Huipulla tuulee

Työkaverin kemut meni mukavissa merkeissä. Tosin tässä täytyy heti alkuun vähän kirota näitä Melburnialaisia taksikuskeja aikani kuluksi. Otimme siis taksin paikan päälle, koska sinne oli pidemmälti matkaa.. olimme aivan vähän tutkiskelleet karttaa ennen sitä (minä en lainkaan). Ongelma on, että suurin osa (yleistystä) Melbournen taksikuskeista on intialaisia. Siinä ei sinänsä mitään, intialaiset ovat mukavaa sakkia. Mutta suurimman ongelman tuottaa se, että heidän ensimmäinen työnsä Melbournessa on juuri taksin ajaminen. Kuvitelkaa nyt itse ajavanne taksia 3 miljoonan ihmisen kaupungissa heti ensimmäisenä päivänä (tai edes parina ensimmäisenä viikkona), kun sinne saavutte.. Ymmärrettävistä syistä, ette löytäisi perille. Minä en vieläkään muista täällä paikkojen nimiä.. No, tämä mukava taksikuskimme oli varmaan juuri näitä "juuri aloittanut" tyyppejä. Jostain syystä hänellä ei ollut edes GPS:ää!! Olimme suuntaamassa North Fitzroyhin, jonka hänelle sanoimme ja hän sitten dumppasi meidät ulos taksista jo ennen kuin pääsimme North Fitzroyhin astikaan... Kävelimme sitten seuraavat 15-minuuttia vielä löytääksemme oikean paikan ja tutkimme vielä huoltoasemallakin karttaa..

No mutta sitten pääsimme Katriinan (ja Benin) bileisiin. Paikalla olikin jo jokunen tyyppi ja herkkuja oli katettu pöytään jos minkäkin laista. Juomapuolikin oli hoidettu ja illan aikana tuli juotua jos jokunen Hot shot. Tapasin myös paikan päällä uuden työtoverini Linan Tanskasta. Juhlista pääsimme lähtemään vasta aamupuolikuudelta ja tällä kertaa taksikuskimme oli hiukan mukavampi. Minä kehuin kotimatkalla kovasti hänen hienoa avaruusasuaan. Hänellä kun oli hieno retromainen hopeinen avaruusseinä suojaamassa joka puolella mahdollisilta puukottamisilta.. häntä taisi hieman naurattaa minun kommenttini.

Sitten oli taas viikko töitä tiedossa ilman kai mitään sen kummempaa tapahtumaa. Lauantaiaamuna kello puoli neljä yhden tunnin unien jälkeen otimme taas taksin suuntaaksemme Dalen kämpille johonkin päin Melbournea. Pakkasimme auton siellä täyteen lumilautoja ja oheisvälineitä, ja kuuden hengen (minä, Hayes, Dale, Pete, Chris ja Karianne) ja kahden auton voimalla otimme matkan kohti Falls Creekkiä, joka sijaitsee n. 350 kilometriä Melbournesta koilliseen. Matkaa taittui aamuisissa tunnelmissa viitisen tuntia, josta sain nukuttua vain ehkä tunnin. Näin hyvin nukuttujen unien jälkeen olikin sitten hyvä suunnata vuokraamoon ja vuokrata alleen menopeliksi lumilauta.

Sää paikan päällä oli myrskypeloitteluista huolimatta loistava. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pääsimme lautailemaan seitsemän tunnin ajan loistavissa säissä. Hiihtokeskus itsessään oli mielestäni todella kiva. Rinteitä laskettaviksi riitti yllin kyllin. Laskin enimmäkseen keskitason rinteitä, sillä helpoimmat olivat aivan liian helppoja ja niihin hyppyreihin en ihan vielä kehdannut (ehkä sitten ensi viikonloppuna ,D ). En edes kerennyt laskettelemaan kaikkia keskitason rinteitä, sillä niin kuin sanoin laskettavaa oli yllin kyllin ja joka suuntaan. Rinteet eivät olleet yhtä jyrkkiä ja jäisiä kuin viimeksi Uudessa Seelannissa, ja minä henkilökohtaisesti pidin nuoskalumesta, joka meille oli lauantaiksi suotu. Tosin ei siinä istuskella kannattanut.

Kummallista kyllä, vähäisistä unista huolimatta onnistuin jaksamaan päivän läpi. Tosin heti ensimmäinen asia saapuessamme Mt Beautyssä sijaitsevalle mökille, jossa vietimme yömme oli nukkumaan meneminen. Heräilin lähempänä yhdeksää illallista varten, jonka Karianne oli meille valmistanut ja katsoakseni dokumentin Nick Cavesta. Tämän jälkeen painuin takaisin nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle olimme myös suunnitelleet lumilautailua.

Yöllä sitten heräsin vesisateeseen ja salamoiden lyömiseen. Tämä tosin meni nopeasti ohi, mutta tämä oli juuri se sää, mitä viikonlopuksi alunperin oli lupailtukin ja rupesin epäilemään sunnuntain lumilautailuamme.

Aamusella sitten hyvin väliajoin taivaalta tuli vettä ja rinnesäätä tarkastellessamme vain pari hissiä paikan päällä olisi ollut auki. Keskipäivällä sulkivat kaikki hissit, mutta aukaisivat taas myöhemmin. Sää alhaalla Mt. Beautyssa kaunistui kuitenkin päivän myötä ja nautimme tästä pelaten footbagia. Jossain vaiheessa takapihalle lampsi pari sydänlahjoitusheeboa kyselemään josko haluaisimme lahjoittaa rahaa. Keräsimme kolehdin ja he sitten kysyivät kenelle kuitti pitäisi kirjoittaa. Joku siinä heitti, että kirjoita se "team awesome":lle.. Nainen oli vähän hämmentynyt ja kirjoitti lopulta kuittiin "Tim E. Wesome".. :D

Mt Beautysta Falls Creekkiin oli noin tunnin matka, joten menimme sitten vasta kahden jälkeen vaihtamaan sunnuntain hissilippumme "lumiluottoon", jonka voisimme käyttää esim. seuraavana viikonloppuna. Toivonpa siis että suunnitelmamme pysyvät ja ensi viikonloppuna (perjantaina) suuntaamme kohti Mt. Hothamia, joka sijaitsee samoilla suunnilla.