Ilmavaa tekstiä ja otteita elokuvamaailmasta

Unohdin aivan kokonaan kertoa viime blogitekstissäni meidän uudesta traditiosta töissämme. Toissa torstaina Eidven(?) löysi laukkuunsa sullottuna noin 8 kumikylpyankkaa, jotka sitten lahjoitimme itse kullekin yön ajaksi piristämään työn tekoa. Minä sain tuolloin pimeässä loistavan ankan. Päätimme tästä innostuneena ruveta joka torstai pitämään DuckDay:tä. Viime torstaina minulla sitten oli alunperin jalkapalloankka, mutta sitten se rupesi tuhoamaan sähköpostejani hyppäämällä ruutuni päältä näppäimistölle, joten vaihdoin sen sitten muistaakseni jonkin sortin söpöilyankkaan.

Mutta se ankkapäivästä. Viime viikonloppuna menimme kuin menimmekin laskemaan lumilaudalla taas. Vuokrasimme auton ja lähdimme perjantai-illasta ajamaan kohti Mt Beautya. Majoitumme samaisessa 4 euroa yöltä mökkimajoituksessa porukkana lähes sama jengi, mutta Pete korvattuna Guylla. Viikon aikana oli satanut vähän liikaa vettä, joten rinteet eivät olleet enää läheskään yhtä hyvässä kunnossa. Menimme taas Falls Creekiin laskemaan. Pojat halusivat laskea hyppyrillä varustettuja mäkiä ja minä kyllästyin laskemaan niiden vieressä ollutta liian lyhyttä ja turhan epäjyrkkää mäkeä, joten innostuin sitten itsekin kokeilemaan hyppyjä. Täytyy myöntää, että hauskoja olivat ja oisin voinut sitten lopulta hyppiä pidemmänkin aikaa..

Sunnuntain kulutimme totuttuun tapaan pelailemalla jalkasäkkiä auringon paisteessa.

Lumilautailun jälkeen olenkin palkinnut sitten itseäni lähinnä hyvillä unilla (lukuunottamatta viime yötä). Pari yötä kuorsannut ja puhellut unissaan hyvät 12 tuntia, tähän vielä lisänä jokusen tunnin päiväunet per päivä ja avot, unimäärä taattu.

Sitten otteita elokuvamaailmasta. Olen taas katsellut jokusen elokuvan pääsemättä kuitenkaan elokuvateatteriin saakka. Kasa Indiana Jones elokuvia tuli tuhottua aikani kuluksi sekä doctor Strangelove. Pari masentavaa elokuvaa, kuten unelmien sielunmessu ja dancer in the dark. Pari iloista hot shottia ja supertroopersia.

Lähinnä haluan nyt ilmoittaa, että mikäli joku henkilö ei ole vielä nähnyt ehkä maailmankaikkeuden parhaimpia Kung Fu taistelukohtauksia elokuvan muodossa, kannattaa hankkia käsiinsä mitä pikimmin Fist of Legend. Elokuvan loppupuoli on mahdottoman paljon parempi taistelukohtauksineen ja jätti ainakin tämän tytön suusta ihmeellisiä ällistysääniä ja lopulta jätti sen koko suun auki. Etsi siis käsiisi tämä, jollet ole jo nähnyt.

Sitten ensi viikonlopun suunnitelmista. Työkaverini Katriina kutsui minut eilen kanssaan viikonloppuna messuille. Kyseessä ovat ilmeisesti jonkun näköiset australiassa kovin suositut "farmimessut", jotka melbournessa sattuvat olemaan hiukan suuremman kokoiset. Odotettavissa on kuulemma isoin ikinä näkemäni lehmä ja kaiken maailman hienoin kana kilpailuja. Lisäksi kaiken maailman muuta messukrääsää kuten karkkia.

Juteltuani asiasta Hayesin kanssa hän kertoi etten missään nimessä saa mennä paikan päällä olevaan Mad Mouse-vuoristorataan. Kuulemma "joka vuosi" joku kuolee, kun tämä junake syöksyy raiteiltaan tms vastaavaa. Silti se pystytetään uudestaan seuraavana vuonna. Kuulin myös tarinaa jostain ihmesingosta, joka myös oli joku vuosi sinkauttanut sisuksensa hieman väärään kohteeseen. Odotan siis innolla, mitä tuleman pitää. Isoja sonneja ja huvipuistohärveleitä vimpaimineen. Yritän ottaa hyviä kuvia itsestäni sonnin kanssa.

Huipulla tuulee

Työkaverin kemut meni mukavissa merkeissä. Tosin tässä täytyy heti alkuun vähän kirota näitä Melburnialaisia taksikuskeja aikani kuluksi. Otimme siis taksin paikan päälle, koska sinne oli pidemmälti matkaa.. olimme aivan vähän tutkiskelleet karttaa ennen sitä (minä en lainkaan). Ongelma on, että suurin osa (yleistystä) Melbournen taksikuskeista on intialaisia. Siinä ei sinänsä mitään, intialaiset ovat mukavaa sakkia. Mutta suurimman ongelman tuottaa se, että heidän ensimmäinen työnsä Melbournessa on juuri taksin ajaminen. Kuvitelkaa nyt itse ajavanne taksia 3 miljoonan ihmisen kaupungissa heti ensimmäisenä päivänä (tai edes parina ensimmäisenä viikkona), kun sinne saavutte.. Ymmärrettävistä syistä, ette löytäisi perille. Minä en vieläkään muista täällä paikkojen nimiä.. No, tämä mukava taksikuskimme oli varmaan juuri näitä "juuri aloittanut" tyyppejä. Jostain syystä hänellä ei ollut edes GPS:ää!! Olimme suuntaamassa North Fitzroyhin, jonka hänelle sanoimme ja hän sitten dumppasi meidät ulos taksista jo ennen kuin pääsimme North Fitzroyhin astikaan... Kävelimme sitten seuraavat 15-minuuttia vielä löytääksemme oikean paikan ja tutkimme vielä huoltoasemallakin karttaa..

No mutta sitten pääsimme Katriinan (ja Benin) bileisiin. Paikalla olikin jo jokunen tyyppi ja herkkuja oli katettu pöytään jos minkäkin laista. Juomapuolikin oli hoidettu ja illan aikana tuli juotua jos jokunen Hot shot. Tapasin myös paikan päällä uuden työtoverini Linan Tanskasta. Juhlista pääsimme lähtemään vasta aamupuolikuudelta ja tällä kertaa taksikuskimme oli hiukan mukavampi. Minä kehuin kotimatkalla kovasti hänen hienoa avaruusasuaan. Hänellä kun oli hieno retromainen hopeinen avaruusseinä suojaamassa joka puolella mahdollisilta puukottamisilta.. häntä taisi hieman naurattaa minun kommenttini.

Sitten oli taas viikko töitä tiedossa ilman kai mitään sen kummempaa tapahtumaa. Lauantaiaamuna kello puoli neljä yhden tunnin unien jälkeen otimme taas taksin suuntaaksemme Dalen kämpille johonkin päin Melbournea. Pakkasimme auton siellä täyteen lumilautoja ja oheisvälineitä, ja kuuden hengen (minä, Hayes, Dale, Pete, Chris ja Karianne) ja kahden auton voimalla otimme matkan kohti Falls Creekkiä, joka sijaitsee n. 350 kilometriä Melbournesta koilliseen. Matkaa taittui aamuisissa tunnelmissa viitisen tuntia, josta sain nukuttua vain ehkä tunnin. Näin hyvin nukuttujen unien jälkeen olikin sitten hyvä suunnata vuokraamoon ja vuokrata alleen menopeliksi lumilauta.

Sää paikan päällä oli myrskypeloitteluista huolimatta loistava. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pääsimme lautailemaan seitsemän tunnin ajan loistavissa säissä. Hiihtokeskus itsessään oli mielestäni todella kiva. Rinteitä laskettaviksi riitti yllin kyllin. Laskin enimmäkseen keskitason rinteitä, sillä helpoimmat olivat aivan liian helppoja ja niihin hyppyreihin en ihan vielä kehdannut (ehkä sitten ensi viikonloppuna ,D ). En edes kerennyt laskettelemaan kaikkia keskitason rinteitä, sillä niin kuin sanoin laskettavaa oli yllin kyllin ja joka suuntaan. Rinteet eivät olleet yhtä jyrkkiä ja jäisiä kuin viimeksi Uudessa Seelannissa, ja minä henkilökohtaisesti pidin nuoskalumesta, joka meille oli lauantaiksi suotu. Tosin ei siinä istuskella kannattanut.

Kummallista kyllä, vähäisistä unista huolimatta onnistuin jaksamaan päivän läpi. Tosin heti ensimmäinen asia saapuessamme Mt Beautyssä sijaitsevalle mökille, jossa vietimme yömme oli nukkumaan meneminen. Heräilin lähempänä yhdeksää illallista varten, jonka Karianne oli meille valmistanut ja katsoakseni dokumentin Nick Cavesta. Tämän jälkeen painuin takaisin nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle olimme myös suunnitelleet lumilautailua.

Yöllä sitten heräsin vesisateeseen ja salamoiden lyömiseen. Tämä tosin meni nopeasti ohi, mutta tämä oli juuri se sää, mitä viikonlopuksi alunperin oli lupailtukin ja rupesin epäilemään sunnuntain lumilautailuamme.

Aamusella sitten hyvin väliajoin taivaalta tuli vettä ja rinnesäätä tarkastellessamme vain pari hissiä paikan päällä olisi ollut auki. Keskipäivällä sulkivat kaikki hissit, mutta aukaisivat taas myöhemmin. Sää alhaalla Mt. Beautyssa kaunistui kuitenkin päivän myötä ja nautimme tästä pelaten footbagia. Jossain vaiheessa takapihalle lampsi pari sydänlahjoitusheeboa kyselemään josko haluaisimme lahjoittaa rahaa. Keräsimme kolehdin ja he sitten kysyivät kenelle kuitti pitäisi kirjoittaa. Joku siinä heitti, että kirjoita se "team awesome":lle.. Nainen oli vähän hämmentynyt ja kirjoitti lopulta kuittiin "Tim E. Wesome".. :D

Mt Beautysta Falls Creekkiin oli noin tunnin matka, joten menimme sitten vasta kahden jälkeen vaihtamaan sunnuntain hissilippumme "lumiluottoon", jonka voisimme käyttää esim. seuraavana viikonloppuna. Toivonpa siis että suunnitelmamme pysyvät ja ensi viikonloppuna (perjantaina) suuntaamme kohti Mt. Hothamia, joka sijaitsee samoilla suunnilla.

Suunnitelmista

Unohtui tuossa äsken kirjoittaessa kertoa.

Ostin lentolipun tosiaan marraskuulle. Melbourne-Alice Springs 15.11. Tuossa vaiheessa pitäisi olla riittävästi rahaa tämänkin tytön taskuissa ja suuntaan sitten kohti punaista keskustaa ottamaan postikorttivalokuvia suuresta kivestä. Tarkoituksena tsekata Uluru, Olgas ja Kings Canyon. Tämän jälkeen kulkuneuvolla X kohti pohjoisempaa Darwinia ja Kakadun luonnonpuistoa. Nämä tarkastettuani kulkuneuvolla Y (luultavasti Nysse) suunta kohti länsirannikon Broomea.

Broomesta yritän ehkä kehittää muita backpackereita, jotka ovat vuokranneet/ostaneet auton ja kaipaavat kanssamatkustajia etelän suuntaan kohti Perthiä. Matkalla pysähtelen tarvittavissa paikoissa ja toivon kovasti etten vietä joulua yksin. Joulun tienoihin toivon pääseväni Byron Bayhin, jossa haaveissani siintelee viikon surfsafari-reissu.. Uusivuosi ties missä.. Tammikuussa toivon vielä voivani katsastaa Tasmanian..

Töitä lähinnä

Töissä on nyt tullut heiluttua jokunen viikko. Aika ei tunnu turhan pitkältä yöaikaan ja työseurakin on mukavaa. Paikan päällä pyörii vaihtelevasti kolme svedua, pari norjalaista, jokunen saksalainen(?), tanskalaisia, suomalaisia (minä + toinen) ja australialainen, joka kyllä taitaa ruotsin.

Ruotsalaisissa on Patrick, Daniel ja Ida. Norjalaisissa pojissa on erittäin harvoin paikalle ilmaantuva Ståle ja täysiaikainen mystinen E(idevel?). Toisen nimen heitin ihan päästä. Tiedän että se alkaa e:llä... Lisäksi on tanskalainen Jens ja suomalainen Katriina, sekä aussi Daniel.

Siellä minä sitten yöt pitkät soittelen ja mailailen suomeen. Joskus huonona päivänä Norjaan :o. Tosin sain keskiviikkona koulutuksen raporttien läpikäymiseen, joten kohta voin jo ylentyä siihenkin hommaan niin ei käy aika pitkäksi.

Töiden lisäksi ei paljoa muuta ole tullut tehtyä. Tällä viikolla olen onnistunut heräilemään jo heti kahden jälkeen, joten on ollut vähän enemmän tunteja päivässä. Ajan olen sitten käyttänyt ruoan laittoon tai vastaavaan. Eilen kävin jopa juoksemassa. Perjantaisin tulee käytyä uimassa, kun on koko päivä vapaata.

