Maanantaina tosiaan saavuimme Crescent Headiin ja henkilokohtaisesti olin niin vasynyt etta suuntasin vain nukkumaan vaikka mahdollisuus surffaukseenkin oli. Seuraavana paivana suuntasin sitten surffaamaan kasittaakseni paikkaan nimelta Evans Head. Jokusen aallon saavutin mutta taytyy myontaa ettei kyseinen laji mitenkaan helppo ole.
Keskiviikkona suuntasimme myos aamusella surffaaamaan 3-4 tunniksi taas hieman eri paikkaan. Suurimman ongelman minulle tuotti paasta jotenkin eteenpain aalloissa, silla ne loivat usein ja aina kun olin saavuttanut viisi metria, tuli aalto joka ajoi minut takaisin samat viisi metria ja kadotin otteen laudasta ja kun sen vihdoin taas saavutin tuli jo seuraava aalto joka minut loi taas takaisin rantaan :D. Rankkaa puuhaa. Joka tapauksessa saavutin pari hassua aaltoa mutta alussa jouduin tyytymaan liian pieneen lautaan itselleni jonka tasapainoa en pystynyt hallitsemaan piirun vertaa. Toisella kerralla vaihdoin lautaa mutta ongelmia oli silti. Lisaksi kokeilin paria mukavaa nokkasukellusta vaihteeksi :)
Iltasella soimme illallisen ennen kuin lahdimme suuntaamaan "paikalliseen" pubiin. Paikallisella tarkoitan vahintaan puolen tunnin paassa sijaitsevaa pubia. Tunnelma bussissamme oli katossa ja musiikki pauhasi reissun ajan ja ihmiset tonttulakeissaan olivat joulutunnelmissa. Vietimme pubissa jokusen tunnin ja kotimatkalla kuskimme ajoi jonnekin pimeaan metsaan ja dumppasi meidat sinne uinnille pikimustaan teepuulammikkoon. Henkilokohtaisesti kavin jouluisella naku-uinnilla tahtitaivaan alla ja suuntasimme takaisin bussiin. Suurin osa bussin matkalaisista ilmeisesti hieman karttoi uimista. Mina tottuneena suomalaisena tietysti en jattanyt tata loistavaa tilaisuutta kayttamatta, mutta luulen etta tassa oli pienoinen kulttuuriero myos olemassa.
Porukka oli jokseenkin vasynyt ja kaikki painuivat nukkumaan saavuttuamme takaisin vaikka kello olikin kasittaakseni vasta lahempana yhta. Ymmarrettavista syista porukka oli aika rikki rankan surffauksen takia.
Seuraavana aamuna oli tietysti taas tiedossa surffausta. Talla kertaa menimme pidemman matkan paahan johonkin Hat Head kansallispuiston korville. Taisin oikeasti saavuttaa paivan aikana vain yhden aallon mutta sitakin enemman nokkasukelluksia :)
Surffauksen jalkeen olin aivan vasynyt ja painuin nukkumaan noin puoleksi tunniksi ennen loistavaa katkarapu-salaatti-kinkku-kalkkuna-ateriaa. Taman jalkaan painuin taas pehkuihin lahemmaksi kolmeksi tunniksi. Heratessani huomasin etta lahjani olikin jo avattu eika minulla ollut paljon valinnanvaraa kuin ottaa muiden hylkima tikkari lahjakseni. Hyppasin uimaan uima-altaaseen hetkeksi ennen suihkua ja uutta ruokailua odotellessa.
Diagnosoin aikaisemmin viime viikolla itselleni raudanpuutosanemian (younen maara 11 tuntia ja paivaunen maara 2 tuntia (miten niin taipuvainen tahan horteeseen?)) tarvitsemani unen laajuuden takia ja laitoin itseni rautakuurille. Ymmarrettavista syista ruokailun jalkeen painuin TAAS nukkumaan ja kuulin vain etaisesti teltastani keittiossa alkaneen joulun jamitussession olevan kaynnissa. Jamitussessio tosin kesti vain jokusen biisin verran :). Annoin itselleni luvan aamulla nukkua heraamisen ohi ja suurin osa porukasta herasi viiden aikoihin suunnistaakseen aaltoihin. Mina kilttina tyttona nukuin yli kahdeksaan ja olen viettanyt aamupaivan tekemalla ei mitaan.
Tanaan suurin osa porukasta suuntaa Byron Bayhin, mutta me jaamme Hayesin kanssa tanne oleilemaan luultavasti sunnuntaihin kunnes otamme Sydneyyn suuntaavan surfaris-bussin takaisin ja toivottavasti vietamme uuden vuoden Evan ja Sangan kanssa.
25. joulukuuta 2008
Nokkasukelluksia
Olen ehka paattanyt etten mene Fremantleen enaa koskaan. Olen myos joskus luvannut etten enaa koskaan sano en koskaan. Joka tapauksessa tapahtui seuraavaa viimeisena paivanani Freossa. Ensinnakin kavimme marketeilla jotka olivat kohtuullisen pienet mutta hyva marketti sinansa. Ostin sielta mekon :). Kaksi ystavaani tahtoi lahtea myohemmin uudestaan kaupungille kaymaan cash converterilla (australialainen kaytetyn elektroniikan yms liike) ja lahdin mukaan suunnitelmissani ostaa pari olutta. Kadotin heidat kun he katosivat matkapuhelinliikkeeseen ja itse menin viereiseen liikkeeseen katsomaan vaatteita. Joka tapauksessa lahdin sitten yksinani suuntaamaan pullokauppaan.
Pullokaupan ovella vaittivat sen olevan auki vaikka etuovi olikin lukossa. Liikkeen yhteydessa oli myos baari ja kavelin siihen suuntaan koska se oli aivan vieressa. Toiselta ovelta kurkin sisaan paikalliseen alkoon ja myyja siella vain holpotteli puhelimeen ja ei vaikuttanut silta etta haluaisi minulle mitaan myyda joten kurkin hieman baarinkin puolelle josko sielta vapautuisi baarimikko minulle myymaan. Henkilot tuntuivat olevan hieman kummallisia ja paatin kavella sisaan pullokauppaan kaikesta huolimatta josko mies puhelimessa myisi minulle. Puhelinmies tassa vaiheessa kurkki ulos ikkunasta ihan kuin jonkun henkilon peraan ja parissa sekunnissa baarin puolella alkoi 5-6 henkilon aiheuttama tappelu. En jaanyt kauaksi aikaa ihmettelemaan kuinka moni henkilo baarissa tappeli ja mita mahtaisi sattua silla jalkani alkoivat ajaa minua ennatysnopeasti alas katua jonnekin muualle. Vahan aikaa tassuteltuani eras riitapukareista juoksi ohitseni karkuun. Odottelin tovin jonkun matkan paassa ennen kuin ajattelin menna kokeilemaan josko he jo myisivat minulle olutta.. baarin kohdalle sattuessani kaksi miespuolista henkiloa kaveli ulos baarista toisiinsa nojaten ja toinen valui kovasti verta suustaan.. Pullokaupan myyjat eivat myyneet minulle olutta.. kavelin toiseen pullokauppaan ja aika vakaasti mielessani paatin etten menisi a) enaa ulos, b) tulisi enaa koskaan freoon.
Samaisena iltana kaverit hostellilla viela pakottivat tarkastamaan oliko se olut panimolla niin hyvaa kuin vaitin ja kavimme vahan siella riehumassa ja parantamassa maailmaa. Suostuin lahtemaan koska saimme mukaamme ruotsalaisen turvavartijan (onko tama edes suomenkielinen sana..?). Seuraavana paivana olin kovin onnellinen suunnatessani kohti lentokenttaa ja otin nokan kohti Sydneyta.
Sydneyssa tapasin Hayesin ja yovyin hanen sedan kampilla. Aamulla nappasimme bussiasemalta Surfaris (=surfsafaris) bussin kohti Crescent Headia. Hayesin toinen seta omistaa Sydney-Byron Bay surfsafarin ja Hayes oli mainiosti neuvotellut meille diilin saada kyyti kyseiselta bussilta hanen surfleirilleen. Kovin nopeasti paivan aikana huomasin, etta diili minun osaltani oli kohtuullisen hyva. Ilmaisen bussin lisaksi telttamajoituksemme ja ruoat ovat ilmaisia. Paikan paalla leirin tyontekijat paistoivat ja valmistivat meille ruoat joka paiva ja aamupala on aina valmiina. Lisaksi joka paiva aamusella kuljetus parhaille surffimestoille. Ei voisi paljon valittaa tasta jouluisesta surffauslomasta :). Ei voisi toivoa muuta kuin etta aaltoja surffatessa Noora surffaisi enemman kuin tekisi nena edella sukelluksia. Nyt taidan luovuttaa netin Miralle joka on tuossa pyorinyt jonkun aikaa. Hieman lisaa joulusta myohemmin..
Pullokaupan ovella vaittivat sen olevan auki vaikka etuovi olikin lukossa. Liikkeen yhteydessa oli myos baari ja kavelin siihen suuntaan koska se oli aivan vieressa. Toiselta ovelta kurkin sisaan paikalliseen alkoon ja myyja siella vain holpotteli puhelimeen ja ei vaikuttanut silta etta haluaisi minulle mitaan myyda joten kurkin hieman baarinkin puolelle josko sielta vapautuisi baarimikko minulle myymaan. Henkilot tuntuivat olevan hieman kummallisia ja paatin kavella sisaan pullokauppaan kaikesta huolimatta josko mies puhelimessa myisi minulle. Puhelinmies tassa vaiheessa kurkki ulos ikkunasta ihan kuin jonkun henkilon peraan ja parissa sekunnissa baarin puolella alkoi 5-6 henkilon aiheuttama tappelu. En jaanyt kauaksi aikaa ihmettelemaan kuinka moni henkilo baarissa tappeli ja mita mahtaisi sattua silla jalkani alkoivat ajaa minua ennatysnopeasti alas katua jonnekin muualle. Vahan aikaa tassuteltuani eras riitapukareista juoksi ohitseni karkuun. Odottelin tovin jonkun matkan paassa ennen kuin ajattelin menna kokeilemaan josko he jo myisivat minulle olutta.. baarin kohdalle sattuessani kaksi miespuolista henkiloa kaveli ulos baarista toisiinsa nojaten ja toinen valui kovasti verta suustaan.. Pullokaupan myyjat eivat myyneet minulle olutta.. kavelin toiseen pullokauppaan ja aika vakaasti mielessani paatin etten menisi a) enaa ulos, b) tulisi enaa koskaan freoon.
Samaisena iltana kaverit hostellilla viela pakottivat tarkastamaan oliko se olut panimolla niin hyvaa kuin vaitin ja kavimme vahan siella riehumassa ja parantamassa maailmaa. Suostuin lahtemaan koska saimme mukaamme ruotsalaisen turvavartijan (onko tama edes suomenkielinen sana..?). Seuraavana paivana olin kovin onnellinen suunnatessani kohti lentokenttaa ja otin nokan kohti Sydneyta.
Sydneyssa tapasin Hayesin ja yovyin hanen sedan kampilla. Aamulla nappasimme bussiasemalta Surfaris (=surfsafaris) bussin kohti Crescent Headia. Hayesin toinen seta omistaa Sydney-Byron Bay surfsafarin ja Hayes oli mainiosti neuvotellut meille diilin saada kyyti kyseiselta bussilta hanen surfleirilleen. Kovin nopeasti paivan aikana huomasin, etta diili minun osaltani oli kohtuullisen hyva. Ilmaisen bussin lisaksi telttamajoituksemme ja ruoat ovat ilmaisia. Paikan paalla leirin tyontekijat paistoivat ja valmistivat meille ruoat joka paiva ja aamupala on aina valmiina. Lisaksi joka paiva aamusella kuljetus parhaille surffimestoille. Ei voisi paljon valittaa tasta jouluisesta surffauslomasta :). Ei voisi toivoa muuta kuin etta aaltoja surffatessa Noora surffaisi enemman kuin tekisi nena edella sukelluksia. Nyt taidan luovuttaa netin Miralle joka on tuossa pyorinyt jonkun aikaa. Hieman lisaa joulusta myohemmin..
20. joulukuuta 2008
Freo
Yha Fremantlessa. Huomenna lennan tosiaan Sydneyyn, josta suuntaan toki kovin pikaisesti jo pois. Toisaalta vaikuttaa silta etta vietamme uuden vuoden Sydneyssa Hayesin kanssa ja naen pitkasta aikaa Evaa ja Andrewta (sangaa). Eva muutti jo jokunen kuukausi sitten Melbournesta Sydneyyn enka ole nahnyt hanta sen jalkeen, joten tulee olemaan huippua nahda hanet.. Lisaksi uusi vuosi sydneyssa tulee olemaan mielenkiintoinen kokemus silla kaikki suuntaavat sinne ja majoitusta olisi enaa tassa vaiheessa turha etsia, mutta asia hoidossa. Punkkaamme joko Evalla tai sitten Heiskan sedalla. Asia selvinnee.
Fremantlessa/Perthissa ei ole kovin paljon tekemista ja en ole oikeastaan mitaan tehnyt. Kavin ainoastaan yhtena paivana perthissa pyorimassa, mutta ihmispaljous lansirannikon jalkeen hieman ahdisti joten en ole kaynyt siella uudestaan. Kavin pyorimassa museossa ja museon ulkopuolella oli samainen ulkoilmanayttely (earth from above) jonka ensi kerran nain joskus viitisen vuotta sitten jo Hannan kanssa muistaakseni jossain Krakovassa. Huippu valokuvia maapallosta ylhaalta kasin ja ilmastonmuutokseen kannanottavia tekstityksia. Saatoin nahda sen jossain muuallakin joskus?? Joka tapauksessa kohtuu hyva nayttely.
kavin myos tarkastamassa Kings Parkista avautuvan nakoalan alas Perthiin, mutta tassa lahinna kaikki mita olen tehnyt.
Paras asia mika Fremantlessa sijaitsee on olutpanimo. Kyseessa on australian maittavin olut joten nyt australiaan myohemmin suuntaavat pitakaahan mielessanne nimi Little Creatures ja pale ale! tama tytto ei taida taalla mitaan muuta olutta edes juoda. Hyvaa oli ja suoraan hanasta kun viela sai niin sitakin maittavampaa! Siideria karttavana henkilona kerran innostuin oluen maittavan laadun takia maistamaan heidan siideriaankin ja en tatakaan tekoani katunut! Siiderikin on todella hyvaa! Nyt tiedatte sitten senkin!
Muuta en olekaan sitten tehnyt. Nukkunut aivan tajuttomia maaria joten olen varmaan sairas tai helle verottaa. Nyt olen sitten vitamiinikuurilla ja pitaisi kai juoda enemman rautaista Guinnessia ;)
Hostelli on jokseenkin hamaraperainen mutta kuitenkin ihan ookoo. pari aussihemmoa paasi viime yona jotenkin sisaan ovikoodeista huolimatta ja huonetoverini laukku varastettiin (holmoyttaan jatti sen nakyville oleskeluhuoneeseen!!) ja yhden ukkelin kitara vietiin. Mukana tosiaan myos omaa tyhmyytta heilla, kun jattivat tavaransa lojumaan.. koskaan ei pitaisi luottaa henkiloihin jotka on tavannut pari hassua paivaa sitten. No mutta, tassa tuoreimmat kuulumiset ja
HIRMUISEN HURJAA JOULUA KAIKILLE,
mikali minusta ei kuulu ennen sita. Tama tytto surffaa varmaan silloin jo isoimmalla loytamallaan aallonharjalla! Joulusta viela tuli mieleeni, etta joulupukki naki minut pari paivaa sitten ja heilutteli innoissaan joten lahjat varmaan loytavat sittenkin perille ,). Toinen joulun varma merkki on maailman rumimmat joulukoristeet kadunkulmissa.. en kasita..
Fremantlessa/Perthissa ei ole kovin paljon tekemista ja en ole oikeastaan mitaan tehnyt. Kavin ainoastaan yhtena paivana perthissa pyorimassa, mutta ihmispaljous lansirannikon jalkeen hieman ahdisti joten en ole kaynyt siella uudestaan. Kavin pyorimassa museossa ja museon ulkopuolella oli samainen ulkoilmanayttely (earth from above) jonka ensi kerran nain joskus viitisen vuotta sitten jo Hannan kanssa muistaakseni jossain Krakovassa. Huippu valokuvia maapallosta ylhaalta kasin ja ilmastonmuutokseen kannanottavia tekstityksia. Saatoin nahda sen jossain muuallakin joskus?? Joka tapauksessa kohtuu hyva nayttely.
kavin myos tarkastamassa Kings Parkista avautuvan nakoalan alas Perthiin, mutta tassa lahinna kaikki mita olen tehnyt.
Paras asia mika Fremantlessa sijaitsee on olutpanimo. Kyseessa on australian maittavin olut joten nyt australiaan myohemmin suuntaavat pitakaahan mielessanne nimi Little Creatures ja pale ale! tama tytto ei taida taalla mitaan muuta olutta edes juoda. Hyvaa oli ja suoraan hanasta kun viela sai niin sitakin maittavampaa! Siideria karttavana henkilona kerran innostuin oluen maittavan laadun takia maistamaan heidan siideriaankin ja en tatakaan tekoani katunut! Siiderikin on todella hyvaa! Nyt tiedatte sitten senkin!
Muuta en olekaan sitten tehnyt. Nukkunut aivan tajuttomia maaria joten olen varmaan sairas tai helle verottaa. Nyt olen sitten vitamiinikuurilla ja pitaisi kai juoda enemman rautaista Guinnessia ;)
Hostelli on jokseenkin hamaraperainen mutta kuitenkin ihan ookoo. pari aussihemmoa paasi viime yona jotenkin sisaan ovikoodeista huolimatta ja huonetoverini laukku varastettiin (holmoyttaan jatti sen nakyville oleskeluhuoneeseen!!) ja yhden ukkelin kitara vietiin. Mukana tosiaan myos omaa tyhmyytta heilla, kun jattivat tavaransa lojumaan.. koskaan ei pitaisi luottaa henkiloihin jotka on tavannut pari hassua paivaa sitten. No mutta, tassa tuoreimmat kuulumiset ja
HIRMUISEN HURJAA JOULUA KAIKILLE,
mikali minusta ei kuulu ennen sita. Tama tytto surffaa varmaan silloin jo isoimmalla loytamallaan aallonharjalla! Joulusta viela tuli mieleeni, etta joulupukki naki minut pari paivaa sitten ja heilutteli innoissaan joten lahjat varmaan loytavat sittenkin perille ,). Toinen joulun varma merkki on maailman rumimmat joulukoristeet kadunkulmissa.. en kasita..
15. joulukuuta 2008
Eipa tunnu joululta..
..mutta niin se vaan tekee tuloaan. jotenkin epatodellista..
Ollut hiukan kiirusta niin ehtinyt mitaan paivityksia tekemaan.. Talla hetkella olen Fremantlessa joka on hiukan Perthista etelaan.. puolisen tuntia..
Coral bayssa viivyin puheista huolimatta kokonaiset viisi yota.. tuli snorklailtua parina paivana ja sukelleltua yhtena paivana.
Snorklaillessa vastaan tuli mielestani taman hetkisen elamani kaunein meriolento Eagle Ray. Kyseinen rausku oli vasta aivan miniversio aikuisesta, mutta niin kaunis pitkine hantineen ja rauhallisine uintiliitelyineen etta kateeksi kavi. Oli kaunista katseltavaa! Lisaksi onnekseni kohtasin myos pari mustaa kissakalaa ja kilpikonnan poikasen. Usein pohjassa lojui myos sinitaplikkaita rauskuja.
Sukellusreissulla kohtasimme mm. harmaan riuttahain, keltaisen pallokalan, erilaisia rauskuja, nudibrancheja yms yms. Sukellusreissun "kohokohtana" oli snorklailu katsellen kahta paholaisrauskua jotka pyorivat ympyraa pyydystaessaan merenelavia.. Henkilokohtaiseksi suosikikseni tama ei kuitenkaan noussut eagle rauskun rinnalle, vaikka olikin jokusen metrin kookkaampi..
Coral Baylla vietin aikaa kolmen sveitsilaisen, yhden irkun ja yhden enkun kanssa lahinna. Olimme pakotettuja viettamaan yhden ylimaaraisen yon coral bayssa bussin hajottua...
Coral Bayssa paasin myos tutustumaan Biibeihin (kuten hostellin tyontekijat kyseisia kovin kivasti riviin purevia sankyotokoita halusivat kutsua). Kehoni oli mukavasti purtu varpaista kaulaan, mutta olimme kovin epaonnekkaita emmeka paasseet viela sina yona naita kovin harvinaisia otokoita nakemaan.. Pesin kuitenkin onnekkaasti jo hieman pesua kaivanneet vaatetukseni (koko rinkan sisaltoni) hostellin henkilokunnan ollessa niin mukava etta tarjosivat pesupulverin ja pesukoneen kayton ilmaiseksi.... Hostellin respan tati kertoi monta kertaa kuinka biibit eivat olet hostellin henkilokunnan tuomia otuksia vaan kuinka reppumatkailijat haluavat niita usein pitaa lemmikkeinaan ja kuljettaa mukanaan. Nainen ei ollut uskoa heidan hostellinsa onnea omistaa naita elaimia ja vakuutti minulle ettei niita tassa hostellissa ole. Varmaan viidennella kerralla han viela kertoi etta jotkut onnekkaat viiden tahden hotellitkin niita kasvattavat... Kaksi yota myohemmin huonetoverini tappoi yolla kolme naita harvinaisia otokoita ja aamusella jatti viela yhden kuolleen todistukseksi respan tadille. Oli siina tadilla varmaan ihmettelemista..
Coral Baysta suuntasin Denhamiin ja viivyin siella ainoastaan yhden yon. Kaupunki sinansa ei ollut sen kummempi ja taynna aussijuntteja... Seuraavana aamuna kavimme Monkey Miassa ihmettelemassa delfiineja ja jotkut innokkaat menivat niita ruokkimaan kadesta pitaen.. Taman jalkeen suuntasimme taas pitkan matkaa Kalbarriin, jonka kauniisiin maisemiin ihastuin saman tein. Vietin Kalbarrissa kolme yota ja kavin ihailemassa kolmen italialaispojan ja englantilaisen tyton kanssa kansallispuiston kuumuudessa mm. Nature Windowia ja Z-bend gorgea. Kaupunki oli kovin natti ja ostin itselleni jo lahes talon sielta :D. Kavimme myos parin belgialaistyton, aussityton ja samaisen enkkutyton kanssa pyorimassa Mushroom valleyssa ja ihailemassa rannikon kivimuodostelmia. Tosin kavelyreitin kohokohta sienikivi ei oikein hurmannut meita pienuudessaan. Emme olisi varmasti edes tunnistaneet kivea sienenmuotoiseksi ellei sen viereen olisi pystytettya kylttia siita kertomaan..
Kalbarrista lahdin taas easyriderin kyydissa kohti Perthia. Matkalla ihailimme lisaa rannikon kivimuodostelmia ja jonkun matkaa ennen Perthia tutkailimme Pinnacles autiomaan, jossa nousi hieman miesta korkeampia kivimuodostelmia hiekan keskella.
Mitaan kummempia tuskin taman lisaksi on tapahtunut. Maisemat muuttuivat Kalbarrin kohdalla paljon kauniimmiksi (kiitos maisemaan ilmestyvien puiden!).
Nyt jumitan Fremantlessa ja lahinna odotan rahoja saastellen sunnuntaita, jolloin lennan Sydneyyn, josta suuntaankin jo heti seuraavana aamuna kohti Kempseyta, jossa vietan joulun surffaillessa toivottavasti. Kasittaakseni en kuitenkaan vieta joulua varsinaisesti Kempseyssa vaan sen lahella olevan kansallispuiston ja rannikon tuntumassa mutta taman tiedan paremmin vasta viikon paasta.. Tienaamani rahat olen kauniisti polttanut sukellusreissuissa yms ja nyt yritan sitten hieman saastaa, silla aussireissuani on enaa jaljella kuusi viikkoa ja en toitakaan enaa oikein voi tehda :). No mutta, aurinko paistaa ja joulun tuloa ei voi siltikaan estaa. Tunnelma on tosiaan hieman epatodellinen joulun osalta ja tuskin joulutunnelma kattoon asti nousee :D On kuitenkin mielenkiintoista totaalisen erilainen lumeton kuuma joulu :D
Eipa tassa kai muuta.
Ollut hiukan kiirusta niin ehtinyt mitaan paivityksia tekemaan.. Talla hetkella olen Fremantlessa joka on hiukan Perthista etelaan.. puolisen tuntia..
Coral bayssa viivyin puheista huolimatta kokonaiset viisi yota.. tuli snorklailtua parina paivana ja sukelleltua yhtena paivana.
Snorklaillessa vastaan tuli mielestani taman hetkisen elamani kaunein meriolento Eagle Ray. Kyseinen rausku oli vasta aivan miniversio aikuisesta, mutta niin kaunis pitkine hantineen ja rauhallisine uintiliitelyineen etta kateeksi kavi. Oli kaunista katseltavaa! Lisaksi onnekseni kohtasin myos pari mustaa kissakalaa ja kilpikonnan poikasen. Usein pohjassa lojui myos sinitaplikkaita rauskuja.
Sukellusreissulla kohtasimme mm. harmaan riuttahain, keltaisen pallokalan, erilaisia rauskuja, nudibrancheja yms yms. Sukellusreissun "kohokohtana" oli snorklailu katsellen kahta paholaisrauskua jotka pyorivat ympyraa pyydystaessaan merenelavia.. Henkilokohtaiseksi suosikikseni tama ei kuitenkaan noussut eagle rauskun rinnalle, vaikka olikin jokusen metrin kookkaampi..
Coral Baylla vietin aikaa kolmen sveitsilaisen, yhden irkun ja yhden enkun kanssa lahinna. Olimme pakotettuja viettamaan yhden ylimaaraisen yon coral bayssa bussin hajottua...
Coral Bayssa paasin myos tutustumaan Biibeihin (kuten hostellin tyontekijat kyseisia kovin kivasti riviin purevia sankyotokoita halusivat kutsua). Kehoni oli mukavasti purtu varpaista kaulaan, mutta olimme kovin epaonnekkaita emmeka paasseet viela sina yona naita kovin harvinaisia otokoita nakemaan.. Pesin kuitenkin onnekkaasti jo hieman pesua kaivanneet vaatetukseni (koko rinkan sisaltoni) hostellin henkilokunnan ollessa niin mukava etta tarjosivat pesupulverin ja pesukoneen kayton ilmaiseksi.... Hostellin respan tati kertoi monta kertaa kuinka biibit eivat olet hostellin henkilokunnan tuomia otuksia vaan kuinka reppumatkailijat haluavat niita usein pitaa lemmikkeinaan ja kuljettaa mukanaan. Nainen ei ollut uskoa heidan hostellinsa onnea omistaa naita elaimia ja vakuutti minulle ettei niita tassa hostellissa ole. Varmaan viidennella kerralla han viela kertoi etta jotkut onnekkaat viiden tahden hotellitkin niita kasvattavat... Kaksi yota myohemmin huonetoverini tappoi yolla kolme naita harvinaisia otokoita ja aamusella jatti viela yhden kuolleen todistukseksi respan tadille. Oli siina tadilla varmaan ihmettelemista..
Coral Baysta suuntasin Denhamiin ja viivyin siella ainoastaan yhden yon. Kaupunki sinansa ei ollut sen kummempi ja taynna aussijuntteja... Seuraavana aamuna kavimme Monkey Miassa ihmettelemassa delfiineja ja jotkut innokkaat menivat niita ruokkimaan kadesta pitaen.. Taman jalkeen suuntasimme taas pitkan matkaa Kalbarriin, jonka kauniisiin maisemiin ihastuin saman tein. Vietin Kalbarrissa kolme yota ja kavin ihailemassa kolmen italialaispojan ja englantilaisen tyton kanssa kansallispuiston kuumuudessa mm. Nature Windowia ja Z-bend gorgea. Kaupunki oli kovin natti ja ostin itselleni jo lahes talon sielta :D. Kavimme myos parin belgialaistyton, aussityton ja samaisen enkkutyton kanssa pyorimassa Mushroom valleyssa ja ihailemassa rannikon kivimuodostelmia. Tosin kavelyreitin kohokohta sienikivi ei oikein hurmannut meita pienuudessaan. Emme olisi varmasti edes tunnistaneet kivea sienenmuotoiseksi ellei sen viereen olisi pystytettya kylttia siita kertomaan..
Kalbarrista lahdin taas easyriderin kyydissa kohti Perthia. Matkalla ihailimme lisaa rannikon kivimuodostelmia ja jonkun matkaa ennen Perthia tutkailimme Pinnacles autiomaan, jossa nousi hieman miesta korkeampia kivimuodostelmia hiekan keskella.
Mitaan kummempia tuskin taman lisaksi on tapahtunut. Maisemat muuttuivat Kalbarrin kohdalla paljon kauniimmiksi (kiitos maisemaan ilmestyvien puiden!).
Nyt jumitan Fremantlessa ja lahinna odotan rahoja saastellen sunnuntaita, jolloin lennan Sydneyyn, josta suuntaankin jo heti seuraavana aamuna kohti Kempseyta, jossa vietan joulun surffaillessa toivottavasti. Kasittaakseni en kuitenkaan vieta joulua varsinaisesti Kempseyssa vaan sen lahella olevan kansallispuiston ja rannikon tuntumassa mutta taman tiedan paremmin vasta viikon paasta.. Tienaamani rahat olen kauniisti polttanut sukellusreissuissa yms ja nyt yritan sitten hieman saastaa, silla aussireissuani on enaa jaljella kuusi viikkoa ja en toitakaan enaa oikein voi tehda :). No mutta, aurinko paistaa ja joulun tuloa ei voi siltikaan estaa. Tunnelma on tosiaan hieman epatodellinen joulun osalta ja tuskin joulutunnelma kattoon asti nousee :D On kuitenkin mielenkiintoista totaalisen erilainen lumeton kuuma joulu :D
Eipa tassa kai muuta.
4. joulukuuta 2008
Meritarinoita
Viivyin oikein kauniissa ja viihtyisan tylsassa Broomessa vain yhden yon. Hostellin reseptionistit olivat urpoja ja kyseisessa paikassa ei ollut oikeastaan mitaan muuta mielenkiintoista kuin Cable Beach, joka oli kovin kauniin turkoosi Intian valtameren rannalla oleva hiekkaranta.. Paikassa oli jopa niin tylsaa etta paadyin hostellin poydalta tyoskentelemaan tunniksi Broomen pankkeihin erittain hamarissa olosuhteissa ja sain korvikkeeksi 50 dollaria :D Kovin hyva diili! Broomesta haluan vain sanoa viela etta caple beachia kavellessamme huomasimme eraan miehen kavelevan kohti sininen hattu paassaan. Paallaan ainoastaan tama hattu... olimme huomaamattamme paatyneet nakurannalle.. nakurannalle oli mahdollista autoilla vain kivirykelman lapi joten kovin monella keski-ikaisella kaupunkilaisella oli ilmeisesti juuri tasta syysta neliveto allaan, jotta heilla olisi hyva tekosyy ajella nakuna ympariinsa. Nain me ainakin paattelimme nakemamme perusteella...
No mutta paatimme siis Graigin ja Conchyn kanssa (molemmat jo hieman vanhempaa kastia) tunkea itsemme seuraavana aamuna lahtevaan Easyrider bussiin jonka suunta oli kohti Pardoo karjatilan majoitusta. Matkaa oli taitettavana paljon joten paivan aikana ei tapahtunut oikeastaan muuta kuin etta hetkeksi pysahdyimme 80 mile beachilla ihmettelemassa...
Seuraavana paivana suuntasimme kohti Karijini kansallispuistoa ja ihmettelimme ja uiskentelimme lahinna siella sijaitsevissa erinaisissa pikkulammikoissa ja vesiputousmaisemissa. Reissun kohokohta oli kuitenkin vasta illalla uimassamme paikassa. Se oli aivan leirintamme vieressa oleva jokisola. Sinne piti laskeutua kovin kivikkoista tieta varovaisesti. Olin hieman myohassa muista ruokahaluni takia ja etsin reitin itse kyseiselle paikalle joten sain nauttia kauniista maisemista yksikseni. Tama hyva!
Loysin muiden vaatteet jokisolan rannalta lojumasta ja suuntasin niiden perusteella oikeaan suuntaan. Jokisolaa vartioi kaksi noin 50 metrista ylosnousevaa kalliota molemmilta puolilta ja ketaan ei nakynyt ja kuulunut missaan. Lahdin siis yksikseni uimaan tata solaa eteenpain ja pysahtelin valilla reunoistoilla sijaitsevilla kiven lohkareilla. Tunnelma oli mahtava! Mina ja jokisola kaksinemme siella! Uimatkaa oli noin 500-600 metria ja loppuvaiheessa loysin jo muutkin uimassa siella.. Graig liittyi viela seurakseni kun uin "vastarannalle" ihmettelemaan maisemia.. Ehdottomasti loistouimapaikka! Voisin melkein sanoa, etta parempi kuin viimeksi mainitsemani luonnon taysihoitola!
Joka tapauksessa, seuraavana aamuna jatkoimme taas matkaa suuntanamme Exmouth. Tallattavana oli taas pitka matka joten aikaa kului bussissa paljon.. Exmouthiin paastyamme kavimme noukkimassa mukaamme snorklailuvalineet ja suuntasimme noin 1,5 tunniksi snorklailemaan Ningaloo riutalle. Suurin osa riutasta oli kovin kuollutta, mutta paikan paalla ajelehti viela jokunen varikas tropiikin kala.. Joka tapauksessa snorklailu oli kohtuu mukavaa ja innostuin jopa sukeltelemaan.. nimimerkilla ei tottunut rapyloiden ja snorkkelin kayttaja...
Mina ja Graig olimme ainoat, jotka hyppasimme pois Exmouthissa Easyriderin kyydista. Olin siis ostanut hop on-hop off vaihtoehtoisen reissun, jolloin voisin hypata pois lahes missa tahdon.. Oppaamme oli aika ulalla koko ajan ja kyseli mm. onko kellaan lansiaustralian karttaa ja missa on ita ja lansi heti auringonnousun jalkeen ja pyysi meita pitamaan ikkunoita auki tuuletukseksi jottei bensa loppuisi.. perusaustralialaista opastoimintaa.. taalla on onnekas, jos saa hyvan oppaan... Olen kuullut kovin karmaisevia tarinoita..
No joka tapauksessa, seuraavana paivana kavelimme sukelluskauppaan, vuokrasimme auton ja snorkkelit seka varasimme itsellemme seuraavaksi paivaksi kolme sukellusta Muiron-saarilla. Lahdimme suuntaamaan Lakeside-snorklailupaikalle, joka osoittautui "hyvaksi" valinnaksi vahintaankin merielamansa vuoksi. Lisaksi selvisimme hengissa:
Menimme siis snorklailemaan.. Tapahtui seuraavaa. seurailimme kaloja riutalla joka oli kohtuu hyva riutanpala. Olimme siis kohtuullisen kaukana rannasta snorklailemassa. Ihmettelimme melko alkuvaiheessa miksi ihmiset olivat asettuneet riviin rannalla ja nayttivat tutkailevan jotain, ajattelimme etta ei kai siina mitaan ja jatkoimme snorklailua hyvan tovin. Naimme muunmuassa riuttahain, valtaisevan ison groperin (en tieda mika suomeksi ja oikeasti nain vain sen valtaisevan isot hampaat irvistamassa, muistutti muumin morkoa!) ja jossain vaiheessa havaitsimme delfiinit lahistolla ja kuulin ne veden alla, mutta yrityksista huolimatta emme niita saavuttaneet. Kummallista kylla poistuttuamme olimme ainoat henkilot snorklailemassa...
Joka tapauksessa saavuimme takaisin rannalle ja kuulimme syyn, mita ihmiset olivat rannalla pallistelleet tekematta meille minkaan nakoisia kasimerkkeja. Rannantuntumaan oli uiskennellut kaksimetrinen vasarapaahai! Oli siina ajankulukseen pallistellyt ihmisia rannalla! Ihmiset olivat sitten paattaneet poistua rannalta ja jattaa autuaan tietamattomat snorklailijat veteen.. todella fiksua.. kuuleman mukaan myos suuri piikkirausku oli lahestynyt meita jahdatessamme delfiineja, kyseinen olio onneksi on tarpeeksi ujo ja vaaraton. Joka tapauksessa kovin villia merielamaa kyseisessa kohteessa. Menimme viela kahteen eri paikkaan snorklailemaan, mutta saalis ei ollut lahellekaan nain "hyva".
Seuraava paiva (keskiviikko) kului sukellusreissulla. Kolme sukellusta hieman eri kohteissa kaikki. Ensimmainen sukellus sujui taysin panikoidessa silla edellisesta sukelluksesta oli kulunut riittavasti aikaa.. kaksi muuta sujui jo huomattavan paljon paremmin mutta joka tapauksessa koko ajan on pohdittava, kuinka kayttaa rapyloita, osunko koralleihin, muista hengittaa rauhallisesti, ala kayta kasia, katso kaloja, ala kadota sukelluskaveriasi, tsekkaa happi, muista poksauttaa korvia, tee sita tee tata, ala panikoi! Tasta seurauksena kulutat varmasti paljon happea etka nae riittavasti ymparistoa.. :D Joka tapauksessa viimeisella sukelluksella oli aika loisto, kun kilppari ilmestyi tyhjasta ja paatti heittaa kierroksen ymparillamme :D
Seuraavana eli viime yona olin niin vasynyt etta nukuin 13 tuntia. Tanaan en ole tehnyt oikeastaan mitaan ja huomen aamulla hyppaan taas easyrideriin ja suuntaan Coral Bayhin jossa luultavasti yksi yo ennen matkan jatkoa..
No mutta paatimme siis Graigin ja Conchyn kanssa (molemmat jo hieman vanhempaa kastia) tunkea itsemme seuraavana aamuna lahtevaan Easyrider bussiin jonka suunta oli kohti Pardoo karjatilan majoitusta. Matkaa oli taitettavana paljon joten paivan aikana ei tapahtunut oikeastaan muuta kuin etta hetkeksi pysahdyimme 80 mile beachilla ihmettelemassa...
Seuraavana paivana suuntasimme kohti Karijini kansallispuistoa ja ihmettelimme ja uiskentelimme lahinna siella sijaitsevissa erinaisissa pikkulammikoissa ja vesiputousmaisemissa. Reissun kohokohta oli kuitenkin vasta illalla uimassamme paikassa. Se oli aivan leirintamme vieressa oleva jokisola. Sinne piti laskeutua kovin kivikkoista tieta varovaisesti. Olin hieman myohassa muista ruokahaluni takia ja etsin reitin itse kyseiselle paikalle joten sain nauttia kauniista maisemista yksikseni. Tama hyva!
