menneita tapahtumia, jotka on pitaneet sisallaan vain kovin paljon loikoilua ja ei minkaan tekemista. Surffileirinnassa vietettiin tosiaan viela viikonloppu. Viikonloppu piti sisallaan hieman uima-altaassa uiskentelua, jokusen oluen ja yhtena iltana reissasimme jopa laheiselle tayteen pakatulle leirinta-alueelle katsomaan roscon ja hanen ystavansa tonyn (rosco tyoskenteli surfariksella) pienta jamittelukeikkaa.
Sunnuntaina sitten nappasimme Surfaris-bussin alas Morrissettiin Hayesin mummon luokse. Paadyimme viettamaan hanen luonaan kaksi yota vaikka han yrittikin kovasti aiheuttaa meille ruokamyrkytysta lammaspaistillaan. Ensimmaisena iltana Hayesin seta Steve ja hanen vaimonsa Carroll seka Steven poika James ystavansa Danielin kanssa olivat myos mukana teeskentelemassa lampaan syontia.
Steve ei uskaltanut tana vuonna heittaa pahaksi menneelta pahasti haissutta lammaspaistia pois, silla ilmeisesti viime vuonna han oli heittanyt pois kasan pilaantuneita katkarapuja jotka mummo mielestaan oli ostanut edellisena paivana ja Steve sai tasta kuulla jatkuvasti sitten...
Tana vuonna Carroll sitten kiltisti marinoi lammaspaistin tiskiharjalla ja jokaikinen poydassaolija yritti sitten syoda kovasti kaikkea muuta paitsi kyseista paistia.
Illalla katselimme Jamesin ilmeisesti joululahjaksi saamaa Wolf Creek kauhuelokuvaa, josta olen kuullut kauhutarinoita koko australian oloni ajan.
Seuraavana paivana valttelimme enaa Hayesin kanssa kahdestaan lampaan syontia. Se oli hieman vaikeampaa ja kaupoilla kaydessamme harkitsimme vakavasti uuden lammaspaistin ostamista ja vanhan korvaamista huomaamattomasti talla uudella, silla mummo oli pelotellut syottavansa illalliseksi meille paistia. Kaupoilla ollessamme vahensin ruokahaluani hampurilaisaterialla, silla mummon poperot hieman pelottivat minua. Paastyamme takaisin mummo onneksi soi ruokansa ensin "koska meilla ei ollut ihan viela nalka". Han asetteli meille kauniisti ateriat valmiiksi lautaselle, mutta tama tytto kylla kieltaytyi koko ruoasta.
Mummo sinansa oli oikein terava ja fiksu 81-vuotiaaksi ja kay kuulemma pari kertaa viikossa rivitansseissa ja ui joka aamu uima-altaassaan. Viipotti kovcmpaa kuin me kun vihdoin otimme junan Sydneyyn ja hanella oli siella treffit jonkun ystavansa kanssa.
Sydneyyn paastyamme kavimme heittamassa kamamme Steven ja Carrollin kampille ja lahdimme takaisin parin junapysakin paassa sijaitsevaan keskustaan tapaamaan Sangaa ja Iiwiita lounaan merkeissa. Iiwii meni lounaan jalkeen takaisin orjapiiskurikiinalaispankkityohonsa ja me kolme matkasimme Sangan ja Iiwiin kampille katsomaan matkalta mukaan tarttuneita Robocob-elokuvia. Ilta sujui Robocobin merkeissa ja pimean laskeuduttua jaimme sinne viela yoksi. Iiwii-parka lopetti tyoskentelyn vasta joskus iltamyohaan ja jostain syysta kavi viela ostamassa meille urpoille pizzaa vaikkei han edes itse ollut niinkaan nalkainen ja takana oli lahemmas 13 tunnin tyopaiva. Tieda naita.
Uudenvuoden aattona sitten valuimme aamusella takaisin Steven ja Carrollin kampille ja vietimme iltaa siella vaihtelevasti Carrollin ja Jamesin seurassa ennen kuin Sangakin saapui paikalle. Iiwii oli taas orjapiiskuritoissaan ja Steve harjoitteli koko paivan illan soittokeikkaansa varten jossain ylakerrassa. Meita ei niinkaan kiinnostanut lahtea kaupungille ihmismassaan katsomaan ilotulituksia joten vuoden vaihtuessa meita oli jaljella enaa mina ja Hayes (james-parka joi ikaisekseen liikaa olutta ja oli hieman humalassa, sanga lahti tapaamaan iiwia ja carroll odotteli Steven soittoa kotona puhelimen aarella :) ) seka kaden vaanto- ja vauhtinopeuteen perustuva radiosoitin ja kavelimme laheiseen puistoon josta pystyimme nakemaan kaikkein suurimmat ja korkeimmalle lentavat ilotulitukset ja samalla voimme kuunnella radiosta Gazan pommituksia.....
Seuraavana paivana katselimme Pans Labyrinthin ja Michael Moore dokkarin ja emme tainneet oikein muuta tehda ja sita seuraavana paivana katsoimme noin 6 Planet Earth luontodokkaria ennen kuin kiiruhdimme lentokoneellemme kohti Melbournea.
Melbournessa en sitten ole tehnyt oikein mitaan. Guyn ystava Ben on majaillut myos taalla kampilla ja han on jonkin asteisesti hurahtanut avaruusukkoihin. Sanoisin etta aika pahasti ja joka paiva han keskustelee kanssani asioista joihin en oikeastaan usko patkan vertaa... han haluaa muunmuassa tutkia tarkemmin erasta valokuvaani nahtyaan siina jonkinlaisen kiekon... Yritan kovasti pitaa naamani peruslukemilla joka kerta kun han kertoo kohtaamisistaan ufojen kanssa. Nyt osaan jo varautua kyseisiin asioihin mutta siltikaan en oikein osaa suhtautua haneen kovin vakavasti. Han on kylla kovin mukava ja kovin rauhallinen heebo joka on kiinnostunut kaiken sortin meditaatioista ja suorittaa erittain paljon tutkimustyota internetin valityksella (luultavasti juuri naita hieman aistirikkaampia asioita koskien).
Toissapaivana kysyin hanelta kun han innostui keskustelemaan kanssani universumista etta miksi han luulee etta nama ukkelit tulevat aina hanen luokseen, silla mina en ole koskaan nahnyt naita lentavia lautasia ja hanella on ainakin kaksi varsinaista kokemusta heidan kanssaan (sen mita tiedan). Han ei tiennyt mutta epaili etta se kulkee suvussa silla hanen isansakin naki naita ukkoja. Han myos epaili etta ehka han voi myos olla heidan luoma. Tosin han ei oikeastaan uskonut niinkaan ufojen hyokkaykseen vaan lahinna siihen etta nama ufot ovat ihmisia tulevaisuudesta, jotka palaavat jostain tuntemattomasta syysta takaisin. Mutta sanoisin, etta han on kovin mielenkiintoinen tyyppi. Elaa vahan omissa maailmoissaan mutta tulee toimeen siina maailmassaan oikein hyvin. Ilmeisesti han on erittain suosittu ja tunnettu kyseisissa piireissa nimella Gardener.
Eilen kavin tapaamassa Jennya jonka tapasin Darwinissa ja joka tyoskentelee talla hetkella Melbournessa. Taman jalkeen menin Hayesin kanssa syomaan Shanghai Dumplingsiin. En tieda olenko kertonut kyseisesta kiinalaisravintolasta aikaisemmin. Se sijaitsee aivan Melbournen keskustassa ja sen erikoisuuksiin kuuluu mm. mielenkiintoinen musiikkivalinta. Musiikki koostuu rakkauslauluista, mutta joka ikinen kerta kun siella on syomassa jossain vaiheessa rakkauslaulut hiljenevat ja stereoista alkaa pauhaamaan taysilla "hyvaa syntymapaivaa" pariin kertaan ja taman jalkeen palataan taas rakkauslauluihin. Se on jokseenkin hammentavaa.
Hayes oli menossa katsomaan "loppuunmyytya" Nick Caven keikkaa ja menimme istuskelemaan parille drinkille ennen sita Spleeniin. Hayesin seuralaisten saavuttua lahdin kavelemaan pois, mutta Hayes juoksi minut kiinni jostain matkan varrelta silla ovella oli kuin olikin viela myynnissa lippuja keikalle, mika oli huippuhieno juttu silla Nick Cave & Bad Seeds oli suomesta lahtiessani listalla asioista, jotka minun kuuluisi ausseissa tehda. Ja mika sen parempi paikka kuin Melbourne kyseiselle keikalle!
Nain vietin siis musiikkirikkaan illan hyvan musiikin parissa!