Nyt on sitten taas viikonloppuna ja suunnitelmissa seuraavaa:
Tänään odottelen epätoivoisena, josko aikoja sitten loppuunmyydyn Opethin keikan vieraslistalla olevista henkilöistä joku ei ilmaantuisikaan paikalle ja voisin kirmata kyseiselle klubille. Hayesin kaverin isä omistaa klubin, joten siksi minulla on edes näin pieni prosentuaalinen mahdollisuus vielä päästä keikalle. Soittoa odotellessa..

Huomenna työkaverini Katriina järjestää kesänvastaanottobileet kotonaan ja ilta varmaan johtaa sinne. Tosin Guy ja Katherine ovat myös kutsuneet minut ja Hayesin katsomaan jotain rockbändejä Corner Hotel klubille. Paikat eivät ole aivan vierekkäin, joten en tiedä kuinka järjestää mahdollisesti molempiin suuntautuminen...

Haluan muuten tässä lähiaikoina elokuvia jonkun verran katsoneena kehottaa kaikkia mahdollisesti blogia lukeviani ihmissieluja suuntaamaan kohti teatteria aikeenaan katsoa Tropic Thunderia. Tästä tytöstä ainakin kuoriutui Tom Cruise fani kyseisen komedian ansiosta. Tom Cruise? Kyllä, kuulit oikein. Sinun täytyy hänet itse nähdä... Elokuvassa seikkailee myös stiller ja jack black sekä se yksi ukko, jonka nimeä en tiedä..

Elokuvateatteriin mennessäsi, älä missään nimessä osta lippua Hangkokiin. En myöskään kehota katsomaan takenia tai hellboy 2:ta.. ne voit kyllä warettaa, mikäli haluat.. Hangkokia en edes warettaisi..

Elokuvista puheen ollen. Odotan innolla ensi viikon perjantaita. Yhdessä elokuvateatterissa näytetään täällä perjantai-iltaisin kulttileffoja (tms) ja tämä suuntaa ensi perjantaina katsomaan Blue Velvettiä. Ja pöh, olisipa Saija täällä niin veisin hänet sinne leffoihin, sillä he näyttävät Saijan lempileffaa siellä isolta ruudulta... voivoi.. Joten Saija suuntaa nyt lentokentälle ja ottaa ensimmäisen lennon kohti alasallaa, sillä voisin viedä hänet aika moneen elokuvaan täällä..

Yritin myös pari viikonloppua sitten käydä juhlimassa Chapel Streetillä tuttuni syntymäpäiviä. Muistin kuitenkin taas kauhukseni baariin päästyäni etten tykkää baareista erityisen paljon. En viipynyt siis kauaa. :)

Mitähän muuta erikoista olisi tapahtunut.. en ole vieläkään voittanut pöytäfutista.. yritys jatkukoon.. Yritin myös töissä vastata työpaikan triviavisaan. Aiheena oli olympialaiset ja kysymyksiä taisi olla kuusi. Ajattelin voittaa pari leffalippua.. Nyt sitten odotetaan, josko onni olisi myötä. Toivon, että muut triviavisailijat ovat luovuttaneet vastaamisen löytämättä vastausta numeroon 5, sillä vastausvaihtoehdot olivat ihan puuta heinää. Eivät siis oikein. Minä fiksuna flikkana en kuitenkaan antautunut tässä vaiheessa vaan etsin oikean vastauksen. Olinpa hurja!

Lisäksi eilen syödessäni pari päivää sitten tekemääni suunnatonta feastia, suussani rasahti pala jotain sinne kuulumatonta.. aion ehkä käydä kaupassa valittamassa, sillä tämä on luultavasti voinut tulla ruokaani vain lihan mukana.. Elämäni on siis suunnattoman hurjaa. Ai niin, ja toisesta palkasta puuttui jostain syystä 25 tuntia. Tosin en ollut ainoa, jonka palkka oli tähän tiliin laskettu väärin.. Kellokorttijärjestelmä on tosin ollut aika jumissa lähiaikoina. Lienee johtuu tilanne tästä..

Lisäksi huomasin kummallisuuden aussipankkitilissäni. Meinasin siirtää rahaa suomen tililleni, mutta tätä yrittäessäni huomasin oletusmaksusumman olevan nolla. Jotta voisin maksaa päivän aikana suurempia summia, tarvitsen aktivointikoodin, jota tässä nyt sitten odotellaan.

Äitille terkkuja, jotta voisiko lähettää pankkitilinsä numeron sähköpostiini. Noora kiittää ja kuittaa keväisissä tunnelmissa!