Ja loput kuvat seelannista

Rest of the trip in Nz

http://www.facebook.com/album.php?aid=32375&l=b8f65&id=564437144

Jokunen kuva Uudesta Seelannista

Tassa pari albumia. Ja jatkoa seuraa kuhan ehdin latailla..

From Christchurch to Kaikoura

http://www.facebook.com/album.php?aid=32276&l=b020e&id=564437144

From Picton to Golden Bay

http://www.facebook.com/album.php?aid=32280&l=9ce63&id=564437144

Punakaiki and Franz Josef

http://www.facebook.com/album.php?aid=32297&l=3c62b&id=564437144

Yötöitä ja futista

Blogia ei nyt ole tullut kauheasti päiviteltyä, kun ei varsinaisesti ole ollut syytä.

Työt alkoivat viime sunnuntai-iltana ja työaika on tosiaan ilta puolikymmenestä aamupuolikuuteen. Nukkumaan ei siis pääse ennen kuutta ja silloinkin nukahtaminen on jokseenkin vaikeaa, kun käy jonkin tason ylikierroksilla. Kahtena viime aamuna olen kuitenkin nukkunut iltaviiteen asti vähintään, eli lähemmäs 11 tuntia. Keho varmaan yrittää vasta totuttautua näihin aikoihin ja toivon etten joka hemmetin päivä tule nukkumaan näin pitkiä unia.

Eilen oli ensimmäinen yö, jolloin en edes muistanut, että energiajuoman avulla pysyn pystyssä koko yön. Lisäksi vuoron päätteeksi ei ollut yliväsynyt.

Työ on aika loistoa. Käytännössä käyn semmoisesta ohjelmasta siis läpi tehtäväkohteita joita kukaan ei ole vielä valinnut mysterishoppaukseen. Kaikki kohteet täytyy saada tehtyä ennen kuun loppua, joten kuun viimeinen viikko on ilmeisesti aina ahdistavin. Kohteen valittuani katselen ketä siellä on käynyt viimeksi . Viimeisintä paikassa käynyttä henkilöä ei saa lähettää sääntöjen mukaan, joten hänestä eteenpäin yritän tavoittaa muita paikalla käyneitä henkilöitä. Jotkut kohteet ovat helppoja, jos kaupungissa on monia henkilöitä. Mutta on joitain paikkoja joissa on vain yksi henkilö jolloin joka toinen kerta täytyisi lähettää joku pidemmän matkan päästä. Ymmärrettävistä syistä näitä henkilöitä täytyy sitten lahjoa (rahalla) jotta he menevät tekemään salaostoksia. Usein nämä kyseiset henkilöt myös tietävät tämän ja osaavat pyytää rahaa :D.

Ensi viikolla kun saan mitä luultavimmin helposti suljettua suomen markkinat, joudun luultavasti soittelemaan Norjaan tai jonnekin. Norjan markkinoiden sulkeminen, kun on huomattavasti vaikeampaa ilmeisesti jo kohteiden suuremman määrän takia. Lisäksi norjalaiset ilmeisesti usein lupailevat menevänsä paikalle eivätkä menekään ja eivät viitsi ilmoittaa asiasta tai mitään. Tämä yleensä vaikeuttaa huomattavasti, sillä saman kohteen shoppausta ei saa suorittaa kahta kertaa tietyn ajan säteellä ja tällöin saatetaan joutumaan tekemään uusia järjestelyjä ostosten suhteen..

Tämän viikon aikana suurin kehitys on kuitenkin ehkä tapahtunut pöytäfutiksen suhteen. Hayesilla ja Andrew:lla on siis kämpillään tämmöinen pöytäfutis, jossa ukkeleita pyöritellään tarkoituksena saada mahdollisimman paljon maaleja itselle. Luonnollista. Pojilla on tapana taistella pöytäfutiksen mestaruudesta ja voittaja hallitsee hienoa vyötä! Kiistämätön voittajapelaaja pidemmän aikaa on ollut Heiska. Viime sunnuntaina haastoin hänet kuitenkin pelaamaan kanssani kyseistä peliä ehkä tusinan kertaa, koska huomasin että joka ikisellä pelikerralla sain maalisuorituksia yhden enemmän lähemmäksi voittoa ja parhaimmillani olin enää 3 maalia häntä perässä voiton tapahtuessa.

