Tarinoita murhajarvelta

Keskiviikon iltatyot kestivat vain nelja tuntia luvatun viiden tunnin sijasta. Seuraavan paivan 12-tuntinen luvattu tyopaivakin kutistui 4,5 tuntiin. Lisaksi yritin kovasti vaihtaa lentojani kotisuomeen (kylla, olen jaamassa tanne pidemmaksi aikaa. Tiedoksi vain niille, jotka asiaa viela epailivat!), mutta se onkin ilmeisesti hieman vaikeampi prosessi ja taytyy keksia joku, joka sen voi tehda.. torstai ei siis ollut paras paiva kaikista.

Perjantaina katselin elokuvan "once upon a time in mexico" sivistaakseni itseani lisaa Rodriquezin saralla katseltuani jo aiemmin Desperadon. Perjantaina menin toihin baariin ja muistaakseni siella ei tapahtunut mitaan kummempia.

Lauantaina katselin elokuvan "city of lost children", joka muuten oli aika loistava elokuva. Lauantaina oli tahan astisista paivista paras tyopaiva. Tosin jouduin jattamaan Guyn ninjasynttarihulinat kovin paljolti valiin. Joimme kylla jokusen punaviinilasillisen Andrewn ja Hayesin kampilla ja varustauduimme ninja-asuihin, ennen kuin suuntasimme kohti Workshop-baaria, jossa synttarit oli tuleman pitaa. Jouduin kyllakin kovin nopean 45-minuuttisen jalkeen hylkaamaan ystavani ja suuntaamaan toihin.

Toissa olikin jo kovat orina-tsempalot meneillaan. Onnekseni oli taas deathmetal-iltamat. Jossain vaiheessa iltaa naissolisti puhui jotain suomesta valispiikissaan ja kaannyin sitten kysymaan laheiselta kundilta, mita solisti mahtoikaan sanoa, koska asia meni minulta taysin ohi (tama oli vikatikki, silla kyseinen poika sitten ahdisteli minua koko loppuillan erityisesti kun humaltui enemman!). Poika vastasi tuntevansa solistin ja luultavasti Sherry (solisti) oli kertonut kuinka hanen pari suomalaista ystavaansa on tulossa myos tanaan kaymaan baarissa tms. Poika myos lisasi, etta tama luultavasti liittyy jotenkin seuraavan paivan keikkaan, jonka eraat suomalaiset hieman nimea niittaneet hevimiehet olivat suunnitelleet soittavansa.

Hetkea myohemmin keraillessani laseja ympariinsa paadyinkin sitten huomaamaan, etta kaksi heppua sporttibaarissa juttelivat sujuvalla suomen kielella keskenaan! Minahan reippaana tyttona rupesin myos puhelemaan heidan kanssaan niita naita. Pojat paatyivat kutsumaan minut hotellihuoneelleen jatkoille. Olisi ollut oikein saunaakin tarjolla ja kunnon juhannuksen viettoa. Minun teki kovasti mieli lahtea, mutta baarimme oli niin pirun taynna ja toita oli liiakseen, joten pahoittelin pojille, etta luultavasti en kylla millaan voi tanaan heidan kanssaan mihinkaan lahtea vaikka mieli tekisi.

Illan aikana juttelin heidan kanssaan jokusen kerran ja jossain vaiheessa rupesinkin laskeskelemaan poikien salaperaisyytta ja seuraavan paivan keikkaa yhteen liiankin paljon, ja tulin siihen johtopaatokseen, etta olen ihan toope, kun en tunnista heita. Pojat kun erittain salamyhkaisesti yrittivat salailla mita he ausseissa tekevat, mita nyt etta heilla on "punkbandi" (jonka jalkeen he vaihtoivat outoja katseita keskenaan) ja seuraavana paivana toita. Loppujen lopuksi sainkin sitten kutsun heidan seuraavan paivan keikalleen vieraslistalle. Toinen heista uskalsi meinaan jo lopulta myontaa, etta seuraavana paivana on eraan suomalaisen nimettoman hevibandin keikka ja etta heilla saattaa olla jotain tekemista sen kanssa. Olin todella otettu kutsusta, eika minulle tarvinnut edes kertoa, missa keikka olisi, silla olin oikeastaan himoinnutkin sinne menoa hiukan, mutta rahatilanteeni ei millaan antanut myoten, olihan kyseessa kuitenkin bandi, jota en varsinaisesti edes kuuntele. Tilanne oli siis ihanteellinen.

Ilta baarissa sujui muutenkin aika loistavasti (musiikki oli hyvaa!) eika minua enaa lopulta kaduttanut yhtaan, etta jouduin jattamaan ninjabileet valiin. Tosin kyseiset juhlat olivat ilmeisesti olleet kohtuullisen hulvattomat, joten en sitten tieda. Loppuiltana tosin se yksi poika ahdisteli minua ja minun taytyi suoranaisesti valtella hanta koko ajan baaritiskin takana yms, silla han ei millaan lahtenyt kintereiltani. :/ Lopetin tyot heti aamukuudelta.

Nukuin vain 4-5 tuntia yolla ennen kuin lahdin Andrew'n ja Hayes'n kampille paistelemaan lettuja. Paikalla oli kasa krapulasta karsivia ystaviani ja kukaan ei siis ollut enaa innostunut vodkasunnuntaista :D. Tosin olin itsekin kovin vasynyt ja nukuin jokusen tunnin ennen kuin sain vihdoin itseni raahattua The Palacelle seurailemaan keikkaa. Lampparibandi jai kylla suosiolla valiin!

Pojat soittivat australialaisten riemuksi "Jos pillua saan, niin ma lahden mukaan" veisua stereoista ennen keikkaa ja aussiyleiso tuikitietamattomana sulatti tamankin biisin. Mina naureskelin ja jaoin taman riemun vain laheisen vierustoverini kanssa. Harmittelin kovasti keikan aikana, etten enaa nahnyt edellisen paivan poikia. Mita nyt sen toisen pyorimassa kosketinten takana. Olisin kovasti halunnut viela kiittaa poikia kutsusta ja jutella suomalaisten kanssa! Mina kun en ole pitkaan aikaan kunnolla jutellut suomeksi kuin Petran kanssa.

Keikka oli ennen kaikkea loistava! Pojat osaavat soittaa niin pirun hyvin ja veisut ovat kohtuullisen mukaansa tempaavia. Jain kuitenkin kaipaamaan enemman puhdasta laulua orinan sijasta, joten ehkei tama bandi kuitenkaan pystyisi lukeutumaan top10-listalleni, vaikka instrumentaalisesti hiveleekin korviani. Coveroivat viela jokusen sekuntin verran "under my umbrella":kin yleison riemuksi.

Maanantaina saatoin nukkua pitkaan ja illalla suuntasin alkeis-capoeiratreeneihin. Treenit eivat mielestani saavuta taalla Melbournessa kovin suurta energiatasoa verrattuna kotosuomen ja viimeksi kokeilemani Airlie Beachin treeneihin. Ehka minun pitaisi kokeilla jotain muuta ryhmaa, silla niita taitaa olla taalla 3. Yritin kuitenkin talla viikolla kayttaa 4 kerran kuukausikorttiani loppuun, silla on viimeinen mahdollinen viiikko. Treenien jalkeen huomasin, etta Deathmetal-Steve oli kaivannut minua ja sovin hanen kanssaan treffit seuraavalle paivalle.

Tiistaina menin taas capoeiraan. Talla kertaa kyseessa oli keskitason treenit ilmeisesti. Tosin tunnin alussa olin jo aika kuollut treenien puutteesta johtuneen lihassaryn takia :D. Tunti oli kuitenkin kohtuullisen loistava, silla paikalla oli minun lisakseni vain yksi toinen oppilas, joten saimme aika henkilokohtaista opastusta. Teimme enimmakseen erilaisia potkuja yhdistettyna akrobaattisiin liikkeisiin (daa, mitas muutakaan!?!) ja tunnin lopuksi seuraamme liittyi viela kaksi jatkotason capoeiristaa, joiden kanssa rodasimme puolisen tuntia.

Treenien jalkeen menimme Deathmetal Steven kanssa juomaan "yhdet" oluet Lygon Streetille. Iltaan liittyi enimmakseen juttelua musiikista (miehen nimi saattaa paljastaa, etta hanella on myos taipumuksia musiikin kuunteluun), joten mitaan kovin hurjaa ei tapahtunut.

Keskiviikkona suuntasin herattyani lentokentalle Andrewn kyydilla. Paastyani nainkin kauas Melbournesta oli kohtuullisen helppoa vaihtaa paluulennot kotisuomeen tammikuulle. Tama hupi ei edes maksanut yhtaan ekstraa, joten olin kohtuullisen onnellinen. Illaksi menin toihin baariin alkaen kello 20 ja lopettaen lahempana kello neljaa. Toissa ei tapahtunut mitaan sen ihmeempia.

Tanaan kavin oikeastaan vain katsastamassa eraan nayttelyn ja odotan jo illan toita, jotka alkavat taasen iltakahdeksalta.