Loysin muiden vaatteet jokisolan rannalta lojumasta ja suuntasin niiden perusteella oikeaan suuntaan. Jokisolaa vartioi kaksi noin 50 metrista ylosnousevaa kalliota molemmilta puolilta ja ketaan ei nakynyt ja kuulunut missaan. Lahdin siis yksikseni uimaan tata solaa eteenpain ja pysahtelin valilla reunoistoilla sijaitsevilla kiven lohkareilla. Tunnelma oli mahtava! Mina ja jokisola kaksinemme siella! Uimatkaa oli noin 500-600 metria ja loppuvaiheessa loysin jo muutkin uimassa siella.. Graig liittyi viela seurakseni kun uin "vastarannalle" ihmettelemaan maisemia.. Ehdottomasti loistouimapaikka! Voisin melkein sanoa, etta parempi kuin viimeksi mainitsemani luonnon taysihoitola!
Joka tapauksessa, seuraavana aamuna jatkoimme taas matkaa suuntanamme Exmouth. Tallattavana oli taas pitka matka joten aikaa kului bussissa paljon.. Exmouthiin paastyamme kavimme noukkimassa mukaamme snorklailuvalineet ja suuntasimme noin 1,5 tunniksi snorklailemaan Ningaloo riutalle. Suurin osa riutasta oli kovin kuollutta, mutta paikan paalla ajelehti viela jokunen varikas tropiikin kala.. Joka tapauksessa snorklailu oli kohtuu mukavaa ja innostuin jopa sukeltelemaan.. nimimerkilla ei tottunut rapyloiden ja snorkkelin kayttaja...
Mina ja Graig olimme ainoat, jotka hyppasimme pois Exmouthissa Easyriderin kyydista. Olin siis ostanut hop on-hop off vaihtoehtoisen reissun, jolloin voisin hypata pois lahes missa tahdon.. Oppaamme oli aika ulalla koko ajan ja kyseli mm. onko kellaan lansiaustralian karttaa ja missa on ita ja lansi heti auringonnousun jalkeen ja pyysi meita pitamaan ikkunoita auki tuuletukseksi jottei bensa loppuisi.. perusaustralialaista opastoimintaa.. taalla on onnekas, jos saa hyvan oppaan... Olen kuullut kovin karmaisevia tarinoita..
No joka tapauksessa, seuraavana paivana kavelimme sukelluskauppaan, vuokrasimme auton ja snorkkelit seka varasimme itsellemme seuraavaksi paivaksi kolme sukellusta Muiron-saarilla. Lahdimme suuntaamaan Lakeside-snorklailupaikalle, joka osoittautui "hyvaksi" valinnaksi vahintaankin merielamansa vuoksi. Lisaksi selvisimme hengissa:
Menimme siis snorklailemaan.. Tapahtui seuraavaa. seurailimme kaloja riutalla joka oli kohtuu hyva riutanpala. Olimme siis kohtuullisen kaukana rannasta snorklailemassa. Ihmettelimme melko alkuvaiheessa miksi ihmiset olivat asettuneet riviin rannalla ja nayttivat tutkailevan jotain, ajattelimme etta ei kai siina mitaan ja jatkoimme snorklailua hyvan tovin. Naimme muunmuassa riuttahain, valtaisevan ison groperin (en tieda mika suomeksi ja oikeasti nain vain sen valtaisevan isot hampaat irvistamassa, muistutti muumin morkoa!) ja jossain vaiheessa havaitsimme delfiinit lahistolla ja kuulin ne veden alla, mutta yrityksista huolimatta emme niita saavuttaneet. Kummallista kylla poistuttuamme olimme ainoat henkilot snorklailemassa...
Joka tapauksessa saavuimme takaisin rannalle ja kuulimme syyn, mita ihmiset olivat rannalla pallistelleet tekematta meille minkaan nakoisia kasimerkkeja. Rannantuntumaan oli uiskennellut kaksimetrinen vasarapaahai! Oli siina ajankulukseen pallistellyt ihmisia rannalla! Ihmiset olivat sitten paattaneet poistua rannalta ja jattaa autuaan tietamattomat snorklailijat veteen.. todella fiksua.. kuuleman mukaan myos suuri piikkirausku oli lahestynyt meita jahdatessamme delfiineja, kyseinen olio onneksi on tarpeeksi ujo ja vaaraton. Joka tapauksessa kovin villia merielamaa kyseisessa kohteessa. Menimme viela kahteen eri paikkaan snorklailemaan, mutta saalis ei ollut lahellekaan nain "hyva".
Seuraava paiva (keskiviikko) kului sukellusreissulla. Kolme sukellusta hieman eri kohteissa kaikki. Ensimmainen sukellus sujui taysin panikoidessa silla edellisesta sukelluksesta oli kulunut riittavasti aikaa.. kaksi muuta sujui jo huomattavan paljon paremmin mutta joka tapauksessa koko ajan on pohdittava, kuinka kayttaa rapyloita, osunko koralleihin, muista hengittaa rauhallisesti, ala kayta kasia, katso kaloja, ala kadota sukelluskaveriasi, tsekkaa happi, muista poksauttaa korvia, tee sita tee tata, ala panikoi! Tasta seurauksena kulutat varmasti paljon happea etka nae riittavasti ymparistoa.. :D Joka tapauksessa viimeisella sukelluksella oli aika loisto, kun kilppari ilmestyi tyhjasta ja paatti heittaa kierroksen ymparillamme :D
Seuraavana eli viime yona olin niin vasynyt etta nukuin 13 tuntia. Tanaan en ole tehnyt oikeastaan mitaan ja huomen aamulla hyppaan taas easyrideriin ja suuntaan Coral Bayhin jossa luultavasti yksi yo ennen matkan jatkoa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)