Ikävä kyllä minun piti näihin aikoihin sitten lähteä töihin ja Hayes rupesi sanomansa mukaan kyllästymään pelailuun. Luulen, että oikeasti häntä alkoi pelottamaan, että minä voitan hänet ja siksi hän halusi jo lopettaa. Joka tapauksessa tarkoituksenani on nyt sitten voittaa mestaruus itselleni. Ilmoittelen, mikäli kehitystä tähän suuntaan tapahtuu.

Kuvia julkisesti :)

Lisaan tassa nyt linkit facebookin kuviin, josko joku niita ei paase katsomaan, kun ei omista tilia (terkkuja aitille!) . Ensimmaisena on uusimmat kuvat ja siita lahdetaan sitten kauemmas reissun alkuajoille jarjestyksessa. Lisailen Uuden seelannin kuvat, kun loydan jonkun koneen, jossa se onnistuu helposti. Kiitos!


Great ocean road
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26514&l=2866a&id=564437144

Melbourne
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26513&l=bb3e3&id=564437144

Cairns
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26511&l=c4251&id=564437144

Cairns
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26434&l=2684f&id=564437144

Magnetic Island
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26427&l=72bd4&id=564437144

Airlie beach ja whitsundays
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26426&l=97767&id=564437144

Bundaberg:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26425&l=b2735&id=564437144

Hervey Bay ja Fraser Island
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26424&l=1c5b0&id=564437144

Noosa
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=26421&l=cebaa&id=564437144

Brisbane:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17774&l=76991&id=564437144

Stanthorpe ja ymparisto:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17773&l=36e17&id=564437144

Surfers Paradise
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17770&l=cd391&id=564437144

Sydney:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17769&l=7e789&id=564437144

Surffailukuvia Surfers Paradisesta:
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=15834&l=a83d4&id=564437144

Hong Kong
http://www.new.facebook.com/album.php?aid=17768&l=17139&id=564437144

Back in Smellburn!

Vietin Sydneyssa yhden yon ja suuntasin seuraavana aamuna kohtuullisen pitkalle bussiretkelle. Matka kesti 13 tuntia ja kuten tunnettua bussit eivat kulkeneet halutussa aikataulussa. Paastyamme Australian hurjaan (kovinkin kuivahkoon) paakaupunkiin Canberraan, jossa meidan oli tarkoitus pitaa puolen tunnin lounastauko, selvisikin etta kuski jonka oli tarkoitus kuljettaa meita seuraavat 7 tuntia etiapain oli sairastunut ja korvaava kuski istui viela silla hetkella lentokoneessa matkalla kohti Canberraa lennatettyna suoraan Melbournesta. Tamahan olisi tietysti Suomessakin aivan normaalia, etta korvaava kuski lennatettaisiin toiselta laidalta suomea..

Olen siis takaisin Melbournessa ajatuksena tehda toita jokunen kuukausi ennen kuin suuntaan kohti lansirannikon ihmeellisyyksia! Tata tukee tanaan iloisesti vastaanottamani tyopaikka, johon koulutus alkaa ensi viikon torstaina! Tosin kerkesin jo vastaanottamaan yhden paivan tyon huomiseksi mattojen asettelijana.

Uusi tyoni on Mystery shopping (salassa shoppailevat) yhtiossa. Toimeenkuvaani kuuluu soitella ja mailailla kohti suomea salashoppaajille ja sopia heidan tulevista tyotehtavistaan tms. Voitte uskoa, etta minut siis palkattiin kielitaitoni takia. Mielestani en suoriutunut kauhean hyvin haastattelusta, mutta luulen ettei heille kauhean usein tule suomenkielen taitoisia henkiloita toita hakemaan, joten he olivat lahes pakotettuja palkkaamaan minut! (Nain kova luotto minulla on omiin taitoihini!) Matkakassan karttuminen lansirannikkoa ja Tasmaniaa varten pitaisi siis nyt olla taattu, silla luulen etta voin olla kyseisessa tyossa niin kauan kuin haluan (ellen ryssi ihan totaalisesti!) Lisaksi kyseessa on yotyo, joten luultavasti nukun kaikki paivat enka onnistu ehka kuluttamaan niin paljon rahaa (lukuunottamatta vkloppuja).

Viikonlopusta tulikin mieleeni, etta taman viikon lauantaina taidan suunnata kohti Mt. Huttia (?) ja suoritan(!) siella hiukan laudalla makea alas laskemista lumen saattelemana. Lisaksi voisin ehka yrittaa kehittaa jonkun pikkuretken Melbournen lahimaastoon ensi viikon alkupuolelle nyt kun varallisuus on taattu.

Roadtrip kertomuksia

Nelsonista suuntasimme seuraavana paivana kohti Abel Tasmanin kansallispuistoa. Paastyamme kohtuu lahelle puistoa autoitse varasimme vesitaksikuljetuksen itsellemme pois ja lahdimme kavelemaan kohti puistoa. Puistoon oli noin 15 minuutin matka, jonka jalkeen talsimme muistaakseni 20 kilometria metsapolulla, joka kulki rannikon tuntumassa. Paastyamme maaranpaahamme "Anchorage" odottelimme vain tunnin ajan tilaamaamme taksia, joka saapuikin hyvissa ajoin. Taman jalkeen voimme taas tyytyvaisina matkata kohti seuraavaa hostelliamme Motuekassa.

Motuekasta kasin kavimme myos tarkastamassa eraan jarven, jonka vesi kumpusi lahteista. Vesi oli aivan pirun kirkasta koko jarvessa ja luulen etten ole koskaan nahnyt kirkkaampaa vetta. Nakyvyys pohjaan asti oli taattu.

Suuntasimme myos katsomaan rantaa ja pysahdyimme mukavassa kahvilassa ennen kuin lahdimme pienelle kavelylle. Kavely piti aloittaa eraan maatilan lapi kavellen, silla emme uskaltaneet ajaa "haisulillamme" kovin pitkalle kun emme tienneet missa kunnossa tie oli. Maatilan jalkeen alkoi metsareitti, joka seurasi edesmenneen puron laitaa kavuten vahitellen jo ylospain makea. Olimme kuulleet infokeskuksessa, etta makea pitaisi kivuta kolmen siksak-kaannoksen verran ja etta luovuttaa ei kannata vaikka matka tuntuu pitkalta. Jatkoimme siis kipuamista vaikka maki laittoikin itse kunkin kovasti puhisemaan. Kahdeksannen kaannoksen jalkeen rupesin tajuamaan, etta olimme vihdoinkin saavuttaneet odottamamme nayn ja paasimme ihastelemaan kohtuu avonaista ja isoa luolaa, jonka katossa roikkui suunnaton maara stalagtiitteja! Tassa vaiheessa ei kaduttanut patkan vertaa etta olimme jaksaneet kivuta koko matkan ylos.

Sitten seuraa tarina Haisulista. Haisuli ei ollut kovin kummoinen auto. Vasyi ylamaissa (joskus myos muulloin). Mutta hanella oli eras ominaisuus, josta tulemme hanet aina muistamaan. Onnistuimme kaatamaan (kiitos uusiseelantilaisten huonosti suunnittelemien korkkien) Haisulin paalle (on matolle ja takapenkille) kaksi kertaa kuljettamaamme maitoa. Taman seurauksena Haisuli haisi varsinkin aamuisin heti ensi toikseen aivan jarkyttavalle.

Lahdettyamme Motuekasta kavimme ensin hieman kiertoteita katsomassa eraan putouksen, jonka jalkeen kaannyimme takaisinpain ja poimimme matkalta liftarin. Hanta kyytiin ottaessamme Petra alkoi kertoa hanelle kuinka onnistuimme kerran kaatamaan maitoa autoomme, joten ei kannata valittaa hajusta. Tassa vaiheessa olimme viela kohtuu vakuuttuneita, etta jompi kumpi oli vain unohtanut korkin auki ja siksi maito oli paassyt valumaan. Taman seurauksena Petra huomasi liftaria istuttaessaan, etta takapenkki oli taas marka (maitopussimme sijaitsi penkilla) ja paasimme toteamaan etta korkit vain yksinkertaisesti vuotavat ja huomenna haju tulisi olemaan vastustamattoman ihana.

Kavaisimme matkalla uuden seelannin pisimmalla riippusillalla ja heitimme liftarin Wesporttiin, josta paatimme jatkaa matkaamme aina Punakaikiin asti.

Seuraava hostellimme ei ollutkaan ihan normi hostelli. Hostelli sijaitsi keskella metsaa ja 8-minuutin kavelymatkan paassa sijaitsi aivan loistava hiekkaranta uskomattomine kivi- ja kalliomuodostelmineen. Hostelli itsessaan oli kuin kesamokki ja vietimme yomme australialaisen Michaelin ja englantilaisen Peten kanssa samassa mokissa. Ilta meni palapelia rakentaessa ja hieman Peten tarjoilemaa viinia maistellessa.

Seuraavana aamuna suuntasimme Punakaikin kuuluille pannukakkukiville ja puhallusrei-ille (mikahan olisi suomenkielinen vastike Blowholelle?). Pannukakkukivet nayttivat tosiaan silta kuin jattilainen olisi paistanut lettuja ja latonut niita paallekkain moniin pinoihin. Blowhole ei ehka toiminut kyseisena paivana aivan loistavasti, mutta paasimme kylla nakemaan sen toimintaa, kun odotimme tarpeeksi kauan "Sudden sound" nimisen veijarin vieressa.

Punakaikissa vietetyn yon jalkeen kaytannossa reissasimme loppumatkamme uudessa seelannissa Peten kanssa, silla han vain yksinkertaisesti oli menossa samaan suuntaan kanssamme koko ajan omalla autollaan, joten emme voineet valttya hanen seuraltaan. :)

Seuraava hostellimme sijaitsi Greymouthissa ja matkalla sinne kavimme taas yhdella kavelylla, joka vei meidat vesiputouksille. Greymouth itsessaan kaupunkina oli aika mitaan sanomaton ja emme tehneet siella oikeastaan mitaan muuta kuin katsoimme leffan ja soimme nalkaamme.

Suuntasimme kohti jaatikkoa seuraavaksi. Jaatikkokavelyt eivat meita kuitenkaan niin kiinnostaneet niita jo Norjassa hetkea aikaisemmin suorittaneina, mutta kavelimme kylla lahelle ihmettelemaan milta se jaatikko nyt oikein nayttaa. Illalla kavelimme taskulampun valossa metsaan ja paasimme ihmettelemaan kiiltomatoja tarpeeksi kauan kaveltyamme.

Vietimme hostellilla kaksi yota ja seuraavana paivana satoi vain vetta ja tuhlasin omaa aikaani katselemalla Kubricin avaruusseikkailua elokuvan muodossa tietysti.

Lahtopaivanamme suuntasimme jaatikkokeskukseen, jossa sitten menimme kummastelemaan milta heidan sisajaaseinansa nayttaa ja kokeilimme siis milta tuntuu jaakiipeilla hakkujen ja jaakenkien avulla. Tama puuhastelu oli jokseenkin rankkaa. Sisaseina oli 10-metrinen emmeka oikeasti kiivenneet seinaa ylos asti kuin ehka kolme kertaa, joten tassa tuntumaa siita ettei homma ollut kovinkaan helppoa. Tosin kunto saattaa olla jo puolen vuoden reissun seurauksena hieman alempana kuin normaalisti, mutta kuitenkin. Edessa oli viela pitka ajomatka Wanakaan, johon sitten aika pitkalti kulutimme loppupaivan. Wanakassa oli tarkoitus viettaa kaksi yota, silla seuraavan paivan suunnitelmissa oli lumilautailu.

Aamulla varhain lahdimmekin sitten kohti Treble Cone hiihtokeskusta kaikki kolme pakkautuneina Peten autoon ja ajelimme vuorille. Mina ja Petra vuokrasimme lumilaudat allemme ja Pete hankki sukset menopeleikseen. Treble Cone ei ollut aivan aloittelijoiden hiihtokeskus ja siella oli vain yksi helpompi lasku, mutta paatimme menna sinne (Cardronan sijaan), silla saimme sielta tuntuvat alennukset. Nakymissa ei ainakaan ollut minkaan nakoista valittamista, silla taivas oli kirkas ja niin pitkalle kuin silma siinti pystyi nakemaan lumihuippuisia vuoria ja alhaalle sijaitsevia jarvia. Taman takia istuimmekin kovin paljon persiillamme ,D.

Seuraavana paivana kavimme viela Wanakassa sijaitsevassa Puzzling Worldissa. Kyseisessa paikassa sijaitsi ulkoilmalabyrintti, jonka suorittamiseen minulla meni noin 45 minuuttia. Petra selvisi nopeammin ja Pete ei meinannut paasta hokkelista ulos millaan :D. Sisatiloissa sijaitsi myos kaikenmaailman aivoriihipalapeleja ynna muita ja huoneita, joilla yritettiin hammentaa ihmisten aivoja. Kohtuumakea oli huone, jossa muottiin valetut paat tuntuivat seuraavan katseellaan sinua liikkuessasi. Tosiasiassahan paat eivat tietenkaan kaantyneet.

Wanakasta menimme Queenstowniin, mutta vietimme siella vain yhden yon, silla meita ei niinkaan kiinnostanut tama lahinna hiihtokeskusturisteja pursuava kaupunki, jossa kaikesta sai lisaksi maksaa ylihintaa.

Queenstownista suuntasimme Te Anauhun, jossa kavimme katsastamassa mm. luonnosta syysta sun toisesta pelastettuja lintuja ja katselimme jokusen leffan. Seuraavana paivana otimme taas auton allemme ja suuntasimme kohti Milford Soundia ja vuonoristeilya. Matkalle pysahdyimme pienilla jarvilla "Mirror Lakes", jotka kuvastivat lumihuippumaisemaa pinnassaan loistavasti. Kaunista katseltavaa!

Risteilyaluksessamme ei meidan kolmen lisaksi ollut kuin yksi pariskunta matkustajina. Risteilyn aikana naimme mm. jokusen vesiputouksen ja hylkeenpoikasia seka leikkisia delfiineja.

Matkalla takaisin kohti Te Anauta kavelimme vesivirtausten muodostamille kummallisille/kohtuu makeille kivimuodostelmille ja teimme mm. eraan metsakavelyn, jonka varrella kaikki puut olivat runkoja myoteen vihrean sammalen peitossa, joten metsa oli jotenkin hauskan oloinen.

Te Anausta suuntasimme seuraavana paivana kohti Dunedinia. Olimme paikalla kahden aikoihin ja menimme viela syomaan sushiveneen Petran kanssa ennen kuin nappasimme taas Peten mukaamme ja lahdimme kohti rannikkoa ajatuksenamme bongata pingviineja. Olimme paikalla kohtuullisen myohaan pienten seikkailujen jalkeen ja lopulta naimme vain kaksi pingviinia (keltasilmapingviineja) kapuamassa ylos rantaa. Mutta ennen kaikkea naimme niita luonnossa!

Lisaksi rannalla oli kymmenkunta merileijonaa. Jouduimme eraan kanssa pieneen juoksumatsiin, silla kyseiset otukset eivat pelkaa ihmisia. Olimme jo kavelleet sen ohi, kun se rupesi meille jotain huutelemaan ja juoksi peraamme... Meita ei niinkaan kiinnostanut mita asiaa silla oli, vaan paatimme paremmin ajatellen vain juosta karkuun vaikka se olikin ehka rannan pienin merileijona -siis poikanen-.
Illalla menin viela tapaamaan Dunedinissa asustavaa Stephenia, jonka tapasin aikaisemmin Sydneyssa.

Seuraavana paivana suuntasimme Twizeliin. Matkan varrella kavimme tarkastamassa rannikolla sijaitsevat boulder-kivet ja lounastimme simpukkakeittoa ja pirun hyvia kalaperunapullia. Lisaksi suuntasimme sisamaassa katsomaan Maurien kalliomaalauksia, joista emme sitten lopulta viitsineet edes ottaa kuvia kun niita nyt ei tohrystyksista edes kalliomaalauksiksi tunnistanut ja parhaimmat palat oli joka tapauksessa varastettu johonkin museoon. Paatimme myos poiketa reitiltamme mysteerisen Clay Cliffs karttamerkinnan perusteella ja tama kiertoreitti oli loistava idea. Paadyimme ihastelemaan kallioita, jotka olivat muodostuneet siis kivi-soramossosta ja ne kipusivat korkeuksiin ja olivat kohtuullisen makean nakoisia..

Seuraavana paivana suuntasimme Mount Cook'kiin. Mount Cook on on uuden seelannin korkein vuori (3km jotain) ja menimme siis sen lahella sijaitsevaan kylaan. Matka ei ollut kuin 60 kilometria, joten meilla oli riittavasti aikaa kivuta viela paivan aikana eras patikkaretki ihastelemaan maisemia hiukan korkeammalta. Maisemia tarjoili lumihuiput, jaatikko ja jaatikkovedesta muodostuneet jarvet. Paatimme olla kipuamatta enempaa sen jalkeen kun mina rupesin uppoamaan liian usein syvalle lumeen..

Niin, Mount Cookin kohdilla voisinkin mainita nyt uusi seelantilaisten hammentavan saunakulttuurin. Heilla on tapana tilata hyvat hienot kiukaat pohjoismaista asti, mutta sitten he eivat jostain syysta osaa kayttaa niita. Matkan aikana naimme kaksi saunaa, joiden sanottiin olevan kuivasaunoja (siis niita oikeita saunoja!), mutta etta niiden kiukaille ei saisi missaan nimessa heittaa loylya. Franz Josefilla kavin kyseisessa saunassa kahtena iltana ja kylla korpesi kun eteen annetaan taydellinen sauna Sawo-kiukaineen, mutta sitten sanotaan etta ala heita loylya silla sauna pamahtaa... Edellisella kerralla oli kuulemma jouduttu koko sauna uusimaan tms.. ainakin lasku oli ollut hintava.. Tammoinen samanlainen sauna kiuas mallia Norpe oli siis myos Mount Cookilla, mutta sita en vaivautunut kokeilemaan. Luulen siis, etta kyseinen maa kaipaa saunainsinooreja.. Naimme myos aikaisemmin Nelsonissa eraan infrapunasaunahuoneen (siis niita pikkumokkeja joihin mahtuu juuri kaksi tyyppia) ja olisimme tatakin saunaa mielellamme kokeilleet, mutta tama sauna oli jostain syysta rikki.. Suomalaiselle tytolle (joka sattuu pitamaan saunailusta kovasti) nama maailman toisen laidan saunailmiot tuottavat tuskaa.. Uusiseelantilaisilla on myos kummallinen tapa viettaa "pikkujouluja" heinakuussa. Raukkaparat, kun eivat saa kai lunta oikean joulun aikoihin.

Seuraavana paivana Mount Cookilla olimme kohtuurikki edellisen paivan kukkulalle kiipeamisesta, mutta lahdimme silti suorittamaan hulluuttamme laaksokavelya, jonka kesto oli kolme tuntia. Matka hostellista reitin alkuun kuitenkin lisasi matkaa ainakin tunnilla, joten kaveltya tuli riittavasti. Matka vei siis eraan jaatikkojarven rannalle parin riippusillan ja kauniiden maisemien yli ja siella jarvessa sitten lillui jokunen jaakokkare :). Kyseisena paivana alkoi satamaan lunta, joten seuraavana aamuna Mount Cookista irtauduttuamme maassa oli jokunen sentti lunta yon seurauksena.

Mount Cookista suuntasimme Lake Tekapolle, jossa yritimme lahtea kavelylle, mutta olimme niin vasyneita edellisten paivien reissuista ja taynna leipomon pullia, etta tuntui paremmalta jattaa kavelyretket muiden kontoille. Illan kulutin matkustamalla "maailman ympari 80 paivassa" ja Petra rakenteli palapelia (joita han tuntui tekevan seelannin reissun aikana kohtuu runsaasti!).

Seuraavana paivana oli aika ajaa Christchurchiin ja luopua Haisulista (jonka hajua olimme onneksi saaneet hieman lievennettya tiskipesuaineen ja sienen avulla). Autovuokraamosta ideana oli ottaa bussi takaisin kaupunkiin ja kuinka ollakaan bussipysakin vieressa sattui olemaan viinitila. Menimme siis sinne ja tilasimme neljaa eri viinia ja juustolautasen ja kilistelimme roadtripin paatokselle.

Seuraavana aamuna olikin suunnattava lentokentalle ja otettava nokka kohti Sydneyta.