Lensin seuraavaksi tosiaan Darwiniin. Darwinissa rupesin kyselemaan huonetovereiltani, josko he ovat jo kayneet Kakadussa ja huonetoverini Jenny oli menossa seuraavana paivana ja innosti minut mukaansa samalle reissulle. Kavin pyytamassa hyvan tarjouksen respasta ja seuraavana aamuna kello seitseman pitikin jo olla lahdossa.
Ensimmaiseksi menimme Mary Riverille, ja mina olin hammentynyt metsikon elaimiston maarasta. Pikkukenguruita pomppi kaikkialla ja erinaisia lintuja oli mahdoton maara. Tiella oleskeli myos matkan varrella villeja vesipuhveleita...
Mary Riverilla osallistuimme pienelle jokiristeilylle. Joessa vaijyi krokotiileja ja lintujen maara pysyi yha erittain kirjavana! Poistuessamme veneesta huomasimme myos pienikokoisen goannan (pienempi kuin minka aikoinaan kohtasimme Cairnsissa).
Taman jalkeen olikin tiedossa jonkun verran ajelua nelivetobussillamme ennen kuin paasimme Ubirr-kalliomaalaus kohteeseen. Helle oli mahdoton ja joka ikinen hikoili elamansa edesta. Kiipesimme myos Crocodile Dundeesta tutulle nakoalapaikalle tutkailemaan maisemia mutta aurinko porotti liian kuumasti siella pitkan aikaa ollaksemme. Aboriginaalikalliomaalaukset olivat kohtuullisen mahtavia.
Taman jalkeen ostimme virkistavia juomia ja matkasimme seuraavaan kohteeseen, joka sekin oli kohtuullisen kaukana. Kakadussa riittaa ihmeteltavaa, mutta puolet puistosta on aboriginaalimaita, joihin valkoisella miehilla ei ole lupaa menna ilman todella hyvaa syyta. Voitte ymmartaa etta tama maailman kolmanneksi suurin kansallispuisto katkee varmasti sisaansa viela ties kuinka monta aboriginaalien pyhaa paikkaa, joista valkoisilla valloittajilla ei ole minkaan nakoista tietoa ja joista aboilla tuskin on pienentakaan tarvetta meille kertoa sailyttaakseen edes jotain pyhaa!
Seuraava k0hde oli vain pieni "siltakavely" Yellow watersilla. Siellakin oli yksinainen vesipuhveli, joka onneksemme juoksi karkuun. Oppaamme ei kuulemma koskaan ollut nahnyt puhvelia niin lahelta. Matkasimme leiriimme, jonka varmuuden vuoksi varasimme pysyvista telttapaikoista, silla ukkosmyrskyt eivat olleet kaukana. Majoituksessamme menimme loikoilemaan uima-altaalle odotellen illallista.
Seuraavana paivana matkasimme Jim Jim Fallsille, joka on sadekauden vesiputous mutta sijaitsee ihan kohtuu natilla paikalla joten ilman putoustakin paikka on kaunis. Onneksemme olimme ehka juuri ensimmaiset jotka nakivat Jim Jim Falssin virtaavan tana vuonna. 5% kakadun kavijoista paasee nakemaan Jim Jim Falssin virtaavana, silla viikko pari sen jalkeen kun se alkaa virtaamaan on tulvat jo mahtavia... no mutta lisaa myohemmin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti