Uuden Seelannin villitykset

Kavimme viime viikonloppuna Bendigossa, mutta en toiveista huolimatta nahnyt vompatteja -saati sitten kultakaivosta. Hauskaa oli kuitenkin!

Maanantaiaamuna aikaisin suuntasin kohti bussiasemaa ja nappasin bussin lentokentalle ja kentalta lennon kohti Brisbanea. Vahaisten younien takia Brisbanessa maanantaina oikeastaan vain nukuin. Tiistaina kavin katsastamassa Picasson nayttelyn ja olin kohtuullisen tyytyvainen, etta tuli mentya silla nayttelyssa oli joitakin jokseenkin mielenkiintoisia vaikkakin kohtuullisen perversseja taideteoksia.

Keskiviikko oli loistopaiva! Olin varannut itselleni retken valaita katsomaan. Bussi nouti minut ja vei rantaan (pienten kommervenkkien jalkeen! Odottelin bussia tunnin verran hostellin ulkopuolella..) ja sielta kapusimme aurinkoisen paivan kunniaksi paattiin ja matka kohti Moreton Islandia. Menimme Moreton Islandin pohjoispuolelle, jossa kohtasimme ihanaiset ryhavalaat! Kokemus oli loistava ja valaita oli koolla ehka kymmenisen. Tosin nain kerralla vain 3, mutta ymparistossa niita oli liikkeella ja menimme aina niiden luo missa niita naimme. Tai lahinna niita kohti, silla valaiden luokse meneminen ei varsinaisesti ole sallittua. Valaat ovat kuitenkin luonnostaan yleensa niin uteliaita, etta tulevat kylla sitten itse paikalle pallistelemaan.

Nama kyseiset valaat tekivat sitten kaikkea mita voit kuvitella valaan tekevan. Ne hyppivat parsta edella meresta, heiluttivat tassua, pyorivat ympari, parskayttelivat vetta, laiskivat pyrstollaan :D. Noora oli innoissaan! Erityisesti nelivuotias valaspienokainen naytti olevan utelias ja leikkisa ja pyori laivamme lahistolla pidemman aikaa erittain aktiivisesti.
Kertakaikkisesti reissu oli koko rahan vaartti!

Taman jalkeen nappasin taksin kohti lentokenttaa ja sielta lensin lopulta kohti uuden seelannin Christchurchia! Saavuin paikalle keskiyolla joten koneesta en voinut viela ihailla maisemia. Hostellissa tervehdin siskoani ja kavin nukkumaan.

Torstaina herasin kohtuuaikasin omaan totuttuun aikatauluuni verrattuna (aussiaikaa aamukuusi!) ja menimme petran kanssa hostellin aamupalalle ennen kuin suuntasimme vuokraamaan auton seuraavasta paivasta lahtien 20 paivan ajaksi. Taman jalkeen menimme uusi seelanti esitteinemme laheiseen taidekahvilaan ja otimme isoimman poydan minka loysimme ja levittaydyimme suunnittelemaan roadtrippiamme. Vietimme kahvilassa hetken ja saimme reissumme kohtuuhyvin suunniteltua. Tai lahinna saimme katsastettua paikat, missa kannattaisi pysahtya matkan varrella. Lahdettyamme maksoimme kahvilat ja olin allikalla lyoty kun tajusin etta kahvini olikin superhalpaa! Kuvittelin etta kyseinen kahvila olisi ollut kovinkin kallis, mutta osoittautui halvempaa halvemmaksi. Hetki meni tajutessa, etta Uusi Seelanti onkin huomattavasti halvempi maa kuin Australia (saati sitten Suomi!). Kuvittelin, etta kaikki olivat sanoneet uuden seelannin olevan kallis maa... Kavimme viela Chrischurchin museossa pallistelemassa kyseisen paivan aikana.


Seuraavana aamuna kavimme aamukahveella laheisessa kahvilassa, jossa oli suomalainen tarjoilijatytto ennen kuin meidat noudettiin vuokra-autoamme noutamaan. Olimme paattaneet lahtea nokka kohti pohjoista autollamme, silla suunnitelmamme mukaan paatimme majoittua YHA-hostelleissa ja sopiva hostelli oli ainoastaan tarjolla siella suunnalla. Ensimmaisena vaaralla puolen ajotieta ajoa rupesi harjoittelemaan Petra. Han ajoikin koko paivan noin 100-200 kilometria kohti Hanmer Springsia. Matkalla pysahdyimme yhdella viinitilalla maistelemassa paria punaviinia ja ostimme yhden pullollisen naista. Matkalla ihailimme myos vasemmalla puolella siintavia lumihuippuja (ja niita muita huippuja ilman niita lumisia hattuja!) ja jaatikkoveden tayttamia virtoja.

Paastyamme Hanmer Springsiin suuntasimme siella sijaitsevaan kylpylaan. Kylpyla ei ollut todellakaan niin mukava kokemus kuin mita mielessani kuvittelimme sen olevan. Kuumat altaat valilla 30-42 astetta olivat pihalla. Siina ei sinansa ollut viela mitaan vikaa. Ensimmainen pettymys oli kuitenkin sauna, josta olisi pitanyt maksaa ekstraa ja jonne olisi annettu joku tietty puolituntinen varattu aika, jos sinne halusi menna. Emme sitten halunneet menna, jos emme itse saisi paattaa koska sinne menemme..

Toinen pettymys kohtasi meita, kun olimme aikamme lilluneet paalta 30-asteisissa vesissa. Paatimme kokeilla lampimimpia altaita mita paikasta loytyy ja tajusimme, etta havaitsemamme "viemarin" haju tuli naista altaista. Uskaltauduimme naihin altaisiin ja Petra rupesi olemaan hysterianaurukohtauksen partaalla, silla haju oli aika jarkyttava ja muiden ihmisten mielesta se tuntui olevan normaalia. Vesikin naytti kovin likaiselta ja emme viihtyneet kyseisessa altaassa kauaa. Mina ihmettelin kovasti, etta tatako ne mineraalivedet tarkoittavat..

Uiskentelun jalkeen peseydyimme mielellamme suihkussa saippuan kera..
Illalla katsastimme elokuvan "break point", jossa vilahteli ausseissa nakemamme Bells Beach surffibeachi :D!

Aamusella kavaisimme pienella kavelylla ennen kuin oli minun vuoroni lahtea ajelemaan kohti Kaikouraa! Maisemat matkan varrella olivat upeat jokseenkin aika kiemurtelevat (mutta mitako se kauneutta vahentaa!). Naimme myos monia lampaita (yllattavaa) ja uudessa seelannissa tuntuu olevan paljon haukkoja (ja miksei muitakin lintuja!).

Poikkesimme tielta Mt Lyfordille, jossa piti loytya joitain kavelyreissuja, mutta loytamamme kavelyreitti oli jokseenkin lyhyt mutta sitakin mutaisempi ja onnistuimme sotkemaan auton sisustan kavutessamme takaisin...

Lopulta paadyimme Kaikouraan, joka sijaitsee meren rannalla. Todella kaunis paikka, silla lumihuiput ovat myos sielta nahtavissa. Hostellimme ikkunat antoivat parhaan mahdollisen nakoalan merelle ja huipuille pain! Kaikourassa olisi myos ollut mahdollisuus katsastaa valaita, mutta me lahdimme ensi toiksemme katsastamaan hylkeita (fur seal). Tammoinen yhdyskunta asui kohtuu lahella hostelliamme ja siella naimmekin ehka kymmenisen hyljetta paistattelemassa ja lepailemassa. Matkalla takaisin pysahdyimme tien varrella olevan kojun kohdalla syomaan meren elavia ja tama snakki oli loistavan makuista!

Myohemmin lahdimme hostellin emannan suosittelemina vahan kaemmas pitkin rannikkoa autollamme katsomaan hylkeenpoikasia. Matkan varrella oli jokunen kaurisfarmi ja he tuntuivat kehuvan tienvarsikylteissaan, etta heilta loytyy maistuvia ruotsalaisia. Loysimmekin paljon suuri lukuisemman hyljeyhdyskunnan ja ihastelimme niiden poikasia pidemman aikaa. Ihmetysta hieman heratti albiinohylkeenpoikanen, joka oli myos joukossa.

Katsoimme viela illalla leffan "basic" :D.

Aamulla lahdimme taas aikaisin roadtrippiamme jatkamaan ja pysahdyimme matkalla eilen jostain syysta unohtamassamme vesiputouspaikassa. Vesiputoukselle oli kymmenisen minuutin kavelymatka ja paastyamme perille tajusimme paasevamme lahietaisyydelle hylkeenpoikasten kanssa. Siella ne sopotykset uiskentelivat vesiputouksen alla sijaitsevassa pienessa lammikossa ja valilla jahtasivat toisiaan ja hyppivat ylos vedesta. Herttaisia kuin mitka!

Matka jatkui merenrantaa pitkin kohti pohjoista ja Pictonia. Pictonissa pysahdyimme hetkeksi satamaan ja nautimme kahvi- ja teekupposet ennen kuin suuntasimme kohti Nelsonia. Nelsonia kohti vei erittain kaunis, kiemurainen kukkulalta kukkulalle tie, jota oli hoystetty jokusella kauniilla nakoalakevennyksella ja nakoalapaikalla :).

Nelsonissa suuntasimme hostellillemme ja lahdimme jokusen hetken paasta kavelemaan kohti uuden seelannin keskipistetta. Keskipiste tuntui jostain syysta sijaitsevan kovinkin tarkasti eraan kukkulan ylimmassa pisteessa, jonka ansiosta mina ainakin aloin kovasti epailemaan uusiseelantilaisten suorittamaa mittaustarkkuutta. Maisemat, joka suuntaan olivat kuitenkin jokseenkin kauniit, joten olisiko mittaajalle kuitenkin kaynyt mittavirhe maisemia ihastellessa...