Joulusta surffaillen viela

Maanantaina tosiaan saavuimme Crescent Headiin ja henkilokohtaisesti olin niin vasynyt etta suuntasin vain nukkumaan vaikka mahdollisuus surffaukseenkin oli. Seuraavana paivana suuntasin sitten surffaamaan kasittaakseni paikkaan nimelta Evans Head. Jokusen aallon saavutin mutta taytyy myontaa ettei kyseinen laji mitenkaan helppo ole.

Keskiviikkona suuntasimme myos aamusella surffaaamaan 3-4 tunniksi taas hieman eri paikkaan. Suurimman ongelman minulle tuotti paasta jotenkin eteenpain aalloissa, silla ne loivat usein ja aina kun olin saavuttanut viisi metria, tuli aalto joka ajoi minut takaisin samat viisi metria ja kadotin otteen laudasta ja kun sen vihdoin taas saavutin tuli jo seuraava aalto joka minut loi taas takaisin rantaan :D. Rankkaa puuhaa. Joka tapauksessa saavutin pari hassua aaltoa mutta alussa jouduin tyytymaan liian pieneen lautaan itselleni jonka tasapainoa en pystynyt hallitsemaan piirun vertaa. Toisella kerralla vaihdoin lautaa mutta ongelmia oli silti. Lisaksi kokeilin paria mukavaa nokkasukellusta vaihteeksi :)

Iltasella soimme illallisen ennen kuin lahdimme suuntaamaan "paikalliseen" pubiin. Paikallisella tarkoitan vahintaan puolen tunnin paassa sijaitsevaa pubia. Tunnelma bussissamme oli katossa ja musiikki pauhasi reissun ajan ja ihmiset tonttulakeissaan olivat joulutunnelmissa. Vietimme pubissa jokusen tunnin ja kotimatkalla kuskimme ajoi jonnekin pimeaan metsaan ja dumppasi meidat sinne uinnille pikimustaan teepuulammikkoon. Henkilokohtaisesti kavin jouluisella naku-uinnilla tahtitaivaan alla ja suuntasimme takaisin bussiin. Suurin osa bussin matkalaisista ilmeisesti hieman karttoi uimista. Mina tottuneena suomalaisena tietysti en jattanyt tata loistavaa tilaisuutta kayttamatta, mutta luulen etta tassa oli pienoinen kulttuuriero myos olemassa.

Porukka oli jokseenkin vasynyt ja kaikki painuivat nukkumaan saavuttuamme takaisin vaikka kello olikin kasittaakseni vasta lahempana yhta. Ymmarrettavista syista porukka oli aika rikki rankan surffauksen takia.

Seuraavana aamuna oli tietysti taas tiedossa surffausta. Talla kertaa menimme pidemman matkan paahan johonkin Hat Head kansallispuiston korville. Taisin oikeasti saavuttaa paivan aikana vain yhden aallon mutta sitakin enemman nokkasukelluksia :)

Surffauksen jalkeen olin aivan vasynyt ja painuin nukkumaan noin puoleksi tunniksi ennen loistavaa katkarapu-salaatti-kinkku-kalkkuna-ateriaa. Taman jalkaan painuin taas pehkuihin lahemmaksi kolmeksi tunniksi. Heratessani huomasin etta lahjani olikin jo avattu eika minulla ollut paljon valinnanvaraa kuin ottaa muiden hylkima tikkari lahjakseni. Hyppasin uimaan uima-altaaseen hetkeksi ennen suihkua ja uutta ruokailua odotellessa.

Diagnosoin aikaisemmin viime viikolla itselleni raudanpuutosanemian (younen maara 11 tuntia ja paivaunen maara 2 tuntia (miten niin taipuvainen tahan horteeseen?)) tarvitsemani unen laajuuden takia ja laitoin itseni rautakuurille. Ymmarrettavista syista ruokailun jalkeen painuin TAAS nukkumaan ja kuulin vain etaisesti teltastani keittiossa alkaneen joulun jamitussession olevan kaynnissa. Jamitussessio tosin kesti vain jokusen biisin verran :). Annoin itselleni luvan aamulla nukkua heraamisen ohi ja suurin osa porukasta herasi viiden aikoihin suunnistaakseen aaltoihin. Mina kilttina tyttona nukuin yli kahdeksaan ja olen viettanyt aamupaivan tekemalla ei mitaan.

Tanaan suurin osa porukasta suuntaa Byron Bayhin, mutta me jaamme Hayesin kanssa tanne oleilemaan luultavasti sunnuntaihin kunnes otamme Sydneyyn suuntaavan surfaris-bussin takaisin ja toivottavasti vietamme uuden vuoden Evan ja Sangan kanssa.