Huh, helletta

Olen aika uuvuksissa taman paivan kavelyn ansiosta, mutta yritan kirjoittaa jotain jarkevaa..

Kavimme tosiaan toisellakin vesiputouksella, josta oli maara tulla seuraavan yon majapaikkamme taivas kattonamme. Kyseessa oli leirinta-alue ja lahdimmekin lahes heti sinne saavuttuamme kipuamaan vesiputouksen ylapaahan johtavaa polkua pitkin. Helle oli taas kohdallaan ja hiki virtasi.

Lopulta paasimme ylapaahan ja loysimme mita ihanimman uimakohteen! Kyseessa oli jokunen pienimpi vesiputous laskeutumassa isompaan vesiputoukseen pienien lammikoiden myota. Kaytannossa maisemat olivat mahtavat metsineen ja ei tehnyt lainkaan pahaa kurkottaa putouksen "reunalta" alaspain, ja uiskennelta virkistavassa vedessa. Voisin jopa sanoa etta kyseessa oli kaunein paikka, jossa olen koskaan uinut... Jos pystyt kuvittelemaan hienon spa-kylpylan jota on yritetty luoda luonnonmukaiseksi, niin olet aika lahella vaikutelmaa jossa uimme. Lukuunottamatta seikkaa, etta tama oli luonnon muokkaama.

Yovyimme siis tahtitaivaan alla swageissa sen yon ja illalla soimme grilliruokaa.

Seuraavana paivana emme tehneet mielettomasti. Menimme vain yhdelle pienelle putoukselle istuskelemaan ja eras tytto unohti kenkansa majapaikkaamme niin siina tuhlautui sitten 1,5 tuntia kun oppaamme lahti niita noutamaan.

Sovimme retken paatteeksi etta tapaamme illalla oluen merkeissa ja paatimme olla tapaamatta 5 saksalaista jotka olivat olleet koko retken omissa oloissaan eivatka lainkaan sosiaalisia ja mennakin aivan toiseen kohteesen oluillemme..

Sarah, Catherine, Jenny, Jules ja Nicole olivat tyttoset joiden kanssa menimme hieman viettamaan aikaa mutta ei liian kauaa, silla kaikki olivat hiukan uuvuksissa. Mina paatin viettaa Darwinissa viela pari yota ennen kuin lahtisin reissuilleni taas.

Seuraavana paivana en tehnyt oikeastaan mitaan kuin tapoin aikaa Jennyn kanssa ja uiskentelimme hiukan hostellin altaalla. Kavimme myos tapaamassa retkikumppaneitamme parin oluen merkeissa ja paadyin eraan kanadalaisen pojan (Dallas) kanssa hetkeksi jopa baarin tanssilattialle jorailemaan. Puoliltaoin totesin, etta ehka maailman kostein kaupunki Darwin voitaisiin karistaa seuraavana aamuna kello seitseman. Suoritin yollisia pakkauksia ja aamulla menin bussiasemalle pohtimaan mihinka matka johtaisi. Tiesin etta bussi Broomeen lahtisi 7.15 ja piti vain valita matkakohde matkan varrelta, silla Broome oli viela niin pitkan matkan paassa. Paatin paatya Katherineen, silla bussiasemalla oli esite siella olevasta hostellista, joten ehka paikka olisi katsastamisen arvoinen..

Jokusen tunnin jalkeen olin perilla Katherinessa ja hyppasin ilmaisen kuljetuksen myota hostellibussiin. Hostellin pitaja oli oikein mukava mies, joka kyllakin luuli tytartaan apinaksi...

Tapasin heti huoneeni ulkopuolella estonialaisen tyton ja han ehdotti etta lahtisin seuraavana aamuna heidan kanssaan Katherine Gorge jokisola aamupalaristeilylle. Kavinkin lahes heti varaamassa itselleni paikan kyseisella parin tunnin risteilylle ja lahdin metsastamaan hiukan ruokaa. Palattuani hostellille juttelin ranskalaisen Dominiquen ja eraan uusiseelantilaisen pojan kanssa ja hetken paasta olin matkalla Katherinen kuumille lahteille taman ranskalaispoitsun kanssa. Han oli hieman erikoinen ja matkan varrella jo toivoin etta olisin lahtenyt kyseiseen kohteeseen yksinani, silla han koki minut vahan liian viehattavaksi. Kuumat lahteet olivat kuitenkin todella nakemisen arvoiset ja pulahdimme sinne uimaan hetkeksi. Vesi ei siis oikeasti ollut mitenkaan kuumaa vaan lahinna taas virkistavaa siina helteessa ja hiessa. Matkan varrella huomasimme myos tuhansia lepakoita lahipuissa ja nama kyseiset otokat kiipesivat puunrunkoa erittain eriskummallisen nakoisesti. Tapasimme myos joitakin aboriginaaleja ja juttelimme heidan kanssaan hetken lepakoista ja he kertoivat minulle kuinka he syovat naita lepakoita ja mina innokkaana kyselin kuinka ne valmistetaan..

Paatin viettaa Katherinessa vain yhden yon, silla kyseisessa paikassa ei ollut liikaa nakemista ja ranskalaispoikakin oli aika ahdistava. Seuraavana aamuna kavin jokisola risteilylla ihmettelemassa mahtavia maisemia ja huomasimme mm. myos yhden kaarmeen. Aika pitkalti reissun jalkeen vilvoittauduin taas hostellin altaalla ja hyppasin sitten bussiin bussiasemalle. Seurava kohteeni olisi Kununurra, jossa olen tallakin hetkella.

Kununurraan oli noin 7 tunnin matka ja matkan varrella oli vain yksi pikkukyla.. sekin 200-300 kilometria Kununurrasta.

Kununurrasta olin kuullut hyvia asioita,joten epailin viihtyvani vahintaan kaksi yota. Heti alkuun tutustuinkin Broomelaiseen aussimieheen Graziin joka tarjosi minulle olutta siina iltahelteessa ja otin sen kovin mielellani vastaan. (Huh helletta joka lisaa huomattavasti oluen kulutusta!)

Tutustuimme myos illan myota pariin hollantilaiseen Markiin ja Theoon seka saksalaiseen poikaan jonka nimeakaan en enaa muista silla han oli kovin hiljainen. Paransimme maailmaa juomalla jokusia oluita ja painuimme pehkuihin joskus iltamyohaan. Aamulla herasin kuitenkin aikaisin ja kavelin laguunia ihmettelemaan.. palattuani Theo ehdotti etta lahtisin heidan mukaansa katsomaan Ivanhoe crossingia, joka kaytannossa osoittautui leveaksi joeksi jonka lapi pystyi kyllakin ajamaan nelivedolla. Nelivetoa meilla ei ollut joten ihmettelimme vain kyseista tieta.. lisaksi kavimme tutkailemassa hieman kalliomaalauksia ja palailimme takaisin hostellille taydentamaan varastojamme, silla paatimmekin lahtea myos retkelle Wyndhamiin joka oli 100 kilsaa pohjoiseen.. Matkan varrella oli jokusia ukkosmyrskyja havaittavissa, silla sadekausi tekee taalla hurjaa vauhtia tuloaan..

Pysahdyimme The Grotto:lla joka on jokseenkin makea kalliomuodostelma. Laskeuduimme alas Grottoon ja alhaalla oli pieni lammikko ja kalliot sen ymparilla kuin kolme suoraa seinaa. Aika mahtava tamakin.

Jatkoimme matkaa Wyndhamiiin, jossa tarkoituksenamme oli menna viiden joen nakoalapaikalle. Ukonilma ja salamat loivat aika hyvaan tahtiin kyseisessa kylassa ja koimme ettei korkeimmalla paikalla oleilu ole ehka parahin idea. Kavimme siella ehka pari hassua sekuntia mutta salamat tuntuivat lyovan maahan melkein joka iskulla, joten olimme aika puput poksyissa ja ajoimme alas. Menimme satamaan ja koska emme olleet oikeastaan kokeneet sadetta lainkaan, astuimme ulos autosta katselemaan merta. Jonkun aikaa siina seisottuamme salama loi johonkin todella lahelle. Kuvittelisin sen lyoneen mereen. Nain sen lyovan, mutta en saanut mielikuvaa kuinka lahelle se loi ja kintut rupesivat toimimaan lahes yhta nopeasti kuin pamaus joka salamasta irtosi. Pojat ymparilla totesivat tunteneensa sahkovirran lavitseen, mutta mina en niinkaan mitaan huomannut. Totesimme kuitenkin etta parempi menna, silla emme tunteneet itseamme tervetulleiksi kyseiseen kylaan...

Tanaan kavin kavelylla Graigin kanssa laheisessa kansallispuistossa ja kyseisen kavelyn seurauksena olen seka han on kovin uupunut. Illalla hyppaamme bussiin, joka vie meidat yon yli noin 11 tuntia Broomeen.. Valilla tuskin on mitaan nakemisen arvoista... Broomen kaiken jarjen mukaan pitaisi olla mukava paikka..