Nokkasukelluksia

Olen ehka paattanyt etten mene Fremantleen enaa koskaan. Olen myos joskus luvannut etten enaa koskaan sano en koskaan. Joka tapauksessa tapahtui seuraavaa viimeisena paivanani Freossa. Ensinnakin kavimme marketeilla jotka olivat kohtuullisen pienet mutta hyva marketti sinansa. Ostin sielta mekon :). Kaksi ystavaani tahtoi lahtea myohemmin uudestaan kaupungille kaymaan cash converterilla (australialainen kaytetyn elektroniikan yms liike) ja lahdin mukaan suunnitelmissani ostaa pari olutta. Kadotin heidat kun he katosivat matkapuhelinliikkeeseen ja itse menin viereiseen liikkeeseen katsomaan vaatteita. Joka tapauksessa lahdin sitten yksinani suuntaamaan pullokauppaan.

Pullokaupan ovella vaittivat sen olevan auki vaikka etuovi olikin lukossa. Liikkeen yhteydessa oli myos baari ja kavelin siihen suuntaan koska se oli aivan vieressa. Toiselta ovelta kurkin sisaan paikalliseen alkoon ja myyja siella vain holpotteli puhelimeen ja ei vaikuttanut silta etta haluaisi minulle mitaan myyda joten kurkin hieman baarinkin puolelle josko sielta vapautuisi baarimikko minulle myymaan. Henkilot tuntuivat olevan hieman kummallisia ja paatin kavella sisaan pullokauppaan kaikesta huolimatta josko mies puhelimessa myisi minulle. Puhelinmies tassa vaiheessa kurkki ulos ikkunasta ihan kuin jonkun henkilon peraan ja parissa sekunnissa baarin puolella alkoi 5-6 henkilon aiheuttama tappelu. En jaanyt kauaksi aikaa ihmettelemaan kuinka moni henkilo baarissa tappeli ja mita mahtaisi sattua silla jalkani alkoivat ajaa minua ennatysnopeasti alas katua jonnekin muualle. Vahan aikaa tassuteltuani eras riitapukareista juoksi ohitseni karkuun. Odottelin tovin jonkun matkan paassa ennen kuin ajattelin menna kokeilemaan josko he jo myisivat minulle olutta.. baarin kohdalle sattuessani kaksi miespuolista henkiloa kaveli ulos baarista toisiinsa nojaten ja toinen valui kovasti verta suustaan.. Pullokaupan myyjat eivat myyneet minulle olutta.. kavelin toiseen pullokauppaan ja aika vakaasti mielessani paatin etten menisi a) enaa ulos, b) tulisi enaa koskaan freoon.

Samaisena iltana kaverit hostellilla viela pakottivat tarkastamaan oliko se olut panimolla niin hyvaa kuin vaitin ja kavimme vahan siella riehumassa ja parantamassa maailmaa. Suostuin lahtemaan koska saimme mukaamme ruotsalaisen turvavartijan (onko tama edes suomenkielinen sana..?). Seuraavana paivana olin kovin onnellinen suunnatessani kohti lentokenttaa ja otin nokan kohti Sydneyta.

Sydneyssa tapasin Hayesin ja yovyin hanen sedan kampilla. Aamulla nappasimme bussiasemalta Surfaris (=surfsafaris) bussin kohti Crescent Headia. Hayesin toinen seta omistaa Sydney-Byron Bay surfsafarin ja Hayes oli mainiosti neuvotellut meille diilin saada kyyti kyseiselta bussilta hanen surfleirilleen. Kovin nopeasti paivan aikana huomasin, etta diili minun osaltani oli kohtuullisen hyva. Ilmaisen bussin lisaksi telttamajoituksemme ja ruoat ovat ilmaisia. Paikan paalla leirin tyontekijat paistoivat ja valmistivat meille ruoat joka paiva ja aamupala on aina valmiina. Lisaksi joka paiva aamusella kuljetus parhaille surffimestoille. Ei voisi paljon valittaa tasta jouluisesta surffauslomasta :). Ei voisi toivoa muuta kuin etta aaltoja surffatessa Noora surffaisi enemman kuin tekisi nena edella sukelluksia. Nyt taidan luovuttaa netin Miralle joka on tuossa pyorinyt jonkun aikaa. Hieman lisaa joulusta myohemmin..