Olen aika uuvuksissa taman paivan kavelyn ansiosta, mutta yritan kirjoittaa jotain jarkevaa..
Kavimme tosiaan toisellakin vesiputouksella, josta oli maara tulla seuraavan yon majapaikkamme taivas kattonamme. Kyseessa oli leirinta-alue ja lahdimmekin lahes heti sinne saavuttuamme kipuamaan vesiputouksen ylapaahan johtavaa polkua pitkin. Helle oli taas kohdallaan ja hiki virtasi.
Lopulta paasimme ylapaahan ja loysimme mita ihanimman uimakohteen! Kyseessa oli jokunen pienimpi vesiputous laskeutumassa isompaan vesiputoukseen pienien lammikoiden myota. Kaytannossa maisemat olivat mahtavat metsineen ja ei tehnyt lainkaan pahaa kurkottaa putouksen "reunalta" alaspain, ja uiskennelta virkistavassa vedessa. Voisin jopa sanoa etta kyseessa oli kaunein paikka, jossa olen koskaan uinut... Jos pystyt kuvittelemaan hienon spa-kylpylan jota on yritetty luoda luonnonmukaiseksi, niin olet aika lahella vaikutelmaa jossa uimme. Lukuunottamatta seikkaa, etta tama oli luonnon muokkaama.
Yovyimme siis tahtitaivaan alla swageissa sen yon ja illalla soimme grilliruokaa.
Seuraavana paivana emme tehneet mielettomasti. Menimme vain yhdelle pienelle putoukselle istuskelemaan ja eras tytto unohti kenkansa majapaikkaamme niin siina tuhlautui sitten 1,5 tuntia kun oppaamme lahti niita noutamaan.
Sovimme retken paatteeksi etta tapaamme illalla oluen merkeissa ja paatimme olla tapaamatta 5 saksalaista jotka olivat olleet koko retken omissa oloissaan eivatka lainkaan sosiaalisia ja mennakin aivan toiseen kohteesen oluillemme..
Sarah, Catherine, Jenny, Jules ja Nicole olivat tyttoset joiden kanssa menimme hieman viettamaan aikaa mutta ei liian kauaa, silla kaikki olivat hiukan uuvuksissa. Mina paatin viettaa Darwinissa viela pari yota ennen kuin lahtisin reissuilleni taas.
Seuraavana paivana en tehnyt oikeastaan mitaan kuin tapoin aikaa Jennyn kanssa ja uiskentelimme hiukan hostellin altaalla. Kavimme myos tapaamassa retkikumppaneitamme parin oluen merkeissa ja paadyin eraan kanadalaisen pojan (Dallas) kanssa hetkeksi jopa baarin tanssilattialle jorailemaan. Puoliltaoin totesin, etta ehka maailman kostein kaupunki Darwin voitaisiin karistaa seuraavana aamuna kello seitseman. Suoritin yollisia pakkauksia ja aamulla menin bussiasemalle pohtimaan mihinka matka johtaisi. Tiesin etta bussi Broomeen lahtisi 7.15 ja piti vain valita matkakohde matkan varrelta, silla Broome oli viela niin pitkan matkan paassa. Paatin paatya Katherineen, silla bussiasemalla oli esite siella olevasta hostellista, joten ehka paikka olisi katsastamisen arvoinen..
Jokusen tunnin jalkeen olin perilla Katherinessa ja hyppasin ilmaisen kuljetuksen myota hostellibussiin. Hostellin pitaja oli oikein mukava mies, joka kyllakin luuli tytartaan apinaksi...
Tapasin heti huoneeni ulkopuolella estonialaisen tyton ja han ehdotti etta lahtisin seuraavana aamuna heidan kanssaan Katherine Gorge jokisola aamupalaristeilylle. Kavinkin lahes heti varaamassa itselleni paikan kyseisella parin tunnin risteilylle ja lahdin metsastamaan hiukan ruokaa. Palattuani hostellille juttelin ranskalaisen Dominiquen ja eraan uusiseelantilaisen pojan kanssa ja hetken paasta olin matkalla Katherinen kuumille lahteille taman ranskalaispoitsun kanssa. Han oli hieman erikoinen ja matkan varrella jo toivoin etta olisin lahtenyt kyseiseen kohteeseen yksinani, silla han koki minut vahan liian viehattavaksi. Kuumat lahteet olivat kuitenkin todella nakemisen arvoiset ja pulahdimme sinne uimaan hetkeksi. Vesi ei siis oikeasti ollut mitenkaan kuumaa vaan lahinna taas virkistavaa siina helteessa ja hiessa. Matkan varrella huomasimme myos tuhansia lepakoita lahipuissa ja nama kyseiset otokat kiipesivat puunrunkoa erittain eriskummallisen nakoisesti. Tapasimme myos joitakin aboriginaaleja ja juttelimme heidan kanssaan hetken lepakoista ja he kertoivat minulle kuinka he syovat naita lepakoita ja mina innokkaana kyselin kuinka ne valmistetaan..
Paatin viettaa Katherinessa vain yhden yon, silla kyseisessa paikassa ei ollut liikaa nakemista ja ranskalaispoikakin oli aika ahdistava. Seuraavana aamuna kavin jokisola risteilylla ihmettelemassa mahtavia maisemia ja huomasimme mm. myos yhden kaarmeen. Aika pitkalti reissun jalkeen vilvoittauduin taas hostellin altaalla ja hyppasin sitten bussiin bussiasemalle. Seurava kohteeni olisi Kununurra, jossa olen tallakin hetkella.
Kununurraan oli noin 7 tunnin matka ja matkan varrella oli vain yksi pikkukyla.. sekin 200-300 kilometria Kununurrasta.
Kununurrasta olin kuullut hyvia asioita,joten epailin viihtyvani vahintaan kaksi yota. Heti alkuun tutustuinkin Broomelaiseen aussimieheen Graziin joka tarjosi minulle olutta siina iltahelteessa ja otin sen kovin mielellani vastaan. (Huh helletta joka lisaa huomattavasti oluen kulutusta!)
Tutustuimme myos illan myota pariin hollantilaiseen Markiin ja Theoon seka saksalaiseen poikaan jonka nimeakaan en enaa muista silla han oli kovin hiljainen. Paransimme maailmaa juomalla jokusia oluita ja painuimme pehkuihin joskus iltamyohaan. Aamulla herasin kuitenkin aikaisin ja kavelin laguunia ihmettelemaan.. palattuani Theo ehdotti etta lahtisin heidan mukaansa katsomaan Ivanhoe crossingia, joka kaytannossa osoittautui leveaksi joeksi jonka lapi pystyi kyllakin ajamaan nelivedolla. Nelivetoa meilla ei ollut joten ihmettelimme vain kyseista tieta.. lisaksi kavimme tutkailemassa hieman kalliomaalauksia ja palailimme takaisin hostellille taydentamaan varastojamme, silla paatimmekin lahtea myos retkelle Wyndhamiin joka oli 100 kilsaa pohjoiseen.. Matkan varrella oli jokusia ukkosmyrskyja havaittavissa, silla sadekausi tekee taalla hurjaa vauhtia tuloaan..
Pysahdyimme The Grotto:lla joka on jokseenkin makea kalliomuodostelma. Laskeuduimme alas Grottoon ja alhaalla oli pieni lammikko ja kalliot sen ymparilla kuin kolme suoraa seinaa. Aika mahtava tamakin.
Jatkoimme matkaa Wyndhamiiin, jossa tarkoituksenamme oli menna viiden joen nakoalapaikalle. Ukonilma ja salamat loivat aika hyvaan tahtiin kyseisessa kylassa ja koimme ettei korkeimmalla paikalla oleilu ole ehka parahin idea. Kavimme siella ehka pari hassua sekuntia mutta salamat tuntuivat lyovan maahan melkein joka iskulla, joten olimme aika puput poksyissa ja ajoimme alas. Menimme satamaan ja koska emme olleet oikeastaan kokeneet sadetta lainkaan, astuimme ulos autosta katselemaan merta. Jonkun aikaa siina seisottuamme salama loi johonkin todella lahelle. Kuvittelisin sen lyoneen mereen. Nain sen lyovan, mutta en saanut mielikuvaa kuinka lahelle se loi ja kintut rupesivat toimimaan lahes yhta nopeasti kuin pamaus joka salamasta irtosi. Pojat ymparilla totesivat tunteneensa sahkovirran lavitseen, mutta mina en niinkaan mitaan huomannut. Totesimme kuitenkin etta parempi menna, silla emme tunteneet itseamme tervetulleiksi kyseiseen kylaan...
Tanaan kavin kavelylla Graigin kanssa laheisessa kansallispuistossa ja kyseisen kavelyn seurauksena olen seka han on kovin uupunut. Illalla hyppaamme bussiin, joka vie meidat yon yli noin 11 tuntia Broomeen.. Valilla tuskin on mitaan nakemisen arvoista... Broomen kaiken jarjen mukaan pitaisi olla mukava paikka..
27. marraskuuta 2008
26. marraskuuta 2008
Darwin, Kakadu kansallispuisto
Lensin seuraavaksi tosiaan Darwiniin. Darwinissa rupesin kyselemaan huonetovereiltani, josko he ovat jo kayneet Kakadussa ja huonetoverini Jenny oli menossa seuraavana paivana ja innosti minut mukaansa samalle reissulle. Kavin pyytamassa hyvan tarjouksen respasta ja seuraavana aamuna kello seitseman pitikin jo olla lahdossa.
Ensimmaiseksi menimme Mary Riverille, ja mina olin hammentynyt metsikon elaimiston maarasta. Pikkukenguruita pomppi kaikkialla ja erinaisia lintuja oli mahdoton maara. Tiella oleskeli myos matkan varrella villeja vesipuhveleita...
Mary Riverilla osallistuimme pienelle jokiristeilylle. Joessa vaijyi krokotiileja ja lintujen maara pysyi yha erittain kirjavana! Poistuessamme veneesta huomasimme myos pienikokoisen goannan (pienempi kuin minka aikoinaan kohtasimme Cairnsissa).
Taman jalkeen olikin tiedossa jonkun verran ajelua nelivetobussillamme ennen kuin paasimme Ubirr-kalliomaalaus kohteeseen. Helle oli mahdoton ja joka ikinen hikoili elamansa edesta. Kiipesimme myos Crocodile Dundeesta tutulle nakoalapaikalle tutkailemaan maisemia mutta aurinko porotti liian kuumasti siella pitkan aikaa ollaksemme. Aboriginaalikalliomaalaukset olivat kohtuullisen mahtavia.
Taman jalkeen ostimme virkistavia juomia ja matkasimme seuraavaan kohteeseen, joka sekin oli kohtuullisen kaukana. Kakadussa riittaa ihmeteltavaa, mutta puolet puistosta on aboriginaalimaita, joihin valkoisella miehilla ei ole lupaa menna ilman todella hyvaa syyta. Voitte ymmartaa etta tama maailman kolmanneksi suurin kansallispuisto katkee varmasti sisaansa viela ties kuinka monta aboriginaalien pyhaa paikkaa, joista valkoisilla valloittajilla ei ole minkaan nakoista tietoa ja joista aboilla tuskin on pienentakaan tarvetta meille kertoa sailyttaakseen edes jotain pyhaa!
Seuraava k0hde oli vain pieni "siltakavely" Yellow watersilla. Siellakin oli yksinainen vesipuhveli, joka onneksemme juoksi karkuun. Oppaamme ei kuulemma koskaan ollut nahnyt puhvelia niin lahelta. Matkasimme leiriimme, jonka varmuuden vuoksi varasimme pysyvista telttapaikoista, silla ukkosmyrskyt eivat olleet kaukana. Majoituksessamme menimme loikoilemaan uima-altaalle odotellen illallista.
Seuraavana paivana matkasimme Jim Jim Fallsille, joka on sadekauden vesiputous mutta sijaitsee ihan kohtuu natilla paikalla joten ilman putoustakin paikka on kaunis. Onneksemme olimme ehka juuri ensimmaiset jotka nakivat Jim Jim Falssin virtaavan tana vuonna. 5% kakadun kavijoista paasee nakemaan Jim Jim Falssin virtaavana, silla viikko pari sen jalkeen kun se alkaa virtaamaan on tulvat jo mahtavia... no mutta lisaa myohemmin..
Ensimmaiseksi menimme Mary Riverille, ja mina olin hammentynyt metsikon elaimiston maarasta. Pikkukenguruita pomppi kaikkialla ja erinaisia lintuja oli mahdoton maara. Tiella oleskeli myos matkan varrella villeja vesipuhveleita...
Mary Riverilla osallistuimme pienelle jokiristeilylle. Joessa vaijyi krokotiileja ja lintujen maara pysyi yha erittain kirjavana! Poistuessamme veneesta huomasimme myos pienikokoisen goannan (pienempi kuin minka aikoinaan kohtasimme Cairnsissa).
Taman jalkeen olikin tiedossa jonkun verran ajelua nelivetobussillamme ennen kuin paasimme Ubirr-kalliomaalaus kohteeseen. Helle oli mahdoton ja joka ikinen hikoili elamansa edesta. Kiipesimme myos Crocodile Dundeesta tutulle nakoalapaikalle tutkailemaan maisemia mutta aurinko porotti liian kuumasti siella pitkan aikaa ollaksemme. Aboriginaalikalliomaalaukset olivat kohtuullisen mahtavia.
Taman jalkeen ostimme virkistavia juomia ja matkasimme seuraavaan kohteeseen, joka sekin oli kohtuullisen kaukana. Kakadussa riittaa ihmeteltavaa, mutta puolet puistosta on aboriginaalimaita, joihin valkoisella miehilla ei ole lupaa menna ilman todella hyvaa syyta. Voitte ymmartaa etta tama maailman kolmanneksi suurin kansallispuisto katkee varmasti sisaansa viela ties kuinka monta aboriginaalien pyhaa paikkaa, joista valkoisilla valloittajilla ei ole minkaan nakoista tietoa ja joista aboilla tuskin on pienentakaan tarvetta meille kertoa sailyttaakseen edes jotain pyhaa!
Seuraava k0hde oli vain pieni "siltakavely" Yellow watersilla. Siellakin oli yksinainen vesipuhveli, joka onneksemme juoksi karkuun. Oppaamme ei kuulemma koskaan ollut nahnyt puhvelia niin lahelta. Matkasimme leiriimme, jonka varmuuden vuoksi varasimme pysyvista telttapaikoista, silla ukkosmyrskyt eivat olleet kaukana. Majoituksessamme menimme loikoilemaan uima-altaalle odotellen illallista.
Seuraavana paivana matkasimme Jim Jim Fallsille, joka on sadekauden vesiputous mutta sijaitsee ihan kohtuu natilla paikalla joten ilman putoustakin paikka on kaunis. Onneksemme olimme ehka juuri ensimmaiset jotka nakivat Jim Jim Falssin virtaavan tana vuonna. 5% kakadun kavijoista paasee nakemaan Jim Jim Falssin virtaavana, silla viikko pari sen jalkeen kun se alkaa virtaamaan on tulvat jo mahtavia... no mutta lisaa myohemmin..
19. marraskuuta 2008
Salamoita kerrakseen!
Kata Tjuta oli siis tosiaan aivan kasittamattoman upea ja kierreltiin auringon paisteessa sen pienta osuutta ympari. Oppaamme oli kaskenyt meita pakkaamaan uima-asut mukaan josko siella olisi pikkuvesiputouslammikoita ja kyllahan sielta semmoinen sitten loytyikin. Vesi oli ilmeisesti virkistavan viileaa. Itse en kokeillut :D.
Kata Tjutalta kaytiin akkiseltaan leirissa ja riennettiin ulurun auringonlasku parkkipaikalle toivomaan josko tanaan olisi mahdollisuuksia spektaakkeliin. Toivottua spektaakkelia ei taaskaan saatu silla horisontissa oli pilvia vaikka muuten taivas olikin pilveton.
Varsinainen odottamaton spektaakkeli alkoi parkkipaikalla syomamme illallisen jalkeen kun suurin osa turistipoppoosta oli jo lahtenyt ja paikalla enaa meidan lisaksi yksi auto. Pimea laskeutui ja taivaan rannassa rupesi nakymaan salamien tahdittamaa valoshowta, ylapuolella oli tahtikirkas taiva ja taustalla Uluru. Kaytannossa kyseessa olin 4 erillista ukkosmyrskya jotka saartoivat meita horisonteissa joka suunnassa. Ukkoset olivat sen verta kaukana, etta jyrinatkaan eivat kuuluneet mutta diskoilmio oli taattu. Salamat loivat pilvissa kasittamattoman usein ja minua ainakin hirvitti jo siina vaiheessa josko ne loytaisivat meidat..
Tarpeeksi kauan ihasteltuamme lahdimme leiriin nukkumaan. Porukka tuntui olevan aika vasynytta ja mina vain ihastelin poydallani maatessa taivaanrannassa lyovia salamoita. En ole ikina nahnyt yhta upeaa ja voimakasta ukkosta ja suoraan sanottuna hirvitti kun ukkoset tulivat lahemmaksi. Tiedostin, etta aavikolla ei kauhean usein tule vetta ja kun tulee niin voi kayda pahastikin… Muiden nukahdettua kavin viela yksikseni kavelylla ihastelemassa uskomatonta taivasta. Tuntui etta salamat loivat joka suuntaan ja erityisesti pilvien sisalla ja ylospain. Joskus salamat olivat myos kasittamattoman kirkkaita ja ne loivat koko ajan todella usein..
Nukahdin uupuneena kavelyn jalkeen kohtuu pian ja muistan heranneeni keskella yota, kun yksi naista ukkosmyrskyista oli saavuttanut meidat. Tuhisin yksikseni ja kaansin kylkea ja varmaan puolessa minuutissa olin taas unessa. Ei nayttanyt paljoa kiinnostavan.. Kuuleman mukaan myrsky kesti parisen tuntia. Mina nukuin sikeasti sen ohi ja aamulla herasimme aikaisin kiirehtiaksemme auringonnousuun, silla taivas oli taas kirkastunut..
Auringonnousu ei vaihteeksi ollut onnistunut mutta valiako halla sitten kai, silla emmehan edes nahneet reissun aikana Kings Canyonia sateiden takia. Ilmeisesti taytyy tehda toinenkin reissu.. Kavimme viela tiistaina kiertamassa lyhyemman lenkin Kata Tjutalla ennen paluutamme Alice Springsiin.
Matkan varrella ajoimme lapi alueita, joissa myrsky oli edellisena yona riehunut toden teolla. Lammikoita ja jarvia oli paikoissa missa niita ei pitanyt olla ja enemman kuin 7 kertaa ajoimme jonkun ylitsepursuavan virtaosuuden yli.. Eraalla karjatilalla jolla pysahdyimme saimme tietoomme etta he olivat saaneet edellisena yon 37mm vetta. Ilmainen leirinta-alue heidan tilallaan oli kaytannossa jarvi. :D
Matkaa jatkoimme ja kohtasimme hiekkamyrskynkin matkan varrella. Mielenkiintoista. Paastyamme Aliceen huomasimme, etta normaalisti kuiva Todd-river oli ylitsepursuava! Se oli siis kasittamattoman suuri ja alice oli kohtuu kaaoksessa, silla ainoastaan yksi silta joen yli oli auki ja kaikki halusivat kayttaa sita….
Hostellilla bongasin samaan aikaan eri reissulla olleen itavaltalaispojan, joka lahti kanssani ja parin tuttunsa kanssa matkaamaan Annies placeen iltaa viettamaan. Olimme sopineet reissuporukan kanssa etta tapaamme siella. Vietin iltaa siella lahinna Matt’n, Jennin, Tobiaksen ja kanadalaispariskunnan seurassa.. Muut tuntuivat olevan vahan liian outoja asiaa enempaa kommentoimatta!
Kuulin myos tarinoita etta kyseiset ukkosmyrskyt ylittaessaan keskiaustraliaa olivat haavoittaneet 7 ihmista ja kaksi rajumpaa osumaa ilmeisesti.. Lisaksi se karjatila jolla pysahdyimme kotiintulomatkalla oli ilmeisesti sunnuntaina lapikaynyt jonkin asteen murhanaytelman.. tieda sitten ovatko nama kuulopuheita. Totta ainakin on etta itarannikko on talla hetkella ilmeisesti kaaoksessa, silla Brisbaneen on iskenyt paikallinen sykloni ja porukka on siella ilmeisesti ilman sahkoa ja juomavetta.. tallaista ausseissa. Saavuin tanaan lampimaan Darwiniin(ei turhan kuuma viela) onnellisen tietavaisena etta mahdollisesti jo tanaan alkavat vahintaan 5 paivan ukkosmyrskyt.. asken soittelin yksille tytoille jotka ovat menossa 4vetoseikkailuretkelle lansirannikolle ja kaipailivat seuraa mutta pirulaiset olivat kayneet jo kakadussa jonne haluan seuraavaksi suunnata… toivottavasti pystyn ottamaan heidat kiinni jossain vaiheessa…
Kata Tjutalta kaytiin akkiseltaan leirissa ja riennettiin ulurun auringonlasku parkkipaikalle toivomaan josko tanaan olisi mahdollisuuksia spektaakkeliin. Toivottua spektaakkelia ei taaskaan saatu silla horisontissa oli pilvia vaikka muuten taivas olikin pilveton.
Varsinainen odottamaton spektaakkeli alkoi parkkipaikalla syomamme illallisen jalkeen kun suurin osa turistipoppoosta oli jo lahtenyt ja paikalla enaa meidan lisaksi yksi auto. Pimea laskeutui ja taivaan rannassa rupesi nakymaan salamien tahdittamaa valoshowta, ylapuolella oli tahtikirkas taiva ja taustalla Uluru. Kaytannossa kyseessa olin 4 erillista ukkosmyrskya jotka saartoivat meita horisonteissa joka suunnassa. Ukkoset olivat sen verta kaukana, etta jyrinatkaan eivat kuuluneet mutta diskoilmio oli taattu. Salamat loivat pilvissa kasittamattoman usein ja minua ainakin hirvitti jo siina vaiheessa josko ne loytaisivat meidat..
Tarpeeksi kauan ihasteltuamme lahdimme leiriin nukkumaan. Porukka tuntui olevan aika vasynytta ja mina vain ihastelin poydallani maatessa taivaanrannassa lyovia salamoita. En ole ikina nahnyt yhta upeaa ja voimakasta ukkosta ja suoraan sanottuna hirvitti kun ukkoset tulivat lahemmaksi. Tiedostin, etta aavikolla ei kauhean usein tule vetta ja kun tulee niin voi kayda pahastikin… Muiden nukahdettua kavin viela yksikseni kavelylla ihastelemassa uskomatonta taivasta. Tuntui etta salamat loivat joka suuntaan ja erityisesti pilvien sisalla ja ylospain. Joskus salamat olivat myos kasittamattoman kirkkaita ja ne loivat koko ajan todella usein..
Nukahdin uupuneena kavelyn jalkeen kohtuu pian ja muistan heranneeni keskella yota, kun yksi naista ukkosmyrskyista oli saavuttanut meidat. Tuhisin yksikseni ja kaansin kylkea ja varmaan puolessa minuutissa olin taas unessa. Ei nayttanyt paljoa kiinnostavan.. Kuuleman mukaan myrsky kesti parisen tuntia. Mina nukuin sikeasti sen ohi ja aamulla herasimme aikaisin kiirehtiaksemme auringonnousuun, silla taivas oli taas kirkastunut..
Auringonnousu ei vaihteeksi ollut onnistunut mutta valiako halla sitten kai, silla emmehan edes nahneet reissun aikana Kings Canyonia sateiden takia. Ilmeisesti taytyy tehda toinenkin reissu.. Kavimme viela tiistaina kiertamassa lyhyemman lenkin Kata Tjutalla ennen paluutamme Alice Springsiin.
Matkan varrella ajoimme lapi alueita, joissa myrsky oli edellisena yona riehunut toden teolla. Lammikoita ja jarvia oli paikoissa missa niita ei pitanyt olla ja enemman kuin 7 kertaa ajoimme jonkun ylitsepursuavan virtaosuuden yli.. Eraalla karjatilalla jolla pysahdyimme saimme tietoomme etta he olivat saaneet edellisena yon 37mm vetta. Ilmainen leirinta-alue heidan tilallaan oli kaytannossa jarvi. :D
Matkaa jatkoimme ja kohtasimme hiekkamyrskynkin matkan varrella. Mielenkiintoista. Paastyamme Aliceen huomasimme, etta normaalisti kuiva Todd-river oli ylitsepursuava! Se oli siis kasittamattoman suuri ja alice oli kohtuu kaaoksessa, silla ainoastaan yksi silta joen yli oli auki ja kaikki halusivat kayttaa sita….
Hostellilla bongasin samaan aikaan eri reissulla olleen itavaltalaispojan, joka lahti kanssani ja parin tuttunsa kanssa matkaamaan Annies placeen iltaa viettamaan. Olimme sopineet reissuporukan kanssa etta tapaamme siella. Vietin iltaa siella lahinna Matt’n, Jennin, Tobiaksen ja kanadalaispariskunnan seurassa.. Muut tuntuivat olevan vahan liian outoja asiaa enempaa kommentoimatta!
Kuulin myos tarinoita etta kyseiset ukkosmyrskyt ylittaessaan keskiaustraliaa olivat haavoittaneet 7 ihmista ja kaksi rajumpaa osumaa ilmeisesti.. Lisaksi se karjatila jolla pysahdyimme kotiintulomatkalla oli ilmeisesti sunnuntaina lapikaynyt jonkin asteen murhanaytelman.. tieda sitten ovatko nama kuulopuheita. Totta ainakin on etta itarannikko on talla hetkella ilmeisesti kaaoksessa, silla Brisbaneen on iskenyt paikallinen sykloni ja porukka on siella ilmeisesti ilman sahkoa ja juomavetta.. tallaista ausseissa. Saavuin tanaan lampimaan Darwiniin(ei turhan kuuma viela) onnellisen tietavaisena etta mahdollisesti jo tanaan alkavat vahintaan 5 paivan ukkosmyrskyt.. asken soittelin yksille tytoille jotka ovat menossa 4vetoseikkailuretkelle lansirannikolle ja kaipailivat seuraa mutta pirulaiset olivat kayneet jo kakadussa jonne haluan seuraavaksi suunnata… toivottavasti pystyn ottamaan heidat kiinni jossain vaiheessa…
18. marraskuuta 2008
Uluru-Kata Tjuta kansallispuisto toisin sanoen punainen keskusta!
Huhhuh, aika toimintaa!
Lensin sitten tosiaan Alice Springsiin ja heti saavuttuani huomasin, etta paikan paallahan on satanut vetta vasta.. mita ihmetta, ajattelin. No, mikas siina tsuumailin paikkaa ja kavin maksamassa seuraavana paivana alkavan kivireissun toiselle hostellille. Pimea kerkesi jo laskeutua ja ajattelin lahtea silti pistaytymassa Anzac-kukkulalla kattomassa Alice Springsia yoaikaan. Mikas siina, matkan aikana alkoi hieman satamaan, mutta sade ei varsinaisesti kastellut vaikka olevinaan kova sade olikin. Sitten nain kaukaisuudessa salaman lyovan ja innostuin, etta paaseeko tassa aavikolle vesisateen jalkeen! Kavelin kukkulalle ihastelemaan kaukaisuudessa lyovia salamoita ja paikalla oli pari paikallista sallia kameroineen kuvailemassa taivasta. Painuin jonkun ajan paasta nukkumaan, silla aamulla pitaisi olla pystyssa ennen kuutta..
Aamulla minut noudettiin sitten hostellilta kuuden aikoihin ja suunnattiin toiselle hostellille, jonka jarkkaama reissu olisi. Possea bussiin tuli yhteensa lahemmas parikymmenta. Lahdettiin innokkaasti matkaan... jokusen kilsan paasta matka tyssas. Tie oli vaikeakulkuinen tulvivan vesiesteen takia... tiella oli ainakin puoli metria vetta mittausten mukaan ja edellisena yona vetta oli tullut 40mm. Tama on suurin piirtein alice springsin koko vuoden vesilaskeuma.. Ja ottaen huomioon, etta kyseisessa paikassa ei ole satanut viimeiseen ainakaan 18 kuukauteen.. joku puhui 22 kuukaudestakin..
bussimme ei ollut neliveto, joten kuskimme Leith rupesi tutkailemaan mitenka tilanteen kanssa toimisimme.. talla valin me kaikki muut menimme pallistelemaan tulvivaa vesimassaa! Kaikkia pohditutti, etta tahanko matkamme jo tyssaisi. Palasimme bussille ja Leith sitten oli todennut, etta lapi mennaan! (Leith oli muutenkin koko reissun aika loisto opas!)
Ja lapi mentiin! Ja hyvin meni! Matka jatkui iloisesti pohtien mita muita vesimassoja tiellemme osuisi.. aika nopeasti tajusimme, etta kyseiselle paivalle suunnittelemamme Kings Canyon retki ei tulisi onnistumaan. Tiet kanjonille oli suljettu ja porukka oli jumissa Kings Canyonilla.. Paatimme sitten tehda retken painvastaisessa jarjestyksessa ja suunnatakin heti kohti Ulurua. Kavimme kuitenkin ennen sita pysahtymassa jollain kamelitilalla, mutta kukaan muu ei ollut innostunut kameliajelusta niin en kehdannut ite menna.. Matkan varrelta nappasimme kyytiin myos Swagit, eli ensi yon kotimme. Swag on makuupussin tyyppinen teltta, johon vain kaariydytaan sitten sisaan. Swagit luonnollisesti pinosimme bussin keskikaytavalle kaikkien tielle, jotteivat ne paasisi kastumaan. Normaalisti saatila ei ole ongelma pusseja kuljetettaessa ja ne menevat mukavasti trailerin katolla... Nyt tuli siis kuitenkin vetta.
Ajelimme sitten 400 kilsaa Ulurulle ja paasimme todistamaan harvinaista nakya kyseisesta kivesta pilvisella ja sateisella saalla! Kivi itsessaan oli aivan uskomattoman makea ja epatodellinen! (Toim.huom. talla kertaa missaan kirjoittamassa tekstissani ei ole mukana patkan vertaa Nooran tavanmukaista "upeaa" liioittelua)
Kauempaa otettujen kuvien jalkeen lahdimme suuntaamaan lahemmaksi kivea ja kavimme pienoisella kavelylla oppaamme opastuksella. Tutkailimme aboriginaalien kiveen riipustamia kuvia ja kuulimme erilaisia tarinoita aboista ja heidan ajatuksistaan kivesta. Vetta ei tassa vaiheessa satanut, joten olimme turvassa. Taivas pysyi kuitenkin taysin pilvien valloittamana. Paasimme todistamaan myos harvinaista nakya, kun Ulurun pinnassa putoilee vesiputouksia. Putoukset eivat silla hetkella olleet enaa mitenkaan hirvean isoja, mutta kiven ymparistossa asuvat sammakot tuntuivat olevan kovin innoissaan vedesta aanekkaan kurnutuksen muodossa!
Ystavystyin heti reissun alussa teksasilaisen Saban kanssa, joka oli juuriltaan pakistanilainen. Pienen kavelyretken jalkeen koko poppoo lahti kavelemaan ympari koko kivea. Kyseessa oli parin tunnin tasamaastokavely ja tassa vaiheessa olin kovin onnellinen ettei paikalla vallinnut tavanomainen kostea vahintaan 30 asteinen lampotila. Kavelimme reissun lahinna Saban kanssa ja ihastelimme kivea ja sen uskomattomia muotoja.
Auringonlaskun aikaan menimme auringonlasku parkkipaikalle tutkailemaan sirkusta, joka oli paikan paalla. Kauhia maara turistibusseja ja kaiken maailman samppanjatarjoilua! Sinansa huvittavaa, silla nailla pilvimassoilla auringonlaskua ei edes olisi.. Eika ollut. Soimme auringonlaskun aikaan parkkipaikalla sitten leiriruokaa, jonka Leith meille valmisti. Olimme viimeiset, jotka paikalta katosivat pimean jo laskeuduttua ja aika pitkalti leiriin paastyamme suurin osa porukasta asetti toiveikkaasti swaginsa tahtitaivaan alle ja painui pehkuihin. Jonkun ajan paasta herasin kuitenkin pieneen vesisateeseen ja siirsin swagini leirikeittiokatoksen alle. Muutkin totesivat taman olevan parempi vaihtoehto. Jatkoin uniani ja nain painajaista, etta kastuimme taysin (olimme nahneet edellisena yona kyseisella leirinta-alueella majoittuneen toisen porukan kuivattelemassa vaatteitaan ja petejaan, siksi tama!). Jonkun ajan kuluttua herasin rajuun vesisateeseen ja siirsin valittomasti swagini poydalle ja menin herattelemaan Sabaa hanen syvasta unestaan. Tytto ei ensin tajunnut mista oli kyse, mutta siirsi lopulta itsensakin poydalle. Hetkea myohemmin, lattia oli veden valloittama. Hyva ajoitus toden totta!
Jatkoimme uniamme jonkun ajan kuluttua. Jostain syysta Quebeqilainen lintubongaripariskunta ei siirtynyt lattialta mihinkaan parempaan turvaan...
Emme heranneet aamulla auringonnousuun, koska sita ei olisi ollut. Sen sijaan herasimme siihen, etta bussimme avain oli kadoksissa. Tarkoitus oli, etta se asetettaisiin aina eturenkaan paalle ja kyseisessa paikassa avain ei ollut. Soimme aamupalan ja taman jalkeen porukka etsi tuskissaan avainta ja Leith kiroili... Aikataulumme oli pahasti myohassa.. Lopulta avain loytyi renkaan takaa, josta oli kylla jo etsitty mutta ilmeisesti siirrettyamme bussia hiukan avain oli sitten liikkunut paremmin saavutettaviin.
Lahdimme Kulttuurikeskukseen ulurun reunoistoille ja sen jalkeen suuntasimme Kata Tjutalle, joka on toinen makea kivimuodostelma. Tai lahinna 36 kivea. Vetta tuli vaihteeksi ja vastaamme tuli Rock Tour bussi joka oli ilmeisesti kaynyt jo kokeilemassa Kata Tjutan ymparikavelya, mutta olivat todenneet ettei reissusta tule mitaan. Saavuimme Kata Tjutalle ja olimme innokkaasti (jotkut, mina, ei ollut niin innostunut 2-3 tunnin kavelysta ilman sadetakkia, silla vesi ei ollut lamminta!) lahtemassa kavelemaan kun Leith totesi etta mita jos odotettaisiin hetki. Odotimme noin kymmenen minuuttia ja ihmeen kaupalla sade lakkasi. Suuntasimme sitten kavelyn reunustalle ja paatimme lahtea matkaan. Kummallisesti 15 minuutin kuluttua taivas oli jo sininen ja aurinko paistoi taydella teholla lammittaen ja porottaen! Kata Tjuta oli aivan kasittamattoman upea ja reissun arvoinen! Paljon parempi mielestani kuin Uluru!
Lisaa tasta pian, silla Internet-aika alkaa nyt uupua, joten kirjoitan lisaa ehka huomenissa kun en nyt pysty ostamaan lisaa aikaa ja taytyy kiiruhtaa reissun jalkeisiin bileisiin!
Lensin sitten tosiaan Alice Springsiin ja heti saavuttuani huomasin, etta paikan paallahan on satanut vetta vasta.. mita ihmetta, ajattelin. No, mikas siina tsuumailin paikkaa ja kavin maksamassa seuraavana paivana alkavan kivireissun toiselle hostellille. Pimea kerkesi jo laskeutua ja ajattelin lahtea silti pistaytymassa Anzac-kukkulalla kattomassa Alice Springsia yoaikaan. Mikas siina, matkan aikana alkoi hieman satamaan, mutta sade ei varsinaisesti kastellut vaikka olevinaan kova sade olikin. Sitten nain kaukaisuudessa salaman lyovan ja innostuin, etta paaseeko tassa aavikolle vesisateen jalkeen! Kavelin kukkulalle ihastelemaan kaukaisuudessa lyovia salamoita ja paikalla oli pari paikallista sallia kameroineen kuvailemassa taivasta. Painuin jonkun ajan paasta nukkumaan, silla aamulla pitaisi olla pystyssa ennen kuutta..
Aamulla minut noudettiin sitten hostellilta kuuden aikoihin ja suunnattiin toiselle hostellille, jonka jarkkaama reissu olisi. Possea bussiin tuli yhteensa lahemmas parikymmenta. Lahdettiin innokkaasti matkaan... jokusen kilsan paasta matka tyssas. Tie oli vaikeakulkuinen tulvivan vesiesteen takia... tiella oli ainakin puoli metria vetta mittausten mukaan ja edellisena yona vetta oli tullut 40mm. Tama on suurin piirtein alice springsin koko vuoden vesilaskeuma.. Ja ottaen huomioon, etta kyseisessa paikassa ei ole satanut viimeiseen ainakaan 18 kuukauteen.. joku puhui 22 kuukaudestakin..
bussimme ei ollut neliveto, joten kuskimme Leith rupesi tutkailemaan mitenka tilanteen kanssa toimisimme.. talla valin me kaikki muut menimme pallistelemaan tulvivaa vesimassaa! Kaikkia pohditutti, etta tahanko matkamme jo tyssaisi. Palasimme bussille ja Leith sitten oli todennut, etta lapi mennaan! (Leith oli muutenkin koko reissun aika loisto opas!)
Ja lapi mentiin! Ja hyvin meni! Matka jatkui iloisesti pohtien mita muita vesimassoja tiellemme osuisi.. aika nopeasti tajusimme, etta kyseiselle paivalle suunnittelemamme Kings Canyon retki ei tulisi onnistumaan. Tiet kanjonille oli suljettu ja porukka oli jumissa Kings Canyonilla.. Paatimme sitten tehda retken painvastaisessa jarjestyksessa ja suunnatakin heti kohti Ulurua. Kavimme kuitenkin ennen sita pysahtymassa jollain kamelitilalla, mutta kukaan muu ei ollut innostunut kameliajelusta niin en kehdannut ite menna.. Matkan varrelta nappasimme kyytiin myos Swagit, eli ensi yon kotimme. Swag on makuupussin tyyppinen teltta, johon vain kaariydytaan sitten sisaan. Swagit luonnollisesti pinosimme bussin keskikaytavalle kaikkien tielle, jotteivat ne paasisi kastumaan. Normaalisti saatila ei ole ongelma pusseja kuljetettaessa ja ne menevat mukavasti trailerin katolla... Nyt tuli siis kuitenkin vetta.
Ajelimme sitten 400 kilsaa Ulurulle ja paasimme todistamaan harvinaista nakya kyseisesta kivesta pilvisella ja sateisella saalla! Kivi itsessaan oli aivan uskomattoman makea ja epatodellinen! (Toim.huom. talla kertaa missaan kirjoittamassa tekstissani ei ole mukana patkan vertaa Nooran tavanmukaista "upeaa" liioittelua)
Kauempaa otettujen kuvien jalkeen lahdimme suuntaamaan lahemmaksi kivea ja kavimme pienoisella kavelylla oppaamme opastuksella. Tutkailimme aboriginaalien kiveen riipustamia kuvia ja kuulimme erilaisia tarinoita aboista ja heidan ajatuksistaan kivesta. Vetta ei tassa vaiheessa satanut, joten olimme turvassa. Taivas pysyi kuitenkin taysin pilvien valloittamana. Paasimme todistamaan myos harvinaista nakya, kun Ulurun pinnassa putoilee vesiputouksia. Putoukset eivat silla hetkella olleet enaa mitenkaan hirvean isoja, mutta kiven ymparistossa asuvat sammakot tuntuivat olevan kovin innoissaan vedesta aanekkaan kurnutuksen muodossa!
Ystavystyin heti reissun alussa teksasilaisen Saban kanssa, joka oli juuriltaan pakistanilainen. Pienen kavelyretken jalkeen koko poppoo lahti kavelemaan ympari koko kivea. Kyseessa oli parin tunnin tasamaastokavely ja tassa vaiheessa olin kovin onnellinen ettei paikalla vallinnut tavanomainen kostea vahintaan 30 asteinen lampotila. Kavelimme reissun lahinna Saban kanssa ja ihastelimme kivea ja sen uskomattomia muotoja.
Auringonlaskun aikaan menimme auringonlasku parkkipaikalle tutkailemaan sirkusta, joka oli paikan paalla. Kauhia maara turistibusseja ja kaiken maailman samppanjatarjoilua! Sinansa huvittavaa, silla nailla pilvimassoilla auringonlaskua ei edes olisi.. Eika ollut. Soimme auringonlaskun aikaan parkkipaikalla sitten leiriruokaa, jonka Leith meille valmisti. Olimme viimeiset, jotka paikalta katosivat pimean jo laskeuduttua ja aika pitkalti leiriin paastyamme suurin osa porukasta asetti toiveikkaasti swaginsa tahtitaivaan alle ja painui pehkuihin. Jonkun ajan paasta herasin kuitenkin pieneen vesisateeseen ja siirsin swagini leirikeittiokatoksen alle. Muutkin totesivat taman olevan parempi vaihtoehto. Jatkoin uniani ja nain painajaista, etta kastuimme taysin (olimme nahneet edellisena yona kyseisella leirinta-alueella majoittuneen toisen porukan kuivattelemassa vaatteitaan ja petejaan, siksi tama!). Jonkun ajan kuluttua herasin rajuun vesisateeseen ja siirsin valittomasti swagini poydalle ja menin herattelemaan Sabaa hanen syvasta unestaan. Tytto ei ensin tajunnut mista oli kyse, mutta siirsi lopulta itsensakin poydalle. Hetkea myohemmin, lattia oli veden valloittama. Hyva ajoitus toden totta!
Jatkoimme uniamme jonkun ajan kuluttua. Jostain syysta Quebeqilainen lintubongaripariskunta ei siirtynyt lattialta mihinkaan parempaan turvaan...
Emme heranneet aamulla auringonnousuun, koska sita ei olisi ollut. Sen sijaan herasimme siihen, etta bussimme avain oli kadoksissa. Tarkoitus oli, etta se asetettaisiin aina eturenkaan paalle ja kyseisessa paikassa avain ei ollut. Soimme aamupalan ja taman jalkeen porukka etsi tuskissaan avainta ja Leith kiroili... Aikataulumme oli pahasti myohassa.. Lopulta avain loytyi renkaan takaa, josta oli kylla jo etsitty mutta ilmeisesti siirrettyamme bussia hiukan avain oli sitten liikkunut paremmin saavutettaviin.
Lahdimme Kulttuurikeskukseen ulurun reunoistoille ja sen jalkeen suuntasimme Kata Tjutalle, joka on toinen makea kivimuodostelma. Tai lahinna 36 kivea. Vetta tuli vaihteeksi ja vastaamme tuli Rock Tour bussi joka oli ilmeisesti kaynyt jo kokeilemassa Kata Tjutan ymparikavelya, mutta olivat todenneet ettei reissusta tule mitaan. Saavuimme Kata Tjutalle ja olimme innokkaasti (jotkut, mina, ei ollut niin innostunut 2-3 tunnin kavelysta ilman sadetakkia, silla vesi ei ollut lamminta!) lahtemassa kavelemaan kun Leith totesi etta mita jos odotettaisiin hetki. Odotimme noin kymmenen minuuttia ja ihmeen kaupalla sade lakkasi. Suuntasimme sitten kavelyn reunustalle ja paatimme lahtea matkaan. Kummallisesti 15 minuutin kuluttua taivas oli jo sininen ja aurinko paistoi taydella teholla lammittaen ja porottaen! Kata Tjuta oli aivan kasittamattoman upea ja reissun arvoinen! Paljon parempi mielestani kuin Uluru!
Lisaa tasta pian, silla Internet-aika alkaa nyt uupua, joten kirjoitan lisaa ehka huomenissa kun en nyt pysty ostamaan lisaa aikaa ja taytyy kiiruhtaa reissun jalkeisiin bileisiin!
12. marraskuuta 2008
Grillausta auringon alla
Tanaan on kuuma! Huomenna on kuuma.. lauantaina on varmasti viela kuumempi!
Lauantaina on tosiaan lahto Melbournesta yhden aikoihin aussiaikaa. Vietan yhden yon Alice Springsissa ja seuraavana aamuna lahden kolmen paivan, kahden yon kiertobussiajelulle. Reissuun sisaltyy Ayers Rock (Uluru), Olgas ja Kings Canyon. Tama tosin pitaisi viela tarkastaa matkan jarjestajalta, silla esite jota tutkailin oli ehka vanha koska hintakin oli vaihtunut. Esitteen mukaan reissuun pitaisi myos kuulua kameliratsastusta!! Niille tietamattomille jotka ei tieda niin australian keskusta-aavikkoalueella jyllaa kunnon kasa kameleita. Joskus toivat ne tanne ja nykyaan niita on villiintyneinakin, koska paastivat osan karkuun, kun eivat enaa tarvinneet.. No joka tapauksessakin, jotkut vaittavat niita nahtaneen taalla alhaalla Victoriassakin.
Reissuun pitaisi luultavasti kuulua myos yopymista tahtitaivaan alla ynna muuta..
Reissun jalkeen yksi yo viela Alicessa ja sitten lento Darwiniin, jossa ajattelin viipya kaksi yota ennen kuin suuntaan perjantaiaamusella luultavasti kakadun kansallispuistoon. Tata odotan innolla koska olen kuullut kuinka kaunista siella on.. On viela sadekausi, joten kaikki vesiputoukset pitaisi olla parhaimmillaan.. En varannut viela hostellia paikan paalta, koska arvostaisin itseani huomattavan enemman jos majoittuisin telttaan siella.. krokotiilien keskella..
No joo, mutta. Olen nyt siis lomalla. Aurinko paahtaa kuumasti. Grillauksesta tuli mieleen yksi juttu MOvemberista. Hayesin toissa (ja varmaan monen muunkin toissa) kaikki MOvemberiin osallistuvat miehokaiset saa koko kuukauden joka paiva ilmaisen hampparin Grilled:sta. Grilled on aivan loistava hamppariketju. Jarkkyhyvia hamppareita. No joo, kun sanon kaikki MOvemberiin osallistuvat tarkoitan tietysti, etta heidan taytyy menna Grillediin ja mikali paikan pomo kokee etta viiksesi ovat riittavan hyvat niin saat hampparin. Tama tarkoittaa tietysti raukka-aasialaiset, joiden viikset eivat kasva kaannytetaan ovelta takaisin, vaikka he olisivat ottaneet varaslahdon jo kuukausi sitten.. Kuulin, etta paikan pomo oli eilen ollut joku 15-vuotias salli (mukana Hayesin liioittelua), jolla itsellaan ollut lainkaan viiksia ja siksi han oli maalannut itselleen viikset...
Eilen aloitin tosiaan loman ja sain onnekkaasti puhelinsoiton Deathmetal Stevelta joka kutsui minut kavereidensa kanssa katsomaan The Hauntedin keikkaa. Ruotsalaista Trashmetallia. Laulaja ainakin oli trashed. Luultavasti oli nappaillut muutakin kuin olutta, mutta keikka oli hyva! Tassa paivitykset talla kertaa!
Lauantaina on tosiaan lahto Melbournesta yhden aikoihin aussiaikaa. Vietan yhden yon Alice Springsissa ja seuraavana aamuna lahden kolmen paivan, kahden yon kiertobussiajelulle. Reissuun sisaltyy Ayers Rock (Uluru), Olgas ja Kings Canyon. Tama tosin pitaisi viela tarkastaa matkan jarjestajalta, silla esite jota tutkailin oli ehka vanha koska hintakin oli vaihtunut. Esitteen mukaan reissuun pitaisi myos kuulua kameliratsastusta!! Niille tietamattomille jotka ei tieda niin australian keskusta-aavikkoalueella jyllaa kunnon kasa kameleita. Joskus toivat ne tanne ja nykyaan niita on villiintyneinakin, koska paastivat osan karkuun, kun eivat enaa tarvinneet.. No joka tapauksessakin, jotkut vaittavat niita nahtaneen taalla alhaalla Victoriassakin.
Reissuun pitaisi luultavasti kuulua myos yopymista tahtitaivaan alla ynna muuta..
Reissun jalkeen yksi yo viela Alicessa ja sitten lento Darwiniin, jossa ajattelin viipya kaksi yota ennen kuin suuntaan perjantaiaamusella luultavasti kakadun kansallispuistoon. Tata odotan innolla koska olen kuullut kuinka kaunista siella on.. On viela sadekausi, joten kaikki vesiputoukset pitaisi olla parhaimmillaan.. En varannut viela hostellia paikan paalta, koska arvostaisin itseani huomattavan enemman jos majoittuisin telttaan siella.. krokotiilien keskella..
No joo, mutta. Olen nyt siis lomalla. Aurinko paahtaa kuumasti. Grillauksesta tuli mieleen yksi juttu MOvemberista. Hayesin toissa (ja varmaan monen muunkin toissa) kaikki MOvemberiin osallistuvat miehokaiset saa koko kuukauden joka paiva ilmaisen hampparin Grilled:sta. Grilled on aivan loistava hamppariketju. Jarkkyhyvia hamppareita. No joo, kun sanon kaikki MOvemberiin osallistuvat tarkoitan tietysti, etta heidan taytyy menna Grillediin ja mikali paikan pomo kokee etta viiksesi ovat riittavan hyvat niin saat hampparin. Tama tarkoittaa tietysti raukka-aasialaiset, joiden viikset eivat kasva kaannytetaan ovelta takaisin, vaikka he olisivat ottaneet varaslahdon jo kuukausi sitten.. Kuulin, etta paikan pomo oli eilen ollut joku 15-vuotias salli (mukana Hayesin liioittelua), jolla itsellaan ollut lainkaan viiksia ja siksi han oli maalannut itselleen viikset...
Eilen aloitin tosiaan loman ja sain onnekkaasti puhelinsoiton Deathmetal Stevelta joka kutsui minut kavereidensa kanssa katsomaan The Hauntedin keikkaa. Ruotsalaista Trashmetallia. Laulaja ainakin oli trashed. Luultavasti oli nappaillut muutakin kuin olutta, mutta keikka oli hyva! Tassa paivitykset talla kertaa!
6. marraskuuta 2008
Movember is here!
Se tarkoittaa miehia viiksissaan juoksentemassa ympari australiaa hyvantekevaisyyden puolesta. Joka tyton unelmakuukausi siis!
Loma lahestyy ja viikon paasta olisi lento tosiaan Alice Springsiin. Enaa kolme yota toita ja sit joku hassu paiva lomaa ennen reissua. Tietaa myos hyvasteja italialaiselle miehelle, joka tulee joka aamu minua vastaan kotiin mennessani ja joka sitten jossain vaiheessa rupesi tervehtimaan minua... outoja nama aussit.. eihan nyt tuntemattomia ihmisia voi tervehtia vain sen takia, etta niita nakee joka aamu. Mutta tammoista, lomaa odotan innolla. Loma ja karpaset!
Loma lahestyy ja viikon paasta olisi lento tosiaan Alice Springsiin. Enaa kolme yota toita ja sit joku hassu paiva lomaa ennen reissua. Tietaa myos hyvasteja italialaiselle miehelle, joka tulee joka aamu minua vastaan kotiin mennessani ja joka sitten jossain vaiheessa rupesi tervehtimaan minua... outoja nama aussit.. eihan nyt tuntemattomia ihmisia voi tervehtia vain sen takia, etta niita nakee joka aamu. Mutta tammoista, lomaa odotan innolla. Loma ja karpaset!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)