Tarinoita murhajarvelta

Keskiviikon iltatyot kestivat vain nelja tuntia luvatun viiden tunnin sijasta. Seuraavan paivan 12-tuntinen luvattu tyopaivakin kutistui 4,5 tuntiin. Lisaksi yritin kovasti vaihtaa lentojani kotisuomeen (kylla, olen jaamassa tanne pidemmaksi aikaa. Tiedoksi vain niille, jotka asiaa viela epailivat!), mutta se onkin ilmeisesti hieman vaikeampi prosessi ja taytyy keksia joku, joka sen voi tehda.. torstai ei siis ollut paras paiva kaikista.

Perjantaina katselin elokuvan "once upon a time in mexico" sivistaakseni itseani lisaa Rodriquezin saralla katseltuani jo aiemmin Desperadon. Perjantaina menin toihin baariin ja muistaakseni siella ei tapahtunut mitaan kummempia.

Lauantaina katselin elokuvan "city of lost children", joka muuten oli aika loistava elokuva. Lauantaina oli tahan astisista paivista paras tyopaiva. Tosin jouduin jattamaan Guyn ninjasynttarihulinat kovin paljolti valiin. Joimme kylla jokusen punaviinilasillisen Andrewn ja Hayesin kampilla ja varustauduimme ninja-asuihin, ennen kuin suuntasimme kohti Workshop-baaria, jossa synttarit oli tuleman pitaa. Jouduin kyllakin kovin nopean 45-minuuttisen jalkeen hylkaamaan ystavani ja suuntaamaan toihin.

Toissa olikin jo kovat orina-tsempalot meneillaan. Onnekseni oli taas deathmetal-iltamat. Jossain vaiheessa iltaa naissolisti puhui jotain suomesta valispiikissaan ja kaannyin sitten kysymaan laheiselta kundilta, mita solisti mahtoikaan sanoa, koska asia meni minulta taysin ohi (tama oli vikatikki, silla kyseinen poika sitten ahdisteli minua koko loppuillan erityisesti kun humaltui enemman!). Poika vastasi tuntevansa solistin ja luultavasti Sherry (solisti) oli kertonut kuinka hanen pari suomalaista ystavaansa on tulossa myos tanaan kaymaan baarissa tms. Poika myos lisasi, etta tama luultavasti liittyy jotenkin seuraavan paivan keikkaan, jonka eraat suomalaiset hieman nimea niittaneet hevimiehet olivat suunnitelleet soittavansa.

Hetkea myohemmin keraillessani laseja ympariinsa paadyinkin sitten huomaamaan, etta kaksi heppua sporttibaarissa juttelivat sujuvalla suomen kielella keskenaan! Minahan reippaana tyttona rupesin myos puhelemaan heidan kanssaan niita naita. Pojat paatyivat kutsumaan minut hotellihuoneelleen jatkoille. Olisi ollut oikein saunaakin tarjolla ja kunnon juhannuksen viettoa. Minun teki kovasti mieli lahtea, mutta baarimme oli niin pirun taynna ja toita oli liiakseen, joten pahoittelin pojille, etta luultavasti en kylla millaan voi tanaan heidan kanssaan mihinkaan lahtea vaikka mieli tekisi.

Illan aikana juttelin heidan kanssaan jokusen kerran ja jossain vaiheessa rupesinkin laskeskelemaan poikien salaperaisyytta ja seuraavan paivan keikkaa yhteen liiankin paljon, ja tulin siihen johtopaatokseen, etta olen ihan toope, kun en tunnista heita. Pojat kun erittain salamyhkaisesti yrittivat salailla mita he ausseissa tekevat, mita nyt etta heilla on "punkbandi" (jonka jalkeen he vaihtoivat outoja katseita keskenaan) ja seuraavana paivana toita. Loppujen lopuksi sainkin sitten kutsun heidan seuraavan paivan keikalleen vieraslistalle. Toinen heista uskalsi meinaan jo lopulta myontaa, etta seuraavana paivana on eraan suomalaisen nimettoman hevibandin keikka ja etta heilla saattaa olla jotain tekemista sen kanssa. Olin todella otettu kutsusta, eika minulle tarvinnut edes kertoa, missa keikka olisi, silla olin oikeastaan himoinnutkin sinne menoa hiukan, mutta rahatilanteeni ei millaan antanut myoten, olihan kyseessa kuitenkin bandi, jota en varsinaisesti edes kuuntele. Tilanne oli siis ihanteellinen.

Ilta baarissa sujui muutenkin aika loistavasti (musiikki oli hyvaa!) eika minua enaa lopulta kaduttanut yhtaan, etta jouduin jattamaan ninjabileet valiin. Tosin kyseiset juhlat olivat ilmeisesti olleet kohtuullisen hulvattomat, joten en sitten tieda. Loppuiltana tosin se yksi poika ahdisteli minua ja minun taytyi suoranaisesti valtella hanta koko ajan baaritiskin takana yms, silla han ei millaan lahtenyt kintereiltani. :/ Lopetin tyot heti aamukuudelta.

Nukuin vain 4-5 tuntia yolla ennen kuin lahdin Andrew'n ja Hayes'n kampille paistelemaan lettuja. Paikalla oli kasa krapulasta karsivia ystaviani ja kukaan ei siis ollut enaa innostunut vodkasunnuntaista :D. Tosin olin itsekin kovin vasynyt ja nukuin jokusen tunnin ennen kuin sain vihdoin itseni raahattua The Palacelle seurailemaan keikkaa. Lampparibandi jai kylla suosiolla valiin!

Pojat soittivat australialaisten riemuksi "Jos pillua saan, niin ma lahden mukaan" veisua stereoista ennen keikkaa ja aussiyleiso tuikitietamattomana sulatti tamankin biisin. Mina naureskelin ja jaoin taman riemun vain laheisen vierustoverini kanssa. Harmittelin kovasti keikan aikana, etten enaa nahnyt edellisen paivan poikia. Mita nyt sen toisen pyorimassa kosketinten takana. Olisin kovasti halunnut viela kiittaa poikia kutsusta ja jutella suomalaisten kanssa! Mina kun en ole pitkaan aikaan kunnolla jutellut suomeksi kuin Petran kanssa.

Keikka oli ennen kaikkea loistava! Pojat osaavat soittaa niin pirun hyvin ja veisut ovat kohtuullisen mukaansa tempaavia. Jain kuitenkin kaipaamaan enemman puhdasta laulua orinan sijasta, joten ehkei tama bandi kuitenkaan pystyisi lukeutumaan top10-listalleni, vaikka instrumentaalisesti hiveleekin korviani. Coveroivat viela jokusen sekuntin verran "under my umbrella":kin yleison riemuksi.

Maanantaina saatoin nukkua pitkaan ja illalla suuntasin alkeis-capoeiratreeneihin. Treenit eivat mielestani saavuta taalla Melbournessa kovin suurta energiatasoa verrattuna kotosuomen ja viimeksi kokeilemani Airlie Beachin treeneihin. Ehka minun pitaisi kokeilla jotain muuta ryhmaa, silla niita taitaa olla taalla 3. Yritin kuitenkin talla viikolla kayttaa 4 kerran kuukausikorttiani loppuun, silla on viimeinen mahdollinen viiikko. Treenien jalkeen huomasin, etta Deathmetal-Steve oli kaivannut minua ja sovin hanen kanssaan treffit seuraavalle paivalle.

Tiistaina menin taas capoeiraan. Talla kertaa kyseessa oli keskitason treenit ilmeisesti. Tosin tunnin alussa olin jo aika kuollut treenien puutteesta johtuneen lihassaryn takia :D. Tunti oli kuitenkin kohtuullisen loistava, silla paikalla oli minun lisakseni vain yksi toinen oppilas, joten saimme aika henkilokohtaista opastusta. Teimme enimmakseen erilaisia potkuja yhdistettyna akrobaattisiin liikkeisiin (daa, mitas muutakaan!?!) ja tunnin lopuksi seuraamme liittyi viela kaksi jatkotason capoeiristaa, joiden kanssa rodasimme puolisen tuntia.

Treenien jalkeen menimme Deathmetal Steven kanssa juomaan "yhdet" oluet Lygon Streetille. Iltaan liittyi enimmakseen juttelua musiikista (miehen nimi saattaa paljastaa, etta hanella on myos taipumuksia musiikin kuunteluun), joten mitaan kovin hurjaa ei tapahtunut.

Keskiviikkona suuntasin herattyani lentokentalle Andrewn kyydilla. Paastyani nainkin kauas Melbournesta oli kohtuullisen helppoa vaihtaa paluulennot kotisuomeen tammikuulle. Tama hupi ei edes maksanut yhtaan ekstraa, joten olin kohtuullisen onnellinen. Illaksi menin toihin baariin alkaen kello 20 ja lopettaen lahempana kello neljaa. Toissa ei tapahtunut mitaan sen ihmeempia.

Tanaan kavin oikeastaan vain katsastamassa eraan nayttelyn ja odotan jo illan toita, jotka alkavat taasen iltakahdeksalta.

Taa olis niin yksin..

nyt lahti sisko matkaan. Olemme erossa kolme viikkoa. Mina jain Melbourneen toita paiskimaan. Niita onkin viimeisen viikon aikana riittanyt. Olin tosiaan messukeskuksessa latomassa messumattoja lattiaan keskiviikko-torstaiyona yhteensa kymmenen tuntia aamukuuteen asti. Sitten aamukahdeltatoista piti vaihtaa hostellihuonetta ja herata, kun hostellilla on tosiaan rakennustyot meneillaan. Heti huoneen vaihdon jalkeen menin takaisin nukkumaan.

En kykene muistamaan mita muuta tein kyseisena paivana. Tuskin paljoa mitaan, koska sain sovittua toita alkamaan seuraavalle aamulle alkamaan kello kuusi samaisessa messukeskuksessa. Talla kertaa rakensin ensin tikapuille kiiveten naytteilleasettelukojujen ylaosaan kiinnitettavia metallitankoja kuusiokolon avulla. Sitten niihin ujutettiin viela semmoiset kyltit sun muuta. Tata tapahtui noin puoli paivaa, jonka jalkeen vain siivottiin kun messut rupesivat olemaan koossa. Taman jalkeen pidin kolmen tunnin tauon ja lahdin baariin toihin.. Paivan paatteeksi olin jokseenkin puhki. Baarissa oli taas jokunen urpo kannilainen, mutta ilmeisesti tein tyoni hyvin (vaikkakin manageri sanoi minun pitaessa ensimmaista juomataukoa neljan tunnin jalkeen, etta minun pitaisi nayttaa koko ajan kiireiselta ja meinasin vetaa hanta lattyyn.. hillitsin kuitenkin itseni!) silla sain viiden dollarin tipin joltain kroatialaiselta kokilta, joka koki etta olin ollut kovin ahkera :D.

Seuraavana paivana olin kovin puhki ja lahinna vain lojuin ja yritimme hetken Guyn ja Hayesin kanssa metsastella Zombie-paivan takia zombieita kaupungilta. Olimme ilmeisesti kuitenkin hieman liian myohaan liikkeella ja lahdimmekin vain sitten kaupungille pyorimaan, kun pojat halusivat ostaa maalauskankaita (miksi hitoksi niita sanotaankaan suomeksi...). Illalla pakotin itseni viela toihin.

Bangissa oli deathmetal-ilta (luojan kiitos!) ja musiikki oli kohtuullisen hyvaa. Porukkaakin oli kohtuullisesti, joten toita riitti eika tylsyys vallannut. Ensimmaisen bandin soiton jalkeen joku salli tuli juttelemaan minulle ja vannotti ettei tullut iskemaan minua... Kahden minuutin paasta han kuitenkin jo kysyi puhelinnroani ;D. En tieda, oliko tama tarkoituksellista vai tarkoituksetonta, mutta otin hanen numeronsa ja lupasin soitella kun paasen Sydneyyn. Kavi ilmi, etta han soitti ensimmaisessa bandissa ja han mm. lupasi kierrattaa minua ympari Sydneya (tama on yleista taalla ausseissa, etta tuikituntemattomia pyoritellaan ympari kotikaupunkia!).

Illan aikana tormasin myos deathmetal-Steveen. Deathmetal-Steve:en tutustuin Hayesin kautta, kun olimme katsomassa Dillinger Escapen keikkaa. Han on liettualaistaustainen aussipoika, erittain skandinaaviselta nayttava, ja kuuleman mukaan maailmankaikkeuden paras kitaristi. Deathmetal-stevekin halusi numeroni ja lupasi vieda minua ympari Melbournea nayttaen kaikki parhaat metalliluolat ja baarit tms. Joka tapauksessa ilta meni siis kohtuullisen hyvin ja tyoskentelin taas aamukuuteen. Seuraava paiva meni nukkuessa.

Eilen lahdimme Petran kanssa tarkastamaan Great Ocean Roadin. Maisemat ja kivimuodostelmat olivat kieltamatta jokseenkin hienoja. Reissu kesti koko paivan ja suurin osa siita koostui bussissa istumisesta. Kavimme myos bongailemassa koaloita, joita naimmekin lahes kymmenen. Lisaksi ruokimme papukaijoja jyvilla. Papukaijat tulivat tepastelemaan kammenillemme ja olkapaillemme seka paamme paalle.. Tassa jokseenkin paivan kohokohdat. Hieno reissu!

Tanaan olimme Hayesin isan varastolla etiketittamassa viinipulloja ja kavimme viela syomassa Lygon Streetilla, joka on italialaisravintola-alue. Huomenna minulle pitaisi taas olla toita messukeskuksessa, mutta vasta illemmalla joten katsotaan miten kay.

Kohta mina rikastun.. toivon niin!

Lauantaipaivasella menin taas uimaan ja onnistuin kai saunomisellani saikyttamaan kaikki muut henkilot pois saunasta. En edes heittanyt paljoa loylya ja kaikki muut kolme saunassa ollutta kaverusta menivat pois. Lisaksi hetkea myohemmin saunaan tuli joku mies, jolle sanoin "etta toivottavasti taalla ei ole liian kuumaa sinulle". Han sanoi "ei, ihan hyva taalla on" ja viipyi saunassa maksimissaan 20 sekuntia. En tieda uskallanko kayda saunassa enaa :D!

Lauantaina ennen toita kavin Hayesin ja Andrew'n luona pelaamassa eran poytafutista Chapmanin kanssa haviten kirkkaasti ja katselemassa sivusilmalla elokuvaa.

Baarissamme esiintyi sina iltana kolme paikallista bandia. Ei mitenkaan erityisen hyvia, mutta ei mitenkaan erityisen huonojakaan. Ihan kiva, kuten sanotaan. Musiikki oli ehka jokseenkin parempaa ja punkahtavampaa kuin perjantaina joten viihdyin musiikin puolesta paremmin. Tosin toita oli vahemman, joten suurimman osan ajasta seisoskelin seinaan nojaillen tylsistyneena ja katselin kun muut blokkerit kiersivat holmoina ympyraa metsastaen olemattomia laseja. Illan kohokohta oli kun pokemme kertoi minulle, ettei han saa enaa jutella minulle. Eras blokkeripoika oli sanonut nain hanelle, koska mina olen kuulemma hanen tyttoystavansa ja kukaan muu ei saisi enaa jutella minulle. Poke halusi sitten kiusan kanssa menna kasikynkkaa kanssani esittelemaan talle blokkerille kuinka hyvin tulemme toimeen. Loppuillan tama blokkeri vaan kovasti hymyili minulle, kun naki minua.

Sunnuntaina lahdimme Andrew'n ja Evan suostuttelun jalkeen katsastamaan uuden Narnian Hayesin kanssa. Elokuva ei tietystikaan ollut ehka suunnattu ihan minun ikaluokalleni, mutta meni paremman puutteessa.

Maanantai meni kuningattaren syntymapaivaa juhliessa. Mika tarkoittaa, etten kaytannossa tehnyt mitaan. Tosin olen ollut viimeisen viikon aikana flunssan kourissa, jonka toivon nyt pikkuhiljaa kaatuvan. Tai lueskelin mina "Ajan pyoran" kakkososan loppuun ja kavin kirjastossa nigerialaisen Latifan kanssa.

Tiistaina oli tarkoitus aloittaa uusi tyo, mutta jostain syysta he sitten peruivatkin sen vaivautumatta ilmoittamaan minulle. Olin tasta kovin suivaantunut ja kulutin paivani hakeutumalla kirjastoon ja divariin saldona kaksi kirjaa. Ostin myos uuden lavistyskorun, silla onnistuin havittamaan pallon edellisesta. Onnekseni Hayesin isa kuitenkin soitti minulle melkein heti aamusella etiketittajien toivossa. Tosin en voinut vastata, silla tassa vaiheessa omistin vain mykan puhelimen. Puhelimeni tosiaan vain lakkasi toimimasta talla viikolla. Siita ei kuulu enaa pihaustakaan, mutta sain hankittua itselleni uuden-vanhan puhelimen, joten pystyn jo nyt kommunikoimaan. Onneksi!

Illan kulutin juttelemalla hostellin keittiossa totuttuun tapaan Peten ja Shianin (uusi tuttavuus englannista erittain vahvalla aksentilla varustettuna) kanssa maailmaa parantaen ja aloittamalla uuden kirjan lukemisen.

Tanaan keskiviikkona olen saanut sovittua eraan reppureissaajien tyonvalitystoimiston kautta itselleni toita 5-6 tunniksi tanaan illalla. Kyseessa on mattojen ja lattioiden asettaminen. En tieda mita hittoa tama tarkoittaa, mutta tyo tapahtuu jonkun nakoisessa messukeskuksessa joten eikohan asia kirkastu minulle viela. Lisaksi menen ilmeisesti perjantaina Keithin avuksi etiketittamaan viinipulloja ja illalla viela sitten baariin toihin. Hurjaa menoa siis tiedossa!

Uusia kokemuksia kerrakseen

En ole kirjoitellut blogia, koska olen jumiutunut Melbourneen ja paivat eivat ole kovin toisistaan eroavia. Sain nyt kuitenkin hankittua itselleni toita. Petra luovutti, mutta ilmeisesti han ei ole rahan tarpeessa.

Viime yon/illan tyoskentelin paikallisessa baarissa blokkerina. Herranjestas! En olisi ikina kuvitellut itseani toihin baariin. Mielestani se oli ei-haluttavien toiden listalla, mutta niin kummasti se mieli muuttuu taallapain maailmaa. Taitaa menna pikku hiljaa veri paahan. Tyo oli kuitenkin lopulta todella helppoa. Ihmiset vaan tuntuivat loppuiltaa kohden juopuvan hiukan ja siina vaiheessa rupesivat uskomaan, etta olen vahintaankin heidan paras ystavansa tai etta heilla olisi jotain mahdollisuutta pokata nainkin kaunis tytto kuin mina.

Eraan miehen kanssa muun muassa kavin seuraavan keskustelun:
M:Oh, you're so pretty. You wanna talk to to me when you're finish.
N:But I am finnish.
M:But I can still see you picking glasses, so you're not finish.
N:I tell you. I really am finnish. I'm from Finland.
M:No, but you're still picking glasses.

Luulen, etta han ei ihan tajunnut pointtiani..

Lisaksi yksi mies lupasi tanaan tuoda moottorisahan ja leikata puun, joka ahdisteli minua illalla. Toivon todella paljon, etta tanaan siella baarissa on paljon puhuttu metalli-ilta, silla loppuillasta musiikki rupesi jokseenkin ottamaan pannuun. Varsinkin, kun oli kavellyt koko ajan ympariinsa.

Kavin muuten tarkastamassa viime lauantaina myos paikallista capoeiraryhmaa ja ostin neljan kerran tiketin. Tanaan olisin mennyt mielellani, mutta tunti alkoi sen verta aikaisin, etta viime yon jaljilta en kylla millaan kykene. Menen mieluummin sitten uimaan ja kokeilemaan taas huvittavaa saunaa. Viikolla kavimme Petran kanssa seinakiipeilemassa hostellimme kulmilla sijaitsevalla seinalla. Seinat olivat noin 17 metriset, joten tama lienee ennatysseina, jota olen kiivennyt. Kiipesimme australian mittajarjestelmalla reitteja arvoltaan 10-13.

Tassa siis uusimmat kuulumiset. Kaiken muun voi lukea rivien valista.

Ehdotan myos, etta luette siskoni blogitekstin "edessani on nippu lomakkeita", silla han kertoo siella pari hauskaa tarinaa melbournelaisten harrastuksista :D. Itse lisasin oman kokemukseni perusteella samantapaisen kertomuksen naiden kahjojen ihmisten harrastuksista samaisen tekstin kommentteihin :D.