Pohjoinen Queensland

Taalla olemme olleet viikon nyt Cairnsissa. Matkan varrella on taas sattunut kaikenlaista.

Magnetic Islandilla Petra tutustui leirikeittiossa kahteen saksalaiseen poikaan, jotka ovat olleet ausseissa jo muutaman vuoden. He pyytelivat kanotoimaan (jonne mina en jostain syysta halunnut) ja neuvoivat seuraavana paivana todella kauniin pienen metsikkoreitin. Kuljimme reitin ja paadyimme todella kauniille laguunille, jonka poikki kulki puinen silta toiselle puolelle. Laguuni oli taynna suuria lumpeita. Todella kaunista. Matkalla pois laguunista bongasimme heinikosta mustan kaarmeen ja yritimme jalkikateen kysella respan likalta mikahan kaarme tama oli mutta han ei tuntunut tietavan mitaan. Vaitti ettei se ollut mikaan myrkyllinen (vaikka olimmekin kuulleet etta mustat juuri yleensa ovat).

Saimme saksalaisilta pojilta (marcus ja markus) seka heidan 'ystavattareltaan' Anettelta kyydin kohti Cairnsia maanantaina. Olimme myohaan illalla perilla ja emme olleet varanneet hostellia, joten paadyimme ensimmaiseksi yoksi markuksen kotiin nukkumaan.

Seuraavana aamuna(tiistaina) aikaisin saimme kyydin vuoristoiseen Kuranda-kylaan. Seitseman aikoihin siella ei kaytannossa ollut viela mikaan auki ja menimmekin nauttimaan viidakkokavelyista.

Saavuttuamme takaisin Kurandaan taisimmekin juoda aamukahvit ja suunnata taman jalkeen kylassa sijaitsevaan perhospuistoon. Siella tutustuimme tropiikissa asuviin isoihin (ulysses ja cairns birdwing) ja pieniin perhosiin. Makeita otokoita!

Takaisin kohti Cairnsia suunnistimme maisemajunalla. Juna kulki metsikon poikki ja ohitti vesiputouksen (jossa ei kylla tuntunut tahan aikaan vuodesta olevan hirveasti vetta), jossa pysahdyimmekin hetkeksi.

Paadyttyamme Cairnsiin takaisin etsimme itsellemme leirintamajoituksen ja odottelimme etta marcus&markus toisivat telttamme.

Teltta saapui ja kokosimme sen Marcuksen 'avustuksella'. Tuntui, etta pystytys kylla kesti kauemmin, kun han oli saatamassa....

Menimme viela iltamarketeille syomaan poikien kanssa.

Keskiviikkona lahdimme Petran kanssa kohti kasvitieteellista puutarhaa, josta oli tarkoitus loytaa kaksi kavelyreittia metsikkoon. Puutarhan vieresta loytyikin myos erittain hyva taidegalleria, jossa kavimme ihastelemassa lahialueen taiteilijoiden aikaansaannoksia.

Kavelyreitit osoittautuivat erittain hyviksi. Hieman oli kylla ylamakea, mutta reittien pituus taisi yhteensa olla noin 8 kilometria ja matkan varrella bongasimme yhden kaarmeen ja ison makean nakoisen goanna-liskon (!).

Keskiviikkoiltana kahdeksan aikaan olimme jo kyllastyneet Cairnsiin ja pohdimme mita ihmetta voisimme viela tehda ja paatimme varata itsellemme seuraavaksi paivaksi sukellusretken isolle valliriutalle.

Torstaiaamuna aikaisin suuntasimmekin sitten heti satamaan ja nousimme Sun-Kist:lle ja suuntasimme kohti riuttaa, jonne oli matkaa viela 66 kilometria. Riutalla suoritimme kaksi sukellusta (Nemoa loytamatta) ja paasimme taten ihailemaan tropiikin kaloja vahan vajaaksi tunniksi. Botskilla meilla oli myos lounas ja kahvittelua.

Illalla menimme reissussa mukana olleiden sukeltajien kanssa ilmaiselle pizzalle ja kaljalle keskustaan. Meille ei koskaan selvinnyt miksi pizza ja kalja oli ilmaista, mutta valiako silla. Juttelimme baarissa parin ruotsalaisen pojan kanssa ennen kuin suuntasimme kasinolle, jossa meidan oli maara tavata M&M.

Marcus olikin paikalla jonkun ukkelin kanssa ja istuskelimme iltaa ja pelasimme biljardia.

Perjantaiksi varasimme itsellemme retken Cairnsin krokotiilifarmille. Bussi nouti meidat majoituksesta ja vei meidat perille. Selvisi, etta farmilla tuotetaan nahkat euroopan muotimarkkinoille. Paikalla oli asiaa todistamassa kolmisen sataa krokotiilia. Paikka oli myos kuuluisa linturikkaana alueena ja kohtasimmekin mahtavan kokoisia kotkia lentelemassa ymparistossa.

Reissu jatkui jokiristeilylla, jossa bongasimme kaksi ensimmaista villikrokotiiliamme ennen paluuta Cairnsin satamaan.

Kaupungissa paatimme menna vihdoinkin kokeilemaan natiivielainten lihamaistiaisia. Suuntasimme siis ravintolaan, jossa meilla tarjoiltiin kengurua, emua, krokotiilia ja barramundia. Kengurun liha oli mielestani erittain hyvaa, mutta krokotiili ei niinkaan kummoista. Nautimme myos mahtavat jalkiruoat (pavlova ja suklaamousse) ennen kuin suuntasimme kohti unten maita.

Seuraavana paivana(lauantai) olimme varanneet pakettimatkan kohti Cabe Tribulationia. Retken aluksi oli taas tiedossa jokiretki Daintree joella krokotiileja bongaten. Naimmekin niita kai kolme tai nelja (katosin laskuissa), lisaksi naimme green tree kaarmeen, kuningaskalastajan ja green tree sammakon (se sopo vihrea).

Ruokailu nautittiin matkan varrella grillipihvin muodossa. Ruokailua ennen kavimme kuitenkin ruokkimassa kesykenguruita ja Jack(kengu) innostui halailemaan Petraa ja tastakos Petra nolostui ;D. Tama tapahtuma oli nakemisen arvoinen ja huvittava.

Matka jatkui kohti Tribulationin sademetsaa. Sademetsakavelylla sade yllatti eivatka sademetsan puut puheista huolimatta pitaneet sadetta riittavasti mielestani.

Hiukan Tribulationista pohjoiseen pysahdyimme ja nautimme tropiikin hedelmia (Saputi, 2*rosini, papaija, ananas, 2*banaani) ja billy teeta.

Varsinaisessa Tribulationissa bongasimme mm. punasaksisen ravun.

Lauantai-iltana kutsuimme viela Marcuksen kanssamme syomaan ravintolaan ja nauttimaan Kurandasta ostamaamme lime-chiliviinia. Menimme pastaravintolaan, joka ei osoittautunut ruoan tilauksen huipuksi. Kuvittelimme, etta tilaus otettaisiin tietenkin poydasta, mutta se pitikin jonottaa (ja jono oli pitka). Mina uhrauduin jonottamaan Petran ja Marcuksenkin puolesta. Ravintolaan asteli myos kaksi ruotsalaistyttosta (caroline ja therese), joiden ajattelimme jo viimeistaan tassa vaiheessa varjostavan maita, silla tapasimme heidat ensi kerran Hervey Bayssa ja siita lahtien milloin missakin samassa hostellissa tms. He kuitenkin vakuuttivat, etteivat varjosta meita.. tieda sitten..

Myohemmin illalla sain piristavan puhelinsoiton heti ylitettyamme eraat liikennevalot.. Jostain syysta hollantilainen Robert oli onnistunut nakemaan meidat liikennevaloissa (uskomaton juttu!) ja soitti olemmeko Cairnsissa vai nakeeko han nakyja. Kohta jo kohtasimmekin hanet kasvotusten.

Sunnuntaina Marcus tuli noutamaan meidat aamulla vuokraamallaan autolla ja suuntasimme kohti Atherton Tablelandseja. Maisemat olivat mahtavia, vaikkakin valiin hiukan sateisia (mika ei tosin hairinnyt niinkaan). Matkan varrella kavimme ihailemassa kahta alyttoman makeaa 'fig tree'ta. Toisen ymparysmitta oli huimat 44 metria. Puut ovat siis kasvaneet alunperin toisen puun ymparille ja taten tappaneet toisen puun. Jaljelle jaava fig tree on hauskan nakoinen ilmajuurimuodostelma.

Matkan varrelle sattui myos jokunen makea vesiputous, metsakavelyja ja yksi pato. Yritimme myos bongata vesinokkaelainta (tassa kuitenkaan onnistumatta!). Paivan aikana bongasimme kuitenkin yhden ison mustan kaarmeen ja yhden pienen kaarmeen! Yhden viikon saldo kaarmebongailussa nousi siis lukumaaraan viisi!

Paivan ruokailu oli epaonnistunut. Pysahdyimme kahvilassa, jossa maksoimme Marcuksen kanssa ylihintaa taytetyista leivista ja Petra sai maailmankaikkeuden surkeimman Ceasar-salaatin. Lopulta Petra sai onneksi rahat kuitenkin takaisin valitettuaan tasta naurettavasta 'salaatista'.

Teehetkemme oli huomattavan paljon onnistuneempi. Pysahdyimme eraassa viehattavassa teehuoneessa ja nautimme lihapiiraita, skonssia ja pannukakkua teen ja kahvin kera.

Tanaan maanantaina emme ole viela tehneet oikein mitaan. Tarkoitus olisi nahda Robert (jos han jossain vaiheessa vastaisi puhelimeen) ja menna kai laguunille lojumaan.

Huomisaamulla klo 11.40 meilla onkin lento kohti viileampia vesia. Suuntaamme niinkin etelaan kuin Melbourneen ja toivomme kohtaavamme siella hienoja seikkailuja. Ayers Rock taitaa nyt talla reissulla jaada kokonaan valiin, mutta olemme luvanneet tehda sen sitten ensi kerralla kun tulemme Australiaan. Reissu Ayers Rockiin osoittautui kalliimmaksi kuin olimme kuvitelleet. En ehka talla hetkella ole valmis maksamaan noin 600 euroa matkasta yhdelle isolle kivelle. Luulisin, etta tuolla hinnalla pystyn tekemaan niin paljon enemmankin Australiassa, jossa en ole koskaan aikaisemmin ollut ja jossa joka ikinen paiva on uusi seikkailu.