Eilen siis suuntasimme onnellisin mielin kohti Magnetic Islandia kahden erittain mukavan ja mielenkiintoisen perulaispojan kyydissa. He noukkivat meidat jostain tien laidasta, jossa osoittelimme peukaloita taivaaseen. Mukavan kolminelituntisen automatkan paatteeksi he paattivat tulla samaan paikkaan kuin mekin. He olivat oikeastaan viettamassa vain pidennettya viikonloppua, silla he olivat kaivosinsinooreja ja olivat tyoskennelleet jo vuoden paivat jollain australialaisella kaivoksella.
Paadyimme siis Townsvillen edustalla olevalle saarelle, joka koostuu suuremmaksi osaksi kansallispuistosta. Alueella asustaa myos australian suurin koalayhdyskunta.
Hostelliksemme valitsimme leppoisan koala villagen, jossa ei sitten oikeastaan ollutkaan tilaa muille kuin teltassa asujille, joten sinne sitten. Lahdimme ensi toiksemme kappailemaan hiukan laheiselle rannalle ja syomaan hiukan huikopalaa.
Paluumatkalla bongasimmekin sitten ensiksi tyton, joka kuikuili kohti puun latvaa ja tasta osasimme arvata, etta ehka vihdoinkin nakisimme ensimmaisen luonnonvaraisen koalamme. Nain tosiaan kavi. Se oli tosin kovin korkealla.
Hostellilta bongasin myos "hollantilaiset" naapurimme Airlie Beachilta ja kavin vaihtamassa kuulumisia. Kutsuivat rantaan barbequelle, jonne emme koskaan paatyneet.
Illalla istuimme viela iltaa ja paransimme maailmaa ja ihmettelimme kulttuurieroavaisuuksia yhdessa perulaisten Paulon ja Arthuron kanssa. Taman jalkeen menimme viela pienelle villielainkierrokselle ja naimme possumin, wallabin, jonkun pienen lepakon ja jonkinlaisen pollon. Kohtuullisen onnistunut reissu siis, koska kahta naista en ollut viela nahnyt.
Aamuksi olimme varanneet itsellemme paikat aamupalalta, jonne tuotiin naytille pieni krokotiili, pythoni ja koala. Paikalla oli myos papukaija, jonka sai ottaa kasivarrelleen. Aika hurjaa. Aamupala oli hyvaa, mutta kesti liian vahan aikaa.. Taman ruokailijan epaonneksi. Kahvi oli uskomattoman suomalaista, eli juuri sellaista millaisena sen haluan! Kiitos tasta!
Taman jalkeen hyvastelimme perulaiset, mutta lupasimme tavata ensi vuonna suomessa ;D.
Lahdimme satumaiselle kavelylle laheiseen metsaan, jossa puita heiluttamalla piti kuulemma saada tuhansia perhosia lentamaan. En tieda, kuinka paljon noita perhosia tosiaan piti siella olla, mutta monta niita oli. Satoja, jollei tuhansia. Emme aivan kauheasti puita jaksaneet heilutella. Tunnelma oli kuitenkin riittavan satumainen jo sellaisenaan.
Taman jalkeen vaihdoimme pitkasta aikaa vaelluskengat jalkaamme ja suunnistimme kohti saaren kavelyreitteja, joiden yhteispituus on 29 km. Ensimmaisen reitin varrella oli sota-aikaisia raunioita ja ammusvarastosta loysimmekin kasan naita pienia viela kovin kummallisia lepakoita, joita ihmettelimme hetken melbournelaisen pariskunnan kanssa. He jatkoivat matkaa kanssamme ja opastivat meita syomaan vihermuurahaisten perapaata c-vitamiinin toivossa. Oikeastaan olimmekin jo aamupalalla maistaneet naista muurahaisista ja vedesta sekoitettua juomaa, joten emme pitaneet heita aivan hulluina. Otimme siis kiinni pienen vaivan (ja muurahaispureman) kanssa muurahaiset ja maistoimme niiden vihreaa persetta. Se oli kohtuullisen voimakas tunne ;D. Ja kielestakin havisi sitten lopulta hetkeksi tunto.
Jatkoimme matkaa nakoalatorniin ja ihailimme maisemia. Laskeuduimme alas kukkulalta ja suuntasimme kohti paikkaa, jossa juuri oli bongattu koala. Siellahan se sitten kiikkui Nooran kaden ulottuvissa ja yritti nukkua. Mina paatin kokeilla senkin persetta. Talla kertaa en kuitenkaan puraissut.
Samaisella reitilla naimme viela toisen koalan. Paivan paatteeksi kavelyreitteja ja teita pitkin saimme tallattua lahemmas 20 kilometria, joten nyt olemme jokseenkin vasyneita. Kohtasimme taas kuitenkin mahdottomasti pienia liskoja, erilaisia lintuja, hienoja maisemia ja liian paljon makia. Kohtuullisen tyytyvaisena paivan suoritukseen menimme viela rantaravintolaan syomaan, jossa mina soin erittain hyvaa pastaa. Tassa kaikki mielenkiintoinen. Huomenna kuittaamme kai taman saaren nahdyksi ja suuntaamme Townsvilleen yhdeksi yoksi ennen kuin matka jatkuu kohti Cairnsